Vuoden viimeinen päivitys – 362/365

Huomenna on jälleen pelipäivä, mutta en aio mennä siihen vielä kovin tarkasti. Nelossijakisailu ei vain jaksa innostaa erityisesti. Se tie on yksinkertaisesti kuljettu loppuun ja muutoksen aika olisi ollut jo aikoja sitten.

Sen verran kuitenkin huomisesta, että Rosicky palaa kokoonpanoon sunnuntain lepovuoron jälkeen. Vastaavasti Welbeck on todennäköisesti sivussa reisivamman takia. Tämä tarkoittaa luultavasti Sanchezin olevan piikissä ja sitten joko Rosicky tai Cazorla pelaa laiturina. Podolskin ja Campbellin käyttäminen olisi myös mahdollista, mutta tuskin tapahtuu. Ennemmin Wenger laittaa postimiehen kärkeen, jolloin Sanchez voi jatkaa omalla paikallaan laiturina suhteellisen vapaassa roolissa.

Mielenkiintoinen peli on kuitenkin huomenna luvassa. Ei niinkään nelossijan takia, vaan Southampton on mielenkiintoinen joukkue, joka pelaa hyvää jalkapalloa ja siellä on useita hyviä pelaajia. Pidin Southamptonin otteista jo sen sarjanousun jälkeen Adkinsin johdolla ja peli parani entisestään Pochettinon myötä, eikä Koemanin aikana otteet ainakaan sen heikommilta näytä. Manusta aina puhutaan esimerkkinä kuinka managerinvaihdos voi mennä pieleen, mutta miksei kukaan mainitse esim. Southamptonia ja kuinka vaihtamalla jopa useamman kerran voi myös saada parannusta. Huomenna lisää itse ottelusta jonkinasteisen ennakon muodossa.

Vuosi on vaihtumassa jälleen kerran, joten on aika kiittää teitä lukijoita ja kommentoijia kuluneesta vuodesta. FA Cupin voitto oli varmasti se suurin asia vuodessa 2014 positiivisessa mielessä. Sen seurauksena kuitenkin myös tuli Wengerin jatko, joka oli taas täysin päinvastainen asia. Tuossapa ne varmaan merkittävimmät yksittäiset asiat molempiin suuntiin ovatkin.

Tämän blogin osalta kulunut vuosi on ollut ennätyksellinen. En ole tarkistanut aiempien vuosien lukuja tai tilastoja, mutta uskallan väittää 362 päivityksen vuositahdin olevan korkein määrä näinä vähän vajaana kahdeksana vuotena. Vain kolme tyhjää päivää koko vuonna ja taisipa yhtenä päivänä olla jopa kaksi päivitystä eli Henten kirjoittama sekä omani.

Määrä tietysti sinänsä ei takaa mitään. Sen voin kuitenkin sanoa on, että tämä oli poikkeuksellinen vuosi päivitysten määrässä ja tuskin osun väärän jos sanon, että toista samanlaista vuotta ei ole tulossa. Ei siis ole tulossa niin, että itse olisin päivitysvastuussa. Joku muu voi varmasti sen tehdä ja miksei saman tien täyttä vuotta ilman yhtään tyhjää päivää.

Kiitos vielä kerran teille lukijoille ja kommentoijille, sillä ilman teidän panosta emme olisi enää pitkään aikaan olleet tässä tilanteessa, että blogi on olemassa. Kiitokset myös totta kai Hentelle tuurauksesta ja ylipäätään edelleen ajattelen tämän olevan Henten blogi, vaikka mies on viime vuodet pysytellyt enemmän taka-alalla. Kiitokset myös Isselle ja Eerolle muutamista vuoden aikana saaduista päivityksistä, jotka tunnetaan ehkä jo paremmin kolumneina ja rutinoina.

Saa nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Tällä hetkellä, kuten aikaisemminkin mennään lähinnä päivä kerrallaan tämän harrastuksen suhteen. Kahdeksan vuotta tulisi täyteen maaliskuussa ja totta kai kausi olisi mukava aina saada hoidettua loppuun. En kuitenkaan lupaa tai sano varmaksi mitään kumpaankaan suuntaan. Ainoastaan sen, että jos ja kun muutoksia jossain vaiheessa tapahtuu, niin kuulette varmasti niistä niin nopeasti kuin mahdollista.

Huomenna pelataan taas, mutta sitä ennen on aika juhlia vuoden vaihtumista. Kiitokset kuluneesta vuodesta, suunnataan katseet tulevaisuuteen ja palataan asiaan ensi vuoden puolella.

Sanchezin avulla olisi voitu taistella muustakin kuin nelossijasta

Sanchez on ollut lähes kaikki kaikessa meille tällä kaudella. Chileläinen on pelastanut meidät useaan otteeseen ja miehen maaleilla on otettu monta voittoa tai vähintään käännetty ottelu tasapelipisteeksi.

Niin hyvin kuin Sanchez on pelannut olemme siitä huolimatta todella kaukana mestaruustaistelusta. Suarez oli uskomattomassa vireessä viime kaudella, eikä Sanchez aivan yhtä hyvä ole tällä kaudella ollut, mutta jotain siihen suuntaan. Valitettavasti kuitenkin Wengerin muun joukkueen rakentaminen, peluutus ja taktiikat ikuisen loukkaantumisongelman lisäksi ovat tarkoittaneet meidän taistelevan Sanchezin loistavista otteista huolimatta nelossijasta mestaruuden sijaan.

Paremmalla tekemisellä tai sanotaanko suoraan kunnon managerin johdolla Sanchez olisi voinut olla meidän tämän kauden Suarez. Se oli lähellä riittää viime kaudella Liverpoolin kohdalla mestaruuteen, mutta me emme ole edes lähellä. Mielestäni tämä osoittaa vain kuinka Wenger ei saa joukkueesta enää voittavaa, vaikka saisi kuinka hankkia pelaajia. Pariin kauteen ei ole myyty ketään avainpelaajaa ja hankittu muun muassa Özil, Sanchez ja ei Welbeckään ollut halpa, mutta tästä huolimatta parannusta ei otteisiin tule, vaan pikemminkin päinvastoin.

Pelkästään hankkimalla Fabregas takaisinosto-optiolla, keskikentän pohjalle esim. Schneiderlin ja toppariksi joku perushyvä kolmostoppari olisi joukkueen peli ja tulokset sitä myötä luultavasti olleet melko erilaisia. Tietysti pelkät hankinnat eivät poista taktista heikkoutta ja rotaation puutetta, joka johtaa väistämättä avauksen pelaajien loukkaantumisiin ja penkkimiesten pelituntuman menetykseen.

Silti pelkät hankinnatkin olisivat osoittaneet, että Wenger haluaa korjata selkeimmät puutteet ja edelleen voittaa, mutta nyt syyskuussa siirtoikkunan mennessä kiinni luovutettiin kausi jo suosiolla pelkäksi nelossijan tavoitteluksi. Oksettavaa, kun samaan aikaan Wenger nostaa yhtä suurinta palkkaa kaikista managerista ja kannattajat maksavat maailman kalleimpia lippujen hintoja.

Tällä hetkellä näyttää taas vaihteeksi nelossijan kannalta hyvältä, kun olemme ottaneet seitsemän pistettä kolmesta viime ottelusta ja tasapisteissä neljäntenä olevan Southamptonin kanssa. Onnea on myös siinä, että muut joukkueet, kuten Liverpool, Tottenham ja Everton pelaavat myös todella heikosti. Jonain tai useallakin toisella kaudella olisimme tähän asti kerätyllä pistemäärällä paljon kauempana nelossijasta.

Avainasiana loppukautta ajatellen täytyy pitää Sanchezin kunnossa pysymistä samoin kuin huikean vireen säilymistä. Tähän asti chileläinen on usein ratkaissut otteluita meidän hyväksi ja pysynyt kunnossa, vaikka ei juuri lepoa ole saanut ollenkaan ja pelasi jopa Liigacupissa. Kauanko sama kuitenkaan jatkuu? Tuleeko se pelätty loukkaantuminen jossain vaiheessa tai vaikka mies pysyisi kunnossa, niin missä vaiheessa jalat alkavat painaa siinä määrin, että tehot tippuvat selkeästi ja voittomaalit jäävät tekemättä?

Tietysti esim. Koscielnyn mahdollinen paluu pidemmäksi aikaa pelikuntoon samoin kuin sairastuvalta palaavat Özil ja Ramsey voisivat kompensoida mahdollista Sanchezin puuttumista. Vaikea kuitenkaan nähdä tällä hetkellä ja tähän nähdyn perusteella kenenkään joukkueesta pystyvän samaan tai edes lähelle kuin Sanchez tähän mennessä.

Yhteenvetona voisi sanoa tällä hetkellä näyttävän kohtalaisen hyvältä jos pitää nelossijaa jonain saavutuksena. Toisaalta emme ole kuin Sanchezin loukkaantumisen päässä tilanteesta, jossa asiat saattavat nopeastikin kääntyä paljon heikompaan suuntaan.

Eilinen voitto yllätti

West Ham – Arsenal 1-2 (0-2)

En uskonut voittoon ennen ottelua, mutta hyvä näin. Allardycen joukkueet ovat sen verran vastenmielisiä, että pelkästään jo sen takia on mukava voittaa. West Ham pelasi tai toki edelleen pelaa omalla mittapuullaan hyvää kautta, joten minään helppona otteluna eilistä ei voi pitää. Muun muassa Manchester City oli hävinnyt Upton Parkilla tällä kaudella.

Positiivista oli kohtalaisen hyvä kierrätys kokoonpanossa. Coquelin oli onnistunut veto ehdottomasti. Aivan toinen aihe on mitä tämä kertoo meidän vaihtoehdoista puolustavan keskikenttäpelaajan paikalla, mutta ei mennä siihen. Ranskalainen pelasi kelpo pelin ja auttoi puolustuspelaamisessa hyvin.

Rosickyn jättäminen kokonaan kokoonpanon ulkopuolelle oli varmasti oikea veto, sillä tsekki olisi voinut jonkin verran ehkä pelata, mutta olisi todennäköisesti taas hajonnut jos näin olisi toimittu. Myös Gibbsin lepovuoroon lopun minuutteja lukuun ottamatta ja Monrealin peluuttamiseen täytyy olla tyytyväinen.

Eilinen ottelu oli kaksijakoinen ja outo pelitapahtumien perusteella. Avauspuolikkaalla olimme välillä jopa hätää kärsimässä tai ainakin pahasti alakynnessä. Tästä huolimatta johdimme tauolla kahdella maalilla, joka oli enemmän kuin olisi pelitapahtumiin nähden voinut toivoa.

Toisella jaksolla sitten pelasimme paremmin ainakin hyökkäyssuuntaan, mutta tästä huolimatta ainoastaan kotijoukkue onnistui kertaalleen maalinteossa. Se kuitenkin riitti taistelun ja myös rehellisesti sanoen hienoisen onnen avulla.

Coquelinin lisäksi onnistujiin voi laskea Cazorlan, joka viime aikoina on parantunut paljon otteitaan ja tehoja on myös alkanut tulla. Toki eilinen oli rankkarimaali, mutta maali sekin ja varsinkin kun meidän pilkut ovat liian usein jotain muuta kuin maaleja. Lisäksi espanjalainen itse oli pelaaja, joka hankki pilkun.

Koscielnyn paluu kentälle hyvä, vaikka noin 20 minuutin kohdalla Carroll vei miestä pahasti pääpallossa ja olisi paremmalla laukauksella vienyt West Hamin johtoon. Silti Kosin paluulla oli selkeästi jälleen koko puolustusta rauhoittava vaikutus, kun Merte ja myös Szczesny maalissa pelasivat paremmin. Ei tuo tietysti mitään taikuutta ole, vaan laadukkaiden ja lisäksi tuttujen pelaajien kanssa on huomattavasti helpompi pelata.

Eilisen miinukset menevät lähinnä vaihtojen suuntaan. Miksi ihmeessä tunkea lopussa väkisin kaksi lisäpuolustajaa kentälle, vaikka mitään suurempaa hätää ei ollut. Nuo vaihdot tai ainakin viimeisin Chambersin sisään ottaminen ei ainakaan parantanut tilannetta.

Penkillä oli kuitenkin taas Podolski, Walcott, Campbell ja jopa Akpom, jotka olisi voinut tuoda ratkaisemaan ottelu. Saimme todella paljon riistoja keskikentällä viimeisen puolen tunnin aikana, mutta ylöspäin ei ollut jalkoja enää yhtään mitä pidemmälle ottelu eteni tai viimeistely oli ainakin heikkoa. Siihen olisi helposti löytynyt lääke vaihtopelaajista ja todennäköisesti myös vastaiskumaali sen seurauksena.

Vaikea ymmärtää myöskään miksi vaihtaa Welbeck isona ja juoksuvoimaisena pelaajan pois ja jättää esim. Cazorla lopussa jos tarkoitus oli vain puolustaa. Oli myös selvää jo ennen Oxin vaihtoa, että mies oli aivan lopussa, mutta silti vaihto tuli vasta viitisen minuuttia ennen loppua. Samoin Sanchez oli aivan puhki, mutta pelasi totta kai koko ottelun, kun Wenger jätti mieluummin yhden vaihdon kokonaan tekemättä.

No eilen noillakin vaihdoilla voitettiin, mutta helpomminkin tai sanotaanko järkevämpään pitäisi managerimme pystyä. Tuntui taas kerran, että voitto tuli Wengerin vaihdoista huolimatta, eikä ainakaan niiden avulla ja asian ei tosiaankaan pitäisi olla niin.

Sanogo ei muuten ollut penkillä, vaikka piti managerimme mukaan olla pelikunnossa. Olisi ranskalainen varmasti ollut Akpomin tilalla eli kyseessä ei voi olla mikään muu kuin taas kerran uusi loukkaantuminen. Tämä postimiehen meillä pelaaminen on aivan täysi vitsi. Miehestä ei ole mitään hyötyä tason puolesta ja lisäksi mies ei pysy edes auttavasti pelikunnossa. Kaiken huipuksi sitten Wenger perustelee hyökkääjävahvistusten ostamatta jättämistä Sanogolla. Pieni epäilys myös on viime aikoina herännyt Walcottin pelikunnosta. Miksi minuutteja ei tule yhtään eli onko mies penkillä, vaikka ei olekaan pelinkuntoinen?

Seuraavassa ottelussa onkin sitten luvassa huikeat panokset. Suurimmat joista meillä Wengerin johdolla pelataan. Mahdollisuus on nousta kiinni nelossijapokaaliin. Tästä eivät enää panokset nouse, joten mitenkähän tässä malttaa odottaa torstaita ja visiittiä etelärannikolle Southamptonin vieraaksi. Pitää yrittää jotenkin pysyä nahoissaan tältä jännitykseltä.

Vierailu Itä-Lontooseen Upton Parkille

Edellisestä ottelusta ei ole kulunut edes 48 tuntia, kun peli vihelletään käyntiin klo 17.00. Tämä on lyhin mahdollinen aika pelien välillä mitä muistan. Tärkeäksi asiaksi nousee kierrätys, koska palautumisaikaa ei yksinkertaisesti ole paljoa.

Tämä on meille erittäin huono asia, sillä perjantaina Wenger ei tietenkään kierrättänyt pelaajistoa, vaikka vastassa oli koko sarjan heikoin vierasjoukkue. Loukkaantuneista ehkä Koscielny ja/tai Ox saattaa olla kunnossa, mutta molempien kohdalla mahdollisuus vaikutti olevan melko pieni. Näin ollen apuja ei tule siltä saralta.

Olisi hyvin tyypillistä Wengeriä peluuttaa Rosickya toisen kerran putkeen parin päivän sisään, kun ensin peliaikaa ei ole tullut koko kaudella juuri ollenkaan. Tämä olisi suoranaista idiotismia tietäen tsekin loukkaantumisherkkyyden erityisesti pelatessa useamman kerran putkeen lyhyellä palautumisajalla. Kuulostaa siis hyvin wengermäiseltä ratkaisulta.

Moni muukin, kuten joukkueella kaikki kaikessa tällä hetkellä oleva Sanchez on ihan riskirajoilla loukkaantumisen suhteen ja on ollut jo hetken aikaa. Tästä huolimatta chileläinen on varmasti avauksessa Giroudin ollessa pelikiellossa. Toki ilman ranskalaisen pelikieltoakin Sanchez mitä todennäköisimmin olisi ollut avauksessa. Sanchez on oikeastaan ainut tai ainakin ylivoimaisesti suurin tekijä, joka on pitänyt Wengerin pään juuri ja juuri vedenpinnan yläpuolella tähän mennessä kautta.

Poldi, Campbell tai edes toinen olisi käyttökelpoinen tänään(kin), mutta luultavammin Sanogo löytyy avauksesta ennen kuin edellä mainittu kaksikko. Ehkä Welbeck kuitenkin siirtyy piikkiin, vaikka viime aikojen esitykset eivät missään nimessä tätä vaihtoehtoa tuekaan. Lisäksi Welbeck kuuluu melkeinpä pahiten Sanchesin ja Merten ohella pelaajiin, jotka ovat pelanneet liikaa.

Saa nähdä kumpi tai oikeastaan kuka pelaa toisena topparina. Chambers se tuskin on eli vaihtoehdoiksi jää Monreal tai Debuchy. Tänään tämä on jopa tavallista merkittävämpi asia, sillä West Ham panostaa erikoistilanteiden lisäksi paljon Carrollille pelaamiseen ja pääpelissä vahvoillakin toppareilla on yleensä todellisia ongelmia englantilaishyökkääjän kanssa. Suoraan sanoen Carrollilla on kissanpäivät oli vastassa Monreal tai Debuchy, eikä rehellisyyden nimissä Mertekään ole tällä kaudella kunnostautunut minään ilmatilan herrana.

Tärkeää on kuinka reagoimme kakkospalloihin Carrollin voittaessa ykköspallon. Miten toimii varmistus ja pystyykö esim. puolustava keskikenttäpelaaja tulla auttamaan toppareita etupuolelle, jolloin Carroll jää kahden pelaajan väliin. Tietysti meidän tapauksessa Flamini on tuo pelaaja, joten mistään kovin erikoisesta pääpelaajasta ei ole kysymys. Tämäkin on yksi syy, jonka takia keskikentän pohjapelaaja saisi olla isompi ja sellainen, joka pystyy auttamaan myös pääpelissä.

Tietysti toinen yhtä tärkeä asia on kuinka pystymme pitämään itse palloa ja prässäämään West Hamia jo ylempää, jolloin aikaa ei ole antaa hyviä syöttöjä ja keskityksiä Carrollin nuppiin. Mitä vähemmän aikaa on syöttöjen antamiseen ja mitä kauempaa ne lähtevät, niin sitä suuremmat mahdollisuudet on pitää ilmatilassa erittäin vahva West Ham kärki kurissa.

Carrollin lisäksi nostaisin päivän vastustajan riveistä esille Sakhon. Ranskan kakkosdivarista tullut mies on laukonut lähes kaikissa pelaamissaan liigaotteluissa maalin. Wengerin valinta ranskan kakkosliigasta taisi osua väärään ja Sakho olisi kelvannut postimiehen sijaan. Kolmas huomionarvoinen pelaaja on Reid puolustuksessa. Mies ei ole tehnyt edelleenkään jatkosopimusta, joten myynti parin päivän kuluttua aukeavassa siirtoikkunassa vaikuttaa todennäköiseltä tapahtumalta. Eipä sillä, että tuo liittyisi meihin mitenkään. Toki kaikki tietävät topparin tai jopa kahden tarpeemme, mutta ei se ennenkään ole mitenkään Wengerin päätöksiin vaikuttanut.

Jos pitäisi veikata lopputulosta, niin pidän kotivoittoa tai tasapeliä huomattavasti todennäköisempänä kuin meidän kolmea pistettä. Fat Sam tietää kuinka meitä vastaan kannattaa pelata ja lepuutti Chelseaa vastaan muutamaa pelaajaa. Lisäksi todella pieni palautumisaika edellisestä ottelusta on pikemminkin kotijoukkueen etu tai sanotaan, että ei se meille mitään hyvää ainakaan lupaa.

Ehkä tämä on liian negatiivinen veikkaus, mutta tappio ja pari loukkaantumista ei ole kaukana tänään. On myös melkoinen ihme jos Carroll ei osu vähintään yhden kerran päällä. Laittakaa omat veikkauksenne ja katsotaan kuka osuu oikeaan.

COME ON YOU GUNNERS!!!

Odotettu voitto sarjan heikoimmasta vierasjoukkueesta

Arsenal – QPR 2-1 (1-0)

Vaikean kautta voittoon oli päivän teema, vaikka vastassa oli sarjan heikoin vierasjoukkue. Emme olleet missään vaiheessa ottelua selvästi kuskin paikalla, vaikka QPR oli heikko oikeastaan koko ottelun ajan. Kahden maalin johto onneksi kuitenkin riitti, vaikka tukalle meni. Toki hallitsimme tapahtumia, mutta silti aivan liian tiukalle loppujen lopuksi ottelun ratkaisu meni.

Parhaalla kokoonpanolla mentiin ja kierrätyksestä ei ollut tietoakaan. Chambers jäi penkille, mutta tuo oli aivan sama katsoen miehen otteita viime otteluissa. Chambers tai Monreal topparina ei tee yhtään mitään eroa meidän peliin tällä hetkellä.

Yllättävää oli Rosickyn avauspaikka, mutta se tuli pakon edessä Oxin ollessa sivussa loukkaantuneena. Tsekki myös onnistui maalinteossa ja vieläpä voittomaalin tekemällä. Tämä vain todistaa kuinka Wengerin kierrätys on aina loukkaantumisista johtuvaa ja ei niinkään lepovuoron antamista paljon pelanneille.

Voitimme ja se on tietenkin pääasia, mutta ei tästä silti jaksa kovin paljoa innostua. Totuus on, että voitamme Wengerin johdolla nämä sarjan heikoimmat joukkueet konstilla tai toisella ja ehkä onnenkin siivittämänä. Se valitettavasi riittää osalle kannattajista pitämään Wenger managerina ja jonain jumalahahmona.

Voikin kysyä, että tarvitseeko olla erikoinen manageri, että pystyy voittamaan Arsenalin managerina QPR:n kotipelissä? Ei mielestäni, mutta monien mielestä tämä eilinen voitto taas oli tarpeeksi, jotta voidaan unohtaa koko kauden surkea suorittaminen ja jopa useampien vuosien menestymättömyys.

En yksinkertaisesti jaksa innostua suuremmin eilisen kaltaisista voitoista, koska aina nurkan takana odottaa jo tappio tai vähintäänkin pistemenetys jotain keskinkertaista joukkuetta vastaan. Tällä kertaa se tarkoittaa West Hamia sunnuntaina. Olen erittäin yllättänyt jos voitamme Upton Parkilla huomenna.

Suurin piirtein sama avauskokoonpano taas kerran vain yhden päivän palautumisajalla ei yksinkertaisesti lupaa paljoa. Tämän lisäksi West Ham pelaa hyvää kautta ja sen vahvuudet, kuten kovuus ja pääpelivoima eritoten Carrollin toimesta ei sovi alkuunkaan meidän joukkueelle.

Ei ole väliä onko Monreal, Chambers vai Debuchy Merten rinnalla topparina, niin Carrollilla on juhlapäivä. Näin ainakin valitettavasti veikkaan ennakkoon. Toivottavasti Wenger keksii jotain lääkettä tuohon, mutta paljoa en laittaisi rahaa likoon asian puolesta. Managerimme ei tunnetusti paljoa piittaa vastustajan tekemisestä.

Totta kai West Hamin puolustus olisi haavoittuvainen, mutta loppuun peluutetut Sanchez ja Welbeck eivät vain kovin suurta uhkaa tarjoa ennakkoon ajateltuna. Toivottavasti olen väärässä ja esim. Giroudin pelikiellon seurauksena Podolski pääsee pelaamaan, mutta vaikea uskoa tämän toteutumiseen.

Sanotaan suoraan, että olen yllättynyt jos voitamme edes toisen pelin West Hamia tai Southamptonia vastaan. Nämä kaksi ovat meidän pahimpia kilpailijoita Tottenhamin ja Liverpoolin ohella tällä hetkellä ja meidän saldo kärkipään tai edes kärkikymmenikön joukkueita vastaan erityisesti vierasotteluissa on todella heikko.

Nauttikaa eilisestä voitosta jos siihen pystytte. Itselläni tunteet ovat erittäin ristiriitaiset ja tätä samaa on luvassa niin kauan kuin Wenger saa jatkaa tehtävässään. Muutosta tämä koko touhu kaipaisi ja on kaivannut jo niin monen vuoden ajan, mutta minkäs teet. Nämä helpoimmat pelit Wenger edelleen onnistuu hoitamaan konstilla tai toisella sekä onnella, joten osa kannattajista uskoo edelleen paremman huomisen olevan mahdollinen ranskalaisluotsin alaisuudessa, vaikka totuus on aivan toinen.

Tapaninpäivä eli Boxing Day ja QPR Grovella

Loukkaantumisuutiset ovat lievästi positiivisia ainakin tätä kirjoittaessa. Tosin tämä päivitys on kirjoitettu jo torstaina päivällä, joten viimeisimmät uutiset puuttuvat jos niitä on ilmaantunut. Ospina ja Rosicky ovat takaisin samoin kuin Sanogo. Todellisuudessa tämä ei tee juuri mitään muutosta. Ospina on korkeintaan penkillä jos sielläkään ja Rosicky tuskin saa peliaikaa edes vaihdosta. Sanogo saattaa jopa saada ja ottaa ehkäpä Campbellin paikan penkiltä, joten joukkueen menestyksen kannalta olisi parempi jos postimies ei olisi pelikuntoinen.

Olemme olleet vahvoja Tapaninpäivänä pelatuissa kotioteluissa. Muistaakseni luin jostain, että olisimme voittaneet seitsemän viimeistä kotiottelua tällä päivämäärällä. Hieno saldo, joka saa luultavasti jatkoa tänään.

Illan vastustaja QPR ei ole kerännyt koko kaudella yhtään vieraspistettä liigassa. Olisi siis totaalinen munaus lahjoittaa sille ensimmäinen tai jopa ensimmäiset vieraspisteet tällä kaudella. Emme ole kuitenkaan hävinneet 11 viimeiseen otteluun kotona Lontoon paikallispeleissä, joten kotivoiton mahdollisuudet tältäkin kannalta ovat erinomaiset.

Vastustajamme seuraavat pelit tämän jälkeen ovat sitä paitsi muita putoamistaistelussa olevia seuroja vastaan, joten tämäkin pelaa meidän pussiin. Vierasjoukkue ei välttämättä lähde tänään parhaalla kokoonpanolla liikkeelle, kun kahden päivän päästä vastassa on kotiottelussa Crystal Palace.

Meidän voiton pitäisi olla selvä tänään, mutta jos hakee jotain perusteluja miksi vierasjoukkue voisi saada pelistä jotain on Charlie Austinin nimi yksi esiin nouseva asia. Englantilaishyökkääjä on ollut hurjassa iskussa viime aikoina, mutta koko QPR:n joukkueen tapaan maalit ovat pääasiassa tulleet kotikentällä Loftus Roadilla.

Toinen QPR:ää puoltava asia on managereiden väliset tilastot. Redknappin tilastot ovat hyvät Wengeriä vastaan, sillä viimeisestä 18 kohtaamisesta Wenger on pystynyt voittamaan ainoastaan viisi Redknappin luotsaamia joukkueita vastaan. Ei todellakaan hyvä tilasto, kun Tottenham on ollut Redknappin paras joukkue.

Vierasjoukkueesta Austinin lisäksi kannattaa seurata keskikentältä Feriä ja Mutchia, mikäli kolmikko ylipäätään pelaa. Molemmat keskikenttäpelurit ovat hyökkääviä ja osaavat maalinteon. Puolustuksessa vierailijoiden paras pelaaja on Caulker, joka olisi kelvannut meillekin kolmostopparin rooliin kesällä. Unohtaa ei kannata myöskään Bartonia, sillä miehen ollessa kentällä voi suurin piirtein mitä vain tapahtua.

Uskon Wengerin lähtevän tähänkin otteluun parhaalla kokoonpanolla. Toinen vaihtoehto olisi toki yleensä tässä joulun ja uuden vuoden peliruuhkassa nähty lähes koko joukkueen rotaatio. Toisaalta koko joukkueessa ei ole edes pelaajien terveenä ollessa tarpeeksi puolustajia tämän toteuttamiseen saatikka tässä loukkaantumistilanteessa.

Saa nähdä mikä on avauskokoonpano, mutta pidän kotivoittoa joka tapauksessa oikeastaan varmana. Tämä on niitä pelejä, joissa vielä pärjäämme vastustajan ollessa tarpeeksi heikko ja ehkä vielä kakkoskokoonpanolla liikkeellä. Sunnuntaina taas veikkaan tilanteen olevan aivan päinvastainen ja siitä pelistä on helppo veikata vaikeaa jo tässä vaiheessa. Tänään kuitenkin ensin vastassa QPR.

COME ON YOU GUNNERS!!!

Wenger puhuu itsensä jatkuvasti pussiin ja muutenkin sanomiset ovat pahasti todellisuudesta irtaantuneita

Pitkän aikaa Wengerin puheet, lupaukset ja selitykset ovat olleet vailla pohjaa tai oikeastaan mitään järkeä. Niiden ainoa tarkoitus näyttää olevan kohdistaa syy ja kritiikki johonkin muualla kuin omaan tekemiseen ja siitä johtuvaan joukkueen huonoon menestykseen.

Tässä ei ole mitään uutta ja tätä on joutunut seuraamaan jo vuosikausia. Tuntuu kuitenkin, että tilanne pahenee vuosi vuodelta ja jopa peli peliltä. Vanhoista jutuista muutamia mainitakseni lausahdukset, kuten tuomitkaa minut toukokuussa, 2009 vuoden lupaus voittaa mestaruus kahden seuraavan kauden aikana tai lopettaa, monta kertaa luvattu selvitys ja ennen kaikkea ratkaisu jatkuvaan loukkaantumiskierteeseen, erikoistilannepuolustaminen on helpoin asia opettaa jalkapallossa ja listaa voisi jatkaa sivutolkulla.

Uusimpina Liverpool jälkeisen pelin selittelyt erikoistilannepuolustamisesta:

Usually we are not bad on set pieces defensively, we have one of the better records at it in the league. Occasionally it can happen.

Ihan oikeastiko? Tuo on täyttä valahtelua ja tosiasioilta silmänsä ummistamista. Täytyy olla melko harhainen jos väittää päästetyn erikoistilanne maalin olevan meillä harvinaista. Ja selittelyt verrattuna muihin joukkueisiin ei todellakaan mene läpi. Jos joku väittää meidän olevan vahva erikoistilanteiden puolustamisessa ei katso pelejä tai sulkee silmänsä tosiasioilta. Ja vaikka olisimme parempi kuin Burnley, Leicester ja vastaavat niin ei se riitä vielä alkuunkaan.

Entäpä kuinka managerimme vastasi Gary Nevillen kritiikkiin mestaruuden olevan todella kaukana nykytasolla:

on Gary Neville saying Arsenal are a long way from the title…
You have to take that with a distance, because it’s judgment on one game. I believe it’s a bit exaggerated.

Vai että arvio oli tehty ainoastaan yhden Liverpool ottelun perusteella. Perusvastaus Wengeriltä eli pää vain puskaan. Pari viikkoa sitten managerimme itse myönsi mestaruuden olevan mennyttä, mutta nyt asia ei niin näemmä olekaan. Ja joo varmasti Nevillen kommentit olivat vain yhden pelin perusteella. Onkohan Wenger sattunut katsomaan sarjataulukkoa milloin viimeksi? Tietääkseni ero Chelseaan on 15 pinnaa ja meidän sijoitus on kuudes, kun edellä ovat sellaiset suurseurat kuin West Ham ja Southampton.

Chambers on Wengerin mielestä pelannut liikaa tällä kaudella. Eipä olisi arvannut näin tapahtuvan jos lähtee kauteen kuudella puolustajalla, joista yksi on jatkuvasti loukkaantuneena oleva Gibbs. Tämän lisäksi Koscielnyn akillesjänteiden tilanne oli selvillä samoin kuin MM-kisojen tuomat rasitukset, mutta eihän näitä asioita nyt millään voi ottaa huomioon joukkueen kasaamisessa vain pienellä kahdeksan miljoonan vuosipalkalla.

Chambersin kohdalla Wenger toimii samoin kuin Wilsheren kanssa vuosia aikaisemmin. Managerimme peluutti Wilsherea 49 kertaa läpimurtokaudella, joka oli aivan liikaa ja sen seurauksena tuli vuoden huili peleistä loukkaantuneena, eikä huippulupaava englantilainen näytä koskaan nousevan enää tasolle, jota odotettiin ja toivottiin.

Lisäksi selitys kuinka siirto oikeaksi pakiksi topparin sijaan auttaa Chambersia on roskaa. Ei tuossa ole mitään järkeä vai muistaako joku kuinka Swansea pelissä managerimme peluutti Chambersia oikealla koko pelin, vaikka vartin jälkeen oli selvää jo, ettei homma toimi alkuunkaan. Wengerin puheissa ei yksinkertaisesti nykyään tunnu olevan mitään järkeä, vaan mies puhuu itsensä jatkuvasti pussiin, mutta kukaan toimittaja tai mediassa näkyvässä roolissa oleva henkilö ei jostain syystä halua nostaa näitä esille. Tai sitten jos nostaa niin käy, kuten Jacqui Oatleylle eli ei pääse enää haastattelemaan Wengeriä.

Tämän kauden yleinen selitys Wengeriltä heikkoihin esityksiin ja tuloksiin on ollut MM-kisat ja niistä johtuneet loukkaantumiset. Emme varmaan olleet ainoa joukkue, jolla oli pelaajia kisoissa. Chelsealla näyttää kulkevan ja Manchester Cityllä samoin, vaikka molemmilla oli vähintään saman verran pelaajia kesän kisoissa. MM-kisoja ei myöskään järjestetty tänä vuonna ensimmäistä kertaa, vaan niiden vaikutukseen olisi mahdollista varautua kasaamalla tasapainoinen joukkue, mutta tästähän Wenger ei ymmärrä nykyään mitään.

Loukkaantumisiin liittyen seuraava managerimme kommentti on juuri sellainen, joita on nyt kuultu vuosikymmenen ajan ja mikään ei ole kuitenkaan muuttunut parempaan, vaan oikeastaan päinvastoin:

I believe that with the injuries coming back we will have a much stronger squad than we have had for the past two months. I believe 2015 can be very exciting [if] we manage to get our injured players back and have a good run.

Tähän loukkaantumisaiheeseen liittyen haluaisin vain esittää yhden kysymyksen eli milloin viimeksi kaikki ovat olleet kunnossa niin, että saimme kentälle parhaan mahdollisen avauskokoonpanon? Tuskin kukaan muistaa, joten on täysin ääliömäistä kausi ja vuosi toisensa jälkeen uskoa tuon tapahtuvan kuin taikaiskusta, vaikka asiat tehdään edelleen samalla tapaa kuin aiemminkin.

Toki tarkoitus tässäkin kommentissa on ainoastaan siirtää katse tulevaisuuteen ja antaa lupaus paremmasta, vaikka tuo parempi huominen ei koskaan Wengerin johdolla olekaan tulossa. Niin kauan, kun osa kannattajista uskoo lupaukset ja selitykset, niin se antaa Wengerille lisäaikaa ja se onkin oikeastaan koko Wengerin tekemisen ydin nykyään. Managerimme yrittää ostaa lisäaikaa ja epätoivoisesti pitää kiinni vallastaan, vaikka tulokset menevät koko ajan heikompaan suuntaan. Valitettavaa on, että mitä pidempään tämä saa jatkua, niin sitä vaikeampi työ seuraavalla managerilla tai managereilla on palauttaa meidät voittavaksi joukkueeksi.

Jouluaatto

Tänään ei ole luvassa normaalia päivitystä ja uutisia punavalkoisesta maailmasta. Haluan ainoastaan sanoa kiitokset teille lukijoille ja kommentoijille kuluneesta vuodesta. Seuraava kunnon päivitys on luvassa huomenna tai viimeistään Tapaninpäivänä pelien jatkuessa.

Hyvää ja rauhallista joulua Suomigoonerit

Wengerillä on ollut 10 vuotta aikaa ratkaista tai edes parantaa loukkaantumiskierre – mikään ei ole muuttunut ainakaan parempaan

Perjantaina pelataan seuraavan kerran perinteisen Tapaninpäivän kierroksen muodossa. Ennen QPR:n kohtaamista on kuitenkin muutama päivä aikaa ja aiheet sekä uutiset punavalkoisessa maailmassa tuntuvat olevan vähissä. Yritän kuitenkin jotain naputella tälle päivälle.

Aloitetaan peesaamalla Issen eilistä kommenttia tai pikemminkin linkkiä loukkaantumisista. The Telegraphin artikkeli kertoo karusti kuinka huonosti loukkaantumistilanne on hoidettu vuosia ja jopa viimeisen vuosikymmenen ajan. Tämä on niin järjettömän pitkä aika, että muutos parempaan olisi pitänyt saada aikaiseksi. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut ja mikään ei viittaa myöskään parempaan huomiseen, kun jatketaan tekemällä asiat suurin piirtein samoin kuin ennenkin Wengerin johdolla.

Telegraphin artikkeli kertoo karulla tavalla kuinka olemme ykkönen tai vähintään parin eniten loukkaantumisista kärsivän joukkueen joukossa oli kategoria oikeastaan mikä tahansa. Samoin joka kausi ja vuosi asiat ovat olleet samat viimeisen vuosikymmenen ajan yhtä kautta lukuun ottamatta, joten huonon tuurin piikkiin ei voi laittaa mitään, vaikka Wenger sitä jatkuvasti tekeekin.

Selvästi joukkueen valmennuksessa, peluutuksessa, peleihin valmistautumisessa, palautumisessa ja muussa tehdään paljon asioita väärin ja on tehty jo kauan. Samoin loukkaantumisherkkien pelaajien hankkiminen ja mikä vielä pahempaa joukkueessa kausi toisensa jälkeen pitäminen ilmiselvistä ongelmista huolimatta yhdessä ovat saaneet aikaan tämän kammottavan tilanteen, jossa kärsimme ja olemme kärsineet esim. Chelseaan verrattuna kolmikertaisesti loukkaantumisista.

Wengerillä on ollut aikaa selvittää ja muuttaa tilanne, mutta managerimme ei selvästikään ole siihen kykenevä. Forsythen palkkaus oli varmaan hyvä idea, mutta mahdollisesti Gazidiksen? Tältä se ainakin vaikuttaa vai miksi muuten pitää entinen kuntopuolen pomo Tony Colbert tehtävässään, vaikka tulokset ovat olleet katastrofaalisia vuosikaudet? Luultavasti siksi, että Wenger haluaa pitää omat (joo-joo)miehensä ympärillään, jolloin myös valta pysyy joka asiassa tiukasti managerillamme.

Jos ulkopuolelta otettaisiin valmentajia, fysioita sun muita, jotka ovat ajan hermolla ja kyseenalaistaisivat managerimme tekemiset, niin en usko sen käyvän missään tapauksessa päinsä. Tämän kuvan saa ainakin siitä kuinka huonosti Wenger kestää kritiikkiä keneltäkään oli asia mikä tahansa ja tietysti viimeisten vuosien tulokset niin kentällä kuin loukkaantumistilastoissa kertovat viimeistään totuuden.

Telegraphin artikkeli oli loistava ja erityisesti tämä kohta jäi mieleen:

Only three times since 2003-4 has a team ever won the Premier League with more than 27 injuries.

Tämä tilasto jo osoittaa suoraan kuinka vahingollisia jatkuvat loukkaantumiset ovat. En toki tarkoita tällä, että vaikka meillä olisi kaikki koko ajan kunnossa, että pystyisimme Wengerin peluutuksella ja taktiikoilla voittamaan mestaruutta. Silti ihan tästä yhdestä simppelistä tilastosta voi vetää selvän johtopäätöksen loukkaantumisten ja menestyksen välille.

Selvää on, ettei Wengeristä ole ratkaisemaan tätä meidän loukkaantumisongelmaa sen enempää kuin menestymättömyyttäkään. Siihen tarvitaan muutos ja uusi manageri. Mitä nopeammin tämä tapahtuu, niin sitä parempi. Tuolloin toivottavasti myös into, toiveikkuus ja kaikki mikä tekee Arsenalin seuraamisesta tärkeää palaa takaisin. Tällä hetkellä pelien katsominen ei todellakaan ole mikään nautinto tai ainakin aivan liian harvoin.

Surkeaa ja pistekin oli liikaa tuolla esityksellä

Liverpool – Arsenal 2-2 (1-1)

Ennen peliä oli tiedossa, että meillä oli ollut yli viikko edellisestä pelistä lepo- ja palautumisaikaa. Liverpool sen sijaan oli pelannut kaksi peliä meidän viimeisen ottelun jälkeen. Olisi siis voinut odottaa meidän olevan paremmalla jalalla ja energisyydellä liikkeellä, mutta mitä vielä.

Kotijoukkue otti heti alusta asti pelin haltuun ja oli niin sanotusti kuskin paikalla lähes koko ajan. Toki laatua puuttui reippaasti Liverpoolin riveistä, aika samalla tapaa ja jopa pahemmin kuin Manulta muutama viikko takaperin. Silti kotijoukkue sai luotua enemmän tilanteita ja muutaman ihan vaarallisenkin. Niistä selvittiin lähes ensimmäinen jakso loppuun asti ennen kuin Coutinho onnistui. Tuo maali oli pelitapahtumien perusteella ihan ansaittu.

Seuraavaksi me kuitenkin saimme ensimmäisen yrityksen maalia kohti koko ottelussa, kun oltiin jo avauspuolikkaan lisäajalla. Debuchyn hieno pusku Skrtelin yläpuolelta antoi vielä mahdollisuuden, sillä tappioasema olisi ollut luultavasti liikaa tauolla. Tietäen meidän saldon näissä suurissa peleissä ja erityisesti vieraskentällä olisi edes pisteen pelastaminen vaatinut jonkin sortin ihmettä.

Toinen jakso oli yhtä kauheaa, vaikka hetken peli oli ehkä parempaa kuin avausjaksolla. Heti kuitenkin Cazorlan ja Giroudin hienosti järjestelemän johtomaalin jälkeen olimme aivan täydessä paniikissa, joka kesti pelin loppuun saakka.

Johtoasemassa emme saaneet pidettyä palloa yhtään omilla, vaan viimeistään parin syötön ja sekunnin jälkeen pallo oli taas Liverpoolilla. Wenger ei tietenkään reagoinut mitenkään järkevästi asiaan, vaan luotti kaiken järjestyvän itsestään. Kaiken huippu oli Borinin ulosajon jälkeen, että emme edes yrittäneet iskeä vastaiskuilla vajaamiehistä vastustajaa vastaan vaan annoimme pallon takaisin kerta toisensa jälkeen kuin ilmaiseksi.

Myös Monrealin ottaminen sisään oli suoranaista idiotismia. Miksei Walcott tai Podolski, jolloin olisimme saaneet pallon ainakin välillä ylös ja mahdollisesti jopa ratkaisseet ottelun vastaiskumaalilla. Ilmeisesti yksi surkeimmista Liverpool joukkueista vuosikausiin miehen alivoimalla oli kuitenkin liian pelottava.

Itselläni ei ole mitään puolustavaa pelitapaa vastaan, vaan ihan päinvastoin. On kuitenkin selvää ensinnäkin, että me emme osaa puolustaa, kun siihen ei ilmeisesti harjoituskentällä paljoakaan käytetä aikaa. Toisekseen puolustavassakin taktiikassa pitäisi pyrkiä hyökkäämään vastaiskuilla, mutta tätä ei oikeastaan koskaan meillä nähdä, vaan se on joko kaikki pelaajat suurin piirtein hyökkäämässä tai sitten puolustamassa. Esim. Chelsea puolustaa useasti koko joukkueen voimin, mutta vastaiskujen vaarallisuus tiivistä puolustuspelistä huolimatta on täysin eri planeetalta kuin meillä. Toki ylipäätään koko puolustuspeli erikoistilanteita myöten.

Ei ollut Wenger paljoa oppinut viime vuodesta erikoistilannepelaamisessa, mutta luuliko kukaan näin edes tapahtuvan. Skrtel sai tälläkin kertaa ihan vapaasti keskeltä 10 metristä puskea pallon maaliin. Mitäpä sitä vartioimaan vastustajan ja koko liigan vaarallisinta topparia erikoistilanteissa. Parempi laittaa 10 pelaajaa alueelle seisomaan ja katsomaan. Kaiken huippu oli, ettei yksikään 10 boksin isässä olleesta pelaajastamme ollut tolpilla, joka olisi viimeisenä voinut estää maalin.

Ei kuitenkaan hätää, sillä onhan Wenger sanonut erikoistilannepuolustamisen olevan helpoin asia jalkapallossa laittaa kuntoon. Tästä kuolemattomasta lausahduksesta on tosin kulunut jo vuosia, joten kai managerimme ei vain näe erikoistilanteiden puolustamisen olevan mitenkään tärkeä osa jalkapalloa. Samoin eilenkin lähes jokainen oma erikoistilanteemme eli kulma tai sivuvapari jäi ensimmäiseen Liverpoolin puolustajaan. Suorista vapaapotkuista ei kannata sen enempää puhua vai milloin olemme tehneet maalin viimeksi liigassa sellaisesta?

Ennätystehtailu jatkoi negatiivisessa mielessä muutenkin yliajalla päästetyn maalin lisäksi. Viime kaudella menetimme johtoasemasta yhdeksän pistettä koko kaudella ja tähän mennessä tällä kaudella olemme menettäneet jo 11 pistettä johdettuamme otteluita.

Eilen myös 34 % pallonhallinta oli alin koskaan liigassa Wengerin johdolla samoin kuin vastustajan 27 maalintekoyritystä meitä vastaan suurin mitä on tilastoitu Optan aloitettua reilu 10 vuotta sitten. Tämä kaikki suoraan sanoen surkeaa Liverpoolin miehistöä vastaan ja niin hyvällä palautumisajalla edellisestä pelistä kuin vain on mahdollista tässä vaiheessa kautta saada.

Mutta eihän tässä ole mitään hätää tai syytä muutokselle. Tapaninpäivänä eli Boxing Dayna umpisurkea QPR tulee Grovelle ja pelin ratkettua voivat AKB:t taas laulaa sydämensä kyllyydestä Wengerin nimeä.

Sitten taas onkin kahden päivän kuluttua eri ääni kellossa, kun jopa Fat Samin kaltainen managerinero pyyhkii Wengerillä lattiaa Upton Parkilla. Siihen varmaan riittää vähän normaalia kovemmat otteet (keski)kentällä ja palloa Carrollin päähän ja tähän Wengerillä tuskin on mitään keinoa vastata. Muutenkin seuraavat neljä vieraspeliä liigassa ovat West Ham, Southampton, Manchester City ja Tottenham. Montako voittoa tai pistettä tulee? Ei voittoja ja pistesaalis yksi tai kaksi ei kauaksi mene.