Valta on toden totta vaihtunut Pohjois-Lontoossa

Tottenham – Arsenal 2-0 (0-0)

Tulos ei ollut mikään yllätys, vaan jopa päinvastoin tappio oli pienempi kuin olisi voinut etukäteen veikata. Tietysti pelitapahtumien perusteella 2-0 oli alakanttiin ja 4-0 olisi vastannut todellisuutta paremmin jos Alli ja Eriksen eivät olisi missaneet avopaikkoja ensimmäisen 25 minuutin sisään, joista laittavat normaalisti yhdeksän kertaa kymmenestä pallon maaliin.

Lisäksi Cech oli meidän ylivoimaisesti paras pelaaja ja ilman miehen huippuotteita tulos olisi ollut tennislukemat. Aivan uskomatonta kuinka alas olemme vajonneet, kun uransa ehtoopuolta elävä entinen huippuveskari on meidän paras pelaaja derbyssä.

Jo tilastojenkin perusteella voittajasta ei ollut mitään epäselvyyttä. Emme saanet luotua juuri ollenkaan maalipaikkoja vaarallisista puhumattakaan. Tottenhamilla oli moninkertaisesti enemmän maalipaikkoja ja vetoja. Lisäksi pilkusta on turha mussuttaa, sillä tilanteessa oli kontakti ja Gabriel pelasi heikosti, sillä Kane olisi ajautunut pieneen kulmaan ja nyt brassitopparimme antoi mahdollisuuden rankkariin. Lisäksi myöhemmin Sanchezin selkeä käsipalloilu boksissa jäi viheltämättä.

Avauksen valinnat olivat taas taattua laatua manageriltamme eli ihan mitä sattuu. Xhaka ja Ramsey eivät vain toimi keskustassa, mutta totta kai kaksikko siellä pelasi. Entäpä puheet holdingin lepuutuksesta edellisessä pelissä? Täyttä roskaa, kuten eilinen osoitti. Loistavasti esiintynyt nuori englantilainen oli penkillä ja Monreal topparin paikalla, joka tarkoitti Gibbsin avauspaikkaa, vaikka mies hädin tuskin on pelannut edes pariin kuukauteen tai ylipäätään koko kaudella.

Juuri tällaiset valinnat osoittavat, että Wengerillä ei ole mitään hajua ja halua valita avaus ansioiden mukaan, vaan suosikit pelaavat aina ja pelaajat ovat väärillä paikoilla.

Uusi systeemimme on pelkkää silmänlumetta ja lähinnä managerimme epätoivoinen yritys todistella, että hän muka osaa tai haluaa muuttua. Peli oli ihan yhtä huonoa kuin aiemminkin, vaikka systeemi oli tämä viime otteluissa nähty kolmen topparin linja. Se on aivan sama mikä ryhmitys Wengerin valmentamalla joukkueella on, kun perusasiatkin ovat täysin hakoteillä.

Tottenham on täysin ylivertainen tällä hetkellä ja emme ole kolmeen vuoteen eli Pochettinon aikana voittaneet liigassa kertaakaan paikalliskilpailijaamme. Kuusi yritystä ja Wengerin voittosaldo Pochettinon puolet pienemmällä palkkabudjetilla ja siirtoihin nettona käytetyllä nollabudjetilla kyykyttää 100 miljoonaa viimekin kesänä käyttänyt Wengeriä täydellisesti.

Asenne, motivaatio, halu, voitontahto ja taktinen osaaminen ovat asioita, jotka eivät maksa mitään ja näissä kaikissa Tottenham oli eilen ja on ylipäätään huomattavasti edellä.

Kaiken huippu on, että ennen peliä Wenger kritisoi kuinka Tottenhamin palkkarakenne on väärä ja se maksaa liian vähän pelaajilleen. Ei voi olla todellista ja varmaan Wengerille itselle pitää saada nopeasti palkankorotus, kuten kaikille pelaajillemmekin, sillä he eivät tienaa kuin tuplat mitä Tottenhamin mestaruudesta taisteleva ryhmä. Kuinkahan alas Wenger vielä meidät ajaakin, kun jatkaa vähintään sen kaksi vuotta ja todennäköisesti vielä paljon pidempäänkin?

Olimme Englannin kolmanneksi menestynein seura Wengerin tullessa seuraan, mutta tuskin olemme sitä enää Wengerin lähtiessä. Ainakin nyt on jo selvää, että 2010-luvusta tulee ensimmäinen vuosikymmen sitten 1960-luvun, jolloin emme kertaakaan voita mestaruutta. Samoin kaikkien aikojen pisin putki ilman mestaruutta ensimmäisen 1930-luvulla voitetun mestaruuden jälkeen on 18 vuotta (1971-1989), mutta Wenger tulee lyömään myös tuon ”ennätyksen” kirjoittaessaan uuden sopimuksen tai pikemminkin sopimukset.

Eilen ei enää riittänyt, että paikalliskilpailijamme kannattajat muiden seurojen, kuten Chelsean, Manun, ja monen muun, tapaan lauloivat ”Wenger we want you to stay”, vaan aiheesta oli tehty ihan lakana katsomoon.

Se siitä White Hart Lanen viimeisen derbyn voitosta ja Tottenhamin mestaruusmahdollisuuksien pilaamisesta. Emme edes pysty tuohon enää. Onneksi sentään Chelsea hoiti pahimman jäljellä olevansa pelin voittamalla Evertonin, joten Tottenham on edelleen neljän pisteen päässä kärjestä ja sen mestaruusmahdollisuudet ovat pienet eilisestä voitosta huolimatta.

Voisi sanoa, että äärimmäisen ankeaksi on mennyt, kun nykyään me goonerit joudumme repimään ilon Chelsean menestyksestä, koska se on marginaalisesti pienempi paha kuin paikalliskilpailijamme.

Loppuun kaksi lainausta Onlinegoonerin forumilta, jotka osuvat täysin oikeaan tilanteeseemme:

Football is supposed to be fun and yet under Wenger it’s anything but.

You think that was bad….imagine what the fucking cup final will be like.

Pohjois-Lontoon paikallinen erilaisissa tunnelmissa kuin aiemmin

Jo tänään voi varmistua, että St Totteringham´s Day jää väliin tältä vuodelta. Toisin sanoen jos loskanvalkoiset naapurimme voittavat ei meillä ole enää teoreettistakaan mahdollisuutta ohittaa paikallisvastustajaa. Melko masentava ajatus, kun otteluita on kuitenkin vielä viisi jäljellä tämän päivän jälkeen.

Toki voittokaan ei tule riittämään siihen, että loppukauden aikana ohittaisimme jälleen kerran Tottenhamin sarjataulukossa loppumetreillä. Silti voitto tänään olisi hienoa ja etenkin se olisi Tottenhamille ja sen kannattajille erityisen katkera pala, sillä naapurimme pelaa parasta kauttaan liigassa miesmuistiin.

Lisäksi vielä merkittävämpi asia on varmasti tänään kyseessä olevan viimeinen Pohjois-Lontoon Derby White Hart Lanelle. Tottenhamin nykyinen kotistadion menee purkuun kauden jälkeen, kun ihan viereen on nousemassa uusi stadion. Olisihan se mukavaa jättää historiankirjoihin merkintä, että voitimme viimeisen koskaan White Hart Lanelle pelatun paikalliskamppailun.

Itse asiassa Tottenham oli lähellä tehdä saman meille vuonna 2006, kun pelattiin Highburylla viimeistä kertaa Pohjois-Lontoon herruudesta. Tuolloin kisattiin myös nelospaikasta, jonka saimme viimeisellä kierroksella, mutta yhtä ratkaiseva ellei tärkeämpikin oli Henryn tasoitus derbyssä. Ilman sitä nelospaikka olisi jäänyt saamatta, joka näin jälkikäteen katsottuna olisi ehkä ollutkin vain positiivinen asia. Sen sijaan Henryn maali takasi sen, että Tottenham ei voittanut viimeistä Highburylle pelattua derbyä ja se oli paljon arvokkaampi asia.

Palattaessa tähän päivään en valitettavasti näe muuta kuin kotivoiton todennäköisimpänä tuloksena. Olemme toki voittaneet kolme viimeisintä ottelua, mutta ainoastaan noissa kolmessa Cityä vastaan toinen jakso oli hyvää peliä osittain.

Tottenham on tällä kaudella ollut Chelsean jälkeen paras joukkue ja sanoisin jopa, että vuodenvaihteesta lähtien paras joukkue. Se pelaa hyvää ja näyttävää hyökkäyspeliä, mutta myös sen puolustus on tainnut olla liigan pitävin. Päästettyjä maaleja vain 22, joka vain lähes puolet meidän päästämästä 40 osumasta. Kaiken huipuksi myös tehtyjä maaleja Pochettinon ryhmällä on viisi enemmän meihin nähden.

Argentiinalaismanagerista puheen ollen emme ole voittaneet kertaakaan kolmen kauden aikana Tottenhamia liigassa Pochettinon ollessa naapurin käskyttäjänä. Näin ollen Pochettinonkin on voinut huoletta lisätä managereihin, joita vastaan Wenger ei vain yksinkertaisesti pärjää.

Toivottavasti tänään on toisin, mutta jotenkin epäilen, että nyt paljastuu Wengerin kolmen topparin systeemin olleen lähinnä vain oman nahan suojelua todellisen muutoksen sijaan. Jos Wenger lähtee tuolla systeemillä saattaa hyvinkin tulla noutaja rumin lukemin puolustukseen panostamisesta huolimatta, kun paikalliskilpailijamme todella näyttää kuinka tuo pelisysteemi oikein koutsattuna toimii ja sama on viimeistään edessä Chelseaa vastaan Wembleyllä.

Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi meidän voittavan tänään ja vaikkapa viikko sitten Wembleyllä tai ylipäätään joka ottelussa. Totta kai haluan ja eritoten, kun vastassa on muita huippujoukkueita ja tänään vielä erityisesti paikallisvastustaja. Enemmänkin pelkään sitä mitä voitot tarkoittavat seuran ja joukkueen nykytilassa. Ne tarkoittavat kaiken jatkuvan juuri samalla tavalla kuin viimeiset reilu 10 vuotta ja tuo on täysin sietämätön ajatus.

Voitot saattavat olla todella vähissä loppukaudella ja Groven alhainen yleisömäärä paljon kertova

Tilanne on yksinkertaisuudessaan se, että meidän täytyy ohittaa sarjataulukossa Manchesterin joukkueista ja Liverpoolista kaksi, jotta pääsisimme neljän joukkoon ja sitä myötä taas mukaan nöyryytettäväksi ensi kauden Mestareiden liigaan.

Edelleen pidän lähes varmana ettemme ole neljän sakissa kauden päätyttyä, sillä nyt alkavat vasta ne vaikeat ottelut. WBA ja Crystal Palace olivat ne, joista olisi pisteitä voinut odottaa, mutta saldo oli pyöreä nolla. Sen sijaan edes optimistisimmat kannattajat tuskin uskovat kovin montaa pistettä karttuvan vierasotteluista Tottenhamia, Southamponia ja Stokea vastaan sekä kotipelistä Mourinhon Manua tullessa kylään.

Liverpool ja molemmat Manchesterin seurat tulevat kyllä tiputtamaan pisteitä loppukauden aikana, sillä City on erittäin ailahtelevainen. Se pelaa välillä erinomaisesti ja sitten taas toisessa ottelussa etenkin puolustuspelaamisessa on suuria ongelmia. Manun loppuohjelma on ehkä kaikista kovin, kun ottaa huomioon Eurooppa-liigan ottelut. Liverpoolilla on paperilla helpoin ohjelma, mutta kuten kausi on näyttänyt Kloppin ryhmä on ollut suurimmassa vaikeuksissa häntäpään joukkueiden kanssa ja vastaavasti menestynyt huippupeleissä hyvin.

Hoitamalla omat ottelut nelospaikka olisi lähes varma, mutta tuota ei tule tapahtumaan missään nimessä. Ylipäätään en ole yhtään varma voitammeko jäljellä olevista liigaotteluista kuin jo putoamaan tuomitun Sunderlandin kotikentällä toiseksi viimeisellä sarjakierroksella. Ehkä Evertonin päätöskierroksella, kun kummallakaan ei ole mitään panosta ottelussa.

Ainakaan vierasotteluista en näe yhtään voittoa tulevan ja jo se saldo yksinään riittää kevyesti romuttamaan haaveet nelospaikasta, mikäli jollain nyt sellaisia on edes enää mielessä.

Leicester pelissä keskiviikkona, kuten useassa muussakin aiemmassa kotipelissä etenkin tänä vuonna oli hävettävän vähän porukkaa stadionilla. Silmämääräisesti on vaikea arvioida, mutta valistuneen arvion mukaan Grovella ei ottelua seurannut kuin korkeintaan 45 000 silmäparia. Siltä se myös näytti streamin välityksellä, sillä tyhjiä paikkoja oli valtavasti.

Erilaisia Wengerin vastaisia protesteja on nähty pitkin kautta, mutta tyhjät paikat ovat varmasti yksi merkittävimmistä. Ne ovat erittäin huonoa mainosta sponsoreiden kannalta ja ylipäätään kertovat kuinka Wengerin luotsaaman joukkueen tekemiset eivät vain kiinnosta enää läheskään siinä määrin kuin aikaisemmin.

Osa tyhjistä paikoista oli varmasti maksettuja, mutta siltikään kannattajat eivät viitsineet vaivautua paikalle. Kertoo todella paljon. En kuitenkaan osta selitystä, että ottelua olisi loppuun myyty tai edes lähelle, vaikka niin ilmoitetaan seuran puolelta. Useita pelejä ennen on tuhansia ja tuhansia lippuja ollut myynnissä vielä edellisinä päivänä ja kaikki eivät suinkaan ole olleet Ticket Exchangen kautta uudelleen myytäväksi laitettuja.

Kroenke ei ymmärrä ja miestä tuskin edes kiinnostaa jalkapallo tai tulokset viheriöllä, mutta luulisi seuran imagon ja ennen kaikkea tuloksen viivan alla kiinnostavan. Molempiin on nimittäin tulossa ensi kaudella melkoinen lovi Mestareiden liigan rahojen jäädessä saamatta ja myös lipputuloihin se tulee näkymään selkeästi Mestareiden liigan vaihtuessa Eurooppa-liigaan.

Derby horisontissa, Allegri sivu suun ja Bellerin tie vie B*rcaan tänä tai ensi kesänä

Tässä on vielä pari päivää aikaa sunnuntaihin, mutta katseet ja ajatukset alkavat hiljalleen siirtyä kohti White Hart Lanella pelattavaa kauden toista ja samalla viimeistä Pohjois-Lontoon derbyä. Ottelu on viimeinen koskaan naapurimme nykyisellä kotistadionilla pelattava Pohjois-Lontoon paikalliskamppailu.

Meidän leiristä Koscielnyn keskiviikkona ottelun loppupuolella saama polvivamma saattaa pitää joukkueen varakapteenin poissa viheriöltä sunnuntaina. Tämä olisi massiivinen takaisku, sillä vaikka pelaisimme jälleen kolmella topparilla ei lukumäärä silti korvaa laatua. Ainut positiivinen asia olisi, että ehkä Holding sentään pääsisi taas pelaamaan, sillä näyttää, että Wenger ei aio peluuttaa Mertesackeria yhdessäkään ottelussa oli tilanne mikä tahansa. Hyvä kuitenkin antaa jatkosopimus 80 000 punnalla viikossa.

Alustavasti uutisten tai huhujen mukaan sunnuntaina kotijoukkueen riveistä saattaa puuttua Crystal Palacea vastaan tauolla loukkaantumisen takia pois vaihdettu Dembele. Tuo olisi iso menetys, sillä belgialainen on muodostanut Wanyaman kanssa toimivan kaksikon, jonka yläpuolella Eriksen on sitten viime aikoina päässyt elämänsä iskuun.

Toki Dier on kelpo paikkaaja, mutta aika erityylinen pelaaja kuin Dembele. Dierin nostaminen ylöspäin myös sekoittaisi Tottenhamin alakertaa, sillä Rose tuskin on vielä pelikuntoinen oltuaan parisen kuukautta sivussa. Näin ollen Davies tuskin tulee kyseeseen kolmanneksi toppariksi eli Wimmer olisi se todennäköisin vaihtoehto jos englantilainen nouse pykälää ylemmäksi. Jotenkin kuitenkin veikkaan Pochettinon mieluummin pitävän topparikolmikon kasassa ja paikkaavan mahdollisen Dembelen poissaolon muulla tavoin. Näistä kuitenkin mahdollisesti lisää lähempänä ottelua.

Päivä päivältä valitettavasti Wengerin jatkosopimus alkaa vaikuttaa selvemmältä. Onnekkaat pari voittoa ja nyt uusimpana Allegri on ilmeisesti jatkanut sopimustaan Juventuksen kanssa usealla vuodella. Se siitä huippuvalmentajasta, joka olisi ilmeisesti ollut saatavilla jos haluja muutokseen seurassa olisi ollut.

Pelaajahuhuissa B*rca näyttää jo tänä kesänä iskevän Bellerinin kimppuun. Ilmeisesti katalaanit huomasivat entisen junnupelaajansa olleen pari peliä penkillä ennen Leicester ottelua ja yrittävät hyödyntää tilanteen. Toki historia on opettanut, että ei B*rca tarvitse mitään sen ihmeempiä konsteja, vaan ensin houkutellaan pelaajaa ja sitten lyödään pöytään täysin alihintainen siirtotarjous, jonka Wenger kuitenkin hyväksyy. Tämä kuvio tulee myös todennäköisesti tapahtumaan Bellerinin kohdalla. Oikeastaan ainoa kysymys on, että jo tulevana kesänä vai vasta 2018 vuoden puolella?

Zzzzzzzzzz…

Arsenal – Leicester City 1-0 (0-0)

Voitto on periaatteessa ainoa positiivinen asia, jonka eilisestä voi sanoa. Toki sekin on hyvin kyseenlaista,sillä me kaikki tiedämme sen olevan taas yksi askel lähemmäksi Wengerin jatkosopimusta. Ehkä nollan pitäminen omassa päässä voisi laskea positiivisen puolelle, mutta sekin tuli lähes ilmaiseksi, sillä Leicester oli todella hampaaton hyökkäyspään tekemisessään.

Eilen oli todella lähellä, että olisin nukahtanut kesken ottelun. Varsinkin avausjakso ja suurimmaksi osaksi myös toinen oli todella tylsää katsottavaa. Kumpikaan joukkue ei luonut ottelussa juuri ollenkaan maalipaikkoja ja meidän osuma tuli todella tuurilla. Monrealin laukaus olisi mennyt varmaan sivurajaheitoksi ilman kimmoketta Huthista.

Ilmeisesti kuitenkin Wengerillä on sopimus korkeampien voimien kanssa, olivat ne sitten ylä- tai alakerrasta, mutta ei tätä enää voi muuten selittää. Aina kun managerimme on kovemman kritiikin alla kuin koskaan ennen tulee tällaisia voittoja. Edellisessä pelissä Cityltä vietiin täysin hyvä maali ja lisäksi Guardiolan porukka kolisutteli maalipuita pariinkin otteeseen. Eilen pelitapahtumien perusteella ottelun lopputuloksen olisi pitänyt olla 0-0.

En voi ymmärtää managerimme ajatuksenjuoksua pelaajavalintojen suhteen. Avauskokoonpanossa oli monta asiaa, joita ei voi vain tajuta. Holding on pelannut loistavasti parissa pelissä ja kiitoksena siitä nuori englantilainen tippuu kokonaan kokoonpanosta pois. Juuri näinhän sitä palkitaan pelaajia hyvistä esityksistä ja erityisesti kehitetään sekä rakennetaan nuoren pelaajan itseluottamusta.

Tuskin tulee veikattua väärin, että Wenger onnistuu tuhoamaan erittäin lupaavan Holdingin kehityksen parin seuraavan vuoden aikana eilisen kaltaisilla tempuillaan. Esim. Perezinhän kanssa managerimme on toiminut juuri samoin ja espanjalainen on pilattu jo yhdessä kaudessa, vaikka kyseessä ei tietysti olekaan nuori pelaaja Holdingin tapaan.

Toinen samansuuntainen valinta eiliseltä oli Oxin penkittäminen. Silloin kun Ox on pelannut huonosti eli valtaosan Arsenal urastaan on mies usein saanut vastuuta täysin järjettömästi, mutta nyt kun peli kulkee niin ei muuta kuin penkille. Aivan uskomatonta managerointia, mutta mikäpä minä olen sanomaan, kun takana ei ole yli 30 vuoden kokemusta managerin paikalta, kuten Wenger aina huomauttaa jos joku miestä kritisoi.

Miksi muuten Monreal pelaa topparina ja joukkueen kapteeni, jolle vastikään tehtiin sopimus myös ensi kaudesta, ei mahdu kentälle tai ylipäätään edes kokoonpanoon, vaikka nykyään pelataan kolmella topparilla? Ei mitään järkeä, mutta toisaalta juuri tällaiset päätökset ja valinnat ovat juuri managerimme tavaramerkki.

Hallitseva mestari Grovelle

Valitettavasti enää koskaan Wengerin aikana emme pääse käyttämään kyseistä ilmausta eli hallitsevaa mestaria itsestämme. Jo tämän pitäisi olla yksinään riittävä syy vaihtaa manageria. Meidän kokoluokan ja historian omaavan seuran ei koskaan pitäisi tyytyä nelossijapokaaliin, kuten on tyydytty jo 10 vuoden ajan ja tavoitteita madalletaan entisestään, kun tällä kaudella neljän joukkoon sijoittuminen jää haaveeksi.

Pelityylien puolesta Manchester City on sopinut meille hyvin viimeiset vuodet, vaikkakin se on ollut muuten paljon parempi ja jopa ottanut mestaruuksia. Viime kauden mestari Leicester on myös pelityyliltään ollut sopiva vastustaja, sillä viime kauden kolmesta kettujen tappiosta kaksi tuli meitä vastaan.

Tällä kaudella toki emme alkukaudesta voittaneet King Power Stadiumilla, vaan pikemminkin olimme onnekkaita saadessamme pisteenkään, kun lopussa hallitseva mestari ei saanut kohtalaisen selvältä näyttänyttä rangaistuspotkua.

Alkukauden jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon. Molemmat joukkueet ovat käyneet todella syvällä peilaten joukkueiden potentiaalia ja odotuksia. Ero on vain, että Leicester vaihtoi manageria ja sai kurssin kääntymään välittömästi. Ranierin tilalle tullut Craig Shakespeare otti kuusi peräkkäistä voittoa heti alkuun ja lisäksi ketut esiintyivät erittäin miehekkäästi Mestareiden liigassa ollen pisimmälle päässyt englantilaisryhmä.

2-1 tappio yhteismaalein ei ole häpeä Atletico Madridia vastaan, joka on matkalla kolmanteen Mestareiden liigan finaaliin viimeisen neljän vuoden aikana. Vähän toista kuin tippua 10-2 yhteismaalein Bayern Munchenille, joka on heikompi kuin Atletico viime vuosien perusteella ja ihan tämän vuoden lohkovaiheenkin, jossa joukkueet pelasivat vastakkain.

Me jatkamme tänään luultavimmin kolmen topparin systeemillä. Varmaan ihan hyvä, sillä pelit ovat olleet voitokkaita, vaikka en ole vakuuttunut syyn olleen pelkästään pelisysteemissä. Boron vieraana olimme onnekkaita ja vastustaja oli sarjan heikoimpia. Cityä vastaan oli taas kosolti onnea mukana, mutta myös joukkueen ilme oli ihan eri ja se oli avainasia.

Viikonlopun City voitto kuului niihin otteluihin, joissa pelaajat laittavat pari kertaa kaudessa kaikkensa likoon, kuten Chelsea kotivoitossa alkukaudesta. Pari kertaa kaudessa kuitenkaan ei riitä mihinkään ja miksi ei paljon useammin? Katseet kääntyvät tässäkin kohtaa tiukasti managerin suuntaan.

Vierasjoukkueen motivaatio lienee avainkysymys tämän päivän otteluun. Mestareiden liigaa ei ole enää pelattavana, mutta miten se vaikuttaa? Putoamisvaaraa ei myöskään ole viime aikoina otettujen voittojen jälkeen, joten onko hallitseva mestari jo vähän kesätunnelmissa vai vaihtoehtoisesti haluaa näyttää, että se on todella mestarin tasoinen toisin kuin alkukausi osoitti.

Vierasjoukkueen pelaajista ja heidän motivaatiostaan en tiedä, mutta vakituista managerin paikkaa tavoitteleva Shakespeare ottaa varmasti illan pelin tosissaan. Saa nähdä mihin se riittää. Lyhyesti sanottuna asetelmat ovat kuinka hyvin olemme palautuneet ja jalat maanpinnalla Wembleyllä otetun välierävoiton jälkeen, kun taas vierasjoukkueen motivaatio on melkoinen kysymysmerkki. Ainakin Vardylla veikkaisin olevan näyttämisen haluja viime kesän siirtosaagan jäljiltä.

Emirates cupin osallistujat heijastavat yleistä tilaamme sekä Sanchez ja Giroud huhujen kohteena

Kaikessa joukkueemme ja seuran tekemisessä näkee, että tavoite ei ole voittaa ja olla ihan huipulla, vaan sijoitus kärkijoukkoon eli suomeksi sanoen neljän joukkoon on tärkeämpää. Tänä vuonna vain näyttää, että jo vuosikausien ajan tehty tavoitteiden laskeminen managerimme toimesta viimein johtaa siihen, että emme ole neljän joukossa ja myös naapuri Tottenham ohittaa meidät liigassa.

Ensi kauden alla pelattavan Emirates Cupin yksi osallistuja on selvillä, kun Saksan liigassa loistavasti tällä kaudella esiintynyt, mutta samalla Saksassa erittäin vihattu energiajuomajätti Red Bullin omistama RB Leipzig tulee heinäkuun lopulla Pohjois-Lontooseen.

Sinänsä ”tölkit” ovat kiinnostava joukkue, mutta kertoohan tämä valinta tai osallistuja taas omaa kieltään kuinka todelliset huippujoukkueet ja suurimmat seurat eivät enää halua pelata meitä vastaan, vaan pelaavat mieluummin keskenään kesän harjoituspeleissä. Sama trendi on ollut nähtävissä jo useamman vuoden.

Ennen Emirates Cupiin tuli Real Madridin ja Bayern Munchenin kaltaisia seuroja, mutta viime vuosina olemme joutuneet tyytymään Benfican, Porton ja tämän kokoluokan seuroihin. Tulevakaan Emirates Cup ei näytä tekevän asiassa poikkeusta, vaikka kaksi muuta osallistuvaa seuraa eivät välttämättä vielä olekaan tiedossa.

Bayern Munchen on ollut aiemminkin Sanchezista kiinnostunut ja nyt noita huhuja lämmitellään uudelleen. Bayern ja Psg ovat omissa papereissani ne todennäköisimmät joukkueet jos chileläinen myydään muualle kuin johonkin kilpailijaan Valioliigan sisällä. Tällä kertaa huhuissa pyörii todella vaatimaton 25 miljoonan punnan siirtosumma, joka sopisi yleisesti saksalaisjätin maksamiin siirtokorvauksiin ja tietysti myös Wengerin myyntipolitiikkaan, jossa parhaat pelaajat myydään kerta toisensa jälkeen todelliseen alehintaan.

Toinenkin hyökkääjämme on huhujen kohteena, kun ranskalaisseura Marseille on kiinnostunut Giroudista. Olisihan se kohtalaisen vitsikästä jos saisimme ranskalaishyökkääjästä 20 miljoonaa ja Sanchezin hinta olisi vain viisi miljoonaa enemmän.

Giroud kelpaisi tasollisesti itselleni kakkos- tai kolmoshyökkääjäksi ja lähinnä vaihtopelaajan rooliin, sillä kuten alkukaudella nähtiin on mies useasti käyttökelpoinen ottelujen toisella jaksolla ja lopussa vaihdosta tulleessaan, koska tarjoaa aivan toisenlaisen uhan kuin esim. Sanchez.

Toisaalta myisin kuitenkin Giroudin, sillä 20 miljoonaa olisi kohtalainen summa ja tärkeimpänä kakkos- tai kolmoshyökkääjälle ei pitäisi missään nimessä maksaa nykyisen 130 000 punnan suuruista viikkopalkkaa. Kolmoshyökkääjä voi tienata tuosta korkeintaan puolet.

Giroudin myynti olisi samalla mahdollisuus alkaa korjata täysin vääristynyttä palkkarakennettamme, mutta toki tiedän tämän kaiken olevan pelkkää toiveunta, niin kauan kuin Wenger jatkaa managerina.

Tässä Evening Standardin artikkelissa ja etenkin sen lopussa on hyvin kiteytetty mikä on ongelma Wengerin kanssa:

Arsenal are likely to bet the next two years on a hunch that paid off at Wembley but may not come up trumps again. For more than a decade Wenger’s teams have repeatedly made the same mistakes and fallen short of their potential. They always do just enough to save their manager, though. Do not wager on that changing any time soon.