Junnuprojekti(t)

Hiljaista on uutisrintamalla. Koko seura pelaajistoa ja manageria myöten näemmä keskittyy kauden tärkeimpään otteluun, kun sunnuntaina kohdataan Everton Goodison Parkilla panoksen ollessa himoittu nelossijapokaali.

Wenger on kuitenkin ehtinyt hiukan avata sanaista arkkuaan seuran junnupolitiikan suhteen. Tämä kuuluisa viimeisen noin vuosikymmenen kestänyt niin sanottu junnuprojekti tai jopa monikossa projektit ovat vain niin epäonnistuneita, että niistä ei isommin kannattaisi puhua.

Ensinnäkin Wengerin koko seurassa olon ajalta omista junnuista ykkösjoukkueeseen merkittävään asemaan ovat nousseet ainoastaan Ashley Cole ja Wilshere. No toki Gibbs voidaan laskea vielä mukaan, mutta kolme pelaajaa melkein kahdessa vuosikymmenessä ei paljoa mairittele manageria, jota pidetään useissa piireissä loistavana nuorien pelaajien kasvattajana.

Wengerin tapa on ollut ennemminkin ostaa suhteellisen nuoria pelaajia ja kehittää heitä akatemiasta tulevien pelaajien sijaan. Tämä on toiminut ja toimi varsinkin 1996-2006 välisenä aikana, kuten lähes kaikki muukin. Jos kuitenkin mennään jälkimmäiseen puoliskoon Wengerin Arsenal uraa, niin tämä ns. junnuprojekti on ollut lähes totaalinen fiasko. Sillä on pysytty juuri ja juuri neljän joukossa, mutta todellisesta menestyksestä ei voi puhua. Lisäksi samat virheet ja heikoksi todetut toimintatavat on toistettu lukuisia kertoja oppimatta niistä mitään. Kaikista pahinta on, että samoja virheitä tehdään edelleenkin ja todennäköisesti niin kauan kuin Wenger jatkaa seurassa.

Seuraavassa lainaus Wengerin haastattelusta:

I also want to develop a spirit inside the club that makes the young players be faithful to this club.

Tämä koko ajattelumalli on täysin väärä ja todistettu jo useita kertoja toimimattomaksi. Viimeistään Fabregasin myynti pilkkahintaan lopetti koko junnuprojektin tai ainakin veti siltä täysin maton pois alta. Montako muuten näistä viimeisen vuosikymmenen aikana jalostetuista junnuista, jotka lopulta löivät itsensä läpi pelaa nykyään seurassa? Niinpä, tasan nolla kappaletta. Tuoreemmista toki Wilshere, jonka urakehitys on valitettavasti pahasti laskusuunnassa ja Gibbs, jolla taas on vaikeuksia ennen kaikkea kunnossa pysymisen suhteen.

Paljon kertovaa on kuitenkin se, että joukkueessa pisimpään olleet pelaajat ovat tällä hetkellä Bendtner ja Djourou. Kummallakaan ei kuitenkaan ole ollut tulevaisuutta enää vuosikausiin ja silti he ovat edelleen seuran kirjoilla ylisuurine palkkoineen.

Onlinegoonerin forumilta asiaan hyvin osuva lainaus:

The fact that our longest serving player is an overpaid waster like Djourou, rather than a club legend, tells us everything you need to know about Wenger’s vanity and his failed ’project’.

Paha tuota on mitenkään lähteä kiistämään. Muilla joukkueilla on seuralegendoja tyyliin, Giggs, Gerrard, Lampard tai Terry, mutta meillä joukkueessa ei ole ketään jäljellä tai edes lähellä tuota asemaa. Tuskin se on aivan sattumaa, että seuralegendojen poistuminen joukkueesta ja pokaaliton aikajakso osuvat samoille vuosille. Henkilökohtaisesti pidän edelleen Wengerin suurimpana virheenä tappiottoman kauden pelanneen joukkueen hajottamista kahdessa vuodessa lähes kokonaan.

Onligegoonerin forumilla tuli vastaan myös tämä kommentti koskien Wengerin edellä’ mainittua lausahdusta:

That’s easily done, win trophies and pay top dollar, you then get the loyalty. Any other way is pure fantasy.

Tietysti helposti on liioittelua tuossa kommentissa, mutta muu on aivan totta. Wengerin sokea luotto pelaajien pysymiseen seurassa, vaikka menestystä ei tule ja palkat huipulle nousseilla pelaajilla ovat selvästi matalammat kuin muissa saman kokoluokan seuroissa on yksinkertaisesti hyvin naiivi ja toimimattomaksi todistettu toimintatapa.

Wenger has not won a single thing with a team that he has ”grown” and developed through young players.

Yllä oleva on karu totuus, joka ei muutu miksikään yritti Wenger selittää tilannetta kuinka tahansa ja selittämisessä managerimme toden totta on parhaimmillaan. Oikeastaan aina vika löytyy kaikkialta muualta kuin itsestä oli kyseessä ensimmäinen, toinen tai seitsemästoista kerta, kun jokin asia tehdään samalla tavalla ja lopputulos on yhtä heikko.

Advertisements

6 thoughts on “Junnuprojekti(t)

  1. Itse koin junnuprojektin aikoinaan hyväksi asiaksi. Pidin sitä valona pimeydessä aikana jolloin raha jyllää. Kukapa meistä ei todellisuudessa olisi halunnut uskoa, että omat junnut nousee akatemiasta ja vielä valloittaa maailman? Näyttää rahanahneille omistajille ja koko jalkapalloa seuraavalle maailmalle, että yhteen hitsautuut joukkue pystyy voittamaan isolla rahalla kasatut joukon yksilöitä.

    Uskon, että monet meistä vielä tänä päivänäkin haluaisi uskoa tähän, mutta Wengerin ”junnuprojekti” todella on vienyt maton alta. Monet on epätoivoissaan huutamassa Arsenalia siihen samaan rahan kulutusjuhlaan missä muutkin isot seurat on. On todella surullista, että me kannattajat olemme jo joutuneet nielemään ylpeytemme, mutta Wenger tulee pysymään katkeraan loppuun asti uskonsa vankina.

  2. Jos junnuprojekti olisi realistinen myös palkoissa olisi nämä vuodet helpompi ymmärtää. Nuoret kundit saavat monta kymmentä tuhatta kuukaudessa palkkaa Arsenalilta ja pelleilevät rahan voimalla. Eihän tuo ihme ole ettei onnistu.

    Toivottavasti wenger käyttää nyt pelaajia fa cuppia varten mitän mielenkiintoa liiga kohtaan ei tällä(kään) kaudella enään ole.

  3. Veikkaan, ettei ole Wengerin päätettävissä. Fa cuppi pelaillaan ja nelosija varmistetaan keinolla millä hyvänsä. Bisnestähän tämä on.. Harmi vain, että Wenger on sen uhri..

    • Wenger toki myös uhri ja pelinappula isossa pelissä, mut toisaalta myös osaltaan myös itse vaikuttanut siihen miten asiat on Arsenalissa kehittyneet. Ei toki ainoa syy.

  4. Niin ovathan nuo Wengerin junnuprojektit olleet ainakin omien kasvattien osalta yksi iso vitsi jo pitkään. Ashley Cole on oikeastaan ainoa kunnon pelimies kuka sieltä on ykkösiin noussut koko aikana. Gibbs ja varsinkin Wilshere ovat ylihypetettyjä kukkakeppejä, joiden pelaamisen taso ei ole sillä tasolla, mitä edustusjoukkueessa vaaditaan. Onhan tuossa toisaalta se iso muutos aiempaan, että vihdoin Wenger edes yrittää ajaa omia kasvatteja sisään edustukseen. Ensimmäiset 15 vuotta mentiin sillä kaavalla, että juniorien brittiläiset ykköstähdet saivat maksimissaan pari liigacupin peliä kauteen ennen kuin häipyvät ilmaisilla siirroilla muualle. Eipä sieltä silti mitään megastaroja muuallekaan ole livahtanut, korkeintaan jotain Sidwell ja Lansbury tason rotaatiomiehiä. Onneksi sentään ostojuniorien kanssa on onnistuttu paljon paremmin.

  5. Vaikka Wengerin syyksi voi laittaa kaikenlaista, aika vaikea häntä on syyttää siitä, että omista junnuista ei ole noussut pelimiehiä. Jos ainesta ei ole tai jos junnuvalmennus sakkaa, niin minkäs teet. Sen sijaan muualta lahjakkuuksien poiminen on enemmänkin Wengerin pelikenttää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s