Oh so Cescy Blues

Heikinheimolainen Mielensäpahoittaja kyynisellä luonteella sekä pahantahtoisen noitatohtorin uhri joskus 90-luvulla. Mikä noitatohtori kysytte. Itse Tohtori Piru, joka operoi nykylääketieteen keinoin mahdottomaksi poistaa osoittautuneen korvamato-implantin kehooni.

Kesäisin, Valioliigan ollessa tauolla, saattaa mennä pitkiäkin aikoja, etten kärsi implantin aiheuttamasta tuskasta. Nyt on toisin. Allekirjoittaneen erinomaisesti tuntevat tietävät mistä puhun ja tätä blogia suhteellisen alkutaipaleelta asti lukeneet arvannevat. Kyllä, jo 80-luvulla kappaleen nimeä kantaneen yhtyeen single, mutta seuraavalla vuosikymmenellä soolotuotantona menestyshitiksi noussut Tommi Läntisen tulkitsema ja aina pysäyttävä Via Dolorosa.

Tätä kirjoittaessani perjantai-ilta on jo pitkällä ja kuvittelin tämän lyhyen päivityksen rullaavan edessä höyryävän kahvin aromein. Kuvittelin väärin kiitos Tohtori Pirun. Se että Via Dolorosa sumentaa sulosävelin aistejani, se että kirjoitin taudinkuvan mustaksi valkoiselle, se vaatii pikaisesti jotain eliksiiriä, että tässä voidaan kuinka kehnolla kunnialla tahansa päästä maaliin. Onneksi ehdin poiketa aiemmin päivällä Lidlissä, Nobelaner, luottamus edulliseen saksalaiseen joutuu nyt äärimmäiseen testiin.

Niin, kärsimysten tie. Ville teki jälleen eilen selväksi odotuksensa mitä tulee huomiseen vierailuumme Stamford Bridgelle. En voi kuin lohduttaa ystävääni sillä, ettei hän ole tahtomattaan päätynyt Tohtori Pirun vastaanotolle.

’Sateenkaarenmaa jäi kauas taa kun ystävyys, toivo ja veljeys ahtojäihin paiskataan.’

Tiesittekö muuten, että Via Dolorosan uusi tuleminen Läntisen tulkitsemana tapahtui samana vuonna kun muuan tuntematon ranskalainen manageri allekirjoitti sopimuksen erään perinteikkään englantilaisseuran kanssa.

No ei paiskata nyt mitään ahtojäihin ennen huomista oli odotusarvot mitä tahansa. Eräs jos ei kärsimysten tie, niin ainakin polku huomiselle on kuitenkin sanoitettu. Noin 70 minuuttia Manchester Cityä vastaan on kaikki mitä olen kyennyt Chelsean edesottamuksia kuluvalla kaudella katsomaan. Cesc Fabregas vieläpä Jose Mourinhon käskyttämissä sinipaidoissa on ainakin henkilökohtaisella tasolla edelleen vain jotain absurdia.

Koko kuvio, kaikki mitä on sanottu, kaikki mitä on tapahtunut ja kaikki mikä on johtanut siihen, että entinen kapteenimme ja managerimme kunnianhimoisen projektin peruskivi ja henkilöitymä johtaa kapelimestarina vastenmielisen managerinsa johtamaa vastenmielistä sinistä orkesteria on ollut ainakin toistaiseksi yksinkertaisesti liian sitkeä pala purtavakseni. Säästäkää allekirjoittanut miten hyvin tahansa perustelluilta kommenteilta siitä miksi tilanteessa ollaan, en ymmärtäisi saati hyväksyisi kuitenkaan.

Mikäli tulitte katsoneeksi managerimme eilisen lehdistötilaisuuden, on aihe tulenarka sekä kiusallinen myös Wengerille. Hyvä niin, sietääkin olla. On luonnollisesti vain oma tulkintani, mutta kaikki se valtava kokemus mikä Arsenella on, loisti poissaolollaan kun hän antoi lähes lapsellisia vastauksia toimittajien kysymyksiin aiheesta. Ja jos joku kuvittelee, että olisin tuntenut jotain mielihyvää managerimme kiemurrellessa tuolillaan, päinvastoin, Läntisen falsetti värähteli yhä lujempaa tajuntaani.

Olkaa hyvällä omalla tunnolla eri mieltä isossa kuvassa, mutta itselleni Fabregas edustaa niin merkittävää osaa seuramme historiassa, etten osaa olla syyllistämättä Arsene Wengeriä siitä, että joudun valmistautumaan huomenna kärsimysten polulle. Katselkaa ja kuunnelkaa, ehkä kaukaa haettua, muttei poissuljettua, että joutuisimme todistamaan jotain täysin päinvastaista kuin esimerkiksi tämä.

Onko väärin kutsua huomisen suhteen luottavaisia goonereita todellisuudentajun kadottaneiksi haihattelijoiksi? Väärin tai ei, mutta toiveajattelijoiden joukkueeseen ilmoittaudun yhtä kaikki. Voi olla täysin perusteltua kutsua suhtautumistani itsensä pettämiseksi, mutta teen sen rangaistuksenkin uhalla. Kalenteri kertoo lukemia neljä ja kymmenen, siis lähes kuukausi siihen, kun implantin aiheuttamat oireet ovat perinteisesti päässet valloilleen mustan marraskuun tiimoilta.

Päivitys alkaa saada pelottavia piirteitä, olen syntynyt marraskuussa. Ei sillä, ettenkö olisi sen asian käynyt läpi jo vuosikymmeniä sitten, mutta kärsimysten teineen mustana valkoisella tässä lyhyessä blogipäivityksessä.. Saksalaiset ovat kyllä panomiehiä, osaavat panna Nobelanerin ja painaa sen hinnan 91 senttiin tuohon kadun toiselle puolelle. Taidan polkaista toisen ensimmäisen kannustamana ja palata edes jossain määrin asialinjalle, tai aihelinjalle.

Ilman keskiviikkoista edes saksalaiset panomiehet kykenisivät tuskin harhauttamaan ajatusteni asennoitumista kohti huomista. Wenger käytti jälleen kerran termiä onnettomuus, kun lehdistötilaisuudessa muisteltiin edellisen kauden vierailuamme Bridgellä. Arsene totesi myös, että on täysin epärelevanttia nostaa agendalle hänen ja vastustajan kollegansa keskinäinen tilastohistoria.

Nyt, minua ei häiritse kintaalla viittaminen tilastoihin, mutta jotenkin minua häiritsee tapa millä kintaalla viitataan. Kysyn, keneltä on pois osoittaa tervettä nöyryyttä ja realismia tilanteessa, missä se on useammallakin mittarilla sekä perusteltua että aiheellista. Enkä tietenkään puhu nöyristelystä, vaan asianmukaisesta nöyryydestä suhtautumisessa edessä olevaan epäilemättä vaikeaan metsästysretkeen.

En pidä ajatuksesta, että viime kaudella rumin tennislukemin päättynyt vastaava ottelu lakaistaan maton alle vahinkona ja yritetään luoda asetelmaa, missä ilman muuta matkaamme naapurin luolaan vain ja ainoastaan voitto mielessä. Totta ihmeessä voittokin mielessä, mutta ripaus nöyryyttä kiitos.

Laitetaan riippumatta loukkaantumisista paperille kaverin ja meidän mitkä sitten ovatkaan kokoonpanot, en suostu alistumaan, en varsinkaan tennislukemin. Managerin ei kuitenkaan pidä kirjoittaa lähihistoriaa uusiksi yrittämällä motivoida joukkuettaan puhumalla onnettomuuksista tai vahingoista. On kyettävä katsoa peiliin, todettava meidän olevan se nyt jo kymmenisen vuotta ollut haastaja. Tästä Villekään ei ole eri mieltä, meillä on varteenotettava joukkue vähintään haastajan rooliin, mutta miten Arsene Wenger asetelman räätälöi, se voi kuulostaa 90-luvun menestyskappaleelta. Valitettavasti.

– hente –

Advertisements

2 thoughts on “Oh so Cescy Blues

  1. Kyllä meidän pojat sitte sössikii ihan uskomattomalla tavalla vielä lähes varman nousun,niin monta mahista oli varmistaa nousu veikkausliigaan mut ihan totaalinen sulaminen lopus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s