Basel vastassa

Mitään järin yllättäviä uutisia on tuskin luvassa tämän päivän ottelu ja erityisesti kokoonpanoa mietittäessä. Pitkäaikaisloukkaantuneet Welbeck ja Mertesacker ovat tietysti sivussa ja myös Coquelin missaa ottelun loukkaantumisen takia. Näiden lisäksi Giroud on pelikiellossa ja ei olisi varmaan pelannut ilman pelikieltokaan, sillä ranskalaisen kohdalla on uutisoitu varpaassa olevan jonkinasteinen loukkaantuminen.

Jatkopaikan kannalta tämä tuskin on mitenkään ratkaiseva ottelu. Tasapeli tai edes tappio tuskin vielä tiputtaisi meitä jatkosta, mutta toki vaikeuttaisi neljää jäljellä olevaa kierrosta. Lohkovoittoa ajatellen taas tämä on melkeinpä pakkovoitto, sillä kotona pisteitä ei voi menettää, koska esim. Sveitsissä veikkaan tästä vastaavasta ottelusta noin kuukauden kuluttua tulevan huomattavasti vaikeampi.

Vastustajasta ei itselläni ole juuri mitään tietoa. Osaan nimetä ainoastaan yhden pelaajan ja senkin uutisointien takia eli Xhakan veli Taulant pelaa sveitsiläisseurassa. Näin ollen veljekset kohtaavat jo toistamiseen tänä vuonna, kun EM-kisoissa edustivat eri maita ja kohtasivat alkulohkon ottelussa.

Basel on viime vuosien aikana voittanut useita englantilaisseuroja europelien puolella, joten mistään heikosta joukkueesta ei ole kysymys. Toki Baselin taival ei lähtenyt tämän kauden Mestareiden liigassa toivotulla tapaa liikkeelle joukkueen jäädessä kotitasapeliin avauskierroksella Ludogoretsia vastaan. Silti pitäisin ennakkoon sveitsiläisiä parempana joukkueena kuin bulgaarialaisia.

Meidän avauskokoonpanoon toivoisi muutamia muutoksia ja ennen kaikkea kierrätystä, koska sen pitäisi olla täysin mahdollista tässä ottelussa. Esim. Elnenyllä olisi varmasti suuret näyttöhalut entistä seuraansa vastaan. Perezin tason pitäisi riittää näissä otteluissa ja muutenkin minuutteja pitäisi alkaa tulla, sillä jos niitä ei tule edes nyt Giroudin ollessa sivussa, niin miehen hankinnassa ei ollut mitään järkeä.

Esim. kahden avainpelaajan lepovuoro ja järkevä kierrätys olisi toiveissa, mutta tuskin näin tapahtuu. Eiköhän Ospina ole lähes ainut vaihto Xhakan avauspaikan lisäksi ja jälkimmäinen vaihtohan tapahtuu pakosta eli tavalla jota voisi kutsua Wengerin rotaatioksi. Samat pelaajat pelaavat niin kauan, että loukkaantuminen iskee. Tästä on todisteita lukemattomia kertoja ties monenko kauden ajalta.

Toivottavasti Chelsea ottelussa nähty tekeminen ei ollut taas vain yhden pelin ihme viime kauden Manu voiton tapaan. Tänään voittoon ei tarvita yhtä hyvää esitystä kuin lauantaina, mutta olisi se silti mukava katsoa edes jotain sen suuntaista kuin sitä yleensä nähtävää hidasta ja tylsää sivuttaissiirtelyä.

Tämän viikon vastustajat paperilla helpompia – miten on todellisuudessa?

Sunnuntain vastustajamme pelasi eilen kotiottelun Watfordia vastaan ja voitti sen 2-0 lukemin. Alunperin ajattelin katsoa ottelun, mutta se jäi vain suunnitelmaksi, joten tulosta lukuun ottamatta paha sanoa kuinka hyvä Burnley oli.

Joka tapauksessa sunnuntaina tuskin on odotettavissa helppoa peliä, sillä Burnley elää kotipeleistään, sillä vierasotteluista ei paljoa pisteitä ole tullut. Kotijoukkueena sarjanousija on vaarallinen ja sen sai todeta muun maussa Liverpool kauden toisessa ottelussa, kun pisteet jäivät Turf Moorille 2-0 lukemin. Tietysti sunnuntaina Gray on pelikiellossa FA:n käsittämättömän päätöksen seurauksena, mutta ei se silti ottelusta helppoa tee.

Alustavat arviot Coquelinin vamman vakavuudesta ovat rohkaisevia. Ehkä vain kaksi viikkoa ja näin ollen ranskalainen olisi kunnossa jo ensi kuun puolessa välissä maaottelutauon jälkeen. Tämä olisi hyvä uutinen, mutta itse en ole ollenkaan varma meneekö homma näin.

Yleensä aina se on meidän kohdalla se kaksi tai kolme viikkoa loukkaantumisesta riippumatta jos Wengeriä kuuntelee. Totuus on vähintään tuplat ellei pidempäänkin lähes poikkeuksetta. Hyvä esimerkki on kauden ensimmäisessä ottelussa loukkaantunut Ramsey, jonka piti olla ensimmäisen maaottelutauon jälkeen kunnossa, mutta toinen maaottelutauko on kohta täällä ja walesilainen ei ole vieläkään mukana edes joukkueen harjoituksissa.

Burnley peliä ennen luvassa on kuitenkin yksi ottelu ja se on huominen kotiavaus Mestareiden liigassa Baselia vastaan. Täytyy sanoa, että itselläni on todellisia vaikeuksia innostua näistä Mestareiden liigan alkulohkon otteluista. Panosta ei oikein tunnu olevan ja ottelut ovat enemmänkin sellaista väkinäistä pelaamista.

Pääsemme lähes varmasti jatkoon, sillä lohko on sen verran helppo ja etenkään kun PSG ei käyttänyt lukuisia huippupaikkojaan pari viikkoa sitten saimme jo pisteen etukäteen vaikeimmasta pelistä. Tietysti lohkovoitto olisi mukava, mutta valitettavasti en näe sitä minään avainasiana, koska en usko meidän voittavan tätä kisaa tai pääsevän edes lähelle voittoa tuli vastaan kuka tahansa jatkopeleissä. Tämän historia on opettanut aivan liian monta kertaa.

Huomiselle toive olisi järkevää kierrätystä. Ei mitään liigacupin tapaista, että kaikki pelaajat vaihdetaan kerralla. Valitettavasti vain maltillinen kierrätys parin pelaajan verran ottelusta toiseen ei kuulu Wengerin vahvuuksiin.

Toiveissa olisi ainakin Perezin avauspaikka kärjessä, Elneny avaukseen ja ehkä puolestaan lepovuoron voisi tarjota toiselle laitapakille samoin kuin jollekin kolmikosta Cazorla, Sanchez tai Özil.

Kaksi ottelua ennen maaottelutaukoa, polvivammat ja Walcottin motivaatiotekijät

Kahden ottelun viikkotahdilla jatketaan vielä tämä viikko. Ensin vuorossa on keskiviikkona Mestareiden liigassa Basel Grovella ja sunnuntaina matka jatkuu sarjanousija Burnleyn vieraaksi Turf Moorille. Molemmat pelit pitäisi ehdottomasti voittaa, sillä vastustajien taso ei päätä huimaa. Näiden jälkeen tuleekin vuoroon sitten kahden viikon maaottelutauko, jolle olisi huomattavasti parempi lähteä voitettujen otteluiden jälkeen.

Toki paperilla näitäkään kahta ottelua ei pelata ja jos asenne ei ole kunnossa loistavan Chelsea voiton jälkeen, niin sitten käy perinteiset. Suuri vaara on juuri tähän, sillä usein hyvän tai loistavan esityksen jälkeen sitten menetämme pisteitä heikompia joukkueita vastaan ja sunnuntaina lisäksi alla on Mestareiden liigan ottelu, joidenka jälkeen usein liigaottelut ovat hankalia erityisesti vieraskentällä.

Coquelinin loukkaantumisesta ei tätä kirjoittaessa ole tullut vielä tarkempaa tietoa, mutta veikkaisin lauantaina nähdyn perusteella kyseessä olevan kuukausien loukkaantuminen. Todennäköisesti viime kauden vamma uusiutui ja se ei todellakaan ole hyvä asia jos sama polvi alkaa muodostua ongelmaksi.

Toisen polveaan poteneen kohtalo on sen sijaan parempi, sillä Jenkinson pääsee vihdoin mukaan joukkueen harjoituksiin noin 8 kuukauden tauon jälkeen. Hyvä näin, vaikka ei Jenkinson Arsenal ura tällä hetkellä kovin vahvalta näytä. Ehkä jos kaikki menee hyvin voisi miehestä olla rotaatioon tulevaisuudessa. Tämä kuitenkin edellyttäisi tason nostoa ja tietenkin kunnossa pysymistä ihan ensimmäisenä, vaikka eipä tuo mikään vaatimus tunnu seurassa olevan, kun katsoo nykyjoukkuettakin.

Joka tapauksessa Jenkinsonin paluu on hyvä asia, sillä Debuchy tuntuu olevan Wengerin koirankopissa ja näin ollen oikealle ei ole ollut oikein ketään muuta kuin Bellerin ja ei espanjalainen millään voi kaikkia kauden otteluita pelata. Pelkkien liigacupin otteluiden huilaaminen ei riitä, vaan lepoa on tultava myös välillä vaikka Mestareiden liigan kotipeleissä alkulohkossa ja kenties jossain lähtökohtaisesti helpommissa Valioliigaotteluissa.

Walcott on yllättänyt positiivisesti alkukauden joissain otteluissa. Meno on ollut aivan erilaista kuin esim. viime kaudella tai useimmilla kausilla tähän mennessä. Toivottavasti sama jatkuu, eikä se perinteinen loukkaantuminen tule, kuten tässä vaiheessa aina ennen on tapahtunut yhtä kautta lukuun ottamatta.

Wengerin kommenttien mukaan Walcottin parempi vire johtuu halusta päästä takaisin maajoukkueeseen ja arvoturnaukseen. Tämä vähän nyppii itseäni. Eikö pelaajalle seurajoukkue pitäisi olla ensisijainen motivaation lähde, sillä Theo ei todellakaan ole voittanut urallaan vielä juuri mitään meidän paidassa.

Maajoukkueen motivaatiotekijänä ymmärtäisin jos kyseessä olisi joku liigamestaruuden ja Mestareiden liigan useaan kertaan voittanut pelaaja. No toisaalta Wengerhän tämän sanoi, eikä Walcott, joten ehkä Theo sentään olisi osannut pitää asian omana tietonaan toisin kuin managerimme.

Huikea esitys ja voitto vihdoin Chelseasta

Arsenal – Chelsea 3-0 (3-0)

Enpä olisi uskonut moiseen tulokseen edes unissani. Kaikki putket kuitenkin katkeavat joskus ja täytyy sanoa, että ei todellakaan liian aikaisin tässä tapauksessa.

Voittoputkien katkeamisesta puheen ollen Sotkamo ei enää ole mestari kansallislajissamme ja mestaruus palasi Vimpeliin ensimmäisen kerran sitten vuoden 2010. Paljon merkittävämpi asia oli kuitenkin goonerina meidän voitto, joka tuli samoin ensimmäisen kerran sitten vuoden 2010 Chelseata vastaan liigassa.

Aivan huikea esitys kaiken kaikkiaan. Kerrankin vastustaja teki niitä virheitä meidän sijaan ja ennen kaikkea rankaisimme niistä Conten ryhmää toisin kuin yleensä on tapahtunut. Emme saaneet punaista oli se sitten ansaittu tai täysin tuomarin piikkiin menevä. Kerrankin oli mukava pelata ottelu alusta loppuun 11 miehellä Chelseaa vastaan.

Parasta oli kuitenkin koko joukkueen esitys ja kuinka töitä tehtiin alusta loppuun asti joukkueena molempiin suuntiin. Tällä kertaa ei myöskään sivuttaissiirtelystä ollut tietoakaan kuin pari kertaa 3-0 johtoasemassa tai sanotaanko, että noissa tilanteissa ehkä haettiin jopa liian hienoa maalia, kun yksikertaisempi ratkaisu olisi ollut parempi. Se ei kuitenkaan haittaa mitään, kun taululla on kolmen maalin johto. Eri asia jos ottelua ei ole vielä ratkennut.

Avausmaalin merkitystä ei näissä peleissä voi korostaa liiaksi. Kerrankin saimme sen ja se pakottaa vastustajan hyökkäämään hiukan enemmän, joka sopii parhaiten Sanchezin pelityylille hyökkääjänä samoin kuin Walcottille sekä tietysti Özil on loistava vastaiskupelaaja, eikä Iwobikaan hullumpi tässä pelitavassa ole.

Miksi emme pysty useammin vastaavaan esitykseen nousee kysymykseksi? Viime kaudella pelasimme suurin piirtein näin kerran ja se oli kauden tässä samassa vaiheessa kotipeli Manua vastaan. Tuolloin olimme liikkeellä samalla asenteella, energialla ja ennen kaikkea suoraviivaisuudella tekemisellä.

Yhtä pelaajaa ei todellakaan kannata alkaa nostamaan esille eilisestä, sillä kaikki täyttivät paikkansa erinomaisesti. En yksinkertaisesti keksi heikkoa linkkiä, eikä sen etsimiseen ole mitään syytäkään. Ainut miinus oli Coquelinin loukkaantuminen, mutta toisaalta Xhakan sisääntulo ei ainakaan huonontanut esitystämme. Toki silti olisi mukava jos Xhakan peliminuutit olisivat tulleet muuten kuin ranskalaisen loukkaantumisen myötä.

Jos pelaisimme eilisen kaltaisella tavalla useammin, niin menestystä tulisi ihan eri tavalla. Valitettavasti vain emme ole siihen kykeneviä Wengerin johdolla. Eilinen osoitti taas kerran mikä potentiaali joukkueessa olisi jos se vain saataisiin irti paremmin.

Eilisen jälkeen todella haluaisin uskoa voiton olleen jokin käännekohta ja uuden paremman alku. En kuitenkaan vain pysty, sillä tämä kuvio on nähty niin useasti ennenkin. Eilinen oli mahtava voitto, mutta tuskin mitään enempää kuin äärimmäisen harvinainen kolme pistettä Chelseaa vastaan.

Silti eilen, tänään ja todennäköisesti vielä huomennakin on näin goonerina mukava nauttia tuloksesta ja Chelsean nöyryyttämisestä.

Tänään edes maali pisteistä puhumattakaan olisi kova sana

Täytyy sanoa tämän päivän ottelun menevän siihen kategoriaan, että suuria ennakko-odotuksia ei ole. Jos pelattaisiin Stamford Bridgellä olisi tappio aivan varma. Kotiedun ansiosta saatamme saada pisteen jos kaikki tähtimerkit ovat taivaalla kohdillaan. Kolmeen pisteeseen on äärimmäisen vaikea uskoa, sillä niin suuri niskalenkki Chelsealla on meistä ollut viime vuodet.

Olemme viimeksi liigaottelussa onnistuneet Chelseaa vastaan maalinteossa vuoden 2013 tammikuussa ja tuolloinkin ottelu päättyi 2-1 tappioon. Viimeistä voittoa Valioliigassa taas saa hakea niinkin kaukaa kuin joulukuulta 2010. Käsittämätöntä ja näin ollen voitottomien ottelujen sarja päivän vastustajaamme vastaan on jo 10 pelin mittainen ja otteluita, joissa emme ole kertaakaan onnistuneet maalinteossa on kasassa kuusi.

Miten tämä on mahdollista? Mourinho ei todellakaan selitä kaikkea, sillä portugalilaisen lähdön jälkeen sama meininki on jatkunut, vaikka nimet Chelsean penkin päässä ovat vaihtuneet. Saa nähdä tuleeko Contesta jatkoa tähän meille erittäin surulliseen listaan. Tässä artikkeli aiheesta ja se kertoo karulla tavalla kuinka tilanne on nykyään täysin päinvastainen kuin Wengerin menestysaikoina, jolloin emme hävinneet juuri koskaan länsilontoolaisille.

Meillä pitäisi olla etu lepoaikaa ajateltaessa, sillä tuskin yksikään tiistaina pelannut pelaajamme avaa tänään, vaikka sitä muun muassa Xhakan sekä ehkä Elnenyn ja Perezin kohdalla toivoisikin. Chelsea pelasi 120 minuuttia Leicesterin vieraana tiistaina ja avauksessa oli muutama pelaaja, joka tänään myös vierailijoiden avauksesta löytyy. Samoin vaihdosta tuli sitten muun muassa Costaa ja Hazardia, joten hekään eivät saaneet lepopäivää. Lepoajalla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä jos se ei näy millään tavalla kentällä pelaajien otteissa.

Terryn tilanne on tätä kirjoittaessa auki ja olisi ehdottomasti hyvä jos vierailijoiden kapteeni ei pelaisi. Ei Terry ehkä enää ole parhaimmillaan, mutta silti parempi toppari kuin virhealtis Luiz ja lisäksi Terryn merkitys Chelsealle johtajana on merkittävä.

Meillä tosiaan en odota mitään muutoksia avauskokoonpanoon verrattuna edelliseen valioliigapeliin. Maalivahti ja puolustus samat. Keskikenttä sama, vaikka monet toivoisivatkin muutosta. Piikissä jatkaa Sanchez sekä todennäköisin avaava laiturikaksikko on Iwobi ja Walcott.

Jotain olisi Wengerin syytä keksiä, sillä tulokset karusti osoittavat, että peruspelimme ei yksinkertaisesti toimi Chelseaa vastaan. Valitettavasti managerimme ei tee vaihtoja avaukseen sen enempää kuin ryhmitykseen tai taktiikkaan, joten vaikea uskoa myöskään tuloksen muuttuvan kuin taikaiskusta. Toki se on mahdollista, mutta melko epätodennäköistä.

No tuskin ainakaan tänään menee heikommin kuin kaksi vuotta sitten Wengerin juhlaottelussa, kun managerimme sai 1 000 peliä täyteen Arsenalissa. Tuolloin tulos Stamford Bridgellä oli murskaava ja äärimmäisen nöyryyttävä 6-0 tappio. Tänään olisi periaatteessa managerimme 20-vuotisjuhlaottelu kyseessä ja parin maalin tappio olisi varmaan jo huikeaa kehitystä edelleen managerimme nimeen vannoville.

Pari Skysportsin artikkelia ja Wengerin oudot kommentit

Se on perjantai, joka tarkoittaa pelipäivän olevan taas lähellä. Huomenna vuorossa on kauden ensimmäinen Lontoon derby Chelsean saapuessa Grovelle. Toki Watford pelin voisi periaatteessa laskea paikallispeliksi, mutta enpä tässä yhteydessä laske. Mennään kuitenkin vasta huomenna tarkemmin itse otteluun.

Sky julkaisi hyvän artikkelin kuinka pelityylimme ja pelaajat ennen kaikkea keskikentällä muuttuivat Vieirasta ja kumppaneista tähän nykyiseen neppailutyyliin. Valitettavasti samalla muuttui myös menestys eli se loppui. Erityisesti jutun tilasto taklaus- ja syöttömäärien kehityksestä on paljon kertova. Varsinkin taklausmäärien selvä romahtaminen lienee yksi syy pokaalittomuuteen.

Eihän artikkelissa sinänsä hirveästi ole uutta, mutta se konkreettisesti osoittaa kuinka Wenger teki virheratkaisun ja ei ole asiaa edelleenkään korjannut, vaan samalla sapluunalla on menty 12 vuotta ilman liigamestaruutta.

Siirtohuhut eivät todellakaan ole tällä hetkellä kovin ajankohtaisia, mutta siitä huolimatta B*rcan pomot jaksavat muistuttaa Bellerinin DNA:sta. Tässä ei ole mitään uutta ja valitettavasti lopputulema on myös selvä jos nykyinen menestymättömyytemme jatkuu.

Jossain vaiheessa oli se sitten ensi kesänä tai seuraavana Bellerin palaa B*rcaan ja luultavasti selkeään alihintaan osamaksusopimuksella. Onkohan tähänkään päivään mennessä maksettu kaikkia summia kokonaisuudessaan Henryn, Fabregasin, Songin ja kumppaneiden siirroista? En olisi aivan varma.

Mikä oli muuten managerimme idea tämän kommentin takana, kun Perez oli juuri tehnyt kaksi maalia ja saanut maalitilin auki meidän paidassa oltuaan tiistaisen ottelun paras pelaaja:

He uses well his left foot – a bit too much in my taste. He doesn’t use his right enough.

En kerta kaikkiaan voi ymmärtää mitä Wenger luulee saavuttavansa kyseisillä kommenteilla. Tuskin 28-vuotias pelaaja tuosta enää muuttuu molempijalkaiseksi, kuten esim. Cazorla. Eikö pelkät kehut hyvästä esityksestä ja ensimmäisestä maalista olisi ollut huomattavasti parempi vaihtoehto.

Toisaalta jos yksijalkaisuus tuli yllätyksenä niin kuinka hyvin managerimme olikaan perehtynyt pelaajan ominaisuuksiin ja pelityyliin ennen kuin päätti hankinnan tehdä. Tuskin kovin paljoa ainakaan jos ostoajankohdasta voi jotain päätellä. Paniikkihankinta mikä paniikkihankinta tai ainakin hankinta, joka oli suhteellisen edullinen sen sijaan, että olisi ostettu isolla rahalla todellista laatua tai edes potentiaalia.

Toki silti Perez voi osoittautua menestykseksi, vaikka sitä epäilenkin vahvasti. Joka tapauksessa tämä on ainoa vaihtoehto, sillä kokemus ja vuodet ovat opettaneet, että Giroud kärjessä ei tulla taistelemaan muusta kuin nelossijapokaalista.

Liigacupin arpa ja menestysmahdollisuudet sekä Ramseyn paluun ajankohta avoin

Toivoin hyvää arpaa seuraavan kierroksen Liigacupin otteluun, se totisesti saatiin ja jopa enemmän. Ensinnäkin kotiottelu Readingia vastaan on hyvä arpa ja todellakin ottelu, josta pitää mennä jatkoon. Vähän tylsä arpa toki siinä tapauksessa, että viime vuosina Reading on cupeissa kohdattu useaan kertaan. Kelpaa silti paremmin kuin hyvin.

Arvonnan ainut hyvä asia ei suinkaan ollut meidän saama vastustaja ja ottelu. Kaikki valioliigajoukkueet nousija Hullia lukuun ottamatta kohtaavat toisena ja vieläpä niin, että seuraavalla kierroksella nähdään Manchesterin derby, Liverpool – Tottenham ja West Ham – Chelsea. Kokonaisuutena neljännen kierroksen arvonta muiden joukkueiden kuin meidän osalta on tässä:

Bristol City v Hull
Leeds v Norwich
Liverpool v Tottenham
Man Utd v Man City
Newcastle v Preston
Southampton v Sunderland
West Ham v Chelsea

Eipä tämä olisi oikeastaan paljon paremmin voinut mennä, vaikka itse olisi saanut valita kuka kohtaa kenet. Samalla arvan pitäisi antaa meille erinomaiset mahdollisuudet jatkoon ja oikeastaan koko kilpailun voittamiseen. Tietysti edelleenkin seuraavan kierroksen jälkeen jäljellä on kaksi tai kolme todella pahaa vastustajaa.

Vähintään yhtä suuri ongelma on kuitenkin Wengerin peluutus ja suoranainen välinpitämättömyys tätä kisaa kohtaan. Se että emme ole kyseistä kisaa voittaneet 20 yrittämällä kertoo paljon ja finaalipaikkojakin on vain yksi. Ja tuolloinkin finaalin kokoonpano manageriltamme oli junnut Chelsean ykkösmiehistöä vastaan ja sehän päättyi odotetusti tappioon Drogban näytellessä pääosaa.

Ramseyn kuntoutuminen ei ole mennyt tälläkään kertaa ihan managerimme kertoman aikataulun mukaan. Se perinteinen kaksi tai kolme viikkoa on jo tuplaantunut ja edelleenkään paluun ajankohdasta ei ole varmuutta. Tämä on tietysti huonoasia, mutta toisaalta asiasta voi löytää jotain hyvääkin, sillä Ramsey on todella kiistanalainen pelaaja ja ei todellakaan vähiten managerimme takia.

Potentiaali on huikea, kuten vaikka viimeksi EM-kisoissa Walesin paidassa näimme. Valitettavasti vain Wengeri ei saa samaa irti miehistä, eikä oikein edes tiedä mikä olisi paras paikka kiveen hakatussa peliryhmityksessämme.

Ratkaisu on sitten peluuttaa Walesin avainpelaajaa välillä keskikentän pohjalla, välillä ylempänä ja usein myös laidalla, joka ei todellakaan ole joukkueen kannalta hyvä ratkaisu ja lisäksi Ramsey itse on sanonut, että pelaa mieluummin keskellä. Mutta tässä tullaan taas siihen kuinka Wenger on kerännyt puoli joukkueellista keskikentän keskustan pelaajia ja melkeinpä kaikki vielä pelintekijöitä ja hyökkääviä vaihtoehtoja.

Vaikka Ramsey parhaimmillaan on loistava, niin niitä päiviä nähdään liian harvoin tykkimiespaidassa edellä mainituista syistä, joten itseäni ei suuremmin haittaa miehen poissaolo tällä hetkellä .