Vastakkainasettelun aika on ohi

Tänään on vuorossa myöhäinen päivitys, mutta takaan, että tätä kannatti odottaa. Päivitys on Henten käsialaa ja yksi koko noin seitsemän ja puolivuotisen blogihistorian pisimpiä, ehkä jopa pisin. Tähän ei tarvitse lisätä enää mitään, vaan nauttikaa tekstistä.

Heti alkuun, pitäisikö otsikon päättyä kysymysmerkkiin?

Toiveajattelua. Vai – toiveajattelua?

Sulkeutuneen siirtoikkunan tunkkaisin pöly alkaa laskeutua ja maaottelutauko taisi tulla mitä erinomaisinpaan saumaan tasoittamaan vuoriksi kohonneita karvakasoja. Olisiko aika ottaa imuri esille, vähintään kihveli ja harja. Mihin lyhyellä alustuksella otsikoineen yritän viitata, keskustelu blogissa on saanut vallan poliittisia piirteitä.

Sopii mainiosti mikäli allekirjoittaneelta kysytään, politiikka kun tarjoaa lähes loputtomia mahdollisuuksia aistien ruokkimiseen ja niiden virikkeeksi. Siinä missä moni muu asia (tiedän, tiedän) kaatuu ja kuihtuu konseksukseen, on sittenkin meidän onni energisoitua vaikka sitten vääräksi kokemastamme politiikasta.

No niin, vaikka viikottainen kyselytunti eduskunnasta kuuluukin vahvasti ohjelmistooni, yritän olla sotkematta sitä liiaksi tähän yhteyteen. Politiikka on nimittäin sittenkin perin vaikea laji, ja vaikka silläkin pelikentällä ’jaetaan pisteitä’, keskityttäköön konkreettisiin pisteisiin, mitkä voi tarkistaa esimerkiksi teksti-tv:stä.

Toisten mielestä Suomen olisi syytä liittyä Natoon ja Pyhäjoella uuden ydinvoimalan rakennustöiden olisi pitänyt jo alkaa, toiset ovat täysin eri mieltä. Toisten mielestä Arsene Wenger on Arsenalille siunaus, toiset laskevat managerin jäljellä olevia sopimusvuosia voidakseen edes kuvitella sellaisesta menestyksestä mikä on lopulta meidän kaikkien yhteinen toive ja tavoite.

Luonnollisista syistä en tietenkään voi sanoa olevani perillä muista seuroista nyt tai historiassa, mutta kovin poikkeukselliseksi tilanteemme tekisi mieli määritellä. Poikkeukselliseksi tilanteen tekee jo pelkästään sen kesto. Yhtä lailla juuri ’konfliktin’ pitkittyminen tekee sen ratkaisemisen yhä vaikeammaksi.

Moni on puolensa valinnut ja asemia pyritään vahvistamaan kiihtyvällä propagandalla. Edelleen konfliktin pitkittyessä sekä propagandan kiihtyessä, yhä useampi toistaiseksi neutraali ajautuu jopa tahtomattaan osalliseksi ja tulee siinä ohessa puolensa valinneeksi. Syntyy yhä jäätyneempi konflikti, missä rauhanneuvottelijoiden työ Englannin cupin voiton muodossa tai Alexis Sanchezin tai Mesut Özilin hahmoissa käy yhä vaikeammaksi.

Nyt, pidän meitä ’sotilaita’ sittenkin syyttöminä tilanteeseen, meidät on ikään kuin tahtomattamme lähetetty taistelukentälle. Olkoon, että aina löytyy niitä jotka sinne ovat halunneetkin, mutta tätä äärijoukkoa pidän hyvin pienenä vähemmistönä.

Joku saattaa hyvinkin lukea jo tässä kohtaa rivien välistä, että allekirjoittaneen syyttävä sormi on vääjäämättä osoittamassa managerimme suuntaan. Tätä johtopäätöstä olisi vieläpä hyvin helppoa tukea tiedolla, että kyllä olisin ollut valmis elämään uuden managerin komennossa jo useamman vuoden. Tämän taas todettuani, kuinka yksinkertaisesti edellisenkin voi maalata mustalla ja valkoisella.

Itse olen sekoitellut viime aikoina mustasta ja valkoisesta harmaansävyjä. Olen nimittäin pohtinut, että missä määrin vakavana tilanne seuran sisällä ja sen johdossa nähdään? On kaiketi mahdollista, ettei tilannetta nähdään lainkaan vakavana, kenties ei edes ongelmana, mutta sitä en usko, etteikö tilannetta olisi tiedostettu. Kun tilanne – kuten uskon – on tiedostettu, onko asian tiimoilta edes harkittu käytävän keskustelua, saati rakentavaa sellaista.

Voi hyvin olla, että seurajohdon näkökulmasta yritän dramatisoida koko asiaa ja tehdä kärpäsestä härkästä. Onko mahdollista, ettei seurajohto kokisi yllä kuvaamaani tilannetta edes potentiaalisena uhkakuvana? Ehkäpä kaiken maailman Black Scarf Movementeille on helppoa viitata kintaalla, semminkin kun lähes kymmenen vuoden korpivaelluksenkin jälkeen Pohjois-Lontoon kadut värjäytyivät punavalkoisiksi viime keväänä.

Kuka tietää, ehkäpä yritän sitten diplomaattisesti varoittaa mahdollisesta uhasta. No minunhan se pitäisi itse tietää, mutta ajatusleikkini sai jo siinä määrin filosofisia piirteitä, etten saa otetta omien pohdintojeni punaisesta langasta. Itse asiassa tässä kohtaa päivitystä alkaa hämärtyä koko alun kaunis ajatus ja paalusolmulla sormeen kiinnitetyn punaisen langan silmukka luistaa.

Puolueilla on puoluesihteerit ja keskeisillä poliittisilla päättäjillä neuvonantajat. Näiden tehtäväkenttä on laaja, mutta yhtenä on huolehtia julkikuvasta. Julkikuva on varsin laaja käsite sekin, mutta eräs neuvonantajien tehtävistä on kuunnella kenttää, pitää edustamansa henkilö tilanteen tasalla siitä mihin tämän aika ei riitä ja antaa vinkkejä asioista mitkä olisi mahdollisesti syytä nostaa agendalla, mitkä ei ja esittää tarvittaessa jopa kriittisiä näkemyksiä.

Ei liene yllättävää, kun totean toivovani usein, että managerillamme olisi nyt ja olisi ollut erinomainen neuvonantaja. Ehkä allekirjoittaneenkin kannattaisi pohtia neuvonantajan palkkaamista, koska pysyminen vaiti tuottaa ilmeisiä vaikeuksia. On tottakai täysin epärelevanttia lähteä vertaamaan tuon taivaallista minun ja managerimme sanomisia, mutta jos jostain olen kateellinen Arsenelle, on se managerin lähes täydellinen immuniteetti mikä hänellä tuntuu olevan, sanoi hän sitten mitä ikinä tahansa.

Tässä kohtaa neuvonantajan rooli alkaa korostua. En tietenkään väitä, että Arsene sanomisillaan tai sanomatta jättämisillään tieten tahtoen kaivaa poteroita syvemmiksi rintamalinjojen molemmin puolin. Näen kuitenkin, että siinä määrin – jos sallitte – ’vastuuttoman’ aseman Wenger on saanut, ettei hän toisinaan ymmärrä jättää sanomatta jotain, minkä neuvonantajansa olisi kirjaimellisesti neuvonut jättämään sanomatta.

Bensiiniä liekkeihin, sen Arsene takuulla hallitsee. Sarkastisesti voisi todeta, että hallitsee peräti niin hyvin, että bensiiniä ei roiskutella vuoroin sinne ja vuoroin tänne, vaan hän taitaa koko vastakkainasettelun kentän petroloinnin yhdellä ja samalla ’lorauksella’. Seuraavan olen tullut maininneeksi jo aiemminkin, eli kun Arsene mitä ilmeisimmin tykkää käyttää termiä naiivi puolustuksekseen, on hän opiskellut käyttämään termiä aseenaan myös hyökkäyssuuntaan.

Wengerin asema sekä status on poikkeuksellinen. Tämä lienee fakta, minkä kaikki ’osapuolet’ ovat valmiita myöntämään. Toisille tämä asema on siunaus, toisille synti. Ehkä allekirjoittaneen tulisi kokea syyllisyyttä tai peräti häpeää, jos ajattelen edellisen kappaleen naivismin kärjistyneen heikoimmilla hetkillä peräti narsismiksi.

Koska tunnen käyttäväni jo kovin offensiivisia termejä ja sitä kautta tiedostavani, ettei pian tarvita edes rivien välistä lukemisen taitoa siihen väärään tulkintaan, että asemapaikkani olisi äärivähemmistön radikaalissa ryhmittymässä, on syytä aavistuksen jarruttaa. On itse asiassa syytä palata otsikkoon asti ja ehkä sitten epärealistisen kauniiseen (mahdottomaan) ajatukseen sen takana. Tämä taas ei tarkoita sitä, ettäkö yrittäisin pukea ylleni kameleonttikankaasta ommeltua takkia.

Kameleonttikankainen takki olisikin varsin näppärä, välttyisi vaivalta riisua, kääntää ja pukea uudemman kerran, ei tarvitse kuin vaihtaa asentoa. Tämä tietenkin, mikäli pitää asettumisesta – tai tässä kontekstissa asemoitumisesta – katon harjalle tuuliviirin rooliin. Edellisen lauseen täysin ’tuulesta temmattu’ vertaus oli oikeastaan varsin osuva sikäli ja kun vain itse sen osuvuutta arvioin. Kukin voi tahollaan tässä kohtaa pohdiskella rooliaan tantereella. Tai katolla.

Tämä blogi, tämä foorumi, on palvellut, ilostuttanut, kiusannut, härnännyt, v*tuttanut ja ties mitä, maaliskuusta 2007. Mitä ikinä edellisistä ja lukuisista muista tunteista ja ajatuksista, tämä blogi on herättänyt valtavan määrän keskustelua. Nyt kun omasta aktiiviurasta ylläpitäjänä on ehtinyt vierähtää jo hyvä tovi, kommentoinnin seuraaminen on muutunut tyystin. Parempaan ajattelen yleisesti, mutta jollain itsensä haastamisen tasolla välillä tulee ikäväkin.

Miten tämä kenties aiheesta harhautuminen sitten liittyy mitenkään päivän epistolaan, liittyy hyvinkin. Ei tietenkään ole kenellekään salaisuus, että vuosien kokemuksella yhteistyö Villen kanssa on paitsi vuosien yhteistyö, mutta samalla se on syvältä naaraavaa mielipiteiden vaihtoa. Ettäkö olisimme automaattisesti samaa mieltä jokaisesta spekuloidusta Artetan jatkosopimuksesta.. Hyvä on, esimerkistä lienemme samaa mieltä, mutta kuten sanoin, automaattisesti emme toistemme näkemyksiä allekirjoita. Se on toki myönnettävä, että isosta kuvasta puhuttaessa taipaleemme kulkee jos ei käsi kädessä, niin rinnakkain.

Yritän sanoa, että Ville on poteronsa valinnut. Hmm, tai näin olen tulkinnut. Tai kuka sen tietää kertoa, tahtomattaan poteroonsa pudonnut, ellei peräti sinne pudotettu. Tulkinnanvaraista ainakin jos peilaan asiaa henkilökohtaisesti. Omalla kokemuksellani on liki mahdoton tehtävä perustella näkemyksensä sen paremmin – tai pahemmin, näkökulmasta riippuen – kuin miten Ville ajatuksiaan julki tuo.

Kerron tämän jälleen kerran; itse hurahdin lajiimme Espanjan MM-kisojen myötä 1982. Oma urani viheriöllä jäi varsin lyhyeksi. Muistan harjoitukset, missä maalivahdin hanskat eivät tuntuneet kelpaavan kenellekään. Sitä en muista, komensiko valmentaja allekirjoittaneen tolppien väliin, mutta tolppien välistä itseni joka tapauksessa löysin. En ole täysin varma, mutta taidettiin puhua D-junioreiden ikäluokasta.

Sarjaa ei tuolloin pelattu, vaan joukkue matkusti turnauksissa ympäri maakuntaa. Ja koitti seuraava turnaus (Raahe Cup) sen jälkeen, kun ylleni oli puettu erivärinen pelipaita kuin mitä kenttäpelaajilla oli. Laukaus lähti puolesta kentästä ja päätyi maaliin aivan ylärimaa hipoen, keskelle. Olin kyllä keskellä, mutten pienikokoisuuttani yltänyt ylärimaan. Henkilökohtaisella päätöksellä ja itkun säestämänä urani maalivahtina loppui ensimmäisessä ottelussa.

Ettei kenellekään tulisi tarinasta surullinen mieli, jatkan sitä vielä lyhyesti. Olimme kyseisessä ottelussa huomattavasti vastustajaa parempi joukkue. Ottelun jo ratkettua eduksemme, valmentaja osoitti erinomaista pelisilmää inhimillisellä tasolla ja komensi ex-maalivahdin loppuminuuteiksi hyökkääjän rooliin. Nappikeskityksen antajaa en muista, mutta niin hyvä keskitys oli, että sain siirtää pallon tyhjään maaliin. Olin tehnyt ensimmäisen ja viimeisen maalini FC YPAn paidassa. Mutta mikä tärkeintä, itkun kyyneleet olivat kuivuneet ja jäätelö maistui aurinkoisella turnausareenalla.

Ihmettelette nyt aiheellisesti, miksi edellisen tarinan kerroin. Siksi, että Ville aktiivisena pelaajana (ei D-juniorina Raahe Cupissa) hallitsee pelin taktiset kuviot huomattavasti allekirjoittanutta paremmin. Managerimme taktisesta osaamisesta mies on paljon kirjoittanutkin. Tässä kohtaa minun lajitietämykselläni on siis jokseenkin turhaa lähteä avaamaan näkemyksiäni Wengerin osaamisesta tai osaamattomuudesta.

Siitä olen kuitenkin paljon Villen kanssa jutellut sekä spekuloinut, että miten pelaajat suhtautuvat tilanteeseen, missä he kenties kokevat ja näkevät taktisen kömpelyyden – jos kokevat ja näkevät? Meillä on nyt kaksi maailmantähteä hankittu valtavalla määrällä rahaa Real Madridista ja Barcelonasta, ovatko he sinut ja tyytyväisiä rooleihinsa, siihen miten Wenger joukkueen otteluihin valmistaa ja managerin ideologian, missä taktiikoita on kärjistetysti yksi, vain pelaajat vaihtuvat.

Eihän tästä ole kuin tovi, kun Madridista siirtynyt antoi rivien välistä ymmärtää, ettei ole tyytyväinen rooliinsa laidalla. Kun vielä hetkeä aiemmin oli julkisesti todettu, että Cescin paluu Pohjois-Lontooseen ei tullut lopulta kyseeseen juurikin roolituksen takia, on ilmennyttä hämmennystä ja tyytymättömyyttä helppo ymmärtää.

On kai tarkoituksenmukaista, että saisimme parhaista pelaajistamme maksimaalisen hyödyn joukkueelle. Hyvä on, on tietenkin allekirjoittaneen arvailua, etteikö näin ole, mutta uskallan sittenkin epäillä. Oliko Leicesteriä vastaan, kun Özil ja Alexis vaihtoivat toistuvasti laitaa puoliajan sisällä aiheuttaen vähintäänkin hämmennystä omalla sohvallani, missä päädyin pohtimaan josko koko joukkue tuntee samaista hämmennystä. Sitten me ihmetellään kun kaveri tulee laidasta kuin avoimista ladon ovista siinä vaiheessa kun itse arvuuttelemme kummassakohan laidassa paikkani nyt olikaan.

Seuraavastakin olen tainnut kirjoittaa aiemmin. Eli pelaajat ovat nykyisessä informaatiotulvassa erinomaisen hyvin perillä siitä, millainen tunnelma kannattajien keskuudessa vallitsee. Tällä tarkoitan nyt sitä, että joukkueessa takuulla tiedetään tämä kärjistynyt tilanne mihin tämäkin päivitys peilaa. Ehkei niistä asioista puhuta ääneen, mutta kyllä joukkueessa tiedetään kannattajien mielipide Yaya Sanogon valmiudesta vastuunkantoon tai puolustuksen leveyden riittävyys Valioliigaan, Mestareiden liigaan, Englannin cupiin ja Liigacupiin.

Ymmärrän, että johonkin pisteeseen asti kannattajien epäilyt voivat synnyttää jopa positiivista energiaa, mutta jossain kohti raja tulee vastaan. En halua arvuutella tai edes epäillä hyvää joukkuehenkeä Arsenalissa, mutta mahdanko olla väärässä pohtiessani, josko esimerkiksi Özil miettii ihan samoin kuin me mitä tulee jo mainittuun Sanogon valmiuteen vastuunkannosta. Tai onko mahdoton ajatus, että edellä mainittu tähtiduo Espanjasta, Ramsey, Mertesacker.. ajattelivat, että olisi Falcao ollut tervetullut meillekin.

Unohtakaa tässä kohtaa yksittäinen esimerkki Falcaon muodossa, pohtikaa asiaa yleisellä tasolla. Hain takaa sitä, että kuinkahan monta vuotta lie on mennyt jokseenkin vastaavalla kaavalla, eli kuinka Arsenal on ’kahden’ hankinnan päässä tilanteessa, missä Valioliigan tai Mestareiden liigan voittamisesta puhuminen olisi täyttä realismia. Tämä vieläpä niin, että käsitys on allekirjoitettu varsin yksimielisesti niin kannattajien kuin median keskuudessa. Toivottavasti tätä käsitystä ei jaeta joukkueen sisällä, edes alitajuisesti.

Tästä pääsenkin sulkeutuneeseen siirtoikkunaan. Puolustajan hankkimatta jättäminen on sellainen mysteeri kaikille, etten tilannetta juuri kykene kommentoimaan. Ehkä tässäkin olisi neuvonantajalle käyttöä, hän voisi neuvoa mangeria edes jollain tasolla yrittämään avata tilannetta. Jos topparia loppuun asti yritettiin hankkia, on tietenkin jokseenkin anteeksiantamatonta, ettei se Arsenalin tasoiselta seuralta onnistunut. Tässä tilanteessa on kaiketi viisaintakin pysyä vaiti ja unohtaa selitykset.

Jos tilanne oli puolestaan se, että manageri kyllä kartoitti tilannetta, oli sopivan tilaisuuden tullen valmis toimimaan, mutta ei sittenkään pitänyt hankintaa välttämättömänä, sitä ajatusta olisi syytä avata. Eli mikäli Wenger on nähnyt, ettei keskuspuolustajan hankinta ole välttämätöntä, jotenkin hänen täytyisi selventää visiotaan peluutuksesta kun otteluruuhka pahenee ja hyvä olisi välillä kierrättääkin, puhumattakaan mahdollisesta loukkaantumisesta.

Lehdistötilaisuudessaan perjantaina ennen Emirates Cupia Arsene vakuutti, että Thomas Vermaelenin tilalle hankitaan toppari mikäli belgialainen myydään. Calum Chambers oli tuolloin jo hankittu. Viikkoa ja Community Shieldiä myöhemmin ääni kellossa oli muuttunut.

Chambers is among the best three defenders I have and if I can find another one I will do it, but to find another one of that quality will not be easy. Maybe a guy who can play in two or three different positions would be a better asset for us.

Valtavan iso käsi Chambersille, nuori englantilainen on ylittänyt varmasti omatkin odotuksensa. Mutta tässä kohtaa kannattaakin kiinnittää erityisen tarkasti huomio Arsenen kommentin jälkimmäiseen lauseeseen. Ehdin jo yllä puida lyhyesti Wengerin taktista kyvykkyyttä ja tässä jälkimmäisessä lauseessa yhdistyy mielestäni erinomaisen hyvin hänen neuvottomuus taktisesti sekä kritiikkiä saanut tapa toimia siirtomarkkinoilla.

On ehdottoman tervetullutta, mikäli joukkueessa on muutama sellainen lahjakkuus, jotka kykenevät tarvittaessa pelaamaan useammalla pelipaikalla. Tarvittaessa. Tässä kohtaa olen ehdottoman klassisen linjan kannattaja; pelipaikka ja sille paikalle kaksi tasokasta pelaajaa. Arsenen filosofiassa on pelaaja ja tälle kaksi pelipaikkaa. Nyt hyvät ystävät, enää ei siis riitä kaksikaan paikkaa, vaan rima on nostettu kolmeen. Ei tarvitse ihmetellä, jos ja kun jäämme usein nuolemaan näppejämme siirtomarkkinoilla, mikäli kriteerit ovat mitä ovat.

Väitän, että ongelma on managerille periaatteellinen, eikä se kyllä edesauta jos ja kun haluamme muutakin kuin Mestareiden liigan karsintaan oikeuttavan sarjasijoituksen. Kuten Olivier Giroud’n loukkaannuttua, ennen viimeisintä hankintaamme, Arsenen filosofiassa meillä oli viisi kärkipelaajaa, vaikka käytännössä tämä luku oli yksi. Ja summa summarum puolustuksen osalta, pelkään jopa Wengerin ’luovuuden’ joutuvan koetukselle syksyn mittaan. Nostettaisiin nyt edes Hector Bellerinin nimi akatemian puolelta ykkösjoukkueeseen, sillä on lähes noloa todeta Arsenalin tasoisen seuran virallisilta sivuilta joukkueessa olevan kuusi puolustajaa.

Mutta mainitsinko jo, viimeisin hankintamme, lopulta yliajalla, lisäajalla.. It’s up for grabs now, Danny Wesley ’sniper’ Snipes Welbeck. Tätä kirjoittaessani eletään sunnuntain alkuiltaa, eikä manageri ole kommentoinut siirtoa sanallakaan, vaikka siitä on kulunut lähes viikko. Jälleen olisi neuvonantajalle käyttöä, tilanne on hyvin eriskummallinen. Kuten olisi ollut neuvonantajalle käyttöä eriskummallisessa tilanteessa, missä manageri poistui maasta rauhanlähettilääksi siirtoikkunan viimeisenä päivänä vain aloittaakseen mykkäkoulunsa.

Perin outo tilanne kaiken kaikkiaan, joskaan tuttujen liturgioiden kuuleminen pelaajan vaihtaessa seuraa ei ole tässä se olennaisin asia. Yritän sanoa, että viikkoon on jo mahtunut ties mitä salaliittoteorioita aiheesta ja kaiken tämän olisi voinut välttää tutuin liturgioin ja lähtemättä epäilemättä hyvän asian puolesta talkoisiin, mutta väärään aikaan.

Olkoon edellinen spekulointi, olennaisinta on pelaaja. Mahdanko nyt järkyttää useita tuntemiani ihmisiä, ei vähiten Villeä, todetessani, että olosuhteisiin nähden Danny ’Blade’ Welbeckin hankinta oli hyvä haku. Myönnän, että olosuhteisiin vetoaminen kuulostaa selittelyltä ja sitähän se lieneekin. Mutta itse kun olosuhteisiin ei voi vaikuttaa, ne on vain todettava. Kuitenkin siirrossa jo kättelyssä mieltäni lämmittää se, että vaikka mielipiteet jakaantuvatkin, varsin usea ManUn kannattaja tuntuu olevan siitä pahoillaan. Ja jokainen mielensä pahoittanut ManUn kannattaja on ilo aisteille, aina.

Se miksi olen varovaisen innostunut (tai en ainakaan valtavan pettynyt), on nyt yhä vahvistunut ’brittiläinen imperiumi’ Arsenalissa. Kun meidän rahkeet eivät sitten mitä ilmeisimmin riitä taloudellisessa mielessä aivan isoimpien poikien kanssa samaan kehään – asia, joka on toisen keskustelun aihe – voi mainitulla imperiumilla ehkä sittenkin edes jossain määrin tasoittaa kirjaimellisesti tilejä.

On mielestäni lähes mahdoton ajatus, että Welbeckin tulo ainakaan heikentäisi joukkuehenkeä, päinvastoin. Tiedämme kaikki mitä tarkoittaa, kun puhutaan räntäsateisesta tammikuun ottelusta jossain Turf Moorilla tai Hawthornsilla, silloin ei puhuta ’Özilin kelistä’. Samaan hengenvetoon sen pitäisi totta kai olla sopiva keli niin Özilille, Alexisille kuin Wilsherellekin, mutta ymmärrätte pointtini täydellisesti. Jos kentällä on neljä räntäsateesta viis veisaavaa, se ei ehkä riitä. Mutta jos heitä on seitsemän, loputkin neljä joutuvat yhteisön paineessa käärimään hihat ja haaveilemaan hammasta purren kuumasta kaakaosta joka lopulta kotona odottaa.

Ei ole lainkaan mahdoton ajatus, että Ranskan EM-kisoissa Englannin maajoukkueessa on kuusi pelaajaa nykyisestä joukkueestamme. En lähde tähän hätään tarkistamaan, mutta kauas ei arvaukseni mene, jos sanon, että kuusikko mahtuu noin viiden vuoden ikähaitarin sisään. Pidän tilanteesta, se on sanottava. Joukko nuoria maajoukkuetason pelaajia, joilla on useita yhteisiä päämääriä, se ei voi olla näkymättä siinä, miten kaikkeen tekemiseen asennoituu. Tämä asennoituminen taas voi hyvinkin ruokkia koko joukkuetta siinä missä ulkomaiset tähdet tuovat oman mausteensa keitokseen, tilanne missä kaikki hyötyvät toistensa preesensistä.

Olkoon mitä lie teoreettista pohdiskelua koko helvetin päivitys, mutta vielä en ole heittänyt kirvestä kaivoon alkaneen kauden osalta. Ja johan sitä kautta onkin hurjasti pelattu. Kyllä, taas kahden vajaa olemasta realistinen mestarikandidaatti, se ajatus on tullut kiusallisen jäädäkseen. Kyllä, uhkapeli puolustuksen osalta, miksei keskikentän pohjan tason osalta, pelkään, että siirtoikkunan auetessa jälleen tammikuussa, juna meni jo. Ja jälleen pääsemme tilanteeseen, missä vastuu on yhden miehen harteilla, mutta miehen, joka ei ole vastuussa kenellekään. Kun ilkeästi sanon, ei edes meille kannattajille.

Koittaa vääjäämättä aika, ettei Arsene Wenger ole enää Arsenalin manageri. Tähän kannattaa valmistautua niin seuran johdossa kuin meidän kannattajien. Kannattajien täytyy olla valmiita uuteen aikakauteen palaamatta menneeseen, oli asemapaikka poterossa ollut sitten millä puolen tahansa. Toistaiseksi edetään kuitenkin tarjotuin eväin.

Seurajohdon puoleen esitän puolestaan kainon toiveen, että uuteen aikakauteen siirtymisen helpottamiseksi Wengerille ei väen väkisin rakenneta mitään roolia taustalle. Jo nyt elämme nurinkurisessa tilanteessa, missä vaikka liigamestaruuden voittaisimme, managerimme jakaa mielipiteet niin vahvasti, että ’mitä minä sanoin’-argumentit ovat tulleet jäädäkseen.

Asetetaan lopuksi vielä se kysymysmerkki sinne otsikon perään. Omaa vastaustani jokainen voi tulkita haluamallaan tavalla, sillä konkreettista vastausta kysymykseen tuskin on. Ei tämän päivityksen tarkoitus ollutkaan etsiä tähän kysymykseen vastausta, mutta tehtävä suoritettu, jos kirjoitus tarjosi mitään uusia näkökulmia omien pohdintojen ruokkimiseksi, tai peräti tulkitsemiseksi.

Itse tunnustan reilusti heikinheimolaisuuteni sekä kyynisyyteni, ensimmäistä olen aina ollut, toisen oireet ovat vuosi vuodelta pahentuneet. Mutta eikö sitä sanota, että ongelmien – tässä tapauksessa pahenevan kyynisyyden – tunnustaminen, tiedostaminen ja hyväksyminen ovat askeleita oikeaan suuntaan?

Se jää harmittamaan, että haukkasin sittenkin liian ison palan purtavaksi blogin päivitykseksi, liian moni asia jää kirjoittamatta kun ajatus kulkee nopeammin kuin mitä kaksisormijärjestelmäni kykenee tuottamaan. Oikea ’foorumi’ tällaisten kysymysten äärellä olisi saunan lauteilla tai tuopin äärellä paikallisessa.

Kippis,

hente

Advertisements

5 thoughts on “Vastakkainasettelun aika on ohi

  1. Blogiin niin vielä näin maaotelun tuoksinnasa perhtymättä.
    Niin Sami Haapakoski on Ylivieskan ja suomen paras pesäpalloilija 🙂

  2. Woah… aikamoista itsensä tutkiskelua, mutta kyllä se punainen lanka sieltä jostakin oli ymmärrettävissä.

    Tottakai pelaajat seuran sisällä ovat kokoajan tietoisia siitä, että missä mennään, mutta eivät ymmärrettävästi puhu mitään ennen kuin saavat siirtonsa muualle. Näinhän on jo useasti käynytkin, nyt viimeisimpänä Sagna avautui lähtemisen syistä, paremmat pokaalimahdollisuudet jne.

    Toinen äärimmäisen huolestuttava juttu on tuo, että miten usko omiin pelikavereihin näkyy kentällä. Itsekin olen varsinkin Öziliä seurattaessa ollut huomaavinaan, että aina joskus tulee turhauttava siirto taaksepäin ja jää se paras syöttö antamatta, vaikka mahdollisuus olisi ollutkin. Mitäs sitä helmiä sioille. Giroudin lähtönopeus ja nopeus ylipäätään ei kertakaikkiaan riitä linjaa puhkoviin pystyjuoksuihin. Sanogolla taas saattaa nopeus riittää, mutta ymmärrys ja tekniikka hyötyä tilaisuuksista ei. Onhan tuo kieltämättä varmaan hieman erilaista tarjoilla näille jampoille palloja kuin entisessä seurassaan esim. Ronaldolle tai Benzemalle.

  3. Kippis Hente! Hyviä ajatuksia ja rehellisiä kannanottoja. Niinkuin molemmin puolin onkin todettu, niin mielipiteet on hyviä asioita ja niitä kannattaa vaalia. Henkilökohtaisuuksiin ei saa mennä, sillä olemme kaikki yht’ perhettä – haluamme sitä, tai emme.

  4. Özil on vielä vähän aikaa MM-euforiassa, mutta jossain vaiheessa alkaa takuulla nyppiä kärkien heikko viimeistely ja pelinluku. En tiedä onko Özilistä mentoriksi tai halua opettaa perusteita pelikavereille, onhan se vähän eritason tekemistä kuin maajoukkueessa tai Realissa.

  5. Eilen pieleen menneen ”loivennuksen” aikana yritin lukea tekstiä, niin en ymmärtänyt mitään 🙂
    Tänäänhän toi jo vähän aukeaa.

    Itseä kyllä myös lämmittää toi Arsenalin pikkuhiljainen brittiläistyminen uudestaan.
    Onko siellä nyt 6 pelaajaa jotka ovat pelanneet Englannin maajoukkueessa+ 1 Walesilainen.
    Muu runkohan on sitten Saksa-Ranska-Espanja akselilta.

    Toi joukkuehan näyttää nykyään paljon yhtenäisemmältä kuin joku vuosi sitten takaperin. Silloinhan oli kaikennäköisiä kuppikuntia kansalaisuuksien mukaan.

    Huhujen mukaanhan kaikki pelaajat eivät edes puhuneet toisilleen. Tokihan silloin oli joukkueessa myös Gallasin ja Nasrin tapaisia änkyröitä. Nykymenossa taasen on esim. kaikkien kaveri Podolski.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s