Wengerin potkut ainoa tapa aloittaa kauan kestävä uudelleenrakennus – jokainen päivä miehen johdolla vain vie meidät entistä kauemmaksi menestyksestä

Monessa yhteydessä aina väitetään, että Wenger on kaikkien aikojen paras managerimme. Totuus on kaikkea muuta ja mies on tuhonnut ensimmäisen kahdeksan vuoden menestyksensä ja maineensa viimeisen 12 vuoden aikana totaalisesti.

Kolme mestaruutta 22 vuodessa ei todellakaan ole mikään kaikkien aikojen paras saldo. Rehellisesti sanoen tämä on surkea saldo jos otetaan vertailukohdaksi maailman todelliset huippuseurat. 14 vuotta ilman mestaruutta on sellainen aika, jota ei yksikään manageri olisi selvinnyt missään muussa meidän kokoluokan ja historian omaavassa seurassa. Puhumattakaan, että yli kahteen vuosikymmeneen ei mahdu yhtään europokaalia, ei edes UEFA eli nykyistä Eurooppa-liigaa.

Seurana emme ole mitään velkaa Wengerille, vaan päinvastoin. Ymmärrän parin vuoden uuden mahdollisuuden menestysvuosien 1998-2005 jälkeen, mutta viimeistään 2007-2008 kauden jälkeen homma olisi pitänyt viheltää poikki. Managerimme eväät oli syöty jo tuolloin. Wengerin henkilökohtainen ego ja päähänpinttymät voittaa omalla tavallaan ajoivat seuran ja joukkueen menestyksen edelle.

Tästä on kulunut 10 vuotta ja silti vielä saa lukea kuinka olisimme muka jotain velkaa seurana managerillemme, vaikka tosiasiassa homma on aivan päinvastoin. Wenger on saanut seuralta paljon enemmän kuin on sille antanut. Viimeisimmät kommentit kuinka mies on hylännyt tarjoukset ympäri maailmaa valmentaakseen meitä ovat vain harhaisen narsistin viimeisiä hädänhuutoja.

Se että managerimme hylkäsi joskus vuonna 2002 Real Madridin tarjouksen ei tarkoita, että sitä voisi käyttää 16 vuotta myöhemmin minään perusteluna ja selityksenä aina vain kiihtyvälle syöksykierteellemme tuloksien valossa. Fakta on, että edes 2008 palkatessaan Guardiolan Wenger ei päässyt Barcelonan kolmen valmentajaksi harkittavan henkilön listalle. Se niistä hylätyistä tarjouksista ja tuostakin on kulunut vaatimattomasti aikaa kymmenisen vuotta.

Wenger oli seuraan tullessaan vähän vajaa 50 vuotta eli manageri parhaassa iässä. Miksi parhaassa iässä oleva manageri valmensi Japanissa, joka oli ja on edelleen jalkapallomaailmassa täysi kehitysmaa? Arsenal antoi Wengerille elämänsä tilaisuuden, jonka mies käyttikin ensimmäisen vajaan 10 vuoden ajan hienosti hyväkseen.

Wenger sai kuitenkin tuosta loistavan korvauksen palkan muodossa ja vielä paremman viimeisen 12 vuoden aikana, vaikka näytöt eivät olisi jatkosopimuksia millään tukeneetkaan. Wenger on tienannut pitkästi yli 100 miljoonaa puntaa palkkaa seurassa olonsa aikana ja on edelleen maailman neljänneksi parhaiten palkattu valmentaja, vaikka mitään perusteita ei asialle ole ollut enää yli 10 vuoteen.

Toisin kuin usein kirjoitetaan ei Wenger tehnyt Arsenalia, vaan Arsenal teki Wengerin. Arsenal oli Englannin kolmanneksi menestynein seura ennen Wengeriä ja on sitä edelleen, vaikka emme ole voittaneet mestaruutta kohta 15 vuoteen. Emmekä tule voittamaan moniin vuosiin tulevaisuudessakaan Wengerin aiheuttaman alamäen takia, vaikka pääsisimme miehestä viimein eroon tämän tai ensi kauden päätteeksi.

Wengerin johdolla 2010-luvusta tulee ensimmäinen vuosikymmen sitten 1960-luvun, jolloin emme voita ainuttakaan liigamestaruutta. Samoin pisin väli mestaruuksien välillä sitten ensimmäisen voittamamme mestaruuden on 1971-1989. Valitettavasti tämäkin surullinen ennätys tulee rikkoutumaan Wengerin toimesta, ellei sitten uusi manageri tee jotain aivan täyttä ihmettä edellyttäen, että uusi manageri edes tullaan palkkaamaan seuraavan kolmen tai neljän vuoden aikana.

Wenger ei todellakaan ole menestynein managerimme koskaan, ei edes kärkikolmikossa, kun otetaan huomioon aika managerin pallilla. Chapman ja Graham ovat selkeästi edellä ja taitaa muutama muukin nimi historiasta päästä voittoprosenteissa edelle. Tästä aiheesta löytyy loistava Eeron päivitys blogihistoriasta jos haluatte tutustua asiaan tarkemmin.

Wenger ei ole Arsenal, vaikka osa kannattajista ja mediasta onkin niin jo yrittänyt vuosikaudet väittää. Nykyäänkin joku varmaan tuohon edelleen uskoo, mutta ainut toiveeni on, että kyseiset henkilöt lähtevät samalla ovenavauksella kuin Wenger, kun tuo ilon päivä vielä joskus hamassa tulevaisuudessa koittaa.

Mainokset

Olemme aivan täysi vitsi joukkueena ja seurana niin kentällä kuin sen ulkopuolelle

Viimeisestä päivityksestä on vierähtänyt yli kuukausi ja mikään ei todella ole muuttunut. Anteeksi edellinen oli väärin sanottu, sillä on se muutos myös ojasta allikkoon joutuminen.

Otan ihan satunnaisia asioita esille viime aikojen tapahtumista. Ensinnäkin en ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa, kuten Southamptonia vastaan joulukuussa. Ensimmäiseen 7 minuuttiin Charlie Austin oli neljä kertaa läpi meitä vastaan. Ensimmäisellä kerralla ei todellakaan nopeudestaan tunnettu hyökkääjä teki maalin, toisella Cech torjui hyvin ja kaksi jälkimmäistä liputettiin paitsioksi, vaikka ainakin toinen tuomioista oli hyvin kyseenalainen. Tämä kaikki seitsemään ensimmäiseen minuuttiin Sotonia ja Austinia vastaan, joten ei tarvitse ihmetellä miksi olemme päästäneet yhtä paljon tai enemmän maaleja kuin sarjan putoamiskurimuksessa olevat joukkueet. Ostetaan vähän lisää hyökkääjiä ja hyökkääviä keskikenttäpelaajia ennätyssummilla, sillä sehän nämä ongelmat ratkaisee.

Puolustamisen huipputekeminen jatkui kotipelissä Chelseaa vastaan. Morata oli läpi kolme vai neljä kertaa ja viimeisin kolmannella lisäaikaminuutilla oli kaiken huippu. Olimme lisäajalla tasoittaneet pelin, mutta ennen kuin tv-kuva ehti mukaan maalin hidastuksista oli Morata jo läpiajossa taas. Chelsea pelasi pallon aloituksesta alas topparille, joka veti pitkän eteenpäin ja espanjalaiskärki oli suoraan läpi pelikellon näyttäessä lähes 93 minuuttia. Vastaavaa ei tapahdu missään muussa suurseurassa, ammattilaisseurassa tai tuskin edes Suomen alasarjoissa. Hienoa jatkumoa Soton pelin tapahtumille.

Huippuesityksemme puolustamisen saralla jatkuivat FA Cupin voiton puolustamisen merkeissä, kun keskikastin Championship joukkue Nottingham tuli vastaan. Metsäläisten 18-vuotias junnuhyökkääjä, joka oli potkittu pois Stoken akatemiasta piti täysin pilkkanaan joukkueen kapteenin johtamaa puolustusta täydet 90 minuuttia ja päästimme neljä maalia omiin sarjatasoa alempana pelaavaa vastustajaa vastaan ja samalla FA Cup taival päättyi ennen kuin se hädin tuskin kerkesi edes alkaa. Ei ollenkaan nöyryyttävää..

Sitten homma jatkui liigassa tappiolla sarjajumbolle taas kerran tällä kaudella. Olemme voittaneet koko kaudella säälittävät kolme vieraspeliä ja hävinneet muun muassa sarjan hännillä majaileville Stokelle, Bournemouthille ja viimeisimpänä Swansealle. Tuskin on sattumaa, että Swansean Clucasin tämän kauden neljästä tehdystä maalista kolme ovat tulleet meitä vastaan.

Edellisistä päästään sitten siirtoikkunaan ja siihen, että se olisi ollut joku menestys ja uuden alku. Ihanko oikeasti joku voi kuvitella jotain noin naurettavaa vielä viimeisen yli 10 vuoden koetun jälkeen? En kerta kaikkiaan voi ymmärtää. Itsepetos on pahin petoksen laji.

Menetimme ylivoimaisesti parhaan pelaajamme yhdelle pahimmista kilpailijoista ja vastapainoksi saimme vain pelaajan, josta ManU halusi eroon. Sitä ei tasapainota mikään uuden ykköshyökkääjän osto, kun edellinen ennätysostos hyökkääjä on jo Wengerin toimesta täysin pilattu puolessa vuodessa. Lisäksi eilinen peli osoitti kuinka molemmat eivät mahdu samaan aikaan kentälle omille paikoilleen edes pelin lopussa tappioasemassa, vaan Euroopan viime vuosien yksi parhaista maalintekijöistä laitettiin mieluummin laidalle kuin olisi pelattu kahden hyökkääjän taktiikalla.

Lyhyenä yhteenvetona, kuten olen lukuisia kertoja aiemminkin sanonut, on aivan sama kuinka monta uutta pelaajaa Wenger ostaa. Sillä ei ole mitään merkitystä, sillä pelaajia on vaihdettu viimeisen yli10 vuoden aikana lukemattomia kertoja, mutta ongelmat ovat samat ja entistä pahemmat nykyään joukkueen pelaamisessa. Wenger ei voittaisi mestaruutta puhumattakaan Mestareiden liigasta, vaikka joukkueessa olisi Messi ja Ronaldo tai vaikka managerimme saisi valita ihan kenet tahansa 11 pelaajaa maailmasta.

Mikään ei tule muuttumaan niin kauan kuin Wenger on puikoissa, siinä ei auta uudet skoutit ja ns. jalkapallotoimenjohtajat mitään, kun toimintatavat, taktiikka ja peluutus ovat samat kuin ne ovat olleet viimeiset 20 vuotta.

Kuutossija liigassa on varma, joten sarjassa ei ole mitään pelattavaa enää koko kaudella jäljellä. Lähinnä jännittää onko Guardiolan Cityn fokus jossain aivan muualla kuin Liigacupin finaalissa, jollain cupin voitto pelastaa Wengerin, joka on hyvin ironista, sillä tähän asti Wenger on kohdellut Liigacupia kuin spitaalista, mutta tällä kaudella sekin kelpaa, kun se saattaa pelastaa managerimme ja taata jatkosopimuksen Kroenkelta.

Toinen mielenkiintoinen kysymys on tipummeko kyläseura Östersundille. Ei pitäisi olla millään mittapuulla mahdollista, mutta rehellisesti sanoen en yllättäisi yhtään jos näin tapahtuisi.

Vuosi melkein paketissa ja sijoitus kuudes sarjassa – ei mitään positiivisuutta näköpiirissä

Edelleen hatunnosto Timolle uuden blogin perustamisesta ja aktiivisesta päivittämisestä, mutta täytyy sanoa oman mielipiteeni seuran tilasta ja tulevaisuudesta olevan hyvin erilainen.

En usko hetkeäkään tämän olevan Wengerin viimeinen kausi, enkä usko edes tämän olevan Wengerin viimeinen sopimus managerina seurassamme, vaan ranskalaisen tavoite on edelleen lyödä Fergusonin Manussa olema aika ja se vaatii edelleen useamman vuoden nykyisen sopimuksen loputtua puolentoista vuoden kuluttua. Jatkosopimus tai pari on siis edelleen odotettavissa.

Henkilökohtaisesti en usko minkään uusien (pää)scouttien tai ns. urheilutoimenjohtajien muuttavan mitään, koska todellisuudessa uudet kaverit eivät vain saa päättää mistään. Paras todiste on kuinka Wenger hankki viimeisen jatkosopimuksensa. Gazidis ja koko johtokunta ohitettiin täysin, kun Wenger otti suoran yhteyden Kroenkeen, joka teki päätöksen välittämättä mitään toimitusjohtajansa tai muun johtokunnan mielipiteistä.

Miksi siis nyt jonkun parin taustahenkilön palkkaamiset olisivat muka todiste tulevaisuuden olevan yhtään erilainen? Niin kauan kuin Wengerin annetaan olla managerin paikalla, niin kaikki muut muutokset taustoissa ovat aivan yhtä tyhjän kanssa, sillä kenellekään muulla ei ole todellista valtaa. Jos joku yrittää ottaa Wengeriltä valtuuksia, valtaa ja päätösvastuuta pois niin eiköhän jäärä ota taas suoran yhteyden jenkkilään, jolloin Kroenke murahtaa ja Gazidis ja kumppanit palaavat ruotuun nopeammin kuin huippujoukkueet iskevät meitä vastaan ottelun avausmaalin.

Ainut muutoksen todella tuova asia tällä hetkellä ovat kannattajat ja valittavasti se ei ole tapahtumassa. Todelliset goonerit ovat saaneet tarpeekseen viimeisen yli 10 vuoden saman virheiden toistamisesta ja siitä, että seuralla ei ole mitään tarkoitustakaan yrittää taistella kirkkaimmista pokaaleista resurssien mahdollistamalla tavalla. Ainut tavoite on tehdä voittoa ja antaa siinä samassa Wengerin jatkaa diktatuuriaan, vaikka samat virheet toistuvat ottelusta ja kaudesta toiseen ja sijoitus laskee entisestään kausi toisensa jälkeen.

Saa nähdä milloin tähän tulee muutos, mutta tällä hetkellä ei valitettavasti olla vielä tarpeeksi heikossa tilassa, vaikka tappelu sarjan kuutossijasta Burnleyn kanssa olisi selkeä merkki jokaisessa muussa maailman suurseurassa puhumattakaan kaikesta muusta 10 vuoden aikana tapahtuneesta.

Jossain vaiheessa tullaan tilanteeseen, jolloin stadion ei vain enää täyty edes liigapeleihin ja suurempiin otteluihin ja ehkä se on sitten hetki jolloin jotain todella tapahtuu myös managerin suhteen. Tällä hetkellä ollaan jo hyvällä alulla, sillä yleisömäärät ovat tippuneet hälyttävästi vuoden tai parin aikana ja enää läheskään joka ottelumme ei ole loppuunmyyty ja vielä useammin otteluissa on tuhansia ellei kymmeniä tuhansia tyhjiä paikkoja oli ilmoitettu yleisömäärä mitä tahansa.

Valitettavasti vain oikeiden goonereiden häipyminen on ajanut tilanteeseen, että ihan sama mitä kentällä tapahtuu niin ennen pelejä, niiden jälkeen ja etenkin ottelujen aikana on ihan turha odottaa minkäänlaista reaktiota saatikka protestia manageria tai seurajohtoa vastaan paikan päällä olevilta katsojilta. Turisteille riittää kun he ovat olleet paikan päällä päättyi ottelu miten tahansa. Tärkeämpää on saada kirjoittaa asiasta sosiaaliseen mediaan ja mielellään vielä ottelun aikana. Ruuhkat on myös kiva välttää lähtemällä ja tulemalla otteluun 10 minuuttia pelin alun jälkeen oli tilanne ja vastustaja kuka tahansa.

En todella tunnista enää seuraa entisekseen juuri millään tapaa. Lisäksi täytyy sanoa, että on hyvin vaikea sanoa yhdenkään pelaajan olevan sellainen, jonka menetys kirpaisisi millään tapaa. Sanchez toki poikkeus ja ymmärrän täydellisesti miehen mielialan, kun on joutunut katsomaan aitiopaikalta Wengerin toimintaa yli kolmen vuoden ajan. Sama mitä teet itse, niin se ei vain riitä. Ei siitäkään huolimatta, että chileläinen on ollut viimeiset kolme vuotta kiistatta paras pelaajamme ja yksi parhaista koko liigassa.

Kaikesta huolimatta hyvät joulut ja ennen kaikkea uudet vuodet omasta puolestani teille Suomigoonerit jos jostain syystä eksyitte sivustolle. Älkää antako tulevan matsin sunnuntaina pilata uutta vuottanne, sillä eihän kukaan nyt voi olettaa, että pärjäisimme Weballe puhumattakaan Chelseasta sitten vuoden 2018 ensimmäisessä matsissa.

Niin ennalta arvattavaa

Eipä tarvinnut olla mikään profeetta tai edes ennustaja, että näki taas kerran kaiken tämän viime aikoina tapahtuneen. Pikemminkin jos uskoi johonkin muuhun, niin petti itseään vain jälleen kerran. Toivo paremmasta Wengerin johdolla ei ole muuta kuin täydellistä itsepetosta kerta toisensa jälkeen ja jos yhtään on seurannut viimeistä reilua 10 vuotta ja kautta, niin siihen ei todellakaan ole mitään perusteita.

Kirjoitin jo aiemmin, että näin kauden parhaan ottelun ja tuloksen paikan päällä, kun voitimme Tottenhamin derbyssä 2-0. Piti täysin paikkansa samoin kuin se, että se ei ollut mikään uusi alku tai merkki paremmasta. Tuon voiton jälkeen voitimme onnekkaasti Burnleyn ja sarjanousija Huddersfieldin, mutta sitten tuli perinteinen tappio Mourinholle ja Manulle sekä pistemenetykset keskinkertaisia tai jopa heikkoja Sotonia ja West Hamia vastaan säälittävien esitysten jälkeen.

Tätä ennalta nähdäkseen ja tietääkseen ei todellakaan tarvinnut olla kummoinen selvänäkijä, vaan viime vuosikymmenen historia Wengerin komennossa vain toisti täysin itseään. Paria tai yhtä hyvää esitystä seuraa aina useampi täydellinen epäonnistuminen ja mahalasku. Pitkässä sarjassa eli liigassa tämä on tuhoisaa, kuten sijoituksemme seitsemäs kertoo. Olemme 19 pistettä kärjessä olevaa Manchester Cityä jäljessä ja sen pitäisi olla ainoa mittari, jolla on jotain merkitystä.

Kaikki muut sijat kakkosen ja seitsemännentoista välillä ovat itselleni lähes yhdentekeviä. Valitettavasti Wenger on onnistunut aivopesemään suuren osan ”kannattajiamme”, tai itse en ainakaan laske heitä Arsenalin kannattajaksi enää vaan Wengerin faneiksi, sillä he eivät osaa erottaa seuraa ja joukkuetta manageristamme, vaan ovat enemminkin aina ja joka ikinen kerta managerimme takana sanoi tai teki jäärä mitä tahansa.

Yleisesti ottaen ottaisin Chelsean viimeisen vuosikymmenen sijoitukset tuhat kertaa ennemmin kuin meidän tilanteen, jossa nelossijan kuvitellaan Wengerin puheiden ja tekojen perusteella olevan jokin pokaali ja tavoittelemisen arvoinen asia. Mestaruus silloin tällöin ja ehkä jopa europokaali olisi paljon parempi kuin meidän ikuinen nelossija ja nykyään vielä heikompi sijoitus, vaikka se tarkoittaisi välillä sijoittumista sitten keskikastiin. Oikeastaan miten Chelsean joillakin kausilla mestaruuden jälkeen sijoittuminen eroaa meidän nykysijoituksesta? Ero on vain, että siniset voittavat mestaruuden parin tai muutaman vuoden välein ja heikoimmat kaudet ovat sitten tätä mitä meille tarjotaan ja ollaan tarjottu Wengerin toimesta jo yli 10 vuotta.

Jos nyt jotain ajankohtaista tähän päivitykseen halutaan hakea niin laitanpa ennustuksen mitä parissa seuraavassa ottelussa taas tulee tapahtumaan. Huomenna voitamme umpisurkean Newcastlen ja Wenger julistaa taas kaiken olevan hyvin ja joukkueen ”mental strengthin” olevan huippuluokkaa. Kumma kyllä kukaan mediassa ei puutu ristiriitaan, kun nyt kaksi viimeisintä pistemenetystä Southamptonia ja West Hamia vastaan managerimme juuri laittoi henkisen tilan piikkiin, joka johtui ManU pelissä kärsitystä tappiosta. Miten voi olla, että olemme henkisesti erittäin vahva, kuten Wenger on väittänyt yli 10 vuotta, mutta sitten pistemenetysten hetkelle managerimme kuitenkin käyttää selityksenä juuri henkistä puolta? Luulisi jonkun tarttuvan tähän ristiriitaan, mutta valitettavasti vain näin ei koskaan tapahdu valtamedian toimesta.

Luultavasti voitamme myös tulevista peleistä viikolla West Hamin kotona liigacupissa, kun vierasjoukkuetta ei kyseinen kisa paljoa kiinnosta sen taistellessa kynsin hampain sarjapaikkansa puolesta. Sitten tuleekin jo perjantaina vastaan Liverpool, jolloin pistemenetys ellei jopa tappio on se todennäköisin vaihtoehto, vaikka kotiottelusta kyse onkin.

Näin oravanpyörä jatkaa kulkuaan ja samalla niin joukkueemme taso pelaajien osalta samoin kuin sijoituksen liigassa laskee edelleen. Siinä ei paljon ole auttanut, että tällä kaudella ykkösjoukkueemme ja avauksen pelaajat ovat saaneet pelata pelkästään liigapelit. Tämähän on ollut selitys aiemmin miksi muun muassa Chelsea ja Liverpool ovat pärjänneet niin hyvin liigassa. Tällä kaudella kuitenkin meillä on ollut sama etu eli ykkösavauksemme ei ole pelannut ollenkaan europelejä, vaan ne on vedetty Euroopan kakkoskilpailun osalta täysin kakkosmiehistöllä. Luulisi sen olleen jonkin asteinen etu, mutta mitä vielä. Olemme seitsemäntenä liigassa muun muassa Burnleyn takana ja ennätykselliset 19 pistettä kärkeä perässä, vaikka ykkösavauksemme ei ole pelannut mitään muuta kuin liigapelit eli keskimäärin kerran viikossa. Uskaltaako joku kuvitella mikä olisikaan sijoituksemme liigassa jos olisimme olleet mukana Mestareiden liigassa ja pelanneet siinä kuusi ottelua ykkösmiehistöllä?

Nauttikaa huomisen tai tarkemmin sanoen tämän päivän tulevasta Newcastle voitosta jos siihen pystytte. Itse en siihen pysty, sillä se ei ole mitään muuta kuin taas kerran itsepetosta ja ennen kaikkea laastari sekä jatkumo viimeiselle yli 10 vuodelle. Se ei muuta mitään paremmaksi, vaan ennemminkin jatkaa tätä samaa kärsimystä.

Toisaalta ristiriitaista, mutta todellisuudessa selvää – toivo paremmasta nykytilanteessa on itsensä pettämistä

Aloitetaan kuulumisilla pääkallopaikalta eli Lontoosta ja ennen kaikkea Pohjois-Lontoon derbystä. Olin onnekas jälleen kerran ottelun suhteen, sillä edelleenkään en ole nähnyt kotitappiota koskaan puhutaan sitten Highbyryn tai Groven ajasta.

Valehtelematta voin sanoa ja uskon täysin, että näin kauden parhaan ottelun paikan päällä, vaikka kaudesta on pelattu vasta noin kolmasosa tai jopa vajaa. 2-0 voitto Tottenhamista on harvinaista herkkua nykyään ja oli samalla ensimmäinen voittomme paikallisvastustajasta yli kolmeen vuoteen liigassa. Emme olleet voittaneet kertakaan ennen Pochettinon manageroimaa naapuria sarjapelissä.

Ennen ottelua ja koko reissua mietin todella pitkään ostanko ylipäätään lippua otteluun, vaikka olen paikan päällä. Onneksi ostin ja ehdottomasti tämä paikalliskamppailu on nykyään kauden kohokohta. Toisaalta se kertoo samalla mille tasolle on vajottu. Ennen asia oli juuri toisinpäin eli naapurille nämä ottelut olivat kauden tärkeimmät, koska sillä ei ollut mahdollisuuksia mestaruuteen tai ylipäätään minkään merkittävän muunkaan pokaalin voittoon. Valitettavasti olemme vajonneet täysin samalle tasolle, mutta siitä huolimatta yksittäisenä otteluna, tapahtumana ja päivänä Pohjois-Lontoon derby ja ennen kaikkea sen voittaminen ovat edelleen kova juttu. Ja paikan päällä asian kokeminen todennäköisesti vain vahvistaa tunnetta.

Tunnelman puolesta myöskin ottelu on varmasti kauden kohokohta kotipeleistämme. Tässä pelissä tuntui, että stadionilla oli enemmän todellisia goonereita turistien sijaan ja ainakaan päädyssä, jossa olin ei perinteisiä selfie-keppejä näkynyt ja porukka seisoi koko ottelun toisin kuin muissa peleissä.

Suurempaa kuvaa on kuitenkin mahdoton unohtaa, vaikka sen parhaani mukaan ja lähes täydellisesti kyseisenä pelipäivänä onnistuin tekemään. Haluaisin niin uskoa voiton olevan alku jonkin suuremman, mutta en voi vaikka kuinka haluaisin. Se olisi täydellistä itsepetosta ja siihen en todellakaan ole enää lähdössä, kun tätä samaa on joutunut seuraamaan ja kokemaan yli 10 vuoden ja kauden ajan.

Yksi derbyvoitto sen enempää kuin hyvä kotivoittojen putki ei ole muuttanut mitään isossa kuvassa. Olemme neljäntenä sarjassa kaksitoista pistettä kärkeä perässä, kun otteluita on pelattu vasta kolmasosa. Se kertoo mestaruusmahdollisuuksien olevan tämänkin kauden osalta taas tasan nolla eli tästä tulee neljästoista kausi putkeen ilman mestaruutta. Ei todellakaan millään tapaa hyväksyttävää, vaikka pari hyvääkin tulosta ja yksittäistä esitystä mahtuu mukaan tähänkin kauteen.

Heti Tottenham voiton perään pelasimme ala-arvoisesti Saksassa umpisurkeaa ja varamiehistä Kölniä vastaan ja voitimme vain vaivoin ja erittäin onnekkaasti Burnleyn, joten se jo todistaa vain kaiken jatkuvan ennallaan puhumattakaan kylmistä faktoista, kuten sarjataulukosta ja siitä, että ylipäätään pelaamme Euroopan kakkoskilpailussa Mestareiden sijaan.

Otetaan pieni ajankohtaisosuus tai lähinnä veikkaus tämän päivän ottelusta. Periaatteessa viime aikojen vireen perusteella meidän pitäisi pystyä voittamaan ManU kotona, mutta valitettavasti en tähän usko. Ja kaikista surkeinta tai toivottominta on, että vaikka voittaisimme ei sekään auta tai etenkään muuta mitään isossa kuvassa. Häviämme kuitenkin vielä monta kertaa loppukauden aikana selkeästi heikommille vastustajille puhumattakaan paremmista.

Totuus on, että emme voita liigaa, emme edes Eurooppa-liigaa ja tuskin edes Liigacupia. FA Cupissa on mahdollisuus, mutta se ei vain riitä jos tarkoitus olisi kehittyä ja parantaa edellisistä vuosista.

Jollain tavalla paikan päällä nähty derbyvoitto antoi uskoa jatkon suhteen, vaikka tosiasia on ettei se mitään muuttanut suurta kuvaa katsottaessa. Paljon pitää tapahtua ennen kuin mikään muuttuu paremmaksi ja valitettavasti siihen ei riitä mitkään uudet pääscouttien ja ns. urheilutoimenjohtajien palkkaukset, kun kaksi perusongelmaa eli manageri ja omistaja pysyvät samoina.

Kaikesta tästä huolimatta haluan meidän kaatavan Mourinhon Manun illan ottelussa, vaikka en siihen rehellisesti sanoen uskokaan.

Ehkäpä lopun alkua – ainakin itselleni

Taas mennään tai sanotaanko terapian jatkuvan. Tätä blogia aiemmin lukeneet ymmärtävät ja tuskin kukaan muukaan tänne ihan sattumalta eksyy.

Ensimmäisenä iso hatunnosto enne kaikkea Timolle ja myös Trudatille. Hienoa työtä uuden blogin suhteen. Tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo tai edes mielenkiintoinen. Nykyisin seuran ja joukkueen tilanne on se, että on lähes mahdoton keksiä tai löytää mitään uutta ja/tai mielenkiintoista sanottavaa tai tässä tapauksessa kirjoitettavaa. Tästä huolimatta uudella sivustolla on saatu lukea useita mielenkiintoisa päivityksiä.

Tosiasia on kuitenkin, että positiivinen näkökulma seuramme toiminnasta on tällä hetkellä enemmän itsensä pettämistä kuin todellisuutta. Sama oravanpyörä on jatkunut jo vuosikausia ja touhu menee vain hitaasti tai nopeasti pahemmaksi päivä, viikko ja kausi/vuosi kerrallaan.

Ensimmäistä kertaa koskaan oman 20 vuoden kannattajavuoden aikanani olin jättää torstaisen Eurooppa-liigan ottelun katsomatta. Aivan ennen kuulumatonta, sillä pari viime vuosikymmentä omat menot ja tekemiset on suunniteltu lähes täysin Arsenalin peliohjelman ympärille siinä määrin kuin se on ollut vain suinkin mahdollista. Joka peli on tullut katsottua viimeistään jälkikäteen jos livenä ei jostain syystä ole ollut mahdollista ja nämäkin tapaukset ovat olleet äärimäisen harvassa.

Nyt kuitenkin oli aivan hiuskaravan varassa, että olisin jättänyt torstain ottelun katsomatta, vaikka mitään todellista syytä siihen ei ollut. Katsoin ottelun lopulta, mutta enää ei olla kaukana tilanteesta, jolloin en vaivaudu katsomaan vastaavia otteluita. Kertoo todella paljon siitä mihin tilaan ennen kaikkea Wenger ja seurajohto on ajanut joukkueen. Lyhyesti sanottuna mitään toivoa paremmasta ei ole ja yksittäisillä peleillä ja tuloksilla ei ole mitään väliä. Kokonaisuutena sama kaava toistaa itseään kaudesta ja vuodesta toiseen ja muutos on ainoastaan huonompaan suuntaan, kuten Torstailiigan osallistuminen osoittaa.

Seurajohtomme kehtaa kuitenkin samaan aikaan väittää juuri pidetyssä AGM:ssä, että ylisuoritamme eniten kaikista seuroista. Vale, emävale ja en edes tiedä miten kuvailla tätä Gazidiksen väittämää. Ehkä hyvänä tai parhaana esimerkkinä käyvät verivihollisemme Tottenhamin otteet. Me tahkoamme yhtenä maailman suurimmista ja rikkaimmista seuroina Eurooppa-liigaa, kun naapuri kaataa samaan aikaan ennätykselliset kaksi Mestareiden liigaa putkeen voittaneen Real Madridin lähes puolet pienemmällä palkkabudjetilla ja selkeästi pienemmällä hankintoihin käytetyllä puntamäärällä.

Stadion on lähes puolityhjä, mutta managerimme, seuran omistaja sekä seurajohto siitä huolimatta yrittävät kaikkensa perustella kaiken olevan hyvin. Jopa Pohjois-Korean johdolla saattaisi olla paljon opittavaa seurajohtamisestamme.

AGM:n huippu oli kuinka puheenjohtajamme Keswick suorastaan halveksien jätti vastaamatta kysymyksiin ja lopetti koko tilaisuuden heti, kun eteen tuli tai olisi tullut vastattavaksi hiukan vaikeampia kysymyksiä. Samaan aikaan managerimme puhuu lähes joka ikisessä haastattelussaan seuran arvoista ja perinteistä. Ymmärtääkseni ne eivät ole kannattajien halveksuminen ja heille suoranainen valehtelu. Eivät ainakaan ennen olleet, mutta ovat näemmä nykyään ovat aivan samalla tapaa kuin se, että kentällä on pelkkiä ylipalkattuja pehmeitä pelaajia suurimmaksi osaksi, jotka eivät ymmärrä mitä tarkoittaa edustaa The Arsenalia. Kaikki tämä lähtee managerista ja johdosta.

Jos jotain ns. peliin liittyvää ja ajankohtaista tähän päivitykseen haetaan, niin uskallan väittää, että sunnuntaina tulee vähintään kahden maalin tappio. Se on vain realistinen odotusarvo nykyään, joka kertoo kaiken mihin on vajottu. Valitettavasti vaikka lukemat olisivat kuinka katastrofaaliset tyyliin 8-2 ManU, 6-0 Chelsea, 5-1 Liverpool, 10-2 Bayern Munchen yms. niin valitettavasti se ei muuta mitään.

Wenger voi kuitata esityksen perinteisillä selityksillä, kuten tuomari, yksittäinen peli tai vahinko. Kukaan ei ota, eikä edes yritä ottaa vastuuta seurassamme viheriön tapahtumista. Sama tulee jatkumaan, niin kauan kuin kannattajat sallivat asian. Valitettavasti suurin osan entisistä ns. hard-core kannattajista Lontoossa ja Saarilla ovat jo luovuttaneet seuran suhteen.

Nykyään Emiratesin yleisöstä valtaosa on ”zombeja”, joita ei kiinnosta menestys tai edes peli tarpeeksi, jotta he tekisivät mitään muutoksen eteen. Heille riittää pelkkä ottelutapahtuma oli lopputulos pelissä mikä tahansa. Voivathan sitten sanoa olleensa paikalla stadionilla ja ennen kaikkea päivittää sosiaalisen median kuntoon jo ottelunkin aikana.

Tosiasiahan on, että missään muussa suuressa seurassa tai ylipäätään seurassa Wenger ei olisi saanut jatkaa managerina edes puolia tästä ajasta mitä on kulunut viimeisen vuonna 2004 voitetun mestaruuden jälkeen.

Eipä tässä(kään) päivityksessä tainnut olla pahemmin sitä kuuluisaa punaista lankaa, mutta omaksi terapiaksi tuli taas muutama sana kirjoitettua. Edelleen edelliseen päivitykseen liittyen laittakaa kommenttia jos olette menossa parin viikon päästä paikan päälle Pohjois-Lontoon derbyyn. Pubissa olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia muiden suomigoonereiden kanssa, vaikka seuran ja joukkueen tilanne onkin mikä on.

Managerimme on odotusten ja tavoitteiden alentamisen mestari

Tämä on jälleen täysin yksittäinen päivitys, kuten jokainen todennäköisesti kuka sattuu tämän syystä tai toisesta lukemaan olisi ymmärtänyt kirjoittamattakin.

Muistan vielä ajan (taisi olla kausi 2002-2003 ja samoin 2004-2005), jolloin managerimme oli pettynyt kun voitimme ainoastaan FA Cupin Manun ja Chelsean juhliessa mestaruutta kyseisten kausien päätteeksi.

Kuvio on ollut harvinaisen järkyttävä mitä on tapahtunut viimeisen reilun 10 vuoden aikana managerimme johdolla unohtamatta seurajohdonkaan ”panosta”. Ennen ainoastaan voittaminen ja ennen kaikkea liigamestaruus oli hyväksyttävä tulos. Aina sitä ei tietenkään saavutettu, mutta se oli aina tavoitteena ja sen saavuttamiseksi tehtiin se mikä oli mahdollista resurssien sallimissa määrin.

Hiljalleen sitten Wenger ei enää kyennyt taistelemaan mestaruudesta, jolloin managerimme keksi uudeksi tavoitteeksi Mestareiden liigaan pääsyn eli nelossijapokaalin. Todella säälittävää, mutta ei valitettavasti edes kaiken huippu, vaan tästäkin ollaan tultu alaspäin roppakaupalla.

Pari vuotta siten meidän piti kilpailla resurssien puolesta Bayern Munchenin kaltaisten seurojen kanssa ja pystyä ostamaan Messiä ja Ronaldoa lukuun ottamatta kuka tahansa pelaaja maailmassa. Nämä sanat ovat suoraan toimitusjohtajamme Ivan Gazidiksen suusta.

Todellisuus tällä hetkellä on kuitenkin, että emme kilpaile maailman eliitin kanssa edes samassa kilpailussa tai ylipäätään kilpaile on väärä sana, koska emme Wengerin johdolla ole kilpailleet vuosikausiin menestyksestä, vaan olleet ainoastaan mukana kuittaamassa miljoonat seuran, Kroenken ja Wengerin tileille samoin kuin pelaajien erilaisten bonusten muodossa. Nyt edes tämä ei enää onnistu, vaan tasomme on nykyään Eurooppa-liiga ja ehkä ei edes se ensi kaudella?

Mestaruuden tavoittelusta nelossijatavoitteluun ja nelossijakamppailukin on nykyään vaihtunut siihen, että satunnainen voitto isommasta joukkueesta (ei koskaan vieraskentällä) ja yksittäinen pokaali FA Cupissa on riittävä saldo. Olemme yksi maailman rikkaimmista ja suurimmista seuroista ja tällainen on täysin anteeksiantamatonta toimintaa. Ei voida puhua mistään jalkapalloseurasta, vaan jäljellä on enää Wengerin & Kroenken johtama Arsenal niminen yritys, jonka ainoa tavoite on tehdä mahdollisimman paljon rahaa minimaalisella vaivalla ja yrityksellä sekä antaa Wengerille täydelliset diktaattorin oikeudet tehdä mitä huvittaa.

Kuinka kukaan voi perustella järjellä Wengerin kaksivuotista jatkosopimusta, jossa palkka nousee yhdeksästä miljoonasta punnasta yhteentoista miljoonaan, vaikka olemme juuri tippuneet Mestareiden liigasta ja seuran kaksi kaikkien aikojen kalleinta hankintaa ja nykyisen joukkueen parasta pelaajaa sekä muutama muukin pelaaja pelaa sopimuksensa viimeistä kautta vailla mitään aikomuksia tehdä jatkosopimuksia.

Eikö olisi ollut oikeus ja kohtuus, että Wengerin palkka olisi tippunut vuosien varrella samaa kyytiä, kun managerimme on laskenut seuran tavoitetasoa ja kannattajien odotuksia? Palkan ei olisi pitänyt koskaan nousta yhdeksään miljoonaan asti puhumattakaan viimeisestä 11 miljoonasta. Jostain syystä vain mikään ei koskaan heijastu Wengeriin asti, vaan mies on täysin koskematon. Ei ainoastaan Kroenken toimesta, vaan syyllisiä ovat myös miehen kannattajat eli AKB:t, joita en laske goonereiksi, sekä valtaosa median edustajista, jotka eivät halua ja/tai uskalla todella kysyä vaikeita kysymyksiä ja haastaa Wengeriä, vaikka mies lähes joka kerta suun avatessaan valehtelee tai vähintäänkin puhuu täysin päinvastaista mitä on aiemmin sanonut.

Nykyään ei jaksa edes puhua yksittäisistä peleistä ja tuloksista saatikka pelaajista, sillä ne ovat vain täysin odotettavia tapahtumia viimeisen reilun 10 vuoden jatkoksi. Kuinka joku voi olla yllättänyt Watford tappiosta? En todellakaan ymmärrä jos on kannattanut seuraamme pidempään kuin muutaman vuoden.

Tulipahan taas naputettua muutamia ajatuksia lähinnä omaksi terapiaksi. Niin ja loppuun kysymys, että onko kukaan menossa Lontooseen katsomaan Tottenham peliä ensi kuussa? Jos on niin laittakaa kommenttia jos haluatte seuraa pubiin ennen ja/tai jälkeen matsin. Itse päätin jo hyvissä ajoin mennä Lontooseen kyseisenä ajankohtana, mutta silloin en edes tiennyt Pohjois-Lontoon derbyn sattuvan samalle viikonlopulle. Varasin matkan, jotta pääsisin katsomaan Tenniksen ATP Tourin päätöskisaa O2-areenalle ja näkemään ennen kaikkea Roger Federerin pelin livenä.

Vasta myöhemmin huomasin, että Tottenham ottelu osuu reissun ajankohdalle ja pitkään aina lipunmyynnin alkuun pohdin ostanko lipun. Ostin, kun sain halvimman mahdollisen(ei todellakaan halpa) 65 puntaa toimituskuluineen. Rehellisesti voin sanoa, että ihan sama mikä muu peli olisi sattunut kyseiseen ajankohtaan niin lippua en olisi ostanut, sillä niin täynnä olen Wengerin ja Kroenken täydellistä seuran tuhoamista.