Huomenna sarjanousija Burnley Grovella

On täysin selvää, että mikään muu kuin voitto ei kelpaa huomenna. Voiton olisi myös syytä tulla huomattavasti paremmalla peliesityksellä kuin tällä kaudella on pääsääntöisesti nähty. Samat kolme pistettä siitä toki huomenna saa, mutta jatkon kannalta on vaikea nähdä pisteitä tulevan kovinkaan paljoa vastustajien koventuessa jos peliesitykset pysyvät tähän asti nähdyn kaltaisina.

Loukkaantumistilanne on aika sama kuin viime viikonloppuna. Saimme jo eilen kuulla muutaman pelaajan kohdalta uutisia. Näistä merkittävimmät ovat Gibbs ja Wilshere. Wilshere tuskin pelaa jonkin asteisen polvivamman takia ja Gibbsin pelaaminen on epävarmaa viime ottelussa tulleen lonkkavamman takia. Oikea ratkaisu olisi ehdottomasti antaa Gibbsin huilata tämä ja mahdollisesti myös viikon Anderlecht ottelu. Monreal pärjää niin Burnleyta kuin belgialaisia vastaan ja homma ei varmasti siihen kaadu. Sen sijaan nyt ottamalla riskin saattaa lasijalkainen Gibbs olla pidempäänkin sivussa. Wilsheresta puolestaan voi sanoa, että oli vain ajan kysymys milloin sieltä tulee loukkaantumisia, kun alkukauden peluutus on ollut taas kerran melkoisen typerää.

Muiden pelaajien kohdalla kuulimme kuinka Gnabry on vielä parin viikon päässä pelikunnosta. Aika ihmeellistä, sillä saksalainen on pelannut jo kaksi reserviottelua ja viimeisimmässä tuli täydet minuutit. No ei tässä mitään ja hyvä jos huippulupaus tuodaan varovasti takaisin. Samalla vain ihmetyttää kuin Walcott oli penkillä jo Sunderlandia vastaan ja on varmaan kokoonpanossa huomenna, vaikka oli pidempään poissa ja ei ole pelannut kuin 45 minuuttia reserveissä. Toivottavasti tässä ei ole kyse taas siitä, että Wenger ottaa pelaajia penkille, jotka eivät ole pelikuntoisia vain suurin piirtein saadakseen seitsemän 18 pelaajaa kokoonpanoon. Vielä pahempi olisi jos Walcottin paluuta yritetään kiirehtiä ja se johtaa uuteen vammaan.

Sanogo oli kolmas pelaaja, josta saimme loukkaantumispäivityksen. Postimies on pelikuntoinen, mutta kaiken järjen mukaan mitään asiaa ei pitäisi olla edes vaihtopenkille, vaan paikat pitäisi mennä hyökkäyksen osalta muun muassa Campbellille, Podolskille ja jopa ykkösjoukkueeseen juuri nostetulle ja reserveissä maaleja tehneelle Akpomille. Jotenkin on kuitenkin sellainen tunne, että Wengerin uusin projekti löytyy huomenna vaihtopelaajine joukosta.

Diaby sen sijaan on sivussa vielä viikkoja vaihteeksi. Kuka olisi arvannut ja tämä artikkeli liittyen ranskalaiseen ja Wengerin suunnitelmaan tehdä miehestä keskikentän puolustava pelaaja kertoo kuinka huonosti managerimme hoiti asiat kesällä. Eikä tämä suinkaan ole ensimmäinen kesä tai vuosi, sillä sitten Flaminin huippukauden 2007-2008 meillä ei ole joukkueessa ollut kunnollista puolustavaa keskikenttäpelaajaa. Wenger jatkaa siis seitsemättä vuotta puolustavan keskikentän etsimistä. Varmaan se löytyy ihan hetkenä minä hyvänsä ja hankitaan heti tammikuun alussa..

Loppuun otetaan perjantaikevennys, jonka tarjoaa Onlinegoonerin forum. Aihe on Wengerin ääninäytteet eli kuulutukset junissa huomenna Lontoossa kolmella metroasemalla (Arsenal, Holloway Road ja Finsbury Park) ensimmäisen maailmansodan loppumisen muistopäivän kunniaksi. Tähän liittyen Onligoonerin forumilla arvailtiin ovatko kuulutukset kenties seuraavia:

Your train is running late because the driver is a little jaded.

This train has been cancelled due to a technical problem…..the handbrake is stuck on!

Ei muuta kuin hyvää perjantaita Suomigoonerit. Huomenna on melko kiireinen päivä tiedossa, mutta yritän ehtiä pelipäivän ennakon tai ainakin muutaman sanan ennen ottelua kirjoittaa. Aivan varmaksi en tätä kuitenkaan pysty lupaamaan, joten tyhjä päiväkin on mahdollinen.

Kannattaja fanittaa vai fani kannattaa vai jotain ihan muuta?

Tänään vuorossa jo eilen lupaamani Issen kolumni. Vuoro heti Isselle pidemmittä puheitta.

Tässäkin blogissa on aika ajoin keskusteltu ja kommentoitu, mikä ja millainen se Arsenalin kannattaja oikeastaan on. Tuleeko kannatusmuskeleita lisää, jos on kannattanut vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Kuuluuko kannattajan kritisoida? Ja saako itse kannattajaa arvostella ”vääränlaisesta” kannattamisesta? Miksi ylipäänsä joku satunnainen jamppa tai lyyli ylipäänsä ryhtyy kannattamaan Pohjois-Lontoossa sijaitsevaa seuraa? Olemmeko siis ihan kujalla?

Ihan aluksi, tai siis, melkein aluksi kannattaa erottaa kannattaja ja fani. Populaarikulttuurissa yleensä puhutaan faneista, ihailijoista. Se tarkoittaa jokseenkin varauksetonta kohteen ihailua. Madonna-fani harvoin sanoo mitään kriittistä Madonnasta.

Toki myös termi jalkapallofani on yleisesti käytössä, myös Arsenal-fani. Ns. tavallisille ihmisille (tai omituisiahan ne oikeasti, mutta ymmärtänette pointin), ei-arsenal-kannattajille Arsenalin kannattajat ovat Arsenal-faneja. Ja tällaisessa ympäristössä kannattaja saattaa hyvinkin toimia kuin fani – eli kritiikittömästi puolustaa kannattamaansa seuraa, jos kuulee poikkipuolisen sanan ”vääräuskoiselta”. Ja tähän on toki syynsä: ei-kannattajat kun eivät ymmärrä, että huonoimmillaankin Arsenal on jotain enemmän kuin mikä tahansa muu seura.

Mutta kaiken kaikkiaan oikeampi termi tässä ympäristössä on kannattaja. Siksi esim. Arsenal Finland Supporters Club on nimenomaan Supporters Club eikä Fan Club. Sen sijaan kuulostaisi aika hassulta Madonna Suporters Club…

Meitä kannattajia on moneksi. Joku jokseenkin varauksettomasti ihailee, joku kannattaa hiukan sivusta seuraten, joku ahmii kaiken mahdollisen tiedon ja joku on Nick Hornby -tyyppiä eli lähtökohtaisesti ennakoi kaiken menevän pieleen, mutta välillä iloisesti yllättyy (todella harvoin siis). Ja näiden variaatioita on lukemattomia.

Onko jollain kannattajalla enemmän muskeleita sanoa mielipiteensä? Minusta ei. Särähtää sekin pahasti korvaan, kun joku perustelee asiansa sillä, että on kannattanut Arsenalia jotain sata vuotta. Kyllähän Neuvostoliittoakin jotkut kannattivat vuosikymmeniä, mutta ei se… Äh, lähteekö lapasesta? Ehkä tätä ei tarvitse sen kummemmin avata.

Arsenalin menestys on viime vuosina ollut sellaista, että ns. Gloryhuntereita ei hirveästi joukossa ole. Toki joitain jostain syystä varmasti on, mutta siinähän sitten ovat. Enemmänkin voi olla ns. hetken kannattajia eli sellaisia, jotka ovat Lontoon-matkallaan käyneet katsomassa Arsenalin matsin (kun Chelsea-Manuun ei saanut lippua) ja jonkin aikaa kiinnostuvat, mutta viimeistään kesällä kiinnostus häviää. Tai sitten on paikalleen jämähtäneitä kuten allekirjoittanut, joka myös sattumalta päätyi katsomaan Arsenalin ottelua (vuonna 1987) ja ei ole onnistunut sen jälkeen kääntämään takkia. Lue: ei ole yrittänytkään.

Toki monilla on hienompi syy kuin sattuma. Ovat nähneet Arsenalissa ja/tai sen historiassa jotain erityistä. Silti joku voi kysyä, onko tässä mitään järkeä? Kannattaa seuraa, johon ei ole läheltäkään äidinmaitomaista kosketusetäisyyttä. Kun vastaavasti monilla pohjoislontoolaisilla kausikortit kulkevat suvussa – kannattajiksi synnytään.

Tästäkin huolimatta tai juuri siksi, uusintana: meitä on moneksi. Yhtä parempaa syytä tai kannattajaa ei ole. Se on vähän sama kuin stadilaisuuden korostajat: kymmenennen sukupolven stadilainen pitää itseään stadilaisempana kuin juuri ketään muuta. Ja menee siinä skutsiin ja pahasti. Tämän ontuvan aasinsillan avulla yritin sanoa, että historialla voi perustella kaikenlaista ja välillä onnistuneestikin, mutta paremmuusjärjestystä sillä ei kannata kyhätä.

Jos joku haluaa kannattaa Arsenalia etsimällä pelkästään myönteisiä puolia, on ihan yhtä hienoa kuin se, että suhtautuu seuraan äärimmäisen kriittisesti. Molempien kannanottoja voi kritisoida asiasyistä, mutta mielipiteiden leimaaminen vääriksi ja puhumattakaan henkilöön kohdistuvan dissaamisen, ei pitäisi kuulua kannattajan tapaan ilmaista itseään.

Eli pysykää valitsemallanne tiellä.

-Isse-

Kiitokset Isse jälleen kerran. Jäämme odottamaan seuraavaa kolumnia suurella mielenkiinnolla.

Erot tavoitteissa ja artikkeli Kloppista mahdollisena Wengerin korvaajana

Hiljaista on tai vähintäänkin odottava tunnelma punavalkoisessa leirissä ennen viikonlopun Burnley ottelua. Wilshere juttelee virallisilla sivuilla kuinka on tyytyväinen nykyisiin peliesityksiinsä. Tuo kiteyttää aika hyvin ongelman koko joukkueessa. Jos pari hyvää esitystä riittää, vaikka loput ovat olleet keskinkertaisia ja jopa osa heikkoja, niin ei tarvitse paljoa ihmetellä miksi olemme tässä tilanteessa, jossa nelossija on kaikki kaikessa.

Huhuissa Sanchezin väitetään olevan tyytymätön oloonsa tai pikemminkin pelikavereiden panokseen alkukaudella. Hyvin ymmärrettävää, mutta paha sanoa onko uutisessa mitään perää. Varmaa on ainoastaan uutisessakin linkitetty video kuinka pettynyt Sanchez oli Anderlecht voiton jälkeen ja nimenomaan siihen kuinka osa pelaajista juhlia voittoa kuin merkittävämpääkin saavutusta, vaikka siihen ei aihetta ollut.

Nämä Wilsheren ja Sanchezin tapausten erot aika hyvin kuvaavat kuinka tavoitteet ovat erilaiset pelaajilla. Toinen tyytyy ns. keskinkertaisuuteen, kun taas toinen vaatii myös muilta huomattavasti parempaa tekemistä. Tietysti pelaajana voi vaatia ja se auttaa varmasti tiettyyn pisteeseen asti, mutta totuus on, että kaikki lähtee kuitenkin managerista ja tämän halusta voittaa sekä kehittää jatkuvasti joukkuetta. Valitettavasti Wenger ei ole tehnyt enää kumpaakaan vuosiin.

Aivan toiseen aiheeseen seuraavaksi. En usko tällä linkittämällä jutullani olevan mitään tekemistä todellisuuden kanssa, mutta siitä huolimatta ihan mielenkiintoista luettavaa, vaikka kyseessä onkin Daily Mail. Artikkelissa spekuloidaan kuinka Klopp olisi oikea henkilö Wengerin seuraajaksi ja nyt tai kauden loputtua nimenomaan saattaisi olla oikea aika tehdä tarjous saksalaisvalmentajalle.

Jutussa myös nostetaan vaihtoehtona esiin Wengerin siirtyvän muihin tehtäviin seurassa. Tämä olisi ehdottomasti virheratkaisu omasta mielestäni ja nimenomaan Wengeristä pitää hankkiutua kokonaan eroon, eikä jättää miestä takapiruksi, kun tiedetään kuinka paljon, siis aivan liikaa, managerillamme on valtaa seurassa.

Jos kuitenkin Klopp saataisiin, sillä ehdolla että Wenger siirtyy muihin tehtäviin olisi tuohon kai pakko suostua. Todellisuuden kanssa artikkelilla tai tällä spekulaatiolla on vain harmittavan vähän tekemistä eli luultavimmin Klopp siirtyy johonkin muualle jos ylipäätään haluaa vaihtaa maisemaa oltuaan Dortmundin valmentajana jo seitsemättä kautta.

Tänään ei yhtään enempää, sillä lukemisen arvoiset uutiset ovat äärimmäisen vähissä. Tiedotuksena kuitenkin vielä sen verran, että mahdollisesti huomenna tai tässä lähipäivinä on luvassa Issen ns. kolumni. Varmaa päivää en pysty vielä sanomaan, mutta hyvää kannattaa odottaa.

Viikon tauko peleistä hyödyttää Walcottia ja Gnabrya erityisesti

Tällä viikolla ei ole ohjelmassa viikkopeliä. Mestareiden liigassa on väliviikko ja Liigacupia pelataan, mutta se ei koske enää meitä Southamptonin haettua muutama viikko takaperin jatkopaikan Grovelta.

Nyt olisikin Wengerillä ja muulla valmennuksella oiva tilaisuus saada joukkueen tekemiseen jotain järkeä harjoituskentällä, käymällä läpi edellisiä otteluita sekä ennen kaikkea analysoimalla miksi peliesityksemme ovat suurimmaksi osaksi todella heikkoja. Toivottavasti näin toimitaan, mutta rehellisyyden nimissä luotto tähän on olematon.

Gibbsin loukkaantumisesta ei ole kuultu virallisia kanavia pitkin kai mitään päivitystä, mutta huhujen mukaan englantilainen saattaisi olla kunnossa jo viikonloppuna Burnley ottelussa. Kuulostaa hyvältä, mutta toki tästä pitää saada vahvistus vielä jostain luotettavammasta lähteestä. Virallisen vahvistuksen saaminen saattaa mennä hyvinkin torstaille tai jopa perjantaille ottelua edeltävään lehdistötilaisuuteen.

Gibbsin mahdollinen kuntoutuminen on tietysti hyvä asia, mutta toisaalta se tarkoittaa Wengerin jatkavan todennäköisesti Monrealin peluuttamista topparina, vaikka parempia vaihtoehtoja olisivat Chambers tai jopa Hayden. Oli Gibbs kunnossa tai ei, niin Monrealin olisi järkevää pelata vasemmalla lauantaina, sillä Burnleyn on kaaduttava vaikka joukkuetta kierrätetään ja tulossa on taas ns. kolmen ottelun viikko, kun ensi viikolla pelataan Mestareiden liigaa.

Haydenista puheen ollen nyt on Bellerin, Hayden ja Akpom nostettu virallisesta ykkösjoukkueen pelaajiksi ja miehet löytyvät myös Arsenal.comin listauksesta. Eihän tuolla nyt suurta merkitystä sinänsä ole, mutta onhan tässä jo jonkin aikaa erityisesti ihmetelty Bellerinin puuttumista ykkösjoukkueen pelaajalistasta.

Viikon tauko otteluista ei näytä tuovan juurikaan helpotusta loukkaantumistilanteeseen mahdollista Gibbsin paluuta lukuun ottamatta. Arteta vaihdettiin myös Sunderlandia vastaan lopussa pois loukkaantumisen takia, mutta kapteenin pitäisi olla kunnossa viikonloppuna, joten tilanne on sama kuin viime viikonloppuun lähdettäessä tältä osin. Pitkäaikaisloukkaantuneina jatkavat joka tapauksessa Ospina, Debuchy, Özil ja Giroud. Sen sijaan Diabyn ja Sanogon tilanteista ei ole tietoa, toisaalta eipä ole niin väliäkään. Puhtaasti joukkueen etua ajatellen Sanogon puuttuminen on vain plussaa.

Eniten hyötyä viikon harjoitustauosta on varmaankin Walcottille, joka tarvitsee harjoituksia, mutta ennen kaikkea myös pelituntumaa. Sama koskee Gnabrya, jonka tilanne on tosin parempi, sillä saksalainen sai jo toisen reservien ottelun alle onnistuen myös maalinteossa samaan aikaan, kun Walcott istui vaihtopenkillä lauantaina Stadium of Lightilla.

Ehkä joku harjoitusmatsi olisi hyvä järjestää Walcottille ja Gnabylle tänään tai huomenna, jotta molemmat pääsisivät hakemaan pelituntumaa. Eiväthän harjoituspelit sama asia tietenkään ole kuin varsinaiset ottelut, mutta silti väittäisin harjoituspelien olevan parempi paikka saada pelituntuma takaisin kuin pelkät harjoitukset ja niissä pelaaminen.

Yksi harjoituspeli vielä alle Walcottille ja Gnabrylle, niin molemmat alkavat luultavasti olla siinä kunnossa, että minuutteja voisi jo alkaa tarjoamaan myös ykkösjoukkueessa maltillisesti vaihtopelaajan roolissa. Molempien paluu olisi tärkeää, sillä Oxin esitykset ovat olleet pääasiassa todella heikkoja tai sanotaanko vähintäänkin todella ailahtelevia ja Cazorlaa nyt ei haluaisi nähdä laiturina. Tosin tähän viimeisimpään asiaan ei taida auttaa suuremmin pelaajien kuntoutumiset, kun Wenger vain haluaa väkisin peluuttaa Cazorlaa, Öziliä tai jotain muuta keskustan pelaajaa toisena laiturina kaudesta toiseen.

Viikonlopun saldo ja Gibbsin mahdollisen loukkaantumisen myötä puolustajia on kunnossa enää neljä

Viikonlopun tulokset olivat meille suurimmaksi osaksi hyviä jos ajatellaan puhtaasti neljän joukkoon sijoittumista. Lisäksi Manchester City hävisi, joka on plussaa, mutta ei toisaalta vaikuta suuresti meihin. Chelsea ja City ovat tällä hetkellä niin paljon edellä, ettei noista pahemmin tarvitse välittää päävastustajia mietittäessä.

ManU sai yllätyspisteen Chelsealta, joka on tietysti huono asia, koska Van Gaalin ryhmä on edelleen yksi vastenmielisimmistä joukkueista, jota maa päällään kantaa ja tietysti Manchesterin punaiset ovat yksi todellinen kilpakumppani samoista sijoituksista tällä kaudella. Sen sijaan joku saisi voittaa Chelsean edes kerran, sillä vaikka siniset ovat vielä kaukana tappiottomasta kaudesta puhumattakaan 49 ottelun ennätyksestä, niin meno on kohtuullisen vakuuttavaa. Pahimmista vierasotteluista puhuttaessa Manchesterin joukkueet on Mourinhon ryhmä jo kohdannut.

Everton puolestaan paransi heikosti sujunutta alkukauttaan voittamalla Burnleyn ja nousi näin ollen kahden pisteen päähän meistä. Paras tulos oli kuitenkin Tottenhamin kotitappio surkeasti sarjan aloittaneelle Newcastlelle. Yhteen asiaan voi aina luottaa ja se on naapurin heikkous. Meni meillä kuinka huonosti tahansa, niin loskanvalkeilla menee vielä pykälän tai pari heikommin. Tuo on jo melkoinen ”saavutus”, kun katsoo meidän alkukautta. Silti naapurin konttaus on vain todella pieni lohtu, kun omat asiat ovat heikommalla tolalla kuin koskaan ennen Wengerin alaisuudessa.

Kaksi viimeisintä ottelua on tuonut täyden pistepotin, mutta siihen se positiivinen jääkin jos ei mennä yksittäisiin pelaajiin eli toisin sanoen Sanchezin otteisiin. Kaksi seuraavaa vastustajaa ovat Burnley ja Anderlecht kotona, joten jopa tämän kauden peliesityksillä pisteet ovat otettavissa. Tärkeintä olisi kuitenkin saada pisteiden lisäksi peliesityksiin jokin tolkku ja selkeä parannus.

Tällä hetkellä joukkue näyttää aivan lamaantuneelta ja pelaaminen on suurin piirtein kuin hidastetusta filmistä. Lisäksi viime kauden ainakin osittain parantunut puolustuspeli on vain kaukainen muisto. Asiaa ei tietysti auta loukkaantumiset, mutta asiaan olisi voinut varautua hankkimalla enemmän pelaajia ja edes joskus kierrättämällä järkevästi. Gibbsin viimeisin loukkaantuminen on malliesimerkki asiasta, kuinka ei pitäisi toimia.

Varmaa tietoa englantilaisen loukkaantumisien vakavuudesta ei kai vielä ole, mutta luin jostain arveluja neljästä viikosta. Valitettavasti en muista lähdettä tähän hätään ja toivottavasti tuo neljä viikkoa on yläkanttiin. Meillä ei olisi yksinkertaisesti varaa menettää enää ainuttakaan pelaajaa puolustuksesta tai tietysti ylipäätään mistään pelipaikalta. Silti Gibbsin historian tietäen neljä viikkoa voi olla hyvinkin lähellä totuutta.

Sanchez jälleen kaikki kaikessa, mutta onhan tämä pelkkää tekohengitystä

Sunderland – Arsenal 0-2 (0-1)

Samalla linjalla jatkettiin suurimmaksi osaksi niin tuloksen kuin esityksenkin kanssa kuin viikolla Mestareiden liigassa. Esitys oli ehkä piirun parempi, mutta silti todella heikko ottaen huomioon vastustajan tason. Meillä ei pitäisi olla mitään vaikeuksia Sunderlandin tasoisia joukkueita vastaan, mutta siitä huolimatta tarvitsimme eilen taas kaksi melkoista lahjaa kotijoukkueelta pisteisiin. Toki Sanchez pelasi tilanteet loppuun, kuten yleensä aina tekee toisin kuin suurin osa muista pelaajistamme.

Tilanteiden luominen on edelleen aivan liian vaikeaa. Flamini ja Arteta hoitivat kohtuullisesti tehtävät puolustussuuntaan, vaikka vastustaja ei todellakaan mitään merkittävää uhkaa luonut. Sen sijaan ylöspäin pelaaminen on aivan kauheaa katsottavaa kaksikolla, mutta sama koskee oikeastaan kaikkia muita kuin Sanchezia ja erityismaininnan saa Cazorla. Viimeistely-yritykset ovat kammottavia ja muutenkin tekeminen sellaista puolivillaista suurimman osan ottelua, vaikka espanjalainen viimein pääsi pelaaman suosikkipaikallaan eli keskikentän kolmikossa ylimpänä.

Ox on myös todella hukassa tällä hetkellä ja Welbeck alkaa olla peluutettu puhki, mutta mikä ihme tuo on. Täydet minuutit oikeastaan joka ottelussa siirron jälkeen ja lepoa ei tule missään vaiheessa. Peruspeluuttamista Wengeriltä ja ei tarvitse ihmetellä jos mies loukkaantuu tai vähintäänkin esitykset ovat heikkoja ja tietysti maalitehtailu sitä myöten tyrehtyy kokonaan.

Ennen peliä oli jo helppo nähdä, että Gibbs on hyvin lähellä loukkaantumista jos ja kun Wenger laittaa englantilaisen kolmatta kertaa viikon sisään avaukseen. Näin tapahtui ja sieltähän se loukkaantuminen tuli. Yllättyneitä tuskin ovat muut kuin Wenger. No onneksi on Bellerin ja nyt penkille voidaankin sitten raahata Hayden tai joku muu junnupuolustaja, kun ykkösjoukkueessa on tasan neljä kunnossa olevaa pelaajaa. Tietysti jos Bellerin lasketaan ykkösjoukkueeseen, kun espanjalaisen nimeä ei ainakaan Arsenal.comissa löydy ykkösjoukkueen listauksesta.

Toki myös Mertesackerilla näytti olevan ongelmia pelin loppua kohden, joten pahimmassa tapauksessa seuraavassa pelissä puolustuslinjamme on muotoa Bellerin, Chambers, Hayden ja Monreal. Vastassa on toki Burnley, mutta se että Wenger on päästänyt tilanteen tähän on jo yksistään potkujen arvoinen virhe.

Sanchez on ainoa valopilkku koko meidän joukkueessa tai seurassa ylipäätään tällä hetkellä. Chileläinen ratkaisee yksin pelejä meille näitä heikompia vastustajia vastaan, kun kukaan muu ei siihen pysty ja Wengerin tekemisestä taktiikkoja sekä vaihtoja myöten on vain enemmän haittaa kuin hyötyä joukkueelle.

Ollessani täysin rehellinen en ollut kovinkaan iloinen eilisestä voitosta. Isossa kuvassa se on vain tekohengitystä Wengerille, eikä mitään muuta. Sama hidas taantuminen jatkuu niin kauan kuin Wenger jatkaa ja olisi paljon helpompi jos romahtaisimme sen verran, että manageri saataisiin vaihtoon tämän toivottoman tilanteen jatkumisen sijaan.

Se että pystymme voittamaan tuurilla ja lahjamaaleilla Anderlechtin tai ehkä Valioliigan tämän hetken huonoimman joukkueen ei paljoa auta. Toki pisteet auttavat vähän, mutta ainoastaan muiden joukkueiden, kuten esim. Liverpoolin surkeus pitää meidät tällä hetkellä iskuetäisyydellä nelossijasta. Ja suoraan sanoen tuo nelossija ei Wengerin jatkaessa voisi vähempää kiinnostaa. Eri asia olisi jos jotain toivoa olisi menestyä Mestareiden liigassa, mutta näin ei todellakaan ole pitkään aikaan ollut. Europelit ovat tälläkin kaudella ja ovat jo pitkään olleet ainoastaan keino tienata lisää rahaa seuran tilille, jossa jo muutenkin viimeisimmän tilinpäätöksen mukaan oli yli 200 miljoonaa puntaa.

Juhlikaa eilistä voittoa jos haluatte tai pystytte siihen, mutta itse en siihen kykene. Valitettavaa että tähän on tultu, mutta näen hetkellisen romahduksen olevan parasta mitä meille voisi tällä hetkellä tapahtua. Se on ainut keino päästä Wengeristä eroon, jolloin tämä nykyinen oravanpyörä voitaisiin saada poikki ja tunnelin päässä olisi taas mahdollista nähdä valoa.

Ilmoitus: En ole koskaan ennen poistanut ainuttakaan kommenttia, mutta nyt nimimerkki Nimeton ylitti tietyn rajan ja en jaksa enää kuunnella aiheesta, joka ei liity mitenkään Arsenaliin. Kommentit meni poistoon ja suosittelen taukoa tai mielellään ihan pysyvää siirtymistä muiden blogien pariin kyseiselle kommentoijalle.

Stadium of Light Sunderlandissa päivän näyttämönä

Loukkaantumisten lisäksi tänään pelikielto rasittaa kokoonpanoa. Chambers vapautuu pelaamaan, mutta Wilshere puolestaan on sivussa korttitilin täyttymisen seurauksena. Se ei ole järkyttävä menetys, kun katsoo englantilaisen otteita ja muutenkin Jack tarvitsee ehdottomasti huilia. Ja lepoahan ei Wengeriltä tule muuten kuin loukkaantumisen seurauksena tai juuri näin pelikiellossa.

Joukkueen pelin kannalta on myös positiivista, että Ramsey ja Wilshere eivät ole yhtä aikaa kentällä. Parastahan olisi, että toinen olisi vaihdossa ja tarjoaisi sitä kautta vaihtoehdon, mutta koska tämä ei ole mahdollista Wengerin papereissa on toisen poissaolo joko loukkaantumisen tai pelikiellon myötä periaatteessa joukkueen etu.

Arteta palaa melko varmasti avaukseen ja toivottavasti keskustan kaksi muuta pelaajaa olisivat Ramsey ja Cazorla. Pahoin vain pelkään Cazorlan jatkavan laidalla, joka tarkoittaa Flaminin tai jopa Oxin pelaavan keskellä. Eihän tuossa ole mitään järkeä, mutta Wengerin tietäen se on hyvinkin mahdollista.

MonreaL todennäköisesti jatkaa topparina, vaikka parempi ratkaisu olisi laittaa Chambers keskelle ja Bellerin oikealle. Monrealin voisi pitää avauksessa, mutta vasempana puolustajana, sillä perinteisesti Gibbs hajoaa aivan kohta jos ei saa lepoa yhdessäkään ottelussa.

Yllätyskorttina ja taktisena vaihdoksena valveutunut manageri antaisi myös ehkä Welbeckille lepoa ennen kuin uusin hankintamme myös hajoaa pelatessaan kaikki pelit, mutta ennen kaikkea minuutteja voisi antaa ainakin jollekin kolmikosta Rosicky, Podolski ja Campbell. Tätä tuskin kuitenkaan tulemme näkemään, vaan samoilla miehillä ja kulahtaneella taktiikalla lähdetään, kuten joka ainut kerta oli vastassa kuka tahansa.

Tasoeron pitäisi tänäänkin olla selvä, mutta ei toki niin selvä kuin keskiviikkona Anderlechtia vastaan. Viime liigakierroksella Sunderland kärsi käsittämättömän kahdeksan maalin tappion Southamptonia vastaan, joten senkään peli ei ihan uomissaan ole. Se on sitten eri asia pystyykö Wenger hyödyntämään sitä mitenkään pelisuunnitelmassaan. Tietysti ylipäätään pitäisi olla pelisuunnitelma ja valmistautua otteluun jotenkin muutenkin kuin sanomalla, että pelatkaa omaa peliä ja kyllä siitä hyvä tulee.

Joka tapauksessa tänään pelaamme klo 17 alkaen perinteisellä viiden kierroksella. Ottelumme on harvinaisesti Totalin tv-peli, vaikka samaan aikaan pelaa muun muassa Liverpool. Te jotka edelleen tilaatte pakettia nauttikaa tästä harvinaisuudesta, vaikka nauttiminen meidän pelien yhteydessä onkin kaukaa haettua tällä hetkellä. Me muut pysyttelemme streamien parissa vaikka täällä.

COME ON YOU GUNNERS!!!

Bonus

Tänään on harvinaista herkkua tarjolla, sillä tämä blogi tarjoaa kaksi päivitystä samalle päivälle. Tässä tulee ensimmäinen ja varmasti se mielenkiintoisempi eli Henten ajatukset pelipäivälle. Joskus lähempänä peliä sitten omat ajatukseni päivän kamppailusta.

Kautta on takana kaikki kilpailut mukaan lukien 14 ottelua. Näistä kohtaamisista olemme saldonneet 5 voittoa, viisi. Pohtiessamme näitä viittä voitettua ottelua, tuoreimmassa muistissa on kaikkea muuta kuin vakuuttava esitys viikolla Belgiassa. Kauden ensimmäisessä ottelussamme Crystal Palace kaatui Valioliigassa kotinurmella Aaron Ramseyn lisäajalla iskemällä osumalla.

Seuraava voitto kirjattiin Mestareiden liigan karsinnan toisessa osassa Emiratesilla Besiktasia vastaan nihkeiden vaiheiden jälkeen lukemin 1-0, ottelussa missä Mathieu Debuchy ajettiin kentältä ja ottelussa missä ei olisi ollut huutavin vääryys tuomita vierailijalle rangaistuspotku, ellei peräti kaksi.

Viiden voitetun ottelun saldo täydentyy sitten kahdella uskaltaisinko sanoa valopilkulla, kun Aston Villa kaatui Valioliigassa vieraskentällä puhtaasti 3-0 ja Galatasaray Mestareiden liigan lohkovaiheessa Grovella 4-1.

Ettei syntyisi kuvaa, että allekirjoittanut yrittää luoda kuvaa todellisuuttakin kehnommasta alkukaudesta, on syytä todeta, että pelatuista 14 ottelusta olemme hävinneet kolme. Mutta kuten hyvin tiedämme, ilman voittoja menestyksestä on turha haaveilla. Kuvitellaan, että joukkue pelaisi tappiottoman kauden Valioliigassa, mutta myös ilman voittoja, tarkoittaisi tämä käytännössä sijoitusta putoamisviivan tuntumassa noin 50 pistettä liigamestarin takana.

Kuluvan kauden tasapeleistä etenkin ottelut Hull Cityä vastaan kotona sekä Leicesteriä vastaan vieraissa ovat olleet varsin masentavia, miksei myös kotitasapeli Pohjois-Lontoon verivihollista vastaan.

Miksikö tämä lyhyt yhteenveto alkukaudesta? Ensinnäkin siksi, että päädyin sitä syystä tai toisesta pohtimaan ja mustana valkoisella se tuntui konkretisoituvan vieläkin paremmin. Toiseksi siksi, että olen kaikin mahdollisin keinoin halunnut uskotella itselleni, ettei kirvestä ole syytä heittää kaivoon, ei nyt ainakaan ennen kuin vuosi on marraskuulle ehtinyt.

Niin on kuitenkin usko koetukselle joutunut, että vaikken kirvestä kaivoon ole halunnut heittää, tuntuu, että se on riistetty minulta. Olen aseeton taistelussani, olen väsynyt taisteluun. Olen itse asiassa niin väsynyt ja turhautunut, että ajatus ’pelastetaan mitä pelastettavissa on’ tuntuu sekin kovin kovin vaikealta.

Vielä kolmas ja ehkä sitten se tärkein syy yhteenvetoon alkukaudesta, tai ainakin vahvin kimmoke pohtia alkukautta mustana valkoisella kohti vierailua Sunderlandin Stadium of Light’illa. Mikäli tulos on jotain muuta kuin kolme pistettä meille, tarkoittaa se samalla pisteiden valossa huonointa alkukautta Valioliigassa Arsene Wengerin aikakaudella yhdeksän pelatun ottelun jälkeen. Pelillisesti se lienee jo ollut sitä.

Neljä pistettä viivan alle, yksitoista sarjan kärkeen. Kohtaamme joukkueen, joka tuli Southamptonin murhaamaksi 8-0 viikko takaperin. Ajatus Sunderlandin onnistuneesta ryhtiliikkeestä meitä vastaan ei tunnu lainkaan mahdottomalta, päinvastoin, se tuntuu juuri niin mahdolliselta kuin tuntuu ennustamisen mahdottomuus omasta suorittamisestamme.

Vedän syvään henkeä ja painan leukani rintaan. Katse osuu ties kuinka monetta kertaa kolmen vuoden takaiseen juhlavuoteen. 125 vuotta takana ja pitkää taivalta Tykkilogossa täsmentää sana Forward. Aivan oikein, ja jättämällä juuri tässä kohtaa yksittäiset toimet sivuun, ravistella täytyy ja aidosti, jotta riistetty kirves tapellaan takaisin.

hente

Merteltä ja Mersonilta asiaa

Aloitetaan toiseksi ajankohtaisimmalla aiheelle eli loukkaantumisilla. Jos joku haluaa tietää ajankohtaisimman, niin se on ehdottomasti meidän surkeat esitykset, vaikka Anderlecht kaatuikin kahdella loppuhetkien maalilla.

Loukkaantumispäivitystä saatiin Wengerin lehdistötilaisuudessa ja jälleen tuli lunta niin sanotusti tupaan. Koscielny on vähintään sivussa seuraavaan maajoukkuetaukoon asti ja mahdollisesti paljon pidempäänkin. No eihän me miestä olisikaan tarvittu tai lisätoppareita ylipäätään, kun puolustuspeli on täydellisesti kuosissa.

Mertesacker on nostanut kissaa ainakin osittain pöydälle puhuessa meidän pelitavasta, taktiikasta sekä harjoittelusta. Täytyy sanoa, että oli jo aikakin jonkun pelaajan sanoa jotain, eikä vain myötäillä ja alistua Wengerin järjettömyyteen. Toki Wenger kiisti kaiken heti ja kaikki on managerimme mukaan kunnossa, mutta jostain syystä silti tulokset alkukaudella ovat olleet surkeita. Erityisesti tämä kommentti ensimmäisen linkin artikkelissa nauratti:

You are wrong Per, thats the right way to play. Its everyone elses’ fault that it doesn’t work.

Lainaus ei ole siis Wengerin suusta, vaikka kuulostaakin täysin managerimme lausahdukselta.

Merson antoi paljon hyviä kommentteja Anderlecht ottelusta, jotka kuvaavat ainakin omia tuntojani hyvin. Seuraavassa muutama lainaus:

I’ve seen some lucky teams in my time but that is the luckiest I’ve seen for a long, long time.

Eipä tuota oikein voi kieltääkään ja olen ehdottomasti samoilla linjoilla. Juuri koskaan tuollainen nousu ei onnistu ja olimme onnekkaita, että kotijoukkue ei keskiviikkona tehnyt toista maalia paikoistaan, vaikka pallo kävi muun muassa ylärimassa kertaalleen. Peli olisi voinut olla pelattu jo ennen viimeistä viittä minuuttia.

This is Arsenal Football Club – you can’t go to Anderlecht and put in a performance like that. When they get into the later stages of this competition, they’ll just be blown away. Arsenal aren’t going to be good enough for anything this season if that’s supposed to be good enough.

Tämäkin on niin totta ja managerilta ja myös sitä kautta pelaajailta tuntuu nykyään puuttuvan kaikki ylpeys siitä, että saa pelata tykkimiespaidassa. Ainoastaan Sanchezin voi sanoa antaneensa taas ainakin lähes kaikkensa kentällä, kun taas suurin osa muista pelaajista luulee pelkän kentälle ilmestymisen riittävän viikosta toiseen voittoon, vaikka näin ei todellakaan ole. Pelaajat ovat tässä syyllisiä, mutta suurin vastuu lankeaa tässäkin Wengerille joka ei saa motivoitua pelaajia tai on sitten vain menettänyt jo suurimmaksi osaksi pelaajien luottamuksen.

I have feelings for Arsenal and that’s not good enough – nicking 2-1 wins is fair enough, but I’m looking at the all-round picture over the whole season and no way will that be good enough in a million years.

Tummennettu kertoo kaiken oleellisen lyhyesti. Tällä kaudella tähän asti nähdyt otteet ja tulokset eivät ole missään tapauksessa riittäviä. Selityksiä voi keksiä maailman tappiin asti, mutta ongelmat ovat samoja, joita on nähty jo vuosikaudet Wengerin alaisuudessa ja mikään ei viittaa parempaan huomiseen, vaan ihan päinvastoin.

Täysin ansaitsematon voitto

Anderlecht – Arsenal 1-2 (0-0)

Voitto toi kolme pistettä lisää ja samalla nuo pisteet varmistivat jo oikeastaan jatkopaikan. Periaatteessa lohkovoitosta on myös mahdollista myös taistella, mutta todellisuudessa alkukauden ja erityisesti eilisen kaltaisilla otteilla se ei ole millään muotoa todennäköistä.

Tämän kauden peliesitykset ovat olleet pääsääntöisesti hirveitä tai vähintäänkin heikkoja, mutta eilinen oli aivan luokatonta tekemistä. Vastassa Anderlecht ja ensimmäinen veto kohti kotijoukkueen maalia tuli 49 minuutin kohdalla. Ihmettele siinä sitten miksi maaleja ei tule.

Monreal topparina, Cazorla laiturina totta kai kun Öziliä ei nyt voi siellä peluuttaa, Ramsey ja Wilshere yhtä aikaa keskustassa ovat jo sellaisia ratkaisuja, jotka on moneen kertaan todistettu heikoiksi, mutta tietenkin siitä huolimatta Wenger jatkaa samalla tavalla ottelusta toiseen.

Meidän pelaamisessa ei yksinkertaisesti ole mitään ideaa tällä hetkellä sen enempää puolustus- kuin hyökkäyssuuntaan. Puolustamisesta puhuttaessa vastustaja pääsee aivan liian helposti keskikentän ohi ja juoksemaan puolustuslinjaa vastaan. Sitten myös sijoittuminen ja yksinkertaisesti merkkaaminen vaikuttivat olevan mahdottoman vaikeita asioita puolustuslinjassa, sillä toppareiden välistä pääsee jatkuvasti pienikokoisetkin pelaajat muun muassa puskemaan maaleja. Ja tietysti minkään asteista prässiä ei ole olemassa, vaan silloin tällöin joku pelaajista yrittää yksinään ja käytännössä hukkaa vain energiaa turhaan.

Hyökkäyspelaaminen on taas aivan liian hidasta, uskallusta ja halua ei ole mennä eteenpäin kuin Sanchezilla. Muut tyytyvät suurin piirtein sivuttais- ja taaksepäin syöttelyyn. Aloitteita pystyyn ei tee juuri kukaan chileläisen lisäksi ja boksiin saadaan harvoin yhtä tai maksimissaan kahta pelaajaa enempää. Järkyttävä ero jos joku katsoi kuinka esim. Bayern Munchen hyökkäsi Romaa vastaan tiistaina. Saksalaisilla oli järjestäen neljästä kuuteen pelaajaa boksissa ja sen ympäristössä, kun palloa pelattiin sinne.

Bayernista puheen ollen voi vain kuvitella mitä todelliset huippujoukkueet tekisivät jos pääsisivät pelaamana meitä vastaan tällä hetkellä. Riittäisiköhän yksinumeroiset luvut tulostaululla? No tämä nähdään todennäköisesti taas ensimmäisellä jatkopelikierroksella helmikuussa.

Eilinen oli aivan hirveää loppua lukuun ottamatta ja jos joku kuvittelee erittäin onnekkaan voiton muuttaneen mitään, niin ainoastaan pettää itseään. Edes Anderlechtin tasoista vastustajaa vastaan moinen nousu ei onnistu kuin kerran ehkä kymmenestä tai jopa harvemmin.

Paljon olisi tapahduttava, että joukkueen kurssi todella muuttuisi. Peliesityksiin on saatava huima parannus, jotta voittoja voisi alkaa tulla muutenkin kuin hirveällä onnella heikoimpia vastustajia vastaan. Sanchezin reaktio pelin loputtua kertoi kaiken. Mies pudisteli päätään, kun monet joukkuetoverit vaikuttivat olevan jopa tyytyväisiä. Voi vain toivoa, että Sanchez pysyy kunnossa, sillä meidän hyökkäyspeli on tällä hetkellä lähes täydellisesti chileläisen varassa. Podolskin ottaminen kentälle puolestaan oli viimeinen hätävara, jota Wenger ei käytä nykyään kuin pakon edessä ja sikäli aika ironista, että Podolski toi Wengerille jälleen kerran ns. vapaudut vankilasta kortin.

Voitosta huolimatta äärimmäisen vaikea nähdä mitään positiivista pelissämme Sanchezia lukuun ottamatta. Joka tapauksessa Wengerin 65-vuotissynttärit saivat onnellisen lopun ja kaikki on taas hyvin Arsene FC:ssä. Näin ainakin lauantain Sunderlandin vierailuun saakka ja varmaan sen jälkeenkin, koska mahdollista pistemenetystä voi ihan hyvin selitellä taas eilisellä ottelulla ja siitä johtuvalla väsymyksellä.