Tasapeli ei vain riitä kotona pelatessa

Arsenal – Manchester City 2-2 (0-1)

Vauhtia ja tapahtumia totisesti riitti lauantain ottelussa. Tulos olisi voinut olla mikä tahansa kotivoitosta vierasvoittoon, joten ehkä pistejako oli sitten tuon suhteen oikea tulos. Silti se jättää paljon jossiteltavaa, mietittävää ja parannettavaa jos tavoite on edes jollain tavalla olla mukana mestaruustaistelussa.

Positiivista oli erinomainen pelin alku. Joukkue tuli oikealla asenteella kentälle ja hallitsi suvereenisti ensimmäistä varttia. Kaksinkamppailuissa oli aivan eri meininki kuin niin useasti aikaisemmin ja vierailija joutui rikkomaan useaan kertaan selvitäkseen vaarallisista paikoista. Valitettavasti jälleen kerran meidän erikoistilanteet olivat luokattomia ja mitään vaarallista ei saatu aikaan useammasta alun hyvästä paikasta huolimatta.

Huippupaikkoja ei Welbeckin läpiajon lisäksi ollut muita, mutta sellaisia puolittaisia tai kohtuullisia vetopaikkoja useampiakin. Valitettavasti Welbeckin debyyttimaali jäin muutaman sentin päähän pallon osuessa tolppaan. Tämän jälkeen sitten kävikin se perinteinen eli kun et tee omista paikoista maalia loistavasta ottelun alusta huolimatta, niin hyvä vastustaja tekee ensimmäisestä paikastaan. Aguero osoitti olevansa jäätävä viimeistelijä ja vei Cityn johtoon sen ensimmäisestä paikasta koko ottelussa.

Tuo maali oli ehdottomasti käännekohta. Olimme siihen asti parempi joukkue, mutta maalin jälkeen vierailijat olivat lähempänä avauspuolikkaalla lisätä johtoa kuin me tasoitusta. Toisella jaksolla taas tilanne muuttui, kun saimme Wilsheren loistavan pelaamisen tuloksena tasoituksen ja tämän jälkeen vielä Sanchez onnistui täydellisesti omassa vetopaikassaan, joka ei todellakaan ollut helppo.

74 minuuttia oli pelikellossa Sanchezin vietyä meidät johtoon, mutta valitettavasti se ei riittänyt tälläkään kertaa. Ensimmäinen syy on varmaan se, että joukkue on yksinkertaisesti niin tottunut häviämään näitä isoja pelejä, että pelko siitä tai lauantain tapauksessa vähintäänkin tasoituksesta on koko ajan mielessä.

Tasoitus tuli lopulta tyypillisesti tälle kaudelle eli erikoistilanteesta, kun Demichelis pääsi puskemaan aitiopaikalta täysin vapaasti pallon yläkulmaan. Todella heikko suoritus taas kerran erikoistilanteen puolustamisessa, vaikka Wengerin mukaan erikoistilannepuolustaminen on jalkapallossa helpoin asia korjata. Ilmeisesti sitten vain tuo ei kiinnosta manageriamme pätkän vertaa, kun pelistä toiseen teemme samoja virheitä.

Loppujen lopuksi olimme jopa onnekkaita, että emme hävinneet sillä myöhäisen tasoituksen jälkeen City sai pallon vielä kahdesti tolppaan ja kerran Szczesny venyi loistavaan torjuntaan, kun Dzeko yritti sijoittaa pallon takakulmaan.

Mitä olisi voinut ja ennen kaikkea pitänyt tehdä toisin? Pelin alku oli loistava ja se oli parannusta edellisiin kertoihin, jolloin olimme useasti hävinneet ottelun jo ensimmäisellä jaksolla. Valitettavasti maalia ei kuitenkaan tullut tälläkään kertaa.

Avaukseen Özil oli taas laitettu laituriksi, joka on äärimmäisen typerää. Zabaleta on yksi maailman parhaita nousevia puolustajia, joten Özilin laittaminen Monrealin eteen Navasta ja Zabaletaa vastaan oli suorastaan amatöörimäinen veto Wengeriltä. Onneksi kuitenkin tämä ei tällä kertaa maksanut mitään. Paljolti varmaan sen takia, että Özil ei koko ajan pelannut vasemmalla vaan vaihtoi taas tiuhaan laitoja Sanchezin kanssa. Silti Öziliä ei pitäisi peluuttaa laidalla, sillä miehestä ei saada läheskään parasta irti. Joko Özil keskelle tai sitten kokonaan penkille jos muut ajavat edelle keskellä.

Toinen selkeä puute pelaamisessa on jo vuosia tiedetty eli puolustavan keskikenttäpelaajien taso. Flamini jatkoi avauksessa ja taso ei vain riitä varsinkaan huippujoukkueita vastaan. Peliäly miehellä ei ole tarpeeksi hyvä ja lisäksi liikekään ei vaikuta entiseltään. Nukahdus avausmaalissa ja Agueron päästäminen maalintekoon menee aika pitkälti ranskalaisen piikkiin. Kaikki ovat tienneet tämän meidän keskikentän pohjan ongelman jo vuosia, mutta mitä tekee Wenger tänäkin kesänä? Antaa Artetalle kapteeninnauhan ja varmaan lähiaikoina jatkosopimuksen. Siinäpä sitä ratkaisua on kerrakseen.

Kolmas asia, joka kiinnitti huomiota oli Wengerin kykenemättömyys reagoida taktisilla muutoksilla ja vaihdoilla pelitapahtumiin. Tässä ei ole mitään uutta, mutta eron huomasi esim. Pellegriniin, joka vaihtoi ongelmissa olleen Lampardin jo tauolla pois. Välittömästi vartti ennen varsinaisen peliajan päättymistä tulleen johtomaalin jälkeen olisi Özil viimeistään pitänyt ottaa pois. Toki mielellään jo paljon aikaisemmin, kun saksalaisesta ei ollut juuri hyötyä tälläkään kertaa laiturin tontilla. Sen sijaan Wengerin vaihdot tulivat 87 minuutilla ja toinen lisäajalla. Nämä siis taktiset vaihdot, kun Debuchyn vaihto 81. minuutilla oli pakotettu loukkaantumisesta johtuen.

Arteta olisi pitänyt ottaa suojaamaan puolustusta ja rauhoittamaan peliä heti johtoasemassa ja samoin Oxin tuoreet jalat olivat olleet laidalle todella tärkeitä Özilin sijaan. Tällöin Sanchez olisi pelannut viimeisen vartin verran piikissä. No kaikkihan tiesivät, että mitään tuollaista ei tulla näkemään ja lopputulos oli taas kerran se tuttu. No emme hävinneet, vaikka ei sekään kaukana ollut, ja lopulta ainakin henkilökohtaisesti tulos tuntui lähes tappiolta. Tasapelit eivät yksinkertaisesti riitä kotipeleistä, kun tuskin pystymme saamaan edes pistettä vastaavista otteluista vieraskentillä.

Tämä oli huonompi tulos kuin vierastasapeli Evertonia vastaan. Pelasimme kotikentällä ja johdimme seitsemän minuuttia ennen täyttä aikaa, mutta emme taaskaan pystyneet kaatamaan yhtä suurista. Sama peikko, gorilla tai miksi sitä nyt haluaa kutsua jatkaa vain kasvamistaan kerta kerralta ja kausi kaudelta.

Jo ihan puhtaasti pisteidenkin kannalta kuusi pistettä eli yksi voitto neljään peliin ei ole millään tavalla hyväksyttävä tai riittävä saldo. Varsinkaan kun kaksi vastustajista on vielä ollut Crystal Palace ja sarjanousija Leicester. Neljän pelin jälkeen olemme jo kuusi pistettä sarjakärkeä jäljessä eli saman verran mitä meidän pistesaalis on. Voihan joku taas heittää, että Manulla menee vielä heikommin, mutta se ei paljoa tässä auta meidän tilannetta. Maksimissaan se ehkä jatkuessaan pitää meidät nelossijapokaalissa kiinni.

Ei muuten tarvinnut olla suuri ennustaja arvatessaan puolustuksessa tilanteen ajautuvan kriisiin vähäisen pelaajamäärän takia. Neljä ottelua liigassa takana ja nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että Bellerin ja Hayden ovat käytännössä seuraavat vaihtoehdot Chambersille, Mertesackerilla ja Koscielnylle. Monrealia ei pahemmin voi laskea tason puolesta topparin tuuraajaksi ja varsinkin Gibbsin jatkuvien poissaolojen takia pelejä tulee yllin kyllin miehen omallakin pelipaikalla.

Ymmärtääkseni Debuchyn loukkaantumisen kohdalla puhutaan ennemmin kuukausista kuin viikoista, joten tässä ollaan periaatteessa yhden loukkaantumisen päässä todella suurista ongelmista puolustuksessa. Ilmeisesti Wenger oli ainut henkilö siirtoikkunan aikana, joka ei pystynyt näkemään tämän olevan hyvinkin mahdollinen ellei jopa todennäköinen tulos, kun Vermaelen ja Miquel myytiin sekä Jenkinson päästettiin lainalla ilman, että tarvittavia hankintoja tehtiin.

Advertisements

13 thoughts on “Tasapeli ei vain riitä kotona pelatessa

  1. Se on kyllä hyvä, että Wenger ei onnistunut/halunnut hankkia ketään Verman tilalle. Nyt kun Depuchy ja myös Monreal ovat rivistä pois, menee mukavan jännäksi, jos joku vielä loukkaantuu. Bellerin kehiin ja sitä rataa. Tai Flamini oikeaksi laitapakiksi.

      • Jep, Poldi on erityisesti tunnettu puolustussuuntaan pelaamisestaan.

        Jotain ihan muuta: Hammersilla veikeä vaihtopenkki, mm. Jässi, Calle ja Song.

  2. Wenger: ”…Monreal can play centre-back and we have as well Bellerin, who I think is now ready to play.” kas näin! Arsene knows.

  3. Tuo muutoin täydellinen vastustajan kärkipelaaja taisi menettää pallonsa meille suht helposti, kun Wilshere neppasi pallon taitavasti sisään.

    Ymmärrän kritiikin Wengerin toimintaa kohtaan, mutta en ymmärrä sitä että vastustajaa kehutaan, mutta ei oikeastaan mollata..

  4. Olin lauantaina grovella kattomassa paikan päällä ottelua ja ennenkaikkea imemässä paikallisten fanien fiiliksiä jengistä.

    Aikalailla kahteen leiriin tuntui porukka emiratesillakin jakaantuvan. Ei liene tarpeellista selventää mistä leireistä on kyse.
    Tästä huolimatta jengi kyllä kannusti raivokkaasti omiaan ja tunnelma oli vähintäänkin kärkiottelulle sopiva!
    Voi sitä tunteiden kirjoa kun täydellisen hallinnan jälkeen flamini lopettaa pelaamiseen, kos ei uskalla clousata navasta ja 0-1 taululla.
    Tästä toivuttiin englantilaisen alen voimalla ja suru muuttui riemuksi kun jengi jackyn johdolla ryhtyi taas pelaamaan.

    Kyllä 2-1 tilanteessa olisi pitänyt reagoida välittömästi ja vaihtaa puolustuvampaa miestä sisään. Toki voidaan spekuloida millaisen viestin tämä vaihto tai vaihdot olisi välittänyt joukkueelle. Siellä tutisee puntti vaihtopenkilläkin makuupussimiehellä. Kyllä alkaa sen jälkeen kentälläkin vapisemaan.
    Vaikka kuinka tutisee joka paikassa pitäisi uskaltaa reagoida kenttä tapahtumiin. Se vaikutus voi olla myös positiivinenkin. Kapteeni kehiin valamaan uskoa omiinsa: Nyt skarpataan ja tuhotaan noi otsooninsiniset…
    Noh toisin kävi.
    Nyt jumalauta sitä uskallusta myös sinne makuupussiin! Äjät on näyttäneet asennetta ja paikoittelen yritystä nousemalla vaikeista paikoista. Nyt o proffan vuoro ottaa roolia.

  5. Mielestäni huomionarvoista on tässä johtoaseman turvaamisessa on se, ettei penkillä käytännössä ole puolustavaa pääpelivoimaa keskikenttävaihtoehtoa. Eikä edes tietenkään topparia, kun Chambers nyt pelaa joka tapauksessa. Nacho ym. muut eivät tuo uskottavaa pääpelivoimaa. Aika usein kuitenkin varsinkin huonommat joukkueet aloittavat sen korkeiden pallojen roiskimisen.Ja paremmat hyödyntävät erikoistilanteet, kuten City.

    Tietenkään pelkkä koko ei tarkoita pääpeliosaamista ja -menestystä, mutta paineen alla nämä kevyet pikkukaverit kuitenkin joutuvat herkemmin rikkomaan.

    • Tämä on myös asia, jossa Giroud on meille erittäin tärkeä, vaikka monet eivät tunnu sitä arvostavan, koska hyökääjän kuuluu tehdä vain maaleja. Kuitenkin viime kaudella muistan lukuisia otteluita, joissa Giro oli ihan yössä hyökkäyspäässä, mutta saatiin raastettua ne kolme pistettä ja monesti oli Giroud juuri se pelaaja, joka purki granaattipalloja pois omista.

      • Voisi käyttää jääkiekkomaailmasta tuttua temiä ”puolustava sentteri”

  6. Jos sinne kohta pitää alkaa arpomaan ukkoja puolustukseen, niin oma ehdotukseni on Oxlade laitapuolustajaksi. Nopeus hyvällä tasolla ja varmaan kuntopohjaakin on ravata kenttää ylös ja alas 90 minuuttia. Osaa ja uskaltaa myös taklata tarvittaessa kovaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s