MENTAL STRENGTH – Arsenalmaisesti todella vaikeimman kautta voittoon

FA Cup Finaali: Arsenal – Hull City 120 min 3-2 (1-2)

Tänään aamulla tai jopa vielä myöhemmin päivällä osalla meistä goonereista saattaa olla hiukan heikko olo ja tukka kipeä, mutta se on pieni hinta eilisestä. Olemme ensimmäinen joukkue sitten vuoden 1966, joka on voittanut Wembleyllä oltuaan ottelussa 0-2 tappiolla.

Eilisen kaltainen on sitä Wengerin kymmeniä ellei satoja kertoja mainitsemaa todellista henkistä vahvuutta tai kovuutta. Eilen managerimme ei tainnut sitä sanoa, ei ainakaan juuri noilla sanoilla, mutta kerrankin mental strenght nähtiin viheriöllä, eikä puheissa. Eilen myös koettiin lähes koko tunteiden kirjo mitä on mahdolista kokea jalkapallokannattajana ja tietysti tässä tapauksessa erityisesti goonerina.

Ottelun alku oli jotain niin shokeeraavaa, että ei voi käsittää kuinka meillä näihin otteluihin oikein valmistaudutaan. Vaikka joukkue olisi ollut viihteellä aamuun asti peliä edeltävänä iltana, niin ensimmäiset seitsemän minuuttia tuskin olisivat voineet mennä yhtään huonommin. Ainut onni tilanteessa oli, että ottelua oli yli 80 minuuttia jäljellä, vaikka tilanne näytti täysin toivottomalta.

Cazorlan onnistuminen, ehkä McGregorin avustuksella, vaparista 17 minuutin kohdalla oli ottelun ehdoton käännekohta. Ilman tuota aikaista kavennusta ja sen tuomaa uskoa tuskin olisimme lopulta nousseet voittoon. Jos tauolle olisi menty Hullin kahden maalin johdossa olisi kahden maalin tekeminen toisella jaksolla todennäköisesti ollut liian vaikea urakka.

En uskonut Cazorlaan ennen ottelua, mutta tällä kertaa kovassa paikassa espanjalainen pelasi hienon ottelun. Äärimmäisen tärkeä maali ja muutenkin ensimmäisen reilun tunnin Cazorla oli meidän hyökkäyspelin sielu, kun Ramsey nousi omalle tasolleen vasta mitä pidemmälle ottelu eteni ja puolestaan Özil oli melko näkymätön koko pelaamansa 105 minuutin ajan.

Ottelun ratkaisijaksi nousi mies, jolle tätä titteliä varmaan useimmat jo ennen ottelua ajattelivatkin. Ramsey oli harvinaisesti aika laillla pelitapatumien ulkopuolella tai ei ainakaan päässyt lähellekään tämän kauden virettään yli tuntiin. Eilen peli kesti kuitenkin sen 120 minuuttia ja jos lopulta teet sen ottelun ratkaisevan osuman, kun esim. Gibbs, Sanogo tai Giroud eivät siihen omista paikoistaan pystyneet, niin se riittää vallan mainiosti.

Eilinen oli meidän päivä ja ilta, mutta todella sen vaikeimman kautta. Etenkin Ramseyn voitto-osuman jälkeen koettiin vielä hetki, joka olisi voinut muuttaa eilisen historian toiseen muotoon. Mertesackerin käsittämätön liukastuminen ja siitä ehkä osittain seurannut Fabianskin päätön vastaantulo, joka oli päättyä Alukon ilmaiseen maaliin. Meidän onneksi kerrankin tälläisessä tilanteessa pallo ei löytynyt omasta verkosta, vaan Hull hyökkääjän sijoitus meni hiukan tyhjän maalin ohi. En todellakaan olisi halunnut nähdä rangaistuspotkukisaa tilanteessa, jossa menetimme johtoaseman aivan jatkoajan loppuhetkillä. Onneksi tuota ei tarvinnutkaan nähdä, vaan yhdeksän vuoden odotus päättyi muutamaa minuuttia myöhemmin punavalkoiseen juhlaan Wembleyllä tai missä ikinä katsoittekin finaalia.

Yhdeksän vuoden odotus on ohi ja FA Cupin pokaali palaa Pohjois-Lontooseen, sanomattakin selvää, että punavalkoiselle puolelle. Pokaali oli samalla ensimmäinen Grovelle muuton jälkeen ja myös tämän blogin yli seitsemän vuotisessa historiassa, kuten Hente jo eilisessä hienossa kommentissaan sivusi. Kaiken kolmen suhteen voi vain sanoa, että oli todella jo aikakin päästä juhlimaan.

Tänään ei ole tarkoitus ottaa mitään negatiivista esille tai lähteä ruotimaan seuran ongelmia. Wengerin jatko on kuitenkin niin olennainen kysymys tulevaisuuden kannalta, että otan siihen kiinni parilla lauseella. Kaikesta vuosien varrella kirjoittamastani ja sanomastani huolimatta Wenger kuitenkin voitti pokaalin vielä Arsenalin paidassa. Temppu johon en enää vuosikausiin ollut uskonut. Olin väärässä ja todella hyvä niin, sillä eilinen oli upea päivä ja ottelu varmasti ikimuistoinen pala seurahistoriaa.

Toivon myös eilisen olleen samalla Wengerille Arsenal uran kunniakas ja voitokas päätös. Vaikka kuinka haluaisin nähdä tästä alkavan jonkun uuden renesanssin menestyksen suhteen, niin en pysty siihen uskomaan. Eilinen oli yksi sattuma yhdeksässä vuodessa, joka tuskin tulee juuri sen useammin toistumaan. Nyt kuitenkin manageri, joka uudisti seuran ja jopa osittain koko Englantilaisen jalkapllon -90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa voisi poistua näyttämöltä voittajana. Pahoin pelkään, että vastaavaa tilaisuutta ei enää toista tule.

Tänään varmasti juhlat jatkuvat niiden goonereiden kohdalta, joilla siihen on mahdollisuus sunnuntaista huolimatta. Me muut joudumme tyytymään vähemmän riehakkaisiin, mutta varmasti tyytyväisiin tunnelmiin. Se voi tapahtua uutisia lukemalla elisestä tai jopa katsomalla koko eilinen ottelu uusiksi. Tähän viimeisimpään antaa mahdollisuuden ainakin tämä erinomainen sivusto, jolta löytää hyvin meidän pelit uusintana ja toki muidenkin joukkueiden otteluita.

Niin ja loppuun onnittelut pikaisesti Athletico Madridille. En tunne ketään seuran kannattaajaa, enkä muutenkaan seuraa yhtään tarkemmin, mutta mestaruuden voittaminen Espanjassa sen valtion, UEFA:n ja FIFA:n tukiseurojen B*rcan ja Real Madridin nenän edestä on äärimmäisen huikea suoritus. Onnea myös raitapaidoille ensi lauantaina pelattavaan Mestareiden liigan finaaliin. Toki Athletico oli vain sivujuonne eilisessä, mutta erittäin mukava se oli kuulla sen jälkeen, kun oma pokaalimme oli vihdoin ratkennut.

Advertisements

12 thoughts on “MENTAL STRENGTH – Arsenalmaisesti todella vaikeimman kautta voittoon

  1. Täysin samat ajatukset eilisestä! Wenger muuten totesi aika kryptisesti: kyse ei ole ollut lähtemisestä, vaan oikeanlaisesta tehtävästä… Eli voisihan tuon tulkita niinkin, että jotain muutakin kuin managerin hommia on mietitty.

    • Oho, tämä meni ohi. Sittenhän tässä on jännittäviä päiviä edessä, muokkaako seura sittenkin jotenkin toimintaansä tänä kesänä? Jotenkin olin jo alistunut, että Wenger jatkaa aivan samalla sapluunalla kuin ennenkin ja niitä kirkkaimpia pokaaleja ei pariin vuoteen ole valmiutta voittaa. Rönkäkin on jo taipunut Wenger-kiihkossaan siihen, ettei huippumatseja vaan voiteta tarpeeksi valioliigan tai UCL-voiton saamiseksi ja mennyt kausi on aika lailla tälle teorialle tukea antava. Materiaaliltaan huonompia vastaan Wenger on tehnyt kyllä hienon harppauksen ylöspäin ja sillä sektorillla ei hirveästi ole parannettavaa.

      Atleticon liigavoitto on hieno esimerkki kyllä, kyseessä on todella epävapaa seura ja ollut pitkään huonosti johdettu, joten aika alhaalta ponnistivat menestykseen. Eikä se materiaaliltaan edelleenkään pärjää kahdelle kilpailijalleen. Barcalla oli heikko valmentaja ja Ancelottille tuli hänen joukkueelleen tyypillinen tukehtuminen ratkaisevalla hetkellä ja mahdollisesti ainoaksi pokaaliksi jää cup-voitto. Atleticolla on henki päällä, voivat voittaa UCL:nkin.

      Nyt kun tulisi edes se Sagnan korvaaja ennen kisoja (Aurier?), niin vähän mukavampi olisi lähteä turhauttavalle off seasonille, katselemaan muiden seurojen siirtotouhuja.

      Community shield on kyllä mukava kauden startti, enemmän vaan Wembley-pelejä. Paikkaa aika heikkotasoisen Emirates-cupin hyvin.

  2. Meinas kyl ekan 10min jälkeen tirahtaa kyynel silmään! Kun 120min oltiin pelattu se tais tulla.. 🙂

  3. Meillä on kauden alussa hirveä peliruuhka ja vieläpä MM-kisojen jälkeen. Metsureiden karsintaa ja Community Shieldiä.. Saapa nähdä

  4. Hirveä krapula, mutta niin se vain vieläkin hymyilyttää.

    Ei lisättävää tämän päivän blogiin – tänään on juhlapäivä ja erimielisyydet sekä kaiken maailman kritiikki saavat jäädä myöhemmäksi.

    Two nil down,
    Three two up,
    That’s how Arsenal won the Cup!

  5. Ja täytyy vielä sanoa, että viimeistään paraatin jälkeen Gunnersaurus vihdoin voitti minut puoleensa.

    En ole koskaan ollut suuri maskottien ystävä, mutta niin vain tuo vihreä dino yllättäen saa meikäläiset nauramaan.

    Paljon hienoja kuvia, mutta alla on ehkä suosikkini – Gunnersaurus sponsori-sitikan kyydissä johtamassa paraatia.

    http://tinyurl.com/lzrzmow

  6. Varmaan todella huono hetki kirjoittaa tämä, mutta kun tuli itselle mieleen niin jaetaan. 9 Vuotta on pitkä aika ilman pokaalia. Tuntuu, että ainakin itse otin FA Cupin voitosta kaiken riemun irti mitä voi saada. Nyt pari päivää myöhemmin ehkä hieman tyhjä olo. Takki on tyhjennetty ja masu ehkä vähän täysi. Hieno asia sinänsä, mutta nyt päästään siihen kysymykseen. Kuinka moni muun suurseuran kannattaja tuntee olonsa voittajaksi yhden pokaalin jälkeen? Missä on minun nälkäni saada lisää? Olemmeko me enää suurseura, vai tyydynkö henkilökohtaisesti aivan liian vähään?

  7. Mielestäni kyllä. Ensi vuoden tavoite ei voi olla mikään muu kuin valioliigamestaruus. Tai itse asiassa sama tavoite minulla on ollut siitä asti, kun Arsenalia olen kannattanut. Pokaalittoman kauden jälkeen on tietenkin voinut viisailla, että oliko lähellekään realistista edes moista toivoa…
    Arsenal on suurseura, jos mittarina voidaan pitää pääsyä joka vuosi sieniliigaan. Ja kyllähän tuo mediakin meitä puhuttelee suurseurana…

  8. Mietiskelin, miten viholliset nyt iskevät Arsenalia, kun tämä ikävä pokaaliton putki saatiin poikki. Liigamestaruus tietty, vaikka se on nykyään harvojen herkku ja takuuvarma nyrkkeilysäkki sillä saralla on edelleen suurseura nimeltä Liverpool. Hahmottaisin, että Arsenalia aletaan tästä eteenpäin nälviä tästä ikuisesta UCL-osalilstumisesta, joka ei vaan pokaalia ikinä tuota.

    Mutta eipä niitä tule helpolla muillekaan, mm. Cityn ensiaskeleet on olleet vähintäänkin haparoivia. Uusimuotoisessa UCL:ssä kaksi mestaruutta Manulle, yksi Poolille ja Chelsealle. Ei ole niin hääppöistä englantilaisille, tasollisia vaikeuksia on riittänyt kaikilla Heysel-pannan jälkeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s