Näin näin kauden 2013-2014

Mitä kuuluneesta kaudesta jäi päällimmäisinä mieleen? Aika monelle varmasti kauden viimein ottelu, muutamat rökäletappiot ja niin edelleen. Allekirjoittaneelle tulevat mieleen nämä ilman sen tarkempaa tsekkausta (Ottelutuloksia ei kirjannut – nehän jokainen tietää muutenkin):

Otteluohjelman julkistus noin viikkoa ennen juhannusta. Kyllä, koulujen syyslomaviikonloppuna Arsenalilla oli jälleen kotiottelu eli perheen syyslomakohdetta ei tarvinnut sen enempää miettiä.

Super Match (vai mikä se nyt oli) Olympiastadionilla. Ennen kuin kausi ehti edes alkaa Hjallis Harkimo yllätti ja järkkäsi Arsenal-City-matsin Stadikalle. Makua ei vienyt pois edes se, että oikeasti Hjallis poikineen olisi halunnut sinne Liverpoolin ja Barcelonan. Ottelu oli hyvää höntsää ja kummastusta herätti lähinnä joku sopimukseton neppailija, joka käväisi kentällä – hänestä ei sitten sen jälkeen olekaan kuultu. Nämä Wengerin yllätysvedot ovat, niin, yllättäviä.

Kauden avausottelu Valioliigassa. Järkyttävää p…aa. Ja kummallisesti kaksi rangaistuspotkua vastustajalle.

Mestareiden liigan play-off-ottelut. Taas menimme lohkovaiheeseen ja olisimme menneet, vaikka olisimme hävinneet, kait, koska Fenerbache heitettiin eurokentiltä pois. Toki Platini ois voinut keksiä jonkin kummallisuuden, jolla CL:ään olisikin mennyt jokin muu joukkue.

Mesut Özil. Vieläkin on vaikea uskoa, että Wenger (oliko se varmasti Wengerin idea?) hankki Özilin, jonka olisin itsekin laittanut ykköshankinnaksi, vaikka sille paikalle ketään ei olisi tarvittukaan. Tai oikeasti Özil oli listallani kakkosena – ykkösenä oli Zlatan. Tai siis Zlatan oli kakkosena ja Özil kolmantena, sillä ihan oikeasti ykkösenä oli Denin paluu.

Aaron Ramsey. Mitä oli kesällä tapahtunut? Miksi tämä pallonmenettäjä ja harhasyöttelijä olikin heti syyyskauden alussa joukkueen paras pelaaja? Wenger uskoi Ramboon ja tuhosi (lievästi liioitellen…) pari kautta peluuttamalla Ramboa aina ja jatkuvasti.

Vierailu Grovella. Norwich-matsi oli syyslomaviikonlopun ottelu eli samalla viime kauden ainoa käyntini Grovella. Ottelusta jäi yksi asia mieleen ylitse muiden: avausmaali, joka oli pitkään kauden maali eli lyhytsyöttökuvio, jonka päätteeksi Jackie siirsi pallon maaliin.

Manchester United-Arsenal. Heikentyneen ja huonosti manageroidun Munan piti vihdoin kaatua, mutta moni asia meni pieleen, muun muassa jokin vatsa- yms. flunssapöpö iski joukkueeseen ja esitys oli aneeminen. Lopputulos oli samaa kauraa kuin viskinenän aikana.

Ensimmäinen rökäletappio. Lähtökohta oli taas huono: pari päivää aikaisemmin kävimme hölmöilemässä Napolissa CL:n lohkovoiton Dortmundille ja jouduimme lauantain lunchtime-visiitille melkein suoraan lentokentältä. Vanhanajan lätkänumerot eivät valitettavasti olleetkaan yksittäinen accident.

Ramseyn loukkaantuminen. West Ham -ottelu ei muuten olisi jäänyt mieleen, mutta lopulta se olikin kauden käännekohta. Voitto toki tuli, mutta Ramsey loukkaantui.

Valkun kärjessä vuodenvaihteessa. Tätä ei nyt sössitä, ajattelin. Tai jotain.

Toinen rökäletappio. Jotain käsittämätöntä. Taas oltiin accidentissä. Vielä City-tappio ei ollut nolo, mutta Pool-tappio oli.

Taisteluvoitto. Fa cupin ottelu Poolia vastaan tuli nopeasti rähminnän jälkeen ja yllättäen voitimme, vaikka Pool hallitsi selvästi. Yksi kauden parhaista taisteluvoitoista, ehkä jopa paras.

CL. Loistoalku, jota seurasi meille tuomittu rankkari. Ja sitten kaikki meni pieleen.

Kolmas rökäletappio. Ja taas kävi näin, nyt Chelskin vieraana. Oppimista ei tapahtunut aiemmista.

Kuuden pisteen ottelu. Toffees-vierailun piti olla ns. kuuden pisteen ottelu Wengerin pokaalin kiilto silmissä. Munaton esitys toi tuloksen, joka olisi voinut viedä lopulliseen paniikkiin. Yksi ilonaihe: Ramsey teki paluun toisella puoliajalla.

Fa cupin välierä. Yritimme samaa kuin liigacupin loppuottelussa muutamia vuosia sitten eli päästimme selkeästi heikomman joukkueen johtoon. Loppu hyvin, Flappy ratkaisi.

Valioliigan viimeinen kierros. Merkityksettömässä ottelussa jatkettiin siitä, mihin kotiottelussa Norwichin kanssa jäätiin: kauden komeimpaan maaliin. Kyllä Rambon ilmaveivi nousee sittenkin kauden maaliksi ohi Jackien.

Pokaali. Putkien on tapana päättyä, myös pokaalittomien. Hyvällä tavalla hiljaiseksi veti, kuten jo ottelun jälkeisessä kommentissa totesin.

Tässäpä se. Kaikesta huolimatta tai juuri siksi aika ikimuistoinen kausi, kuitenkin.

-Isse-

Advertisements

6 thoughts on “Näin näin kauden 2013-2014

  1. Mukavaa luettavaa!

    Toivoisin näihin kuitenkin alkuun kirjoittajan nimen. Esimerkiksi Villen lyhyt pohjustus on aikaisemmin toiminut mainiosti.

  2. Lisätkää nyt hyvät ihmiset omia näkemyksiänne erinomaiseen listaukseen, vaikka sitten nyansseineen. Ja jotta ottaisin kopin omaan kommenttiini, sanotaan noin kolmen sekunnin pohdiskelulla ensimmäiset 20 minuuttia lokakuun ensimmäisenä päivänä 2013 sekä tammikuun siirtoikkuna. Unohtamatta Kaisa Mäkäräistä. Ymmärtääkseni Isse jutteli kaudesta 2013/2014 yleisellä tasolla?

  3. Kaudesta ehdottomasti kovimpana yksittäisenä hetkenä jäi mieleen Özilin siirron sinetöinti. Ei tullut tavanomaista ison siirron viime hetken vesiperää ja kyllä tuo yksittäinen asia oli henkisellä puolella tärkeimpiä asioita pitkässä liigajohdossa. Tui juuri se haluttu uskottavuusbuusti joukkueen sisälle. Toinen tähän liittyvä asia oli Ramsey, joka mielestäni nimenomaan ensimmäisenä ”löysi” Özilin siinä missä taitopelaajiksi mielletyt Cazorla ja Rosicky pelasivat surkeasti yhteen uuden supertähtemme kanssa.

    Özilin siirron jälkeen toinen pysäyttävä ja jäädyttävä hetki oli tammikuun siirtoikkunan lässähdys nollatussahdukseksi. Kaikki varmasti odottivat jotain muuta kahden kovan loukkaantumisen ja Giron pahan sammahtamisen perusteella. Turhaan odotimme ja Wenger oli jälleen Wenger.

    FA-cupiin tuli suhtauduttua koko ajan speptisesti ja Pool- ja Wigan olivat melkoista rämpimistä, ei olisi ollut niin väärin jos Arsenal olisi noissa pudonnut. Mutta voitoissa ei muistella yleensä läheltä piti juttuja. Yllättävän paljon tunnutaan panevan painoa voiton henkiselle puolelle, olen itse skeptinen riittääkö tämä mihinkään, siis voittokokemuksena. Ehkä se pienesti näkyy, ettei pokaalittomuusvuosia, -kuukausia, -päiviä tai -tunteja enää lasketa julkisuudessa harva se viikko.

  4. Kaippa se omalta kohdaltani varsin erikoinen F:A cupin finaali kummittelee vieläkin mielessä.
    Sitähän piti virittäytyä finaali tunnelmaan jo heti lauantaiaamusta perjantain pohjien päälle. Tuli käytyä siinä kallion kierros päivällä ja sitten paikalliseen tihrustaan tietokoneelta peliä. Oli jo sen verran sumeeta, että jäi se 2-2 tasoitus huomaamatta. 90 min jälkeen kun pilli soi,niin tietokone kiinni ja himaan nukkumaan. Kauhea vitutus päällä.Aamullakin vitutti kuin pientä oravaa. Olin silleen,että saatanan selkärangattomat madot. te ette kyllä ikinä voita mitään. Ei paljon kiinnostanut tietokonetta paljoa availla ja lukea uutisia. Siinä kuitenkin jotain simpsoneita katsoessani puolivahingossa laitoin tekstiteeveen päälle. Siellä oli sitten otsikko ARSENALIN PITKÄ ODOTUS PÄÄTTYI
    Olin että mitä vittua nyt. No sivu auki niin siellä lukee,että Arsenal voittanut jatkoajalla 3-2.
    Oli kyllä sellainen fiilis että ei tiennyt itkeäkkö vai nauraa. Olin toisaalta iloinen pokaalista,mutta jatkoajan missaaminen harmittaa vieläkin.

  5. Nyt pistetty taas kirjaa tilaukseen. Amy Lawrencen Proud to Say That Name: Arsenal Dream Team lähti ostoon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s