Kausittainen takuuvarma tappio koettu Stamford Bridgellä

Chelsea – Arsenal 2-0 (1-0)

Mitään uutta tai mullistavaa ei nähty eilen. Mourinho jatkoi siitä mihin on jäänyt aikaisemmilla 11 kerralla eli ei hävinnyt edelleenkään Wengeriä vastaan ja otti odotetusti kaikki kolme pistettä. Ottelu oli tasaisempi kuin viime vuonna, mutta silti voittajasta ei olut suurta epäselvyyttä missään vaiheessa. Kotijoukkue oli numeroiden verran parempi. Sitä on paha mennä kiistämään.

Heti avauskokoonpanot nähtyäni tiesi viimeisenkin toivon menneen jos sellaista nyt ylipäätään oli olemassa. Ox penkillä, joka tarkoitti taas Özilin tai Cazorlan pelaavan laidalla. Ylipäätään tällaisessa pelissä meillä ei ole varaa laittaa molempia kentälle. Se heikentää keskikentän puolustuspeliä liikaa ja lisäksi toisen laidan hyökkääminen on myös pelkkää sivuttaissiirtelyä.

Jos molemmilla laidoilla olisi ollut kärjessä olevan Welbckin lisäksi nopeutta ja haastovoimaa, niin ehkä Chelsean ei olisi ollut aivan niin helppo puolustaa. Özil ei kuitenkaan tarjoa ylöspäin laiturina lähellekään tarpeeksi uhkaa ja lisäksi mies ei pääse käyttämään laidalla syöttövalikoimaansa läheskään parhaalla mahdollisella tavalla. Ensinnäkin syöttökulmat ovat huonommat ja toisekseen liikkeitä eteenpäin on vähemmän saksalaisen viedessä toisen oikean laiturin pelipaikan.

Ei Oxin penkkikomennus ollut mikään yllätys, päinvastoin arvelin juuri noin tapahtuvan. Eihän Ox kuin tehnyt maalin Tottenhamia vastaan edellisessä liigapelissä, joten on aivan loogista, että siitä hyvästä laitetaan takaisin penkille.

Joku varmaan haluaa jossitella punaisilla ja keltaisilla korteilla, joita ei annettu. Mielestäni tilanteet menivät lähes tasan. Cahill olisi voinut ja jopa pitänyt lentää ulos, mutta vastaavasti Koscielny ja myös Welbeck lopussa olisivat sitten ansainneet nähdä punaista saman linjan mukaan. Keltaiset menivät myös aika tasan tai siis niiden antamatta jättämiset. Oscarin olisi voinut heittää ulos parilla keltaisella, mutta vastaavasti meiltä Chambers olisi voinut nähdä punaista kahden keltaisen seurauksena jo avausjaksolla. Ainut suuri tuomarivirhe oli mielestäni Cescin käsipalloilu, josta olisi kuulunut rankkari, mutta valitettavasti me emme näitä saa juuri koskaan.

Koko ottelussa emme saaneet laukaustakaan päin Chelsean maalia ja se kertoo kaiken oleellisen kuinka lähellä olimme voittaa tai edes saada tasapelipisteen. Toisin sanoen äärimmäisen kaukana siitä. Mielestäni saimme koko ottelussa yhden kunnon maalipaikan, kun Wilshere olisi päässyt loistavaan vetopaikkaan, mutta ei saanut palloa haltuun boksin rajalla, vaan se karkasi liian pitkälle ja Cech poimi pallon oikea-aikaisella vastaantulolla.

Puolustusvoittoisesti pelitapa eilen oli oikea ratkaisu normaalin ”oman pelin” pelaamisen sijaan, mutta valitettavasti Oxin jättäminen penkille ja pelaajien peluuttaminen sitä myötä väärillä pelipaikoilla ei vain anna eväitä huippuvastustajan kaatamiseen. Oli hyvä, että emme antaneet aiempien kamppailuiden tapaan Chelsealle tilaa kovinkaan paljon puolustuslinjan selustaan, mutta samalla tämä vain tarkoitti meidän hyökkäyspelin lamaantuvan myös kokonaan. Toki puolustusvoittoisesta pelitavasta huolimatta kertaalleen Fabregas vapautti pystysyötöllä Costan maalintekoon.

Tasapaino hyökkäämisen ja puolustamisen suhteen oli pahasti hukassa ja se todella erotti joukkueet eilen. Tiukka puolustuspeli ja vastaiskuihin perustava pelitapa pitäisi kuitenkin tuottaa jonkin verran maalipaikkoja ja laukauksia, jota eilen ei todellakaan tapahtunut. Yksi syy on tietysti asiassa, että olemme äärimmäisen heikkoja käyttämään hyväksi hyökkäyspään erikoistilanteita. Juuri eilisen kaltaiset ottelut olisi joskus mahdollista voittaa niillä, mutta tätä ei tapahdu koskaan Wengerin johdolla.

Wenger rakastaa sanaa naiivi ja se todella myös kuvasi meidän pelaamista muutamissa ratkaisevissa tilanteissa. Ja tämä ei suinkaan koske vain eilistä ottelua, vaan sama on vaivannut jo vuosikausia. Tämä Onlinegoorin forumilta otettu lainaus on loistava asiaan liittyen:

Rosicky fannying about and complaining about Fabregas blocking the ball illegally sums up our utter fucking naivety. Should have just smashed the ball and broken his arm if he needed to.

Our naivety is embarrassing. Time and time again they buy cheap fouls from nothing situations. Towards the end of the first half Welbeck clipped the ball round the corner against Cahill who clipped him on a yellow – if he goes down the ref has a decision to make but instead he stayed on his feet despite no advantage. Oscar went in late on Chambers as he cleared the ball down the line after about 70 minutes – if Chambers goes down holding his leg it’s a guaranteed booking, he doesn’t.

We let them slow down every free-kick we had by picking up the ball etc, if a player grabs it out their hand and causes a scene it at least highlights it to the ref. When Wilshere took that heavy touch in the first half he could have thrown himself in and got the ball and smashed Cech who has a habit of bottling collisions. Ball could pop up favourably, Cech could hurt himself and they’d be left without a keeper for an hour. Instead he didn’t, definitely worth the risk of a yellow.

Lisäisin vielä ainakin Hazardin maaliin johtaneen tilanteen edelliseen listaukseen. En suuremmin syytä Koscielnya, vaikka ranskalainen olisi toki voinut paremminkin pelata tilanteen. Suurin syy on kuitenkin keskikenttämiehillä ja taisi olla Cazorla, jolla olisi ollut selkeä mahdollisuus kaataa Hazard noin 20 metrissä. Siitä olisi tullut varoitus ja vapari, mutta mitä sitten. Tuskin vaparista olisi tullut maalia, mutta nyt jälleen kerran taktinen rike jäi tekemättä ja seurauksena oli rankkarimaalia. Voitte olla varmoja, että jos sama tilanne olisi tapahtunut toisessa päässä, niin Chelsean keskikenttäpelaajat olivat kaataneet esim. Sanchezin aivan varmasti. Meillä sen sijaan Flamini ja kumppanit ottavat varoituksia tarpeettomissa ja suorastaan tyhmissä tilanteissa, mutta oikean paikan tullen rike jää sitten tekemättä.

Wengerin epätoivoa kuvasi kaikista parhaiten Mourinhoon käsiksi käyminen. Tämä oli jotain uutta. Jatkuva ja suoraan sanoen säälittävä joka tilanteesta kitinä neljännelle erotuomarille on ollut arkipäivää jo vuosia, mutta nyt Mourinho on todella saanut otteen Wengeristä ja päässyt managerimme ihon alle oikein kunnolla. Sinänsä Mourinhon tönäiseminen on vain plussaa ja omasta puolestani olisi mieluummin niitannut kunnolla samaan hintaan. Silti epätoivo alkaa olla hurjaa luokkaa, kun managerimme ei tusinankaan ottelun jälkeen ole pystynyt voittamaan yhtään ottelua Chelsea luotsia vastaan ja tuskin tulee jatkossakaan tuossa onnistumaan.

Pakko ottaa esille sitten aihe Fabregas. Mies pelasi loistavan ottelun ja vapautti Costan ratkaisemaan pelin lopullisesti. Tämän arvaamiseen ei tarvittu suurta ennustajaa, mutta kiitos tästäkin Wenger.

Kaikista naurettavinta ovat managerimme selitykset, että Cesciä ei otettu takaisin Özilin takia. Özil pelaa laidalla ja kaiken lisäksi vaikka saksalainen pääsisi ainoalle oikealle pelipaikalleen keskelle, niin silti pelipaikka ja rooli olisi eri kuin entisellä kapteenillamme. Özil on kymppipaikan pelaaja, kun taas Fabregas on enemmän keskikentän keskimmäinen ja alempana viihtyvä pelintekijä. Kuvitelkaapa mikä kolmikko olisi esim. Matic, Fabregas ja Özil. Meillä voisi olla kaksi noista tai pitäisi olla ja Maticin tapaisen pelaajan olisi voinut hankkia kesällä, mutta Wenger menee mieluummin Artetalla ja Flaminilla.

Muutenkin Fabregas pesee Özilin pelaajana kevyästi. Özil ei ole johtava pelaaja, vaan pelaa hyvin silloin kun joukkue on hyvä, mutta Fabregas sen sijaan pystyy nostamaan koko joukkueen tasoa omalla tekemisellään. Lisäksi miehellä taitaa olla enemmän syöttöjä tämän kauden liigapeleissä kuin meidän koko joukkueella. No ei me olisi espanjalaista tarvittu takaisin ja oli oikea ratkaisu päästää mies Chelseaan. Hyvin tuntuu uppoavan Wengerin propaganda ja toivottavasti eilinen edes herätti hiukan todellisuuteen. Epäilen kuitenkin vahvasti, sillä kehitystä on tapahtunut, kun hävisimme vain kahdella maalilla tällä kertaa.

Sillä ei ole mitään väliä, että olemme sarjataulukossa sijalla kahdeksan, 10 pistettä kerättynä 21 mahdollisesta on katastrofaalinen suoritus. Kaksi voittoa seitsemässä ottelussa on toiseksi heikoin alku koskaan Wengerin aikakaudella seurassa ja kun tähän lisätään tippuminen ensimmäisessä Liigacupin pelissä sekä tappio Mestareiden liigassa, niin alkukautta voi helposti pitää koko Wengerin ajan heikoimpana. Se siitä loistavasta ja kaikkien aikojen siirtokesästä sekä eteenpäinmenosta. Niin ja enää ei Wengerin kananttajat voi myöskään huudella tappiottomalla alkukaudella liigassa. Eihän sillä missään vaiheessa ole ollut mitään merkitystä, kun pisteet lasketaan ja ei kai edes eniten Wengerin nimeen vannovat odottaneet tappiottoman kauden toistuvan tällä kaudella.

Kaiken kruunasi eilen ottelun loppupuolella jo kolmatta vai jopa neljättä vuotta putkeen Stamford Bridgellä kotikannattajien laulamana kuultu chantti, joka menee näin:

Arsene Wenger, We want you to stay

Tuo kertoo kaiken oleellisen tilanteestamme. Yhden pahimman kilpailijamme kannattajat haluavat managerimme jatkavan ja samaa on kuultu jo vuosia. Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä ja jos olisin Chelsean kannattaja, niin olisin juuri tuota mieltä, mutta näin goonerina tilanne on toivoton ja pienintäkään valonpilkahdusta ei ole nähtävissä tunnelin päässä.

8 thoughts on “Kausittainen takuuvarma tappio koettu Stamford Bridgellä

  1. Loistava päivitys blogistilta.kyllä ehkä ne ”ulosajot” melko tasan menivätkin,niin kyllä jossiteltavaa omasta mielestäni tuomarituominnasta jäi,cahill olisi ehdottomasti pitänyt ajaa ottelun alussa ulos,ja jos näin olisi käynyt,olisi myös peli kehittynyt eri lailla ja eri suuntaan,eikä welbeckin taklausta koskaan olisi tullut kenties.samoin se päivänselvä rankkari harmittaa niin vietävästi.

  2. Voisiko nyt kun tämä peli on pelattu, lopettaa turhan lässytyksen Fabregasista, tuosta Chelsea-mulkusta?

    Eikä se nyt heittämällä parempi pelaaja ole kuin Özil. Özil pelaa nyt aika huonosti, mutta kerrankos sitä kokonainen kausi on MM-krapulasta kärsitty. Näin valitettavasti varmaan Arsenalin saksalaisillakin.

  3. Muutamia sekalaisia kommentteja:

    – Itselle nämä Chelsea pelit ovat isompia paikallismatseja kuin Spurs pelit. Siksi kyllä sattuu, kun tulokset ovat olleet mitä ovat. Positiivista oli kuitenkin nähdä Wengerin agrressiivisuus, kun Mourinho on ollut pahasti niskan päällä, koska kertoo että otteluihin varmasti valmistaudutaan niin, ettei todellakaan haluta hävitä enää.

    – Kummallakaan ei ollut maalipaikkoja, mutta Costa iski siitä yhdestä paikastaan, kun Wilshire taas ei saanut palloa haltuun omassa vastaavassa paikassaan. Isoissa peleissä tuollaiset ratkaisee. Chelsea sai rankkarin oikeutetusti, mutta meille sellaista ei tullut selvästä käsivirheestä huolimatta.

    – Fabregas halusi lähteä Arsenalista, ja vaikka on niin kertonut rakkaudestaan seuraa kohtaan, hän meni pahimpaan paikallisvastustajaan. Kertooko tämä ehkä jotain enemmän pelaajasta kuin Wengeristä.

    – Wengeriä saa ja pitää kritisoida, mutta omalla porukalla. Mutta jos muiden joukkueiden pelaajat, managerit tai fanit tekee sitä, niin en ymmärrä että näitä hehkutetaan.

    • Arsenal internet fanittamisessa on se että negatiiviset johtopäätökset vedetään yhden ottelun perusteella ja sitä ei sen jälkeen helpolla muuteta. Ja aina kun sanoo jotain positiivista niin pitää muistaa sanoa että ei tämä kauaa kestä tai onhan se aina nähty!
      Özilistä sen verran että kaveri tuntuu saavan paljon paskaa niskaan koska pelityyli näyttää ehkä hieman laiskan oloista. Toki peliesitykset eivät ole olleet mitenkään loistavia. Useimmiten yhtä hyvää suoritusta pelissä seuraa vähintään yksi huono.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s