Mitä jos?

Tänään tiedossa paljon parempaa kuin äärimmäisen pettyneen nykyisen blogin haltijan päivitys. Hente vastaa teidän iloksi päivän tekstistä. Ottakaa huomioon kuitenkin, että tämä päivitys on kirjoitettu tiistaina ennen kuin Wengerin jatkosopimus julkaistiin. Nyt vuoro Hentelle.

Sitä en tiedä, olemmeko me suomalaiset kenties jossittelun luvattu kansa, mutta ainakin me lajimme valinneet olemme siunattuja jossittelulla liki äärimmäisyyksiin saakka.

Jossittelua voi harrastaa, tai siihen voi syyllistyä loputtomiin, ’kauneus’ lienee katsojan silmissä. Voi jossitella sekunti sitten tapahtunutta tilannetta, vuosia sitten tehtyjä valintoja, tai missä olemme kolmen vuoden kuluttua jos..

Onko jossittelu sitten jo lähtökohtaisesti turhaa? Onko jossittelulla mahdollista saavuttaa jotain, voiko se siis olla rakentavaa? Onko jossittelu parhaimmillaankin – tai pahimmillaankin – lopulta ajanhukkaa mikä ei johda mihinkään, tai äärimmäisyyksiin vietynä peräti vain turhautumisen aiheuttamaan mielipahaan?

Ensin ajattelin listata muutamia jossitteluja heti alkuun, sitten tähän väliin. Mutta jo tässä kohtaa pystyn aistimaan tehtävän sanoisinko mahdottomuuden. Tästä johtuen otan lusikan kauniiseen käteen ja paljastan mistä ajatus päivän otsikolle ja sen siivittämälle sisällölle ylipäätään syntyi.

Mitä jos olisimme hävinneet Englannin Cupin loppuottelun?

Kysytte luonnollisesti miksi vaivaan kysymyksellä mihin tiedämme vastauksen. Vai tiedämmekö? Tässä tullaan kaiketi ainakin jollain tasolla jossittelun pyhään ytimeen, sen loputtomaan kiehtovuuteen käsitteen itsensä mahdottomuuden johdosta tarkasteli asiaa sitten miltä ikinä tieteen tai filosofian kantilta.

Onko esimerkiksi olemassa hyviä tai huonoja jossittelijoita? Tai esitetään asia niin, että onko esimerkiksi Arsene Wengerin jossittelu jotenkin relevantimpaa kuin sinun tai minun jossittelu, pitääkö managerimme jossittelu ottaa vakavammin?

Edelleen voisin pohtia, muuttuuko jossittelu lähemmäksi ’totuutta’, mikäli mahdollisimman moni päätyy spekuloimaan samalla asialla? Jos Aaron Ramsey ei olisi loukkaantunut. Kun managerimmekin otti julkisesti tähän kysymykseen kantaa, onko uskottavampaa olettaa lopputuloksen olleen toinen mikäli walesin velho ei olisi ollut niin pitkään sivussa, olisiko tulos Stamford Bridgellä ollut tyystin toinen?

Palataan Englannin Cupin loppuotteluun. Teen tunnustuksen. Loppuottelun alla jossittelin mielessäni finaalitappiolla ja sen korreloinnilla managerin tulevaisuuteen. Toistaiseksi asiassa ei liene mitään ihmeellistä, epäilemättä lähes jokainen spekuloi samalla asialla. Vakavaksi menee kuitenkin siinä kohtaa, kun joudun edes pimeimmissä ajatuksissani kysymään itseltäni, että voisinko hyväksyä tappion mikäli siitä seuraisi managerin johtopäätös olla allekirjoittamatta seuran kanssa uutta sopimusta jatkosta.

Nyt jokaisen on syytä huomioida käyttämäni termi; hyväksyä tappio, ei toivoa tappiota. Ei sentään. Miten vain, pidän käytetystä termistä huolimatta itseni kanssa käymää keskustelua vakavana asiana. Minun on kovin vaikea hyväksyä, saati tunnustaa näin julkisesti, että punavalkoisen maailmani taivaalla on sittenkin niin harmaita pilviä, niin toistuvasti yli kulkevia ukkosrintamia, että täysin aurinkoisen taivaan kuvitteleminen on jokseenkin mahdotonta.

Voitetun finaalin ja yhdeksän piinallisen vuoden odotuksen jälkeen taivaallani paistoi tottakai vain massiivinen aurinko. Kun seuraavana päivänä seurasin suoraa useamman tunnin kestänyttä lähetystä Pohjois-Lontoosta, tuntui aurinko paistavan yhä kirkkaammin, niin valtavan yhteisen hyvän luoman olotilan koin jopa ruudun välityksellä. Toisin kuin itse ottelu edellisenä iltana, paraati tarjosi mahdollisuuden purkaa kaikkein kipeimpiä patoutumia mitä kuluneet vuodet olivat synnyttäneet.

’Minä tein sen’ voi olla erinomaisen palkitseva tunne, mutta ’me teimme sen’ on sittenkin vielä jotain parempaa.

Tästä pääsemmekin sujuvasti todistamaan sadepilvien saapumista taivaalle. Eli tuskin on Ramseyn nappulakengät kuivuneet, kun yhteisöllisyyttä saapuu rikkomaan sormella osoittelu ja syyttely. Radikaaleimpien tiedämme jopa toivoneen tappiota, mikäli se tarkoittaisi managerin vaihtumista. Nämä radikaalit ovat viimeistään voitetun pokaalin myötä syntisiä, saastaisia ja tuomittuja ilman mahdollisuutta puolustautua. Ja toisesssa ääripäässä varsin hissukseen olleet ja lähes maan alle hautautuneet Wengerin lojaaleimmat tukijoukot kokevat oikeudekseen olla ensimmäisiä tuomitsemaan likaiset loiset.

On syytä pysähtyä ja kysyä, onko ongelma kannattajat ääripäissään vai vuosia rakentunut ja sittemmin kärjistynyt tilanne sekä asetelma kaikessa laajuudessaan?

Kuinka lähes täydellisesti radiossa alkoi taustalla orkesteroimaan Ultra Bra. Assosioin tilanteen taistolaisuuteen ja radion soitannan peittää mielessäni Agit-Propin sävelet ja sanat vuosikymmenten takaa – kysyn itseltäni kenen joukoissa seison? Olennaista on nyt, miksi minun tarvitsisi kysyä itseltäni tätä? Tilanne on sekä kiusallinen että absurdi.

Kuten allekirjoittaneen tyylin tuntevat tietävät, jossain vaiheessa päivityksiäni punainen lanka alkaa kadota ja ajatus harhailemaan sfääreihin missä paketin pitäminen kasassa muodostuu ylivoimaisen vaikeaksi. Pinnistän ja puristan vielä pakettia viimeisillä ajatuksen rippeillä.

Wengerin johdolla tai ei, jossittelen poikkeuksellisen merkittävällä kesällä miesmuistiin. Yhdeksän vuoden tauon jälkeen voitettu pokaali tarjoaa seurallemme tilaisuuden mitä ei voi jättää käyttämättä. Toistan: Wengerin johdolla tai ei, seuran on pakko ottaa koppi nyt tarjotusta mahdollisuudesta ja luoda tilanne, missä Wembleyllä keväällä 2014 juhlittu pokaali ei jää yhdenkään goonerin silmissä ’vahingoksi’.

Mikään siirto tai mikään toiminta ei takaa seuralle pokaaleita tulevalle kaudelle. Niin kilpailukykyinen organisaatio me joka tapauksessa takuulla olemme, että päättävien tahojen on huolehdittava siitä, ettei jossitteluille jää sijaa sen suhteen etteikö menestystä olisi realistista odottaa myös kaudella 2014/2015. Kolmannen kerran: Wengerin johdolla tai ei. Ilman Bendtneriä. Perkele.

Jossittelu jatkukoon.

– hente –

Advertisements

8 thoughts on “Mitä jos?

  1. Jos Cescin paluu on mahdollinen, niin ehdottomasti kapteeni takaisin joukkueeseen, varsinkin hinnan ollessa pienempi kuin barcan maksama korvaus. Mulla ei ainakaan jäänyt älyttömän paha maku cescin siirrosta, koska sai mahdollisuuden pelata kasvattajaseurassaan, yhdessä kaikkien aikojen seurajoukkueessa, sitä Pepin barca valitettavasti oli. Jos siirtosumma olisi ollut aikanaan 45-50 miljoonaa, tuskin poru olisi ollut niin iso mitä oli.

    Mun mielestä özil-cesc-ramsey muodostaisivat loistavan kolmikon keskustaan, koska ramsey ja cesc ovat hyviä myös puolustussuuntaan, özil saisi keskittyä ylimpänä kk-miehenä omiin vahvuuksiinsa, joihin puolustaminen ei kuulu. Diabyn ja rosickyn peliaika vähenisi myös cescin tulon myötä, mikä on pelkkää plussaa, molemmat ovat turhakkeita kovia jengejä vastaan. Huippulaituri ja -hyökkääjä cescin lisäks sisään ja jopa wenger voi onnistua.

  2. Juuri näin.Arteta vois paikata sit Cesciä ,jos paikat eivät kestä kylmää talvee.Theo ja Chambo kun ovat kunnossa niin laitureitakin riittää Poldi olkoot vas.Mut kunnon kärki tarvittas Cescin lisäksi, vaikka Girukaan ei mikään tusina jätkä ole,mut sellanen nopea kärki sinne kaveriks..

  3. Saattaa hyvinkin olla että Wenger ei tavoittele kärkeen mitään supernimeä tänä vuonna vaan saattaa tyytyä esim. Remyn ostoon. Ehkä Wenger näkee kärjen roolin erilaisena kuin pelkästään pelaajana joka tekee kaikki maalit. Vaikka juuri siinä roolissa missä Giroud juuri pelaa eli jakaa paljon palloja hyökkääville keskikenttä pelaajille jotka iskevät sitten maalit. Toki pitää hyökkääjänkin pystyä siihen mutta ei niin että hänellä on kaikki vastuu.

    Nyt kun Bendtner on ulkona, samoin Sagna ja Fabianski niin uskon että ainakin kolme pelaajaa tulee kesän aikana sisään. Juuri korvaamaan menetetyt pelaajat. Sen jälkeen tulee ehkä yksi tai kaksi vahvistusta esim. Cesc ja/tai joku puolustava keskikenttä pelaaja.

  4. Ihmettelen, mistä on saatu Fabregas hyväksi keskikentän pohjan pelaajaksi. Toki hänellä on loistavaan pelinlukuun liittyviä hyviä pallonriisto-ominaisuuksia, mutta entä pääpeli, taklaaminen, liike (vrt. Ramsey) jne?

    Arteta on pärjännyt yllättävänkin hyvin puolustavammassa roolissa, mutta Fabregas on hyökkäävämpi pelaaja luonnostaan. Itse en näe Wengeriä siirtymässä noin hyökkäävään kolmen playmakerin keskikenttään, vaan nämä Bender-huhut ja muut kertovat, että tasapainoa haetaan muuntyyppisillä ratkaisuilla. Arsenal ei nykyään voi puolustaa 80% possessionilla valioliigassa, kuten Barca parhaimmillaan, täytyy etsiä näiden romahdusten takia parempia pelaajatyyppejä estämään pallonmenetyksiä keskikentällä JA jos niitä tapahtuu, katkaisemaan nopeat vastaiskut. Tähän ei Artetan paukut riitä.

  5. Ainoa, mihin Fabregas Arsenalissa voisi sopia, on tämä false 9 -ajattelutapa. Fabregasin viimeistely on parantunut huomattavasti vuosien mittaan. Ongelmana näen lähinnä, että tässä tapauksessa sitä paljon kaivattua nopeutta edelleen puuttuisi, kun Walcott ei pelaisi. Eikä ole muutenkaan selvää, onko false 9 järkevä pelitapa valioliigassa ja Arsenalin materiaalilla.

  6. Jossitteluhan on aina paikallaan. Jos Wenger jatkaa hankinnoissa özil-linjoilla, niin… Jos jatkaa källström-linjoilla,… Entä jos wengerin sopimuksessa on määritelty hankinnoista vastaaminen eri lailla kuin aiemmissa?

  7. Vähän samoja ajatuksia Timon kanssa, ei Cesc alaspäin ole ollut mitenkään ihmeellinen. Jos keskikentän pohja olisi mallia Ramsey-Fabregas, niin kyllä se haavoittuvalta kuulostaa. Minulla ei ole mitään Fabregasia vastaan, mutta ensisijaisesti toivoisi hankintoja kriittisemmille paikoille kuten laitapakki, puolustava kk ja hyökkääjä.

    Nythän Aurierin ja Remyn kohdalla siirtoja pidetään enemmän todennäköisinä. Ehkä MM-kisojen jälkeen on erityisen hyvä kun leveyttä löytyisi. Täytyy nyt kuitenkin toivoa, että Remy ei jää ainoaksi hankinnaksi hyökkäyspään osalta. Nythän huhut Balotellista ovat taas lisääntyneet. Värikkäästä persoonasta huolimatta ottaisin ilomielin vastaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s