Nykyinen umpisolmu ei aukea kuin tekemällä selviä muutoksia

Ennen kauden alkua veikkaisin nelossijan olevan vaarassa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Pitkään ei siltä näyttänyt, mutta loppujen lopuksi kausi on kääntynyt taas totuttuun suuntaan. Koko homma on romahtanut tai romahtamassa rumasti. Kaikista hirveintä on, että tämä ei tule minään yllätyksenä ja sama on nähty useita kertoja. Samat virheet toistetaan kerta toisensa jälkeen ja samat ongelmat ilmaantuvat aina takaisin, kun mitään ei tehdä erilailla.

Loukkaantumisongelma on ollut tiedossa vuosikymmenen, mutta mitään parannusta tai muutosta ei ole saatu aikaiseksi. Wenger peluuttaa pelaajat loppuun ja loukkaantuneiksi, koska ei halua tai osaa käyttää järkevää rotaatiota. Myös harjoitusmetodeissa on varmasti jotain pahasti pielessä, kun joukkueen energia ja liike tuntuvat loppuvan täysin aina noin puoleen väliin kautta.

Taktiikat ja ryhmitys ovat käytännössä viikosta toiseen samat oli vastassa kuka tahansa. Mitään ei muuteta tai hyvin marginaalisesti. Giroud ei ole riittävä hyökkäykseen, eikä Podolski toimi yksinäisenä kärkenä, joten miksi managerimme ei kokeile muutamaa peliä laittaa molempia samaan aikaan kentälle 4-4-2 muodostelmassa. Lisäksi voisimme pelata tuolloin neljällä keskustan pelaajalla, jota Wenger rakastaa, käyttämällä esimerkiksi niin sanottua timanttimuodostelmaa keskikentällä. Tällaista yritystä tai kokeilua on kuitenkin aivan turha toivoa managerilta, joka ei edes tappioasemassa kuin korkeintaan kerran tai kaksi kaudessa laita toisen hyökkääjän kentälle ottamatta sitä ainutta pelin aloittanutta hyökkääjää pois.

Väärin kasattu joukkue ja pelaajien peluuttaminen väärillä pelipaikoilla ovat jatkuva ongelma. Nämä asiat ovat sidoksissa jonkin verran toisiinsa, mutta eivät silti mitenkään täysin. Oxia olisi ollut mahdollista peluuttaa laidalla varsinkin viime aikoina, mutta mies vetää keskellä, kun Wengerillä on tulevaisuuden visio miehestä keskikentän keskustan pelaajana. Tämä on tärkeintä ja siinä ei joukkueen menestys tai etu paljoa paina.

Useasti kysymys on kuitenkin ihan managerin valinnasta laittaa pelaajat väärille pelipaikoille. Cazorla pelaa laidalla olivat esitykset mitä tahansa, vaikka kentälle olisi laittaa Podolski tai lähes aina tilaisuuden saadessaan hyvin pelannut Gnabry. Samoin Artetalla on kausikortti avaukseen olivat esitykset mitä tahansa.

Kaikki edellä mainitut asiat on helppo nähdä jos on seurannut Arsenalin otteita vuosikausia. Pelaajien nimet ovat vuosien saatossa vaihtuneet, mutta ongelmat pysyneet pääpiirteittäin samoina. Mikään näistä asioista ei tule yllätyksenä, niin kuin Wenger joka kerta kuitenkin väittää. Jokainen tappio tai totaalinen nöyryytys on vain yksittäinen tappio. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa, vaan nykyään näitä tapahtuu tasaisin väliajoin ja tahti tuntuu vain kiihtyvän entisestään.

Loukkaantumiset eivät ole yllätys, vaikka niin aina väitetään. Niihin voi vaikuttaa jos on halua muuttaa toimintatapoja. Arsenalin resursseista, harjoituskeskuksesta tai laitteista se tuskin on kiinni.

Siirtoikkunat ovat sitten oma lukunsa. Jos manageri ei hanki uutta ykköshyökkääjää kolmen siirtoikkunan aikana, vaikka koko jalkapalloileva maailma tietää meidän heikkouden kyseisellä osa-alueella, niin kyseessä ei ole mikään muu kuin Wengerin kyvyttömyys toimia tehtävänsä edellyttämällä tavalla. Siinä on aivan turha selitellä, että koko maailmasta ei löydy parempia hyökkääjiä kuin Giroud, Sanogo, Bendtner tai Park puolentoista vuoden aikana.

Kyse ei ole sitä paitsi pelkästään hyökkääjästä, vaan kokonaisuudesta. Aina on joku paikka tai useampia joihin olisi pitänyt hankkia vahvistuksia ja kaikki näkevät tämän. Managerimme ei kuitenkaan tee mitään tai hankkii mieluummin halvemman pelaajan ja toivoo parasta. Toinen vaihtoehto on hankkia vahvistus aivan toiselle pelipaikalle kuin ilmeinen tarve olisi (Özil) ja sen seurauksena peluuttaa väkisin pelaajia väärillä pelipaikoilla, jotta kaikki suosikit saadaan kentälle samaan aikaan, vaikka joukkueen edun mukaista se ei olisikaan.

Myös kaikenlainen pitkän aikavälin suunnittelu puuttuu siirroista. Yleensä Wenger reagoi vasta ikkunoiden lopussa toivoen saavansa jonkun pelaajan todelliseen alehintaan. Tällöin on yleensä liian myöhäistä puhumattakaan siitä kuinka pre-season auttaisi uutta pelaajaa pääsemään mukaan joukkueeseen ja totuttelemaan uuteen ympäristöön. Samoin siirrot ovat pääasiassa lähteneiden tai myytyjen (avain)pelaajien korvaajia, eivätkä todellisia vahvistuksia.

Sosialistinen palkkarakenne on suuri ongelma ja on ollut sitä jo pitkään. Huippupelaajat joita tosin ei enää ole paljoa jäljellä tienaavat vähemmän kuin muissa saman suuruusluokan seuroissa, kun taas juniorit ja rotaatiomiehet nostavat järkyttävän kokoista liksaa, jota muut seurat eivät maksa. Tästä on saatu aivan liian monia esimerkkejä pelaajien mieluummin istuessa penkillä ja jopa katsomossa kuin siirtyvän muualle pienemmällä palkalla. Parannusta ei ole saatu olennaisesti aikaan, vaikka viimein osa pitkään kirjoilla roikkuneista turhakkeista on viimein muualla sopimuksien loppumisen tai ulos-oston seurauksena. Silti jatkuvat uudet ja entistä rahakkaammat jatkosopimukset lähes nollanäytöillä pelaajille ja etenkin nuorille pelaajille, vaikka sopimusta olisi monta vuotta jäljellä vääristävät palkkarakennetta ja ennen kaikkea nostavat palkkabudjetin aivan liian korkeaksi menestykseen tai ennen kaikkea sen puutteeseen nähden.

Kaiken kaikkiaan Wenger on lähes vuosikymmenen virheillä ja ennen kaikkea toistamalla samat erehdykset aina uudelleen milloin minkäkin asian suhteen saanut sellaisen sotkun aikaan, jota mies ei ole selvästikään kykenevä enää korjaamaan. Siihen tarvitaan aivan uusi mies penkin päähän, jolla on tuoreita ideoita, ajatuksia ja ennen kaikkea halua menestyä ja laittaa joukkueen etu oman ideologian ja päähänpinttymien edelle.

Mainokset

14 thoughts on “Nykyinen umpisolmu ei aukea kuin tekemällä selviä muutoksia

  1. Kaikesta muusta olen samaa mieltä paitsi tuosta taktiikkaa -osiosta. Yksikään menestyvä seura ei enää pelaa 4-4-2 formaatiolla ja jos me laitettaisiin Poldi ja Giroud piikkiin niin oli vastassa kuka tahansa niin keskikentän totaalinen dominanssi olisi vastustajalla. Toki muita nyansseja voisi taktiikassa olla, jottei oltaisi niin perkeleen ennalta-arvattavia.

    Pitää vaan saada 4-3-3 kunnon äijät. Materiaalista tämä ensisijaisesti kiikastaa. Oikeat laiturit olisi kivat, sellaset, jotka jaksaa sahata edes takaisin koko pelin ja vähän päälle. Molemmille laidoille pitäisi olla 2 tasavahvaa pelaajaa, jotta todellinen rotaatio on helppoa ja kuormitus inhimillistä. Meillä on yksi laadukas laituri: Walcott. Sillä ei vielä kovin pitkälle mennä. Lisäksi hyvin liikkuvia kk-pelaajia pitää olla enemmän. Nyt meillä on Ramsey. Kärkipelaaja-asiasta ei liene tarvetta sanoa mitään muuta kuin se, että Giroud’n puutteellisuus on varmaan ainoa asia, josta kaikki Arsenal -fanit on kutakuinkin samaa mieltä

    Meidän liikehän on aivan perseestä. Noin hidasta Arsenalia en muista nähneeni kuin mitä Swanseaa vastaan oli jalkeilla siinä vaiheessa kun Oxkin oli otettu jo pois. Meidän keskikentän kolmikko oli Arteta-Flamini-Källström!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
    Ja se pelottava asia onkin siinä, että tuosta kolmikosta KÄLLSTRÖM oli ainoa, joka vaikutti kyvykkäimmältä luomaan jotain

    Joka tapauksessa, uskon Villen tapaan, ettei Wenger tässä enää mitään taikoja tee, joskaan en usko mihinkään sen kummempaan romahdukseenkaan. Olen myös asennoitunut siihen, että Wenkku jatkaa vielä 2-3 vuotta ja sen ajan voin kärvistellä. Henkinen muonavarasto on optimoitu sille ajalle ja viety bunkkeriin. Jos sen jälkeen ei äijä osaa jättää postiaan seuraavalle halukkaalle, aion nousta barrikadeille (yksin kotona, mutta kuitenkin. Ainakin naapuria vituttaa ja ehkä se sitten lähettää Wengerille vihaisen kirjeen?!?!?)!

  2. Kyllä se 4-4-2 toimisi nykyään ihan yhtä hyvin kuin ennenkin. Tuolla hitaalla lyhytsyöttö paskan hieromisella edestakaisin keskialueella ja 16:sta tuntumassa 4-5-1:stä vastaan ei tietenkään, mutta vauhdikkaassa vastahyökkäyspelissä, jossa pallo pelataan nopeasti laiturille liikkeeseen, tai suoraan pystyyn kärjille en näkisi ongelmaa. Eri asia on sitten onko Arsenalilla enää sellaista pelaajistoa, että kyseistä taktiikkaa voisi käyttää. Giroud kyllä pääpalloja voittavana target-pelaajana voisi jopa hyötyä paljonkin siitä, että vierellä olisi kaveri kelle niitä pudotella.

    Suoraviivaiset vauhtilaiturit? – Gnabry ja Oxlade ehkä oikeanlaisella ohjeistuksella, tai tietenkin Walcott kuntouduttuaan. Perinteinen 4-4-2:han ei tunne varsinaista kymppipaikan pelaajaa, koska molemmat sisemmät keskikentät ovat selvästi puolustavassa roolissa. Tämän takia taktiikan kokeileminen nyt, kun joukkue on ladattu täyteen kyseisen roolin pelaajia (Özil, Cazorla, Rosicky, Wilshere, Arteta), on varmaan Wengerin mielestä mahdoton ajatus. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että tuotakin voisi kokeilla vaikka siten että Özil pelaa toisena kärkenä Bergkampin tapaan.

  3. Kyllähän citykin pelaa 4-4-2 muodostelmalla ja laitureista vähintään toinen on pelintekijä (nasri ja/tai silva), navas taas perinteinen juoksu/keskityskone. Kärjessä aguero-negredo-pari on pelannut paljon ja ihan hyvin on mennyt.

    • City pelaa ainoastaan moisella muodostelmalla jos Agüero on kondiksessa ja silloinkin Agüero pelaa aika vapaassaa 10-paikkaa muistuttavassa roolissa. Ei siis mikään rigidi 4-4-2

      Esim. viime aikoina Cityn muodostelma on ollut selvä 4-2-3-1. Jos me mentäis Poldi-Giroud kärkiparilla niin kyllä meidän keskikenttä jäisi aivan helvetin heikoksi. Ei Citykään muutamaa heikosti mennyttä poikkeusta lukuunottamatta (mm. Wigan -peli) ole käyttänyt Negredo-Dzeko kärkiparia, joka olisi vastaava kuin Poldi-Giroud

      Joka tapauksessa, ei se 4-4-2 ainakaan mun mielestä poista sitä ongelmaa, että meidän liikkuvuus on tällä hetkellä aivan hirvittävän hidasta. Enkä lähtis kyllä ainakaan kähtökohtaisesti rakentamaan joukkuetta 4-4-2 muodostelman varaan. Toki varavaihtoehtoja olisi syytä olla (nyt niitä ei meillä ole)

  4. Nykyrosterilla, ja varsinkin kk-pelaajilla, 4-4-2 ei kyllä toimisi. Esim. cityn yaya-fernandinho-kaksikko on aivan eri maata kuin arsenalin vaihtoehdot. Jack parin vuoden takaisessa kunnossa pärjäisi, jos kaverina olisi vidalin tasoinen peluri. Samaa mieltä agueron suht vapaasta roolista, mut pelaa mun mielestäni selkeästi piikkinä eikä rooneymaisessa 10-roolissa. Ilman agueroa city on juu pelannut yhdellä selkeällä kärjellä.

    Giro-poldi tuskin tuottaisi kovin ihmeellistä tulosta, kesällä on pakko hankkia oikea hyökkääjä ja kk-pelaaja. Sitten esim. 4-4-1-1 özilin pelatessa alempana vois toimia.

  5. Joopa joo. Ei sitä ongelmaa, että Arsenal on väärin koottu joukkue muuta enää mikään taktiikka. Sitä mieltä kuitenkin olen, että 2000-luvun alun Arsenal olisi voittanut tänä vuonna mestaruuden pelaamalla silloisella pelisysteemillä ja 4-4-2 taktiikalla. Paljon jauhetaan paskaa pelin evoluutiosta, mutta pallo on edelleen yhtä pyöreä kuin silloinkin.

  6. 4-4-2-intoilu on jo liikuttavaa. Jos olisimme Stoke, olisihan se kova juttu. Mutta kun tavoite on kuitenkin menestyä nykyfudiksessa, jopa Wenger tajuaa, että jotain muuta pitää keksiä. Sohvamanagerointi on toki jalo laji.

  7. Liikuttavaa olisi, jos Wenger tosiaan tajuaisi ja yrittäisi keksiä jotain uutta tai vaikka vanhaakin muutosta nykyiseen taperrukseen. Mutta kun ei… Sama jo Fabregasia varten luotu systeemi edelleen käytössä joka helvetin ottelussa vastustajasta tai mistään muustakaan riippumatta. Ja sovitut vaihdot tietenkin aina 67-70 minuutilla.

  8. Mun näkemys on siinä, että on pitkälti se ja sama onko pelisysteeminä 442 vai jokin muu. 10 Kenttäpelaajaa kirmaa kentällä joka tapauksessa. Ennemminkin ottaisin itse huomioon sen miten joukkue on valmis muuttamaan taktikkaansa pelin edetessä tai vastustajasta riippuen. Modernissa jalkapallossa muutenkin pelaajat vaihtaa paljon pelipaikkaa, eikä silloin muodostelma ole itsessään kovinkaan tärkeä.

  9. No kyllä mun mielestä sillä on väliä onko siellä kentällä kaksi puhdasta kärkeä vai yksi. 4-4-2 ei nimenomaan ole kovin dynaaminen muodostelma eli siinä ei voi kirmata ihan niin vapaasti. Siksi sitä ei kovin moni huippuvalmentaja enää suosi.

    Se on ihan sama onko 4-2-3-1 vai 4-3-3 jos kentällä on kuitenkin vain yksi puhdas kärki.

    Toki pelaajat ja pelaajatyypit, jotka taktiikkaa toteuttavat ovat tärkeimmässä roolissa ja jos kentällä on 11 hyvin yhteenpelaavaa äijää niin se muodostelma paperilla on silloin toissijainen tekijä. Jostain syystä se 4-4-2 on kuitenkin nykyään aika harvinainen formaatio ihan huipulla

  10. No nyt päästään asiaan… ja vanha maalivahdille syöttösääntö vielä. Ah, niitä aikoja kun Maldini, Baresi ja Costacurta pääsivät kunnolla hieromaan kuulaa alakerrassa 1-0 johdossa. Itseasiassa tyyli oli tylsyydessään aika yhtäläinen nyky-Arsenalin pelitapaan. Arsenal vaan nippailee vastustajan kuudentoista tuntumassa edestakaisin 0-1 (tai enemmän) tappiolla ollessaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s