Sain palautetta viitaten, että moni(?) kuuntelee podcasteja silloin tällöin tai ehkäpä saunakaverin tiimoilta ja ehkäpä vain osan jaksosta. Kiitos. Siksipä kirjallisesti viimeisimmän podcastin loppupuolella esiin tullut ’tiedote’ koskien jatkosuunnitelmia.
Lyhyesti, niitä ei tällä hetkellä ole. Maaliskuussa kuluvaa vuotta tuli kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun aloitin blogin. Thames, Vantaanjoki, Kalajoki tai takapihani Katajanoja, vettä on virrannut.
Totesin podcastissa Eerolle, että todennäköisesti jatkan kiemurteluani joka tapauksessa jonkin tovin, mutta ääneen sanottuna vakavan tilinpäätöksen tekemisen pohdinta kenties helpottaa. Ettei ainakaan tarvitse lopettaa seinään törmäten.
20 vuotta tuntuu kovin kaukaiselta, lähes harhaiselta tavoitteelta juuri nyt. Tai 100 jaksoa podastia, huh. Kausi on toki juuri päättynyt omassa arviossani valtavaan pettymykseen, joten sillä on eittämättä suuri vaikutus väsymykseeni.
Vaikkei tätä seuraavaa tuskin tarvitsisi edes kirjoittaa, teen sen yhtä kaikki. Minulle, teille jokaiselle, on takuulla täysin selvää, etten olisi ylipäätään tällaista kirjoittamassa ilman teitä siellä, sinua.
Lauteille on istahtanut niin kirjava ja lukuisa joukko Goonereita, etten ala luetella kaikkia. Kuulijaluvuista mainittakoon, että heitä (teitä) on ollut nyt pitkään noin 200 per jakso. Ennätys hipoo karvan alle 400, mutta siitä on hyvä tovi alkutaipaleelta ja mainittu 200 on vakiintunut. Itselleni kiitollisinta on, että tuo vakiintunut luku tipahti alun jälkeen noin sataan ja on siitä hiipinyt ylöpäin askel askeleelta.
En itse ole Facebookissa, joten ei mitään käryä, josko harrastukseni saa siellä huomiota. Se mitä olen blogin ja Twitterin puolella aavistuksen enemmän kaivannut, on luonnollisesti palaute, risuja ja ruusuja. Mutta hyväksyn itseni mukaan lukien, me härmäläiset tupataan olla vaatimattoman hiljaista kansaa.
Voisin jatkaa tarinaa, mutta olkoon viesti nyt tullut pääpiirtein selväksi. Sen verran itsekäs uskallan olla, että 15+ vuotta eetterissä puhumattakaan edeltävästä ajasta, paljon olen itsestäni antanut mitä tulee Arsenalin kannattamiseen Suomessa. Mikä parasta, vielä enemmän olen saanut.
Allekirjoittaneeseen saa kyllä yhteyden vaikka miten, mikäli yhteisöstä löytyisi aitoa halukkuutta ja sitoutumista hypätä saappaisiin. Kolme tärkeintä asiaa mitä tämä vaatii, ovat aika, sitkeys ja riittävä ymmärrys mitä Arsenalin maailmassa tapahtuu. Niin, ja neljäs ja tärkein, ole oma itsesi.
Olkoon sitten vaikka loppukevennys, mutta saunan lauteille palataan vielä ainakin kertaalleen, sillä veli Ville on ollut aivan liikaa keskittynyt pesäpalloon, säbään ja.. padel? Se kevennys, on ollut jo ikävä Villeä lauteille, vihdoin, Pod 69! Auts, pyyhkikää kahvinne ihan rauhallisesti pöydältä tai rinnuksiltanne.
K I I T O S !
hente
FinnGooners 