Cesc

Tänään iloksenne päivitysvuorossa on Hente. Aihe on viime päiviltä tuttu eli tietenkin Fabregas, Chelsea ja siitä seuranneet ajatukset.

Jalkapallon MM-kisat ovat jälleen käynnistyneet. On heti alkuun syytä tehdä selväksi, että kyseinen turnaus on jokseenkin kuuluisassa Ö-mapissa allekirjoittaneen papereissa. Syitä tähän on tässä yhteydessä jokseenkin turha lähteä perkaamaan, sillä se olisi oma varsin pitkä tarina kerrottavaksi.

Jos nyt pintaraapaisulla asiaa pitäisi selventää, voisin kuvitella käyttäväni termiä ’vieraantunut’ kuvaamaan suhdettani monen laji-ihmisenkin kaikkein suurimmaksi ja kauneimmaksi kutsumaan tapahtumaan. Nationalismi on ymmärrettävää tiettyyn pisteeseen, mutta se voitaneen sulkea pois varsin olennaisin syin mitä tulee pulssiani luonnostaan kiihdyttäviin elementteihin.

Sepp Blaahter, Michelle Plaahtini, FFP ja Qatar. Kuinka helppoa lopettaa lista neljään asiaan, vaikka sitä voisi jatkaa loputtomiin menemättä sen syvemmälle kuin kaikkeen siihen mitä saamme lukea Pohjois-Pohjanmaan paikallislehden sivuilta. Kuten totesin, tämä aihe olisi täysin oma tarinansa läpi käytäväksi, mutta voin pahoin jo pelkästä ajatuksesta.

Mutta, mutta, mutta..

Ei tietenkään ole salaisuus tai minkään valtakunnan häpeä tunnustaa, että lopullinen kipinäni lajille syttyi liekkeihin Espanjan MM-kisoissa 1982. Voi ihme sitä viattomuuden tunnetta, minkä toki äärimmäisen hämärästi kykenee muistamaan, kun otteluiden lopputuloksia maalintekijöineen tuolloin lapsen aidolla innostuksella vihkoon kirjasi.

Nyt, edellisen kappaleen tiimoilta aletaan lähestyä tunnetasoa missä kiemurtelen muistellessani ’alkuräjähdystä’ ja tätä ’vieraantuneeksi’ kokemaani nykyhetkeä.

Voisin olettaa, ettei tämän lyhyen alustuksen sanomaa ole tunnetasolla – tai millään tasolla – helppoa sisäistää, sillä prosessihan elää ja saa rakenteita täälläkin aina auringon noustessa yhä uudelleen. Tämä prosessi on kuitenkin vastatuulessa, sikäli kuin lähtökohta on purjehtia aurinkoisessa myötätuulessa kohti uusia seikkailuja.

Prosessiini on astunut kuvaan mukaan sana pelko. Se yhdistettynä vieraantumiseen alkaa kalskahtaa jo kaksistaan hyvin jyrkältä ylämäeltä vailla huipun ja päämäärän näkemistä pilvien takaa.

Mikä tai kuka määrää tahdin? Kysyn itseltäni, että joudunko todella kyseenalaistamaan tunteeni?! Kenelläkään ei pitäisi olla valtaa vaikuttaa tunteisiini siinä määrin, että uskallan julkisesti viitata edes mahdollisuuteen pelkokertoimesta. Tämä siis vallankäytön suhteessa alistamiseen. Tämä suhteessa omaan intohimoon ja sen merkittävyyteen millään tasolla, olkoon se häviävän pieni palanen isossa kuvassa ja suuressa yhteisössä.

Cesc Fabregas – Chelsea.

On asioita, mitkä ovat omiaan toimimaan tunteiden tulkkina. On asioita, mitkä ovat vastenmielisyydessään omiaan vahvistamaan omia tunteita, perustelemaan omien tunteiden ’oikeellisuutta’. Sitä kuvittelee elävänsä autuutta omassa oikeaksi kokemassaan uskossaan, ja nimenomaa uskossa, mihin valta on vain ja ainoastaan itsellä.

Epätoivo, hämmennys, olkoon määritelmä mikä ikinä, se ei ole positiivinen. Vastaiskuja tulee aina, niiden kanssa pitää oppia elämään, ne pitää käsitellä, niistä on päästävä yli ja jatkettava eteenpäin.

’Yes, everyone knows that Arsenal had the first option to sign me. They decided not to take this option and therefore it wasn’t meant to be. I wish them well in the future.’

Asioilla on tapana olla tarkoituksensa. Tässäkin asiassa sellainen kaikella todennäköisyydellä on, mutta minä en sitä ymmärrä. Mikä tekee oloni erityisen pahoinvoivaksi, ei tarvitse lukea edes rivien välistä ymmärtääkseen, ettei tarkoitusta ymmärrä edes Fabregas itse.

It wasn’t meant to be.

Jos ja kun olen vieraantunut MM-kisoista, pelkään orastavaa vieraantumista rakastamastani seurasta tuntiessani kosketuspinnan käyvän yhä pienemmäksi. Etäännyn inhimillisellä tasolla organisaatiosta, missä tapahtuu asioita joiden ymmärtäminen tuntuu lähes mahdottomalta. Tunnen henkilökohtaisella tasolla tulleeni ikään kuin loukatuksi, tunnen tapahtuneen jotain mikä murentaa suhteeni perustuksia seuraan.

Tämä asia on yksinkertaisesti sellainen, etten sitä jalkapalloilullisin perusteluin tule ymmärtämään, oli asiaa perustelemassa kuka ikinä maisteri, kandi tai professori. Tunne lienee liki kaikki kaikessa tässä punavalkoisessa maailmassa missä elämme. Ei sitä käy kiistäminen, etteikö tapaus Fabregas nostattaisi tunteita pintaan mitä suurimmissa määrin. On kuitenkin tunteiden sektoreita, joita on vaarallista lähteä hämmentämään.

Meille kannattajille liki pakkosyötetään seuran taholta näkemystä, ettei joukkuetta ole mahdollista vahvistaa arvokisakesänä ennen kuin kisojen päätyttyä. Moni tuntuu näkemyksen hyväksyneen, enkä tietenkään sitä itsekään kiistä, etteikö arvokisat hankaloittaisi pelaajasiirtoihin liittyviä prosesseja.

Tuntisin takuulla turhautumista sinisen naapurin murtaessa tätä meille syötettyä myyttiä kohtaan muutenkin, mutta nyt ylittyi jokin sellainen raja, minkä tiedostaminen rikkoo omissa tunteiden sektoreissani jotain pyhää. Eikä kenenkään pidä nyt ymmärtää väärin, en tässä ole tietenkään julistamassa Fabregasia pyhimykseksi. Siinä on kuitenkin jotain pyhää, että meiltä odotetaan loputonta kärsivällisyyttä tilanteessa missä kaikista mahdollisista pelaajista ja kaikista mahdollisista seuroista Cesc Fabregasin ja Chelsean tiet kohtaavat.

Nyt hyvät ystävät, ne tiet kohtaavat meidän siunauksella.

Muistutan itseäni, että kirjoitan tätä tunnekuohussa lähes tuoreeltaan ja ehkä osuvasti perjantaina 13. päivä. Sanotaan, että elämä jatkuu, mutta miksi se elämä pitää tehdä niin helvetin vaikeaksi?

Viittasin alussa lajin kattojärjestöihin, henkilöihin niiden johdossa, lähes absurdiin ajatukseen kisoista Qatarissa, puhumattakaan miten tämä lähes absurdi ajatus toteutui ja millainen soppa siitä on saatu keitetyksi. Etäistä, vierasta, vailla kosketuspintaa. Jotain mitä tapahtuu jossain konkreettisen yläpuolella, piilossa, tavoittamattomissa. Kuuluuko täällä edes pelaajien ääni, kannattajien äänistä puhumattakaan?

Nyt minä omassa punavalkoisessa maailmassani kysyn oman ääneni kuulumisesta. Edellinen lause pitää sijoittaa luonnollisesti kontekstiin, mutta joku vetää nyt mattoa jalkojeni alta ja joku niin rakas tuntuu vieraalta tämän kääntäessä selkänsä inhimillisille tunteilleni. Jään pohtimaan, pitääkö minunkin kääntää selkäni ja olla vaiti, vai jatkaa yhden miehen sotaani tunteitteni tulkkina kuuroille korville. Kaksi vaihtoehtoa, joista kumpikaan ei tunnu järin houkuttelevalta. Tarvitsen paukun, nyt jos koskaan, neuvoa antavan. Kuulitko Arsenal?

Jotain tällaisia tunteita Cescin siirto herätti.

– hente –

Mainokset

16 thoughts on “Cesc

  1. Ei, Hente. Et ole yksin. Meitä kaikkia yhdistää tunneside rakastamaamme seuraan ja me tuemme sitä yhdessä, vaikkakaan sitä aina emme ymmärrä.

  2. Maistuu tietysti jälkiviisaalta, mutten koskaan tosissaan ostanut tätä Fabregasin ja Wengerin ”isä-poika” suhdetta. Toki siinä pelitapa-asioissa on laajaa yhtymäpintaa (vaikka se todellinen duo Wenger-Bergkamp ei mitään pallonhieromista harrastanut vaan vastaiskupeliä), mutta Cesc on espanjalainen/katalaani kaikkine heilahteluineen ja sydämenasioineen, ei mikään viileä alsassilainen. Ymmärrän hyvin, että tiet erosivat ja melkein saksalainen Wenger ei taakseen vilkuile, ainakaan ellei diili ole erityisen maukas. Nyt se ei ollut ja suorastaan ihmettelen, ettei Cesc sitä itse yllättäen nähnyt ennalta. Arsenal on ainoa isompi seura, joka on hänen ympärilleen peliä kasannut ja se tie on nähty. Nykyään millekään seuralle Cesc ei ole ikoninen pelaaja eikä hän sellaiseksi enää millään pääse. Seuravalinnallaan voisi kauniisti sanoa, että Fabregas haluaa oppia uutta, sillä hänen on pakko. Mourinho haluaa varmasti kitkeä Arsenalin ja Barcan huonot tavat miehestä pois. Jos Jose pystyy Chelseassa jatkamaan pitempään, mitä toki sopii kovasti epäillä.

  3. Jaha, otti sitten Löw kritiikin ja esitykset huomioon ja pudotti Özilin penkille. Vastaavasti Poldille tuurilla avauspaikka koko kisojen ajaksi, kun Reus loukkaantui. Merte itseoikeutetusti avauksessa,

    Hankalaa Arsenalillekin, jos koko Eurooppa alkaa ajatella Özilin uran olevan laskussa. ”Tähtipelaaja, tule Arsenaliin, urasi sakkaa”.

      • Bild tällaista uutisoi. Ei yllättäisi, jos olisi oikeassa. Löw voi toki harhauttaa, Saksa menee puolivaloillakin jatkoon ja jättää vielä turboruuvia säästöön.

  4. Ei Ranskan peli vieläkään mitään sambaa ole, mutta nykyaikaisen vauhdikasta astrologin kävelyn sijaan. Laitapakit on aika heikot moneen muuhun verrattuna, mutta onhan siellä nuoria mielenkiintoisia tyyppejä kuten Varane, Pogba ja Griezman, esimerkiksi. Kos ottanee Sakhon paikan kisojen edetessä.

  5. Pogba sopisi Arsenaliin kuin nenä päähän. Käsittämätöntä, ettei Ferguson löytänyt Manussa käyttöä. Nyt on englantilaisten ulottumattomissa.

  6. Jahas.. Belgian media väittää, että Vermaelen siirtyy Manchester Unitediin. Kenestäköhän Wenger tekee seuraavan kapteenin.

    • Vermaelen siis päässyt sopuun Manun kanssa, seurojen kesken asiaa ei vielä ole sovittu. Mutta eiköhän Vermaelen tuonne vielä päädy. Oikeastaan kapteeniksi on vain kaksi vaihtoehtoa, Koscielny tai Mertesacker. Silti pelkään, että Arteta tuon nauhan tulee saamaan…

      • No jos miettii mitä kapteenin nauhasta on aina seurannut, niin itse antaisin nauhan sellaiselle, jolle joukkueessa vähiten käyttöä.

  7. Pelaajatwiittejä officiaalilla sivulla:
    @bendtnerb52
    Spurs has simply been magnificent…

    @Podolski10
    …The Spurs on Fire…

    Jaa, ne olikin koripallosta ;o)

  8. Uskomatonta mitä tahtia kesken kisojen ja aivan niiden alla tehdään siirtoja. Vai onko se niin, että näin oli ennenkiin, mutta nykyiset twitterin kaltaiset vuotokanavat ja siirtojen monimutkaistuminen (monta soppaa hämmentämässä) altistavat liian aikaisille vuodoille?

    Wenger kasaa aikamoista urakkaa itselleen heinäkuuksi, jos ainakin yksi oikea pakki, ainakin yksi toppari, pari maalivahtia ja 1-2 kärkeä pitäisi nopeasti löytää.

    Toivotaan, että Puman tulon myötä järjestetään iso signings-party heti uusien paitojen julkaisun ajankohtaan, joukossa tietysti Puman ykköskorista Balotelli.

  9. Onhan meillä Djourou vai siirtyikö se jo pysyvästi mahdollisimman kauas Colneysta? Eipä tainnut. Mitään kolmostopparia hankita.

    Eli sisään Cambell, Djourou, ehkä laitapakiksi joku Ranskan kakkosliigasta (vapaalla siirrolla) ja sit yks iso hankinta sattumanvaraisesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s