’Arsenal 2.0’

Pidän politiikasta, voisin jopa sanoa harrastavani sitä ainakin jossain määrin. Ei aktiivista osallistumista, mutta lehtereiltä tarkastellen. Seuratessani keskiviikkona eduskunnassa käytyä välikysymyskeskustelua valtiontaloudesta, hämmennyin keskustelun sisällön yhtäläisyyksistä mitä tulee punavalkoiseen harrastukseeni ja sen ympärillä käytävään debattiin.

Jos on valtiontaloutemme tilanne vaikea, onnellisten tähtien alla ei vaikuta punavalkoinen karavaanimmekaan kulkevan. Tilanteen vaikeudesta kertoo tälläkin foorumilla käytävä keskustelu. Keskustelu, joka saa siis mielestäni yhä poliittisempia piirteitä, ja keskustelu, missä tunteet saavat aikaan ainakin omissa papereissani ylilyöntejä.

Etten nyt kuulostaisi virkamieheltä, todettakoon, että tunnetta pitääkin olla. Todettakoon välihuomiona myös se, ettei edellinen viittaukseni virkamiehiin tarkoita mitään muuta kuin kansankieltä, jos sallitte, te virkamiehet. Poliittiseen keskusteluun kuuluu kuitenkin ikävänä piirteenä, että johtuen poliittisista suuntauksista, tavoitteet sekä päämäärät tuntuvat jäävän ajoittain keskustelussa sivurooliin.

Tavoitteiden ja päämäärien jäämistä keskustelussa sivurooliin tapahtuu etenkin silloin, kun tilanne on vaikea ja keskustelu kärjistyy. Nyt, Suomen valtiontalouden tilanne on vaikea, selvä. Yhtä selvää lienee sekin, ettei Arsenalin alkanutta kautta voi kuvata hyväksi, ei vaikka kuinka niin haluaisimmekin. Jos on politiikasta tuttua uskoa välillä sokeastikin valitsemaansa agendaan ja sen, vain sen, oikeellisuuteen, vastaavaa sokeutta voi havaita punavalkoisessa yhteisössämme.

Tässä kohtaa on syytä tuoda esiin, etten yritä kirjoituksellani esiintyä minään profeettana tai rauhankyyhkynä, päinvastoin. Allekirjoittanut on koulutukseltaan lähinnä kirjekurssin suorittanut mielensäpahoittaja sekä itseoppinut heikinheimolainen. Näistä lähtökohdista ei ole syytä lähteä kokeilemaan siipiään rauhankyyhkynä, saati neuvomaan ketään. Keskityn pahoittamaan mieleni vastaisuudessakin ja suhtautumaan asioihin heikinheimolaisittain. Sitä paitsi, totesinhan heti alkuun pitäväni politiikasta.

Miksi sitten jyrisen tässä kuin joku wannabe Kummola? Epäilemättä siksi, että painin aivan samojen vaikeuksien kanssa kuin kuka tahansa Arsenalin kannattaja, tai fani, terminologinen dilemma mitä Isse viime viikon kolumnissaan käsitteli. Samaisessa kolumnissa oli tämän päivityksen teemaan huomionarvoista sekin, että politiikassa pitkän uran tehneille, heihin kohdistuvan kritiikin rima asettuu kovasti matalammalle kuin tuoreempien kasvojen kohdalla. Kokemusta ei tietenkään pidä aliarvioida, kaikkea muuta, mutta sitä ei tulisi käyttää keppihevosena.

Kuten sanoin, painin samojen ongelmien kanssa kuin oletan valtaosa meistä. Valehtelisin, mikäli kuvailisin omaa kannattamistani juuri nyt jääkaappikylmäksi olueksi. Saati ensimmäiseksi jääkaappikylmäksi olueksi, joka mainoslauseen kiteyttämänä maistuu parhaalta. Olo käy jo tukalaksi, kun jatkan vertauskuvaa saarilla hanasta laskettuun Guinness’iin. Vallitseva tunnelma on lähinnä lähikaupasta tiistai-illan ottelua silmällä pitäen hankittu peruslager, joka löytyy puoliksi juotuna keskiviikkoaamuna huonelämpöisen herkullisena keittiön pöydältä. Tai kylmä appelsiinimehu välittömästi hampaiden pesun jälkeen nautittuna.

Kotimaan politiikkaa seuraavat tietävät varsin poikkeuksellisen asetelman mitä tulee hallituksen ja opposition äänimääriin suuressa salissa. Poikkeuksellinen tilanne on johtanut siihen, että keskustelua käydään ennenaikaisista vaaleista. Koska allekirjoittanut ei edelleenkään ole politiikan ammattilainen, kaikki tällainen keskustelu johtaa harhaan itse asiassa. Puhutaan siis valtiontaloudesta tai Arsenalin menestyksestä (menestymättömyydestä), osapuolten yhteinen tavoite vaikeina aikoina unohtuu muun keskustelun alle.

Nyt, tiedämme millä puolen aitaa Ville on. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että ajoittain kritiikki on ollut kohtuutonta. Kun kommentissa vaaditaan Villeä seuramme manageriksi, on helppo ymmärtää millä tasolla keskustelua käydään. Sekin särähtää korvaan, kun väitetään Villen epäilemättä hyvinkin kriittisiä kirjoituksia perusteettomiksi – perustelematta. Ollaan jälleen politiikan ytimessä, missä oppositio tuomitsee hallituksen ja hallitus perää vaihtoehtoa. Keskustelu on värikästä, sitä käydään tunteella, mutta miksi sitä käydään?

Ville on luovuttanut managerimme suhteen, piste. Se, ettei hän olisi vuosien varrella perustellut näkemystään on erinomaisen perusteeton väite. Se millaisen katteen kukin sitten näkee perusteluille, on eri asia. Antakaa hyvät ihmiset palaa vain tulevaisuudessakin kritiikkiä, mutta hedelmällisen keskustelun aikaansaamiseksi kannattaa pohtia, sanooko jotain vain sanomisen vuoksi. Tai siksi, että näkemykset manageristamme eivät kohtaa.

Minäkin voin haistattaa Villelle pitkät, montako niitä maaleja onkaan yhteensä syntynyt FC YPAn verkkoon? Ja kaveri on toppari, erikoistilanteista, kyllä minä niin mieleni pahoitin. Näissä tilanteissa lohduttaudunkin aina heikinheimolaisuuttani, onhan se Ville kuitenkin lopulta aika hidas. Ja kankea. Ikääkin alkaa olla jo siinä määrin, että parhaat päivät pelaajana ovat takuulla takana.

Olen maininnut usein aiemminkin, etten ole Villen kanssa automaattisesti samaa mieltä, mikäli tämä nyt olisi jollekin uutinen. On totta, että pelilliset asiat kulkevat varsin käsi kädessä, mutta liekö sitten vanhemmuuttani koen suhtautuvani joihinkin asioihin sanoisinko joviaalimmin. Voisin esimerkiksi kuvitella, että Ville ei usko voittoomme huomenna Liberty Stadiumilla, kun taas itse en varustaisi jääkaappia peruslagerilla mikäli en uskoisi voittoon. Niin, ja tässä kohtaa oma näkemykseni voi hyvinkin olla huomattavasti perusteettomampi.

Seuraavastakin kuvittelisin kehkeytyvän hyvän puhelinkeskustelun, kun kerron asettaneeni tällä haavaa kauden tavoitteeksi olla liigassa kolmen parhaan joukossa. Paitsi että se olisi parempi sijoitus kuin edellisellä kaudella, olen helvetin kiusaantunut lähes tavaksi muodostuneesta karsinnasta Mestareiden liigan lohkovaiheeseen, joka jo itsessään häiritsee valtavasti Valioliigakauden alkua. Toisaalta voin reilusti tunnustaa, että mikäli sijoitus sarjan keskikastiin tarkoittaisi tuntuvia muutoksia ja toisi mukanaan raikkaan ryhtiliikkeen, en sitäkään pahakseni laittaisi.

Keskustelu Wengerin asemasta väsyttää, yhtä lailla sitä on pakko käydä. Ristiriitoja kannattajien kesken on aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta näin pitkään jatkunutta kahtiajakoa en muista. Minua häiritsee esimerkiksi se, että kaikkein vannoutuneimmat Wengerin puolustajat eivät tunnu edes näkevän, että vääjäämättä ura on lähestymässä loppuaan. Toivon, ettei ajauduta tilanteeseen, missä löydämme itsemme ilman manageria niin, ettei siihen ole osattu valmistautua.

Kun suuntaan katseeni seuran johtoon, hiipii puserooni väistämättä pieni pelko mitä tulee varsinaiseen lajiosaamiseen. Tässä kohtaa syyllistyn puhtaasti spekulointiin, mutta vallitseva tilanne vaikuttaa kuin siltä, että Arsene Wenger saa jatkaa toimessaan niin pitkään kuin monsieur tahtoo ja kun aika on kypsä, ranskalainen valitsee itselleen seuraajan. En tietenkään väitä, etteikö Wengerin näkemykselle voisi olla sijansa, mutta ilman osaavaa, kunnianhimoista ja tavoitteellista johtoa parhaaseen mahdolliseen tulokseen päätyminen vaikeutuu.

Ymmärrän päivitykseni rönsyilevän nyt lähes holtittomasti, sillä punaiset langat ovat umpisolmussa siitä kun otsikon olin saanut kirjoitetuksi. Lähtökohtana oli joka tapauksessa lievä ärtymykseni Villeen kohdistuneesta kritiikistä ja nimenomaa mielestäni perusteettomista syytöksistä, etteikö Ville pyrkisi näkökantojaan perustelemaan. Otsikon nappasin yhdestä kommentista matkan varrelta, mutta olkoon blogin nykyinen pääarkkitehti edelleen tuttu ja turvallinen versio 1.0, linjattomuudesta versiota ei voi ainakaan moittia.

Omasta puolestani en voi kuin toivoa värikästä keskustelua jatkossakin. En muista missä törmäsin aiheeseen, mutta sopii mielestäni erinomaisesti teemaan, jonka kuvittelen olevan jossain piilossa tässäkin päivityksessä. Itse en käytä sosiaalista mediaa, mutta ylipäätään mediakentän valtava laajuus on omiaan lujittamaan ja pitkittämään nyt polarisoitunutta tilannetta. Facebookissa peukutetaan puoluetovereille, Twitterissä seurataan puoluetovereita ja NewsNow’n listalta on poistettu tahot, jotka eivät vastaa omaa maailmankuvaa.

Toisinsanoen luin, että tällainen käyttäytyminen edesauttaa konfliktien syntymistä ja pahimmillaan radikalisoi käyttäjää. On jotenkin huvittavaa, että Villeä on syytetty siitäkin, että on ylipäätään kirjoittanut ja linkittänyt artikkelista, joka on julkaistu Daily Mailissä. Allekirjoittaneellakin on hyvin varauksellinen suhde mainittuun mediataloon, mutta en minä sitä boikotoi, saati julista artikkelia roskaksi vain siksi, että julkaisija on Daily Mail.

Niin on pienet piirit meillä täällä Suomessa, että ollaan tyytyväisiä Villen pitäisikö sanoa päivittelyyn. Kriitikoille sopii todeta jälleen heikinheimolainen tulokulma asiaan, ajatelkaa miten paljon Ville kuluttaa aikaa ja energiaa blogin ylläpitämiseen ja vain tuottaakseen itselleen mielipahaa seuratessaan Wengerin puuhastelua. Vaatii nimittäin kestävyyttä väitän. Joka kerta, kun Ville nostaa esiin kokemiaan epäkohtia, kohottakaa malja sille, taas topparia viedään. Ja antakaa palautetta, mutta perustelkaa se.

Näin, politiikan viikkoon kuului allekirjoittanutta inspiroinut välikysymyskeskustelu ja kuten systeemiin kuuluu, keskustelun tiimoilta äänestettiin eilen. Edellisen kerran hallitus on kaatunut välikysymyksen johdosta 1958, eli kaiketi kohti kevättä niin kotimaamme politiikassa kuin punavalkoisessa yhteisössämmekin. Koska se ei ole salaisuus ja olen sen kyllä jo aiemminkin kertonut, mikäli pitäisi äänestää nykyisen managerin jatkamisesta toimessaan, painaisin punaista.

Tämä konkreettinen valinta ei ole syy vahvalle kannanotolleni puolustaa tässä päivityksessä Villen linjauksia. Se, että totesin aiemmin tavoitteen kolmen joukkoon liigassa, ei se vastaa odotuksiani. Mutta ilman vaikka sitten väkisin keksittyä tavoitetta, siinä tapauksessa pitäisi katsoa peiliin ja todeta koko harrastuksen tulleen tiensä päähän. Tavoitteeni maistuu sille mainitulle puoliksi juodulle huonelämpimälle oluelle edelliseltä illalta, mutta jos vaihtoehto olisi kuolla nestehukkaan..

Elämme äärimmäisen kilpaillussa maailmassa ja tässä kilpailussa emme ole pärjänneet. Harrastuksemme on tulosurheilua, saavutuksemme ovat jääneet laihoiksi. Tiettyyn pisteeseen asti kykenen olemaan ylpeä ja tyytyväinen tuloksestamme, kun tuloksen kohdalla puhutaan terveestä taloudenpidosta. Kun sitten keväällä liigamestaruutta juhlitaan milloin Manchesterissä, milloin Länsi-Lontoossa, taloudellisella tuloksella juhliminen ei tunnu mielekkäältä syyltä avata kuohuvaa.

Vaikka seuralla olisi varaa lahjoittaa paitoja myytäväksi Hakaniemen torille, kaupaksi kävisivät voittajien paidat. Jesse 4v näkee Urheiluruudusta Valioliigan ratkaisun tai seuraa kenties jo koko ottelun Mestareiden liigan finaalin merkeissä, Jesse 4v haluaa pelipaidan, voittajien pelipaidan. Jessellä 4v ei ole mitään käsitystä siitä, että toisaalla Arsene Wenger on luotsannut Arsenalin 18:tta kertaa peräjälkeen Euroopan ykköskilpailuun, siis karsimaan paikasta Euroopan ykköskilpailuun.

Minä pelkään, että Stan Kroenkea Jessen 4v valinta, saati tietämättömyys Arsenalin sijoittumisesta neljänneksi, ei kiinnosta. Meillä on seurana kaikki edellytykset pärjätä äärimmäisen kovassa globaalissa kilpailussa, mutta onko seuramme nykyisessä johdossa ymmärretty miten oikeasti tärkeää on tehdä muutakin kuin taloudellista tulosta. Onko seuramme johdossa edes pohdittu, onko nykyinen managerimme paras mahdollinen vaihtoehto turvaamaan sen taloudellisenkin tuloksen.

Lienee kaikkien kannalta hyvä uutinen, että joudun viheltämään pelin poikki tässä kohtaa. Homma lähti aavistuksen lapasesta ja nyt täytyy rientää toisaalle, olkoon, että asia jäi kesken. Koska huomenna pelataan, juhlapäiväksikin olen sitä tavannut kutsua, yksi kiinnitä katseesi -kohde.

Manageri toistaa lehdistötilaisuudesta toiseen, miten erinomainen henki joukkueen sisällä vallitsee. Ehkä sitten olen kyyninen, mutta pelkästään kuluneella viikolla olemme todistaneet sekä kapteenin että varakapteenin kovin vakavia viestejä. Ymmärrän täysin viestien tarkoituksenmukaisuuden, puhumattakaan aiheellisuudesta, mutta mikäli näiden viestien perusteella uskaltaisin arvioida tunnelmaa joukkueen sisällä, tekisi mieli sanoa, että takareittä kiristää.

Toisin sanoen, emme tarvitse mitään psykologian tutkintoa tulkitessamme miten vapautunutta joukkueen tekeminen on, seuratkaa pelaajien suorittamisen ohella ilmeitä ja kemiaa. Onhan tämä mukavaa, täytyyhän sen olla? Mikäli – oman tulkintani mukaan – pelaajien elekieli korreloi managerin havaitsemaa erinomaista tekemisen meininkiä, on syytä toivoa vakuuttavaa tulosta maaottelutauolle ja kohti yhä viileämpiä iltoja The Hawthornsilla tai Britannia Stadiumilla. May the force be with you Alexis.

Kauniiksi lopuksi – älkääkä udelko miksi – terveiset selostuskoppiin Tuomas Virkkuselle, jatka samaan malliin. Arsenal 2.0 kiittää ja kuittaa, vakaa ja haittaohjelmien vaikutuksesta vapaa 1.0 palaa eetteriin jälleen huomenna, ellei paatokseni saastuttanut ruutua siniseksi kera viestin syntax error, silloin kun Jesse oli 8v ja ihmetteli Football Manageria Spectrumilla.

hente

4 thoughts on “’Arsenal 2.0’

  1. Kiitos Hente. Toivottavasti avaa keskustelua. Tarkoitus ei ole hyökätä ketään vasten, vaikka omatkin kirjoitukset välillä kriittisiä blogistia sekä kanssakommentoivia kohtaan.

    Olen ennenkin sanonut, että jos sydän kertoo, että ”osaan itse paremmin”, niin lämpöiset onnen toivotukset matkaan, lupaan tulla lukemaan blogia, jos siitä kuulen. Olen itsekkin koittanut blogin kirjoitusta ja minusta ei ollut niin pitkäjänteiseen työhön.

    Itse haluaisin lukea myös kriittisimpien kommentoihien blogikirjoituksia, vaikka sitten tällä blogilla – päivän kolumnina. Se antaisi Villelle vapaapäivän kirjoittamisen suhteen, sekä meille kaikille toisenlaisen näkökulman asioille.

  2. Hyvä päivitys ja aiheellinen. Tosin kannattajien toistensa syyttely on täsmällinen kuva seuran laskeneesta tasosta ja ennen kaikkea julkisesta kuvasta, jonka monoliittisyys on pahoin rapautunut.

    Tilannetta hallitsee isohkossa osassa kannattajakuntaa toivottomuus. Itse kuulun tähän segmenttiin. Ei vaadi tarkkanäköisyyttä, jotta huomaa viimeisten vuosien ajan kumuloituneet nöyryytykset kentällä, viimeisimpänä maineikkaan Anderlechtin pisteenryöstö ja viime kauden rökäletappiot paremmille joukkueille. Ja kuten näimme äskettäin, mahdollisuus voittaa Chelseaa, Bayernia ym. lähestyy asymptottisesti nollaa. Tämän kauden teema tuntuukin olevan ikävien rökeletappioiden välttäminen, ei menestys sinänsä.

    Wenger on luvannut tarttua vuosien varrella heikkoihin erikoistilanteisiin, loukkaantumisiin, nöyryytyksiin ja moniin muihin asioihin. Varmasti omassa mielessään onkin näin tehnyt, en sitä epäile, mutta näin kaukaa katsellen hän tuntuu toimivan kovin kapeassa putkessa ja erityisesti kaikki taktinen tekeminen on kovin pienien nyanssien hieromista, jossa moderni ote ei lainkaan loista.

    Omasta mielestäni seura kaipaa raikastusta konkreettisen tekemisen tasolle, ei enemmän samaa vanhaa. Näin seurajohto kuitenkin valitsi ja edessä olevat vuoden tuntuvat hieman turhilta pelillisesti, ainoa merkityksellinen asia on talouden edelleen vahvistuminen. Siitä iloitseminen on, kuten yllä jo sanottu, jokseenkin absurdia härmäläisestä näkökulmasta.

  3. Eduskunnassa sai voiton joukkue, joka raahasi paikalle myös sairaat. Lukemat olivat 97-94. Wengerhän on tosiaan samoilla linjoilla…

  4. Cityhän tulee selkä edellä vastaan. Ja Chelsea johtaa liigaa jo 8 pinnalla, Sotonia ei lasketa. Taitaa tulla harvinaisen tylsä kausi, paitsi jos tykkää jännittää virtuaalipokaaleita kun UCL-sijoja mestarin alapuolella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s