Yhden miehen show

West Ham – Arsenal 1-5 (0-1)

Tulos kertoi toisaalta kaiken tasoerosta, joka loppujen lopuksi oli huima eilisen pelissä. Silti jälleen kerran ainakin omaan makuuni asiat tehtiin vaikean ellei nyt sentään vaikeimman kautta. Jo avausjaksolla olisi ollut paikat naulata ottelu lopullisesti. Sen sijaan pitkälle toiselle jaksoa johdettiin vain maalilla, vaikka olimme selvästi parempi joukkue.

Hyvä lopputulos tai jopa loistava kuitenkin saatiin, joten loppu hyvin kaikki hyvin eilisen osalta. Ehkä parempaa vastustajaa vastaan eilisen esitys ei olisi riittänyt, mutta sitä on turha murehtia, koska se riittää että olet parempi kuin päivän vastustaja.

En voi sanoa, että pitäisin kovin monesta meidän nykypelaajasta tai arvostaisin kovin korkealla mietittäessä vertailua esim. tuplamestaruusjoukkueen pelaajiin tai tappiottoman kauden miehistöön. Silti yksi poikkeus löytyy ja se tuskin on kenellekään goonerille yllätys.

Özil on loistava pelaaja parhaimmillaan, mutta silti Sanchez on vain parempi ja ennen kaikkea huomattavasti tärkeämpi joukkueelle. Chileläinen on täysin korvaamaton osa peliämme. Miehen työmoraali, halu voittaa ja tehdä väsymättömästi töitä molempiin suuntiin ottelusta toiseen on upeaa katsottavaa, josta lähes kuka tahansa pelaaja maailmassa voisi ottaa oppia.

Sanchez on ainut pelaaja, jonka kelpuuttaisin nykyjoukkueesta aiempien vuosien menestysjoukkueidemme avauskokoonpanoon.

Kolme maalia ja syöttö avausosumaan ei jättänyt minkään valtakunnan arvailuja ottelun kuninkaasta. Ei voi kuin toivoa miehen pysyvän jollain maailman suurimmalla ihmeellä kunnossa Wengerin peluutuksella. Äärimmäisen epätodennäköistä se on, mutta toivotaan. Ilman Sanchezia meidän pelimme taso romahtaa ja muutumme erittäin keskinkertaiseksi joukkueeksi.

Sanchezin jälkeen Özil ja Ox pääsivät myös tehoille ja varsinkin Oxille tämän luulisi olevan tärkeää tulevaa ajatellen. Toki onnistumisia toivoisi tulevan ennen kuin pelit ovat ratkenneet, sillä eilenkin maali ja syöttö tulivat vasta, kun ottelun voittajasta ei ollut enää epäselvyyttä ja aikaisemmin ottelussa ratkaisut maalipaikoissa olivat taas karmeaa katseltavaa. Hyvä peli silti englantilaiselta kaiken kaikkiaan ja toivottavasti sama meno jatkuu, eikä seuraavaksi tule taas heti se periteinen loukkaantuminen.

Mukava vaihteeksi nähdä hyvä ottelu ja erittäin pirteää hyökkäyspeliä joukkueelta monen todella nihkeän esityksen jälkeen. Rehellisesti sanoen en todellakaan usko tämän olevan alku minkään suuremman, mutta onhan eilisen kaltaista mahtava katsoa sen perinteisen hitaan ja junnaavan sivuttaissiirtelyn sijaan, jossa maalipaikat ovat laskettavissa yhden käden sormilla per peli ja tuskin tarvitsee edes kaikkia sormia käyttää.

Olisiko aika maksaa mitä Sanchez haluaa, että saadaan nimi uuteen sopimukseen. Tosin epäilen, että raha ei ole asiassa se ratkaiseva tekijä, vaan chileläinen lähinnä punnitsee voiko meillä voittaa Valioliigaa tai Mestareiden liigaa ja valitettavasti Wengerin ollessa manageri kumpikaan ei tule tapahtumaan.

Hammers vastassa Itä-Lontoossa

Hyvinpä oli managerimme kartalla Cazorlan tilanteesta. Tässä mitä Wenger kertoi viikolla Southampton pelin aikoihin:

Cazorla I don’t know, honestly. It’s just inflammation. It can go in two days, two weeks – I don’t know. He has no setback, the inflammation is just still here. At the moment, it’s stable.

Kului hetki ja taisi olla vielä saman päivän puolella, kun tietoon tuli espanjalaisen leikkaus ja arvioitu kolmen kuukauden poissaolo. Tosiasiassa Cazorla tuskin tällä kaudella enää pelaa merkittävässä roolissa jos edes ehtii kuntoutua. Pari viimeistä peliä saattaa olla todennäköisin siinä vaiheessa, kun nelossija on varmistettu.

Kuinka pihalla managerimme on todellisuudesta jos ei tiedä mikä pelaajien tilanne on vai onko tarkoitus vain ihan kylmästi valehdella kannattajille päin naamaa. Jompikumpi tai jopa mahdollisesti molemmat vaihtoehdot.

Tänään vastassa on West Ham, mutta ei perinteiseen tapaan Upton Parkilla, vaan ensimmäistä kertaa London Stadiumilla. Kotijoukkueen uudella stadionilla on nähty ongelmia kannattajien välillä samoin kuin kannattajien ja poliisien. Saa nähdä jatkuuko tämä tänään vai keskitytäänkö viheriön tapahtumiin.

On myös puhuttu kuinka tunnelma uudella stadionilla on selkeästi huonompi kuin Upton Parkilla. Tervetuloa kerhoon, sillä me goonerit todella tiedämme mistä puhutaan, kun Highbury muuttui Groveksi. Seuraavaksi lainaus Onlinegoonerin forumilta, joka on aiheeseen sopiva. Kyseessä mitä Bournemouthin kannattajat lauloivat aiemmin vieraspelissä London Stadiumilla West Hamia vastaan:

Bournemouth fans chanting, ”Is this the emirates?”, obviously in homage to OUR soul less ,vacuous, corporate bowl. Happy 10th anniversary.

Toinen lainaus samasta paikasta sopii myös hyvin tähän aiheeseen:

Do West Ham fill out their stadium? This game might be a neutral game, rather than home game. Far less intimidating that Upton Park.
We don’t need anyone to ”intimidate” us, fear of success runs from top to bottom through Wengers teams.

Eipä sitä enää paljon tuon paremmin voi sanoa.

Lepuutimme koko ykkösavausta keskiviikkona ja West Ham pelasi lähes parhaalla kokoonpanollaan samaan aikaan Old Traffordilla Manua vastaan. Nyt olisi pakko näkyä, että meidän pelaajat ovat saaneet viikon lepoa ja valmistautua ainoastaan tähän otteluun. Jalka varmasti liikkuu ja energiaa on enemmän kuin yleensä. Näinhän sen luulisi menevän, mutta uskooko kukaan homman todella menevän näin?

Itse veikkaan viime aikojen surkeiden otteiden jatkuvan ja kotijoukkueen olevan liikkeellä paremmalla asenteella ja taistelevalla ilmeellä. Ehkä Carroll on taas kuntoutunut tähän peliin ja kaikki muistavat mitä viime kaudella tapahtui. Varmaan Wengerkin muistaa, mutta ei silti tee mitään eri tavalla.

En tiedä mitä odottaa, mutta olen yllättynyt jos oikeasti pelaamme hyvin, sillä sitä ei ole juuri tällä kaudella tapahtunut ja viime aikoina esitykset ovat olleet entistä huonompia samoin kuin tulokset, vaikka olemme sentään liigassa sekä europelissä saaneet tasapelejä pelitapahtumiin nähden ansaitsemattomasti.

Lisää Liigacupista ja tarra kerrallaan maailma paremmaksi

Jatkan Liigacupista, sillä siitä keskusteltiin jonkin verran myös eilisissä kommenteissa. Voisin jollain tapaa tai jopa hyvinkin ymmärtää kisan täydellisen laiminlyömisen jos olisimme kestomenestyjä ja voittaja Mestareiden liigassa sekä pokaaleita tulisi tasaiseen tahtiin myös Valioliigan puolella.

Näin ei kuitenkaan ole ollut pitkään aikaan, joten on aivan käsittämätöntä kuinka managerimme voi vuosi toisensa jälkeen heittää hyvän pokaalimahdollisuuden menemään. Tällä kertaa olimme jo lisäksi hyvin lähellä Wembleyn finaalia. 20 vuotta ei yhtään Liigacupia ja sama koskee toki myös euromenestystä.

Rotaatiokeskusteluun taas sen verran, että paikkoja on ollut lepuuttaa Sanchezia ja Öziliä muun muassa aikaisin ratkenneissa otteluissa tai joissain helpommissa peleissä, kuten Ludogorets kotona, mutta näin ei ole tehty. Samoin managerimme tulee peluuttamaan tiistaina Sveitsissä Baselia vastaan koko ykkösavausta, vaikka lohko taputeltiin jo viime ottelussa PSG:tä vastaan.

Rotaatiota managerimme ei käytä nimeksikään normaalisti, niin turha sen taakse on nyt piiloutua, kun tulos oli katastrofaalinen esityksen ohella Southamptonia vastaan. Muutama avauksen pelaaja enemmän olisi voinut pelata ihan helposti Cechistä lähtien. Samoin jos järkevää kierrätystä olisi tehty jo aiemmin, niin Sanchez tai Özil olisi voinut olla avauksessa tai vähintäänkin penkillä.

Toisaalta se on aivan sama ketä kentällä on jos manageria ei kiinnosta kyseinen kilpailu ja tämä on anteeksiantamatonta. Aina sanotaan, että huippujoukkueita ei kiinnosta tämä kisa, mutta viime vuosien aikana Valioliigan mestaruuden voittaneista ainakin Manchester City ja Chelsea muistaakseni voittivat myös Liigacupin samalla kaudella. Näin ollen myytti murrettu, jonka mukaan pärjätäkseen liigassa ei voi pärjätä myös Liiga- ja/tai FA Cupissa.

Joukkueen asenne, taisteleva ilme, halu voittaa ja vastustajan huomioiminen taktiikassa sekä omassa peliryhmityksessä ovat asioita, jotka eivät maksa mitään. Mitään näistä ei nähty keskiviikkona, eikä nähdä juuri koskaan muulloinkaan.

Luuletteko, että vaikkapa Diego Simeonen manageroima joukkue olisi ollut samanlainen lammaslauma kentällä, vaikka kyseessä olisi ollut suurimmaksi osaksi kakkosjoukkue. Samoin tuskin kovin muu manageri olisi ollut silmin nähden tyytyväinen kisasta tippumiseen välittömästi ottelun loputtua.

Olemme voittaneet muuten kaksi 45:stä mahdollisesta pokaalista vuoden 2005 jälkeen. Tätä tilastoa vasten voi myös vähän miettiä, että kuinka järkevää on kausi toisensa jälkeen heittää Liigacup suosiolla menemään ja usein sama toistuu vielä FA Cupin kanssa.

Perjantaikevennyksenä pieni reissutarina Saksasta, tarkemmin Kölnistä. Olen melko suvaitsevainen muiden ja kilpailevien seurojen kanssa. Silti eräässä Kölnin pubissa raja ylittyi. Olin vessassa käymässä ja seinässä oli erään joukkueen tarra logolla ja kaikella muulla tiedolla varustettuna. Se lähti välittömästi irti. Arvaatteko mikä joukkue oli kyseessä? Kyllä, loskanvalkoiset naapurimme. Näin sitä parannetaan maailmaa tarra kerrallaan🙂

Liigacupista laulukuoroon kaikin puolin säälittävällä esityksellä

Arsenal – Southampton 0-2 (0-2)

Aivan järkyttävää katsottavaa kaikin puolin alusta loppuun. Managerimme on täysi vitsi ja ei todellakaan mikään hyvä sellainen, ellet sitten ole vastustajajoukkueen kannattaja. Kuinka voi olla mahdollista, että ottelun loputtua managerimme hymyilee kätellessä vastustajan manageria. Anteeksiantamatonta ja kertoo tasan tarkkaan millainen luuseri Wengeristä on tullut viimeisen reilun 10 vuoden aikana.

Ennen kakkossija liigassa oli pettymys, mutta nykyään nelossija on pokaali ja ylipäätään tappiot voi kuitata vain nauramalla välittömästi loppuvihellyksen jälkeen. Vihaan peli peliltä Wengeriä enemmän ja miehen lähtöpäivä seurasta on suuren juhlan paikka. Valitettavasti tätä menoa oma kiinnostukseni koko seuraa kohtaan saattaa hyvinkin loppua ennen kuin kauan sitten parasta ennen päiväyksen ylittänyt managerimme vihdoin saadaan vaihtoon.

Kokoonpanoa oli liian heikko alunperin ja miksi hitossa peluuttaa maalissa kolmosmaalivahtia. Kolmosmaalivahdin ei kuulu pelata kuin jos kaksi muuta ovat loukkaantuneina. En sano ottelun siihen ratkenneen, mutta on se vain liikaa tasoitusta. Vastustaja peluutti ihan vertailun vuoksi ykkösmaalivahtia, joka on liigan parhaimmistoa.

Muutenkin Sotonin miehistö oli hivenen kovempi tai sanotaanko lähempänä ykkösavausta, vaikka vierailijoiltakin puuttui useita tärkeitä pelaajia. Wenger oli kuitenkin odotetusti niin ylimielinen, että ei viitsinyt ottaa edes Sanchezia ja Öziliä penkille jos asiat sattuisivat menemään heikosti ja meniväthän ne.

Joukkue on managerinsa näköinen, joten turha sitä on mitään muuta odottaa. Manageriamme ei kiinnosta voittaminen ja se heijastuu pelaajiin jollain tasolla väistämättä. Nuorilla pelaajilla ja rotaatiokavereilla luulisi olevan näyttöhaluja saadessaan peliaikaa, mutta kun asiaa ajattelee tarkemmin niin ei se välttämättä ihan niin menekään.

Wengerin alaisuudessa junnut saavat jo heti ensimmäisestä sopimuksesta lähtien jättipalkan ja uudet sopimukset tulevat ilman mitään näyttöjä noin vuoden välein ellei tiheämpäänkin. Parhaat esimerkit lienevät vaikka Ramsey, Walcott, Ox ja vaikka Jenkinson nykyjoukkueesta. Aiemmilta vuosilta esimerkkejä olisi lukuisia lisää.

Mitäpä siinä yrittämään, kun tienaat kaikkea likoon laittamatta jo enemmän kuin mikään muu seura maailmassa maksaisi. Riittää kun ilmestyt kentälle ja varmasti myös harjoituksiin, mutta mitä siellä teet niin ei ole niin suurta väliä.

Toisaalta myös ymmärrän tilanteen pelaajan kannalta, sillä Wenger ei palkitse hyviä esityksiä yleensä millään tavalla, vaan peluuttaa joka tapauksessa samoja pelaajia ottelusta ja vuodesta toiseen, vaikka näiden taso olisi todettu riittämättömäksi. Ainoat mahdollisuudet tulevat loukkaantumisten ja pelikieltojen myötä ja nekään eivät ole kuin hetki peliaikaa ja sen jälkeen kutsuu penkki kun suosikit, kuten Ramsey, Giroud ja Walcott ovat taas kunnossa.

Se on tälle kaudelle yksi pokaalimahdollisuus jäljellä eli FA Cup. Enpä jaksa uskoa tuohonkaan, sillä eiköhän Wenger viimeistään siinä viidennen kierroksen paikkeilla jos edes sinne asti satumme pääsemään priorisoi Mestareiden liigan neljännesvälierien toisen ottelun tärkeämmäksi, vaikka avausosa on hävitty Bayernille, B*rcalle tai vastaavalle jo tennislukemin.

EFL Cup eli Liigacup jatkuu tänään

Tänään tiedän tasan tarkkaan kuinka Wenger tulee lähtemään otteluun ja se kertoo vain kuinka tämä kilpailu ei merkitse managerillemme mitään. Varsin ylimielistä asennetta, kun voittoa kisasta ei ole koko 20 vuoden ajalta, ainoastaan kaksi finaalitappiota ja ylipäätään pokaalisaldomme viimeiseen 12 vuoteen on kaksi pyttyä.

En todellakaan ole vaatimassa mitään täyttä ykkösavausta kentälle, mutta sellaisen joukkueen, että olisimme suosikki jatkamaan välieriin. En todellakaan voi sanoa, että olemme suosikki jatkamaan jos ja kun kentällä tulee olemaan täydellinen kakkosmiehistö höystettynä muutamalla junnulla.

Mestareiden liigan lohkovoitto ryssittiin PSG:tä vastaan viime viikolla, mutta siitä huolimatta managerimme laittaa lähes varmasti päätöskierroksen luultavimmin merkityksettömään otteluun kaikkein parhaan kokoonpanon kentälle mukaan lukien Sanchezin ja Özilin. Eikö tuossa ottelussa olisi parempi paikka laittaa täydellinen kakkosmiehistö Sveitsiin ja peluuttaa tänään edes osaa normaalista avauksesta sekä ottaa kaiken varalta Sanchezin ja Özilin vaihtopenkille jos homma ei etene toivotulla tavalla?

Joka tapauksessa kokoonpanomme tulee näyttämään suurin piirtein seuraavalta:

Martinez

Jenkinson-Holding-Gabriel-Gibbs

Elneny-Iwobi-Xhaka

Ox-Perez-Reine-Adelaide

Muutaman vaihdon tekisin ehdottomasti yllä olevaan. Maalissa peluuttaisin Cechiä, puolustukseen laittaisin joko Koscielnyn tai Mustafin Gabrielin tilalle ja keskikentällä Ramsey pääsisi kerrankin parhaiten sopivalle paikalle eli kympiksi.

Lisäksi penkille laittaisin muun muassa Sanchezin, Özilin ja Giroudin, sillä aiemmilla kierroksilla meillä ei ole ollut mitään penkillä jos homma ei avauksen miehillä olisi toiminutkaan. Toki Giroud taitaa olla tänään poissa loukkaantumisen takia.

Southamptonin otteluohjelma on yhtä tiivis kuin meillä Eurooppa-liigan takia, joten sekin saattaa kierrättää tavallista enemmän tänään. En kuitenkaan usko vierailijoiden tekevän yhtä radikaalia muutosta ykkösavaukseen ja tämä saattaa koitua meidän turmioksi.

Soton on joukkue, joka on useita kausia ollut liigan ylempää keskikastia ja sillä on useita hyviä pelaajia. Olemme varsinkin vieraskentällä olleet ykkösmiehistöllä hätää kärsimässä ja edelleen ensimmäinen voitto odottaa itseään etelärannikolla Southamptonin Valioliigaan paluun jälkeen. Kotona on mennyt paremmin, mutta mikäli en väärin muista, niin juuri tämän iltainen vastustajamme pudotti meidät pari vuotta sitten Grovella tästä kisasta ja tämänkin kauden ensimmäisessä kohtaamisessa tarvitsimme melkoisen helposti vihelletyn lisäajan rankkarin kolmeen pisteeseen.

Toivottavasti tänään ei koeta uusintaa tuosta parin vuoden takaisesta ottelusta. Olemme enää parin pelin päässä finaalista ja ylipäätään tämä on se toinen kisa tälläkin kaudella, joka olisi mahdollista voittaa. FA Cup on toinen, mutta se urakka alkaa vasta ensi vuoden puolella, joten toivottavasti tämä otetaan tosissaan, vaikka vahvasti asiaa epäilen.

Mietteitä PSG ja Bournemouth otteluista

Olen tänään ehtinyt jonkin verran lukea viimeisen viikon tapahtumista punavalkoisessa maailmassa, mutta en lähellekään kaikkea mitä olisin normaalilla viikolla lukenut. Näin ollen keskityn tässä päivityksessä lähinnä viime viikon peleihin.

PSG

Mestareiden liigassa keskiviikkona sävelet olivat suhteellisen selkeät. Jatkopaikka oli jo varmistunut ja lohkovoitosta pelattiin. 1-1 tasapeli Ranskassa tarkoitti, että voitto tai pienimaalinen tasuri olisivat meille hyviä tuloksia. Etenkin voitto olisi jo suoraan varmistanut lohkovoiton ja antanut mahdollisuuden laittaa täydellinen kakkosjoukkue lohkon viimeiseen koitokseen Baseliin.

Vähämaalinen tasapeli taas olisi pitänyt meidät lohkon ykkösenä maalieron perusteella. Toki tämäkään ei vielä olisi taannut lohkovoittoa, sillä meidän viimeisen kierroksen ottelu on pahempi ja PSG olisi voinut voittaa Ludogoretsin suurinumeroisesti.

Valitettavasti hienoinen ennakkosuosikin asema oli tälläkin kertaa liikaa yhdistettynä kovempaan vastustajaan. Päästimme avausosuman jo parin minuutin kohdalla lähes samoin kuin ensimmäisessä kohtaamisessa Ranskassa.

Oma hyökkäyspeli oli olematonta viime otteluiden tapaan ja paikkojen luominen täyttä tuskaa. Rankkari olikin ainut kunnon paikka koko avausjaksolla ja rehellisyyden nimissä se vihellettiin hyvin heppoisesti ja olisin raivoissani jos vastaava olisi tapahtunut toisessa päässä.

Toisen jakson alku oli ehkä vähän parempaa, mutta silti kaukana sellaisesta tasosta jota vaadittaisiin menestymiseen näissä kovissa otteluissa. Pääsimme silti johtoon ja tälläkin kertaa maali oli onnekas, jopa onnekkaampi kuin rankkari, sillä pari kimmoketta vastustajista Ramseyn heikkoon ja ohi suuntautuneeseen vetoon.

Tässä vaiheessa homma näytti hyvältä lohkovoiton kannalta, vaikka peliesityksemme ei sitä taaskaan ollut. Sitten kävi kuitenkin perinteiset eli sulaminen johtoasemassa. Wenger ei tietenkään tehnyt vaihtoja tai muutenkaan mitään muutoksia peliryhmitykseen ja kohta PSG oli tasoissa.

Ja tietysti managerimme reagoi vaihtojen muodossa vasta taas PSG:n tasoitukseen sen sijaan, että joskus vaihdot tulisivat ennen vastustajan maalia. Varmaan managerimme mielestä esityksemme oli taas sellaista huippuluokkaa, että mitään ei kannattanut tehdä ennen kuin 80 minuutin paikkeilla.

Muutenkin PSG:llä oli taas huomattavasti paremmat maalipaikat ja enemmän niitä, joten tasapeli oli taas meitä suosiva tulos.

Eipä voi sanoa tuloksen yllättäneen pätkääkään, sillä tulokset ovat olleet jo niin kauan tätä samaa kun panosta on ottelussa ja/tai vastassa on huippujoukkue. Edelleen kauden ainut voitto huippuottelussa ja/tai kovaa vastustajaa vastaan on Chelsean kaataminen Grovella.

Bournemouth

Tasureita oli viime otteluista kasassa aivan liikaa, joten jo ihan sen perusteella voitto oli pakollinen. Tietysti se jo, että vastustaja on Bournemouth tarkoittaa voiton olevan ainut hyväksyttävä tulos.

Avaukseen tapahtui paljon muutoksia PSG ottelusta, muun muassa Debuchy kaivettiin naftaliinista noin vuoden tauon jälkeen. Pelaajiston puolesta avaus oli kuitenkin sellainen, että siinä ei ollut mitään suurta ongelmaa. Tietysti Sanchezin lepuuttaminen joskus olisi järkevää ja tällainen kamppailu olisi oiva paikka siihen, mutta toisaalta ottelun tapahtumia katsoessa chileläisen merkitys on jopa pelottavan suuri ottaen huomioon, ettei vastustaja ollut mitään huippuluokkaa.

Debuchyn paluu jatkui yhtä surullisissa merkeissä kuin aikaisempikin tykkimiesura. Takareisi pamahti reilun 10 minuutin pelin jälkeen ja on helppo veikata ottelun samalla jäävän ranskalaisen viimeiseksi Gunners paidassa. Onko myös Jenkinson loukkaantunut ja miksi ihmeessä Gabriel on nokkimisjärjestyksessä Holdingin edellä? Toki molemmat asiat oli helppo veikata jo ennakkoon.

Sanchez on korvaamaton pelaaja ja osoitti taas kuinka aktiivinen prässääminen kärjessä tuo palkkioita. Tämä oli ainakin jo toinen maali tällä kaudella, joka tuli Sanchezin prässäämisen toimesta. Aiemmin Chelseaa vastaan tuli toinen ja ehkä olen jo unohtanut jonkin muun maalin. Ja ylipäätään se ei ole suoraan maalit riistoilla, vaan ennen kaikkea peli-ilmeemme ja nopeus tekemisessä on parempaa chileläisen ollessa piikissä.

Peliesitys ei ollut sunnuntainakaan sellainen, että se pahemmin olisi herättänyt luottamusta tulevaan. Toki toinen jakso oli parempi, mutta etenkin avausjaksolla paikkojen luominen oli taas tuskaa ja puolestaan vierasjoukkue pääsi maalipaikoille turhan helposti, vaikka rankkari olikin täysin väärin vihelletty.

En tiedä oliko sattumaa, mutta voitimme pitkästä aikaa juuri silloin, kun Ramsey ja Giroud aloittivat vaihtopenkillä. Ehkä vastustajan tasollakin oli merkitystä, mutta silti tämän ottelun ja aiempien perusteella kaksikon toivoisi jatkossa olevan vaihtopelaajien roolissa. Toki kaikki me tiedämme, ettei näin tapahdu niin kauan kuin Wenger penkin päässä vaikuttaa.

Paluupäivitys Saksan kuulumisten kautta

Tätä kirjoittaessa en ole ehtinyt kuin katsoa ottelumme uusintoina viime viikolta ja lukea läpi Henten, Eeron ja Issen päivitysten otsikot. Kiitos koko kolmikolle ja enemmänkin vajaan viikon tuurauksesta.

Tosiaan en ole erinäisistä syistä johtuen lukenut Arsenal aiheisia uutisia sitten viime viikon maanantain, joten en millään muotoa ala tai edes pysty kirjoittamaan mistään ajankohtaisesta.

Viisi yötä Saksassa takana ja nähnyt ottelut olivat Dortmund-Legia 8-4, Fortuna Dusseldorf-Hannover 2-2 sekä Köln-Augsburg 0-0.

Täytyy sanoa Saksan meiningin olevan tällä hetkellä monella tapaa edellä Englantia katsomokulttuurin puolella. Liput maksavat puolet tai jopa selvästi vielä tätä vähemmän kuin Valioliigassa. Otteluissa saa nauttia olutta sekä seisomakatsomoita löytyy stadioneiden päädyistä.

Lisäksi seisoa voi myös aivan vapaasti istumapaikalla toisin kuin Englannissa tai ainakaan Emiratesilla, jossa järjestysmiehet ovat välittömästi näyttämässä, että istu alas. Ylipäätään esim. Kölnissä ei vaikuttanut olevan juuri yhtään järjestysmiestä koko päädyn yläkatsomossa.

Lisäksi pelitapahtumat ainakin Dortmundissa ja Kölnissä näkyivät olevan muuta kuin stadionille saapuminen juuri ennen ottelun alkua tai kuten Arsenalin tapauksessa useat tuhannet saapuvat selvästi myöhässä ja lähtevät hyvissä ajoin, vaikka pelissä olisi mikä tilanne tai kuka tahansa vastustaja.

Saksassa stadionin ympärillä riippuen joukkueesta oli tuhansia ellei kymmeniä tuhansia ihmisiä jo paria tuntia ennen ottelun alkua. Olutta ja ruokaa oli tarjolla kymmenistä kojuista ja hintataso varsin maltillinen verrattuna vaikkapa Emiratesilla myytävään juomaan tai ruokaan.

Pelin tasossa kokonaisuutena Saksa saattaa olla vielä hitusen jäljessä Valioliigaa, vaikka Bayern Munchen on todennäköisesti paras joukkue molemmat liigat huomioiden ja lisäksi esim. Dortmund pystyy haastamaan ihan kenet tahansa Englannista.

Tunnetta itsellä ei tietysti ollut mukana millään mittarilla edes hitusta siitä mitä Arsenalia seuratessa, mutta kokonaisuutena reissun perusteella uskallan suositella Saksaa tai sanotaanko ainakin Dortmundin, Kölnin ja Fortuna Dusseldorfin kotipelejä jalkapallon perässä reissaaville.

Huomenna ehkä jo normaalimpi päivitys tai sitten ei jos en ehdi edelleenkään lukea punavalkoisen maailman uutisia.

Loppuun kiitos matkaseuralle ja samoin terveiset Vaajakosken suuntaan jos jostain syystä satutte tätä lukemaan.