Liike, nopeus, energia ja suoraviivaisuus – meillä ei ole mitään noista

Dortmund – Arsenal 2-0 (1-0)

Eilisen 2-0 tappion voi todella sanoa mairittelevan meitä. Tämä oli yksi selvimmistä 2-0 tappiosta mitä olen koskaan nähnyt. Lukemat tulostaululla olisivat voineet olla helposti paljon enemmänkin. Kotijoukkueella oli yli 20 maalintekoyritystä, joista maalien lisäksi usea oli loistavia paikkoja. Selvin ero oli kuitenkin managerien tekemisessä, jossa Klopp vähemmän yllättäen vei Wengeriä 100-0.

Dortmundilta puuttui lähes puolet normaaleita avauksen pelaajista, mutta eipä tuo millään tapaa näyttänyt haittaavan. Kotijoukkue oli kaikessa edellä vähintäänkin askeleen, usealla osa-alueella useammankin. Mitään jossiteltavaa ei jäänyt paremmasta joukkueesta.

Toivoin ennen peliä puolustusvoittoista taktiikkaa, mutta se ei todellakaan tarkoita eilisen kaltaista esitystä. Puolustamiseksi ei voi laskea näennäistä tekemistä ja hölkkäämistä sekä sitä, että emme missään vaiheessa pärjänneet vähääkään kaksinkamppailuissa kotijoukkueelle. Lisäksi puolustusvoittoisessa taktiikassa laitapakkien ei pitäisi olla niin ylhäällä lähes koko ajan kuin meillä ja pahinta tässä on vielä, että laitapakkien nousuista ei kuitenkaan ole mitään hyötyä hyökkäyksiin. Hyökkäsimme aivan liian hitaasti jos ylipäätään pääsimme hyökkäämään. Puolustavampi taktiikka pitäisi olla kurinalaisesti ja nöyrästi puolustamista koko joukkueena sekä nopeita vastaiskuja riistojen jälkeen, mutta eilen ei totisesti nähty kumpaakaan.

Koko kenttäryhmitys, taktiikka, pelaajien pelipaikat ja esim. erikoistilanteet molemmissa päissä ovat aivan hakusessa. Toisin sanoen korjattavaa on niin paljon, että olemme todellisissa ongelmissa. Yksi tai kaksi asiaa olisi mahdollista ehkä korjata suhteellisen nopeasti, mutta kuten olemme tähän mennessä kautta nähneet, niin missään pelissä City ottelun joitain hetkiä lukuun ottamatta emme ole pelanneet hyvin, eikä edes merkkejä paremmasta ole nähtävissä.

Jos nyt jo ollaan näin heikoilla, niin en halua edes kuvitella mitä tapahtuu parin kuukauden päästä. Tuolloin Wenger on peluuttanut avauksen kaverit puhki ja/tai loukkaantuneiksi, kun samat naamat pelaavat aina pelistä toiseen jos loukkaantumisten ja pelikieltojen vuoksi ei ole pakko tehdä muutoksia. Eilenkin ylin viisikko oli tismalleen sama kuin Cityä vastaan ja tulee todennäköisesti olemaan myös kolmannen kerran viikon sisään, kun kohtaamme lauantaina vieraskentällä Aston Villan.

Ainoat vaihdot olivat taas pakotettuja, kun Chambers oli sairaana penkillä ja loukkaantunut Flamini kokonaan kokoonpanon ulkopuolella. Miksi ihmeessä Wenger edes ylipäätään pitää Rosickya, Podolskia, Campbelliä ja kumppaneita joukkueessa, kun mitään luottoa ei ole. No toki lopulta sitten pakon edessä nämäkin pääsevät kentälle, kun avaus on peluutettu loukkaantuneeksi. Sitten ihmetellään kuinka kuukausiin pelanneet eivät heti ratkaisekaan otteluita kuin taikaiskusta. Onpa ihmeellistä..

Yksittäisiin pelaajiin meneminen on eilisen jälkeen periaatteessa turhaa, koska kaikki olivat enemmän tai vähemmän surkeita, mutta se johtuu suurimmaksi osaksi managerista ja tämän jääräpäisestä ideologiasta ja taktisesta heikkoudesta. Joka tapauksessa puolustavan keskikentän tontti on todellinen ongelma. Ei ole mitään väliä peluutammeko Artetaa vai Flaminia, kummallakaan taso ei riitä missään tapauksessa. No eihän tässä Wengerillä ole ollut Gilberton jälkeen kuin se noin seitsemän vuotta aikaa hankkia kunnon pelaaja tuolle pelipaikalle? Eihän sitä näin nopeasti voi edes odottaa mitään tapahtuvan. Se olisi myös saattanut ”tappaa” Denilsonin, Songin tai Diabyn. Tämä olisikin ollut todellinen menetys, koska kaikki olivat tai Diabyn tapauksessa edelleen ovat suoranaisia menestystarinoita.

Kuinka tyhmä pitää olla, että ostaa yhden maailman parhaista kymppipaikan pelaajista ja peluuttaa sitten miestä jatkuvasti laidassa, jossa Özilistä ei meidän ryhmityksessä ja taktiikassa saa edes 30 % tehoista irti. Samalla managerimme kuitenkin vielä ehtii perustella Fabregasin ostamatta jättämistä, että tilaa ei olisi ollut keskikentän kahdelle ylimmälle paikalle. Täyttä roskaa vai olisiko Fabregas tullut kilpailemaan Özilin kanssa laiturin tontille peliajasta vai eikö entinen kapteenimme muka mahtuisi ennen Wilsherea kentälle? Salli mun nauraa ja tämä Cescin takaisinosto-option jättämättä käyttäminen oli yksi suurimmista virheistä mitä Wenger on urallaan tehnyt siirtojen suhteen. Samaa luokkaa kuin Fabregasin alkuperäinen myynti puoleen hintaan markkina-arvosta ja Van Persien myyminen Manuun, joka varmisti Fergusonille vielä yhden mestaruuden.

Eilisestä Özilin laitaroolista teki vielä pahemman, että alla oli debyyttiä aivan liian kovassa paikassa tekevä Bellerin. Taktisena nerona managerimme siis päätti helpottaa oikean laidan puolustamista ja Bellerinin pelaamista laittamalla eteen loistavasti alaspäin töitä tekevän saksalaisen. Täyttä timanttia tämäkin ratkaisu ja ehdottomasti kahdeksan miljoonan punnan vuosipalkan kanssa täysin linjassa.

Päivityksen otsikkoon palatakseni olimme todella paljon jäljessä Dortmundia liikkeessä, nopeudessa, suoraviivaisuudessa ja ylipäätään energisyydessä. Pahinta tässä on, että sama ongelma on montaa muutakin joukkuetta vastaan, eikä eilinen suinkaan ollut mikään poikkeus, vaan enemmänkin sääntö vastustajien ollessa kovempia ja useasti nykyään heikommatkin vastustajat saavat meidät ahtaalle, kuten Leicester ennen maaottelutaukoa.

Samaa on jatkunut vuosikausia ja jos joku luulee tämän tästä muuttuvan parempaan Wengerin johdolla niin pettää vain itseään. Ainoa muutos on hidas taantuminen, kuten on tullut kirjoitettua jo vuosia. Tätä menoa ensi kaudella ei tarvitse pelata kuin korkeintaan torstailiiga jos sitäkään.

Tosin jos torstailiiga toisi managerinvaihdoksen mukanaan, niin olisin ehdottomasti valmis siihen. FA Cupin voitto oli periaatteessa pahinta mitä meille pystyi tapahtumaan viime kauden päätteeksi. Olihan se hieno tai loistava hetki, mutta ei millään ole kuitenkaan tämän seuraavan kolmen vuoden tuskan arvoista Wengerin tehdessä uuden sopimuksen voiton myötä.

Meidän kentällä olleet pelaajat eivät todellakaan olleet noin paljon huonompia kuin varamiehinen Dortmund. Merkittävin ja ratkaisevin ero tuli valmennuksessa ja sen tasossa. Klopp on aivan eri planeetalta kuin Wenger nykyään ja se heijastuu juuri eilisen kaltaisella koko joukkueeseen. Kotijoukkue oli energinen ja managerinsa näköinen, kun taas me koko ajan askeleen jäljessä ja mistään energisyydestä ei ollut tietoakaan. Valitettavasti Klopp, vaikka onkin yksi maailman parhaista, ei ole läheskään ainut valmentaja, joka peittoaa Wengerin taktisesti, vaan ennemminkin tuo alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus oli vastassa kuka tahansa.

Toki mielelläni kuulen perusteluita miksi Wengerin kuuluu saada jatkaa ja hän on ainoa oikea manageri meidän seuralle. Kertokaa ihmeessä, sillä henkilökohtaisesti en voisi olla enempää eri mieltä. Ja älkää viitsikö sanoa, että ketään ei ole saatavilla. Meidän kokoluokan seuraan kahdeksan miljoonan punnan vuosipalkalla on saatavilla melkein kuka vain. Esim. Klopp ei tienaa edes puolta Wengerin palkasta, mutta voi vain kuvitella mitä mies saisi aikaan meidän resursseilla operoivalla seuralla. Ei Dortmundkaan pieni seura ole, mutta sen palkkabudjetti ja tulot ovat kuitenkin selvästi pienemmät.

Jo tässä oikein innolla odottaakin lauantaita ja Villa Parkin vierailua, kun Wenger laittaa kolmatta kertaa samat naamat avaukseen ja ihmettelee sitten, kun jalka ei oikein nouse ja kotijoukkue ottaa vähintään pisteen tai jopa mahdollisesti kaikki kolme. Selitykset ovat toki valmiina ja ovat luokkaa little bit jaded, handbrake ja vastaavaa vuosikausia kierrätettyä paskaa..

Eilisen komediahetki tuli muuten lopussa Podolskin vaihdon yhteydessä. Podolskilla ei ollut säärisuojia tai ainakaan toista, vaan mies joutui ottamaan vaihtoon tulleelta Özililtä ne lainaksi. Aivan käsittämätöntä touhua ja puuhastelua tällä tasolla. No toisaalta Podolskin kohdalla ymmärrän asian. Mitäpä sitä kantamaan peleihin suojia tai hyvä jos edes pelikenkiä, kun mitään asiaa ei ole kentälle Wengerin koirankopista. Toki ymmärtäähän tämänkin managerin ratkaisun, sillä joukkueen peli kulkee timanttisesti, eihän tuonne yksinkertaisesti mahdu kun Özilin ja Cazorlan peli kulkee vasemmalla laidalla kuin unelma ja kärjet suorastaan latovat palloa maalin olemattomistakin paikoista.

Mainokset

5 thoughts on “Liike, nopeus, energia ja suoraviivaisuus – meillä ei ole mitään noista

  1. Ei kait Podolskia nyt oikeasti voi mitenkään puolustella. Jos saa 100k/viikossa palkkaa, ni kyllä sitä pitäs osata ottaa varusteensa pukukopista kentälle 😉 Olihan Tukion Artollakin varaluistimet vaikkei se ihan lapaan mennytkään…

    Taktiikka on yksi näkökulma, siinä eilen Dortmund oli loistava ja Arsenal heikko. Tällä erää ei pelitä. Samalla myös sanottava, että ei se taktiikka ole mikään automaattinen aiheuttaja pelaajien tekemille virheille. Yleisesti topparit, kuten koko alakerta, mokailivat liikaa. Ensimmäisessä maalissa Immobile tuli periaatteessa kolmea Arsun ukkoa vastaan. Jos annetaan mennä kunniakujaa, niin kyllähän sitä sitten mennään. Toisessa maalissa topparit sekä Szczesny tekivät virheitä ja pam! Asioita on tapahduttava nyt niin taktisesti kuin yksilötasolla.

    Kenties blogisti esittää asioita hieman oikoen ja mustavalkoisesti. Olen siis ehdottoman samaa mieltä siinä, että tietyillä osa-alueilla kehitystä pitäisi tulla paljon ja nopeasti. Mutta aika karrikoitua esittää asioita jatkuvasti niin, että a) kaikki olisi saatavilla ja b) halukkaita tulemaan Arsenaliin. Uskon, että Klopp saattaisi tehdä kovaa jälkeä myös Arsenalissa. Tietenkin asiassa on monta puolta ja Kloppissa on myös omat haasteensa. Sen sijaan näiden martinezien ja pochettinojen kanssa asia on vähän eri. En oikein ymmärrä miksi keskikastissa jonkinlaisia tuloksia saavat olisivat varmuudella menestys suurseurassa kuten Arsenal? Tilastot kuitenkin osoittavat, että enemmän niitä moyeseja tulee kohdalla kuin mourinhoja.

    • Totuushan kuitenkin on että joukkue Wengerin johdolla on taapertanut samaa kaavaa jo ainakin 4-5 vuotta, ja kaikesta näkee että Wengerillä ei ole enää mitään annettavaa tälle joukkueelle, eväät on jo aikoja sitten syöty. Joukkue pelaa jatkuvasti alle omien kykyjen vuodesta toiseen, eikä tätä voi pistää muun kuin managerin piikkiin. Useita floppi hankintoja vuosien mittaan kertoo myös omaa kieltään managerin ammattitaidosta. Pelitapa vuodesta toiseen on ollut aina sama, ei mitään uutta, samat virheet toistuu vuodesta toiseen toiseen. Yleensä huippuvalmentajan joukkue ei pelaa kahta peräkkäistä ottelua huonosti, vaan virheet pyritään korjaamaan seuraavassa ottelussa ja se myös näkyy joukkueen otteissa, toisin kuin Wengerin johdolla, sama skeida jatkuu peli peliltä, helpot virheet, hyökkäyspeli, puolustus, erikoistilanteet, kulmat jotka ovat kuin C-junnuilla: jos se ei osu etumaiseen puolustajaan niin sitten se menee suoraan veskarin
      näppeihin. Ilmeisesti erikoistilanteitakaan ei harjoitella yhtään, vaikka ne ovat jalkapallossa lähes ainoita tilanteita johon voi harjoituksilla laatia eri systeemejä joita vastustajan on vaikea ennakoida. En jaksa uskoa parempaan Arsenalissa ennen kuin Wenger lähtee. Täytyy yrittää vaan kestää vielä, ja toivoa että se vaihtuu viimeistään silloin kun Mestareiden Liigan paikka menee sivu suun…ehkä jo tämän kauden jälkeen?

  2. Paljon olisi taas ajatuksia purettavana, muttei ehkä kauheasti kiinnostusta käydä asioita läpi ihan oman mielenterveyden vuoksi. Tai sitten asiat pitäisi käsitellä nimenomaan mielenterveyden säilyttämiseksi.

    Villen otsikko herätää ajatuksia. Kaikki sanat kuvaavat hyvin Arsenalin vuosituhannen vaihteen pelitapaa, mutta yksikään ei kuvaa nykyistä joukkuetta. Arsenalin tämänhetkinen pelitapa on viiden vuoden takainen Barcelona, josta on vauhti puolitettu. En sano, että pelitapa olisi huippu taikka surkea, mutta oikein toteutettuna sillä saa paljon hyvää aikaiseksi, kuten viime kaudella todettiin. Heikommat joukkueet eivät saa paljoa aikaiseksi, jos pallo on punavalkoisilla. Ongelma on tällä hetkellä se ettei Arsenal toteuta tätä pelitapaa hyvin. Junnaava boring boring-arsenal toimii, kun joukkue pelaa organisoidusti ja juoksuttaa vastustajan puhki, mutta vastustajat ovat viisastuneet. Bayern on huipputasolla todistanut, ettei palloa tarvita voittoon. Jos oma joukkue pelaa tiiviisti ja järjestelmällisesti, niin vastustajan pallonhallinta voi olla vaikka 75%, kunhan se hallinta on jossain muualla kuin omalla puolustusalueella. Tennispelejä voi voittaa vaikka yrittäisi koko pelin ainoastaan välttää virheitä – näköjään myös jalkapallopelejä.

    Arsenal on mielialajoukkue. Huippuotteluihin lähdetään hyvällä energialla, mutta takaiskut vievät nopeasti peli-ilon. Saksanmaalta olisi paljon opittavaa siitä, miten pelataan järkevästi eikä tunteella. Otteluihin ei tarvitsisi välttämättä olla latautuneita, mieluummin valmistautuneita. Kaikki jotka ovat viime vuosina Arsenalia seuranneet tietävät, miten vaikea Dortmundia vastaan on pelata. Heidän pelitapansa sopii todella huonosti meille. Dortmund luo koko ajan tilanteita, joissa peli vaihtaa suuntaa. Kun pallo saadaan hallintaan niin koko joukkue tietää miten sijoitutaan ja sama toisin päin. Tuntuu siltä, että koko joukkue elää nimenomaan niistä hetkistä kun pelaajat ovat sijoittuneet väärin. Me olemme tottuneet pitämään palloa paljon ja pallonmenetyksien jälkeen kaksi tai kolme pelaajaa yrittävät välittömästä saada pallon nopeasti takaisin, mikä aiheuttaa vastaiskuvaaran epäonnistuessaan. ja me oikeasti tiedämme, mitä niistä vastaiskuista yleensä seuraa.

    En oikeasti näe ongelmaa Özilin peluutuksessa. En tiedä tekeekö tämä minusta hölmön vai fiksun. Özil voidaan merkitä laituriksi, mutta laiturina hän ei pelaa. Arseblogin eilinen kirjoitus ainoastaan vahvisti omaa käsitystä siitä, että Özil pelaa keskellä ja molemmilla laidoilla – siellä täällä vapaassa roolissa. Mesut on melkein koko uransa pelannut lähempänä laitaa kuin keskustaa samoin kuin Santi. Lähiaikoina Özil on vain ollut luokattoman huono. Peluutuksessa ei ole vikaa, pelaajassa on. Tosin nykyisessä muodostelmassa on vain yksi laituri, mikä auttamatta tekee pelitilasta kapeamman.

    Pitäisi varmaan tehdä jonkinlainen lopputiivistelmä. Muodostelmalla ei ole niin suurta merkitystä kuin pelimentaliteetilla ja pelitavalla. Olen kannattanut kauan ajatusta siitä, että pallonhallinta on paras puolustus, mutta tämä ajatus joutanee jo romukoppaan. Nykyinen pelityyli toimisi loistavasti ellei puolustuspelaaminen olisi jalkapallossa mennyt eteenpäin niin paljon kuin mitä se on mennyt viimeisen useamman vuoden aikana. Viimeiset vuodet Arsenalissa on ollut hemmetisti teknistä osaamista ja lahjakkuutta. Nyt kun joukkueessa on Alexis ja Welbeck niin pitäisikö tekniikan lisäksi yrittää nostaa nopeutta myös yhdeksi määrittäväksi asiaksi? Pitäisikö pallonhallinnasta luopua sen verran, että vastustaja liikkuisi enemmän omalta alueeltaan luoden tilaa meidän nopeille pelaajille?

    Toteutamme omaa pelitapaamme loistavasti. Meidän pelitapaamme vastaan on valitettavasti myös helppo puolustaa loistavasti.

    • Tosiaan yksi nykyisen pelitapamme perusta tuntuu olevan että pallonmenetyksen jälkeen yritetään heti riistää peliväline takaisin useamman pelaajan voimin , ja kun se epäonnistuu , käy todella kylmät………..

      Jos dortmund olisi käyttänyt paikkansa vähänkin paremmin olisi kauden ensimmäinen perseraiskaus ( vahinko wenkun mukaan ) ollut tosiasia…………

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s