Pessimisti ei pety?

Yritetään nyt jatkaa lyhyesti jossain määrin eilisen viitoittamalla tiellä. Kävi nimittäin niin, että murheita mustaksi valkoiselle saattamalla jäin oikein pohtimaan, että todellako tilanne on niin synkkä. Yritin vaihtaa tulokulmaa täysin ja lähestyä asiaa positiivisuuden kautta.

Tehtävä osoittautui kovin vaikeaksi, jopa vaikeammaksi kuin kuvittelin. Se, että ensimmäisenä mieleen tulee käristemakkaran tuoksuinen Bandyliigan ottelu pikku pakkasessa tai Kaisa Mäkäräisen torstaina käynnistyvä ampumahiihdon maailmancupin kokonaiskilpailun voiton puolustaminen, kuvastaa se vieraantumistani NewsNow’n aktiivisesta seuraamisesta.

Kun sitten jätetään leikki sikseen, lähes mitä tahansa positiivisuutta miettiessäni onnistuin kuin varkain löytämään vasta-argumentin vetämään käsijarrua ja tukahduttamaan tunteen. Ei siis niin, etteikö vallitsevaan tilanteeseen toki mahtuisi mukaan hyviäkin asioita, mutta jonkin suuremman varjon alle ne isossa kuvassa väkisinkin tuntuvat ajautuvan.

Otetaan pari esimerkkiä. Kun Arsene Wengeriltä udeltiin West Bromwich ottelun alla näkemystä alkukauden vaikeuksiin ja niiden myötä kierroksia saaneeseen kritiikkiin, managerin vastaus oli, että etenemme 15:ttä kertaa peräjälkeen Mestareiden liigan pudotuspeleihin, Nacho Monreal on pelannut erinomaisesti keskuspuolustajana ja tappiosta huolimatta pelasimme hyvin Manchester Unitedia vastaan.

Myönnän täysin olevani amatööri, mutta juuri siksi tahtoisin kuulla jotain rakentavampaa vastausta aiheelliseen kysymykseen ja aiheelliseen kritiikkiin. Jotta voisin itse suhtautua
luottavaisemmin parempaan tulevaisuuteen, olisi mielekkäämpää kuulla ymmärrettää konkretiaa vaikeuksien selättämiseksi. Anteeksi nyt vain jos ihoni menee kananlihalle Monrealin kehumisesta keskuspuolustajana tai ManU-ottelun lakaiseminen maton alle vetoamalla tappiosta huolimatta hyvään peliesitykseen.

Vasta nyt se esimerkki. Eli etenemme todella jälleen kerran Mestareiden pudotuspeleihin ja kun lähdin sitä listaamaan positiivisten asioiden listalle, lähes välittömästi mieleni valtasi ajatus; mitä sitten, ihan sama. Loistava saavutus millä tahansa mittarilla, mutta yhtä kuin sijoitus Valioliigassa neljänneksi, rima on siinä, eikä korkeammalle kohoa. Mikä olennaista, usko on koetuksella sen suhteen, että halutaankokaan rimaa nostaa korkeammalle. Kun mainitulla saavutuksella yritetään sitten vielä epäolennaisesti pyhittää vaikeuksia Valioliigassa, karisee loputkin lämpimät ajatukset.

Entäpä sitten vaikka Mesut Özil. Saksalainen kuuluu eittämättä jalkapalloilevan maailman kirkkaimpiin tähtiin. Toissakesäisen hankinnan siirtyminen Pohjois-Lontoon punavalkoisiin oli massiivinen uutinen. Özilin tulo yksittäisenä pelaajana ei tarkoittanut yhtä kuin liigamestaruutta, tekisi mieli väittää, se tarkoitti enemmän. Lähes kuin taikaiskusta kaikkien itsetunto koheni, seuran imago otti harppauksen eteenpäin ja edelleen skeptisetkin saivat ainakin todellista tarttumapintaa paremmasta huomisesta, pohjaa mille rakentaa.

Missä ollaan nyt joulukuussa 2014, mitä kuuluu skeptikkojen tarttumapinnalle, onko liima kärpäspaperissa kuivunut? Kuten erinomaisesti tiedämme, loukkaantumiset astuivat kuvaan mukaan ja saksalainen on tälläkin hetkellä pidemmällä sairauslomalla. Jälleen joudun kysymään; mitä sitten? Ihmeellisen vähän Özilin puuttuminen vahvuudesta on ollut tapetilla kun seuraa keskustelua vaikeasta alkukaudesta ja laivan ohjaamista oikealle kurssille.

Voidaan toki kysyä, eikö Özil sitten olekaan maailmanluokan tähtipelaaja ja aivan relevanttia puntaroida ainakin nyt pelaajasta maksettua siirtokorvausta. Mutta jo maksettu korvaus itsessään oli tekijä, mikä nosti koko yhteisön profiilia ja loi sitä tarttumapintaa. Yritän sanoa, että on olemassa jotain perustavaa laatua olevia ongelmia, joiden ratkaisemiseksi ei vain tunnu löytyvän keinoja.

Kuinka monta kertaa olemme joutuneet toteamaan yhtä eteenpäin otettua askelta seuranneen kaksi taakse. Ja mikäli tätä vertausta haluaa käyttää, ovat askeleet kokolailla pahasti miinuksella ja jo lähtötasolle palaaminen on haaste itsessään. Özil on maailmanluokan tähti, keskustelu ’väärästä’ seurasta sen sijaan mielestäni täyttä puppua. Puitteet voivat olla väärät ja silloin täytyy suunnata katseet tahoihin jotka puitteet luovat. Kuin pisteeksi i:n päälle, puitteiden täytyy olla sellaiset, että vastuussa olevat kykenevät yhä katsomaan peiliin sen jälkeen kun siunauksellaan nyt seuraavat erään katalaanin edesottamuksia naapurin blues-bändissä.

Ymmärrän jälleen kerran haukanneeni aivan liian ison palan purtavaksi aikatauluni puitteissa blogiin kahdella sormella kirjoitettavaksi. Yhtä kaikki yksi ylitse muiden positiivisuudessa; Alexis Sanchez. Mutta eikö ole kieroa, samalla surullista ja sittenkin niin inhimillistä, että mustunut mielenpiru alkaa jo kaiken hyvän keskellä maalata uhkakuvia tämänkin suhteen. Ensimmäinen askel on chileläisen fyysisten rajojen vastaantuleminen. Niin hyvin kuin Wenger lanseeraamansa punaisen alueen tuntee, yhtä hyvin hän tietää Alexisin kolkuttelevan pian helvetin portteja. Jos pahin mahdollinen tapahtuisi, sitten helvetti olisi irti.

Jos kärsii Laurent Koscielny kroonisesta vammasta, ei allekirjoittaneen ole syytä salata omaansa. Haluan kuitenkin vilpittömästi uskoa, ettei peliurani ole vielä ohi ja vamma on mahdollista saada hoidetuksi. Kuka tietää, ehkä teistä joku? Ainakin henkilökohtaisesti otan enemmän kuin mielelläni vastaan henkistä tukea positiivisten asioiden kautta, eli helvettiin pirut seiniltä ja sateenkaaria kommentteihin joka siihen kykenee. Sitä paitsi sota jatkuu jälleen huomenna, muumio pukee punavalkeat kalsarit jalkoihinsa ja se on positiivista.

Vai?

hente

Mainokset

11 thoughts on “Pessimisti ei pety?

  1. Niin…. vaikeahan tätä tunteiden sekamelsksaa on ymmärtää. Niinkuin tunteita ylipäätään. Harvoinhan niillä paljoakaan tekemistä realiteettien kanssa on.

    Itse olen suhteellisen tuore tykkimies. joten ihan edellä mainittuun turtumiseen en ole vielä taantunut. Ehkä lääkkeenä tuollaiseen olisi pienen sapattivapaan pitäminen.
    Alkuperäinen halu tehdä jotain (tai tässä tapauksessa kannattaa seuraa), muuttuu helposti velvollisuudeksi, taakaksi, pakoksi jolloin kaikki maistuu puulta ja koko touhussa ei ole kovinkaan paljon järkeä.

    Viime kautta tarkasteltaessa muistuu mieleen hurja voittoputkia, liigan johtaminen hyvinkin pitkään. Jackyboyn maaginen tikitaka maali sekä tietenkin FA cupin tunne vuoristorata ja tunnelma Sports Academyssä kun sinne vihdoin puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsi.

    Tähän kauteen lähdettiin toiveikkaina varmastikin edellä mainitusita syistä ja varmasti mukaan mahtuu vielä roppakaupalla muitakin syitä.
    Sokeakin huomasi, että odotukset muutoksen suhteen olivat jälleen kerran liian korkealla ja kun tuloksetkin olivat heikkoja, on helppo heittäytyä selälleen vollottamaan ja pitämään kiinni milloin mistäkin ruumiinosasta. Tarkemmin tarkasteltuna kontaktia ei tilanteessa ollut ja kierijälle pitäisi antaa keltainen filmaamisesta.

    Korkealentoisuus sikseen.
    Allekirjoitan Henten ja ehdottomasti myös Villen ajatukset siitä, että Pessimisti ei pety. Täällä usein toki petytään on sitten kontaktia tai ei.

    Kaikki on kiinni omista odotuksista. En ole kannattaunut arsenalia kuin puolivuosikymmentä ja minun ”urani” ehdoton huippukohta oli viimekausi. En ole kokenut Le invinciblesiä tai mestareiden liigan finaalia. Grovellakin olen käynyt vain kerran.
    Kuitenkin odotan jokaista ottelua, jotta pääsen näkemään miten joukkueeni pärjää tällä kertaa.
    JOS tätä tunnetta ei löydy omasta tykkilogon koristamasta rinnasta, pitää miettiä onko kaikki muumit laaksossa vai kannattaako pitää lomaa tästä velvollisuudesta, jota Arsenalin kannattamiseksi kutsutaan

    Trudat

  2. Hyvää tykitystä Henteltä ja Trudatilta.
    Äijät on vähän niinkuin asian alkulähteillä..

    Onhan tämä muutenkin tunteiden sekamelskaa just ny;
    Wenger ilmoitti olevansa nero, Thierry lopetti pelaamisen ja odotellaan Arsuun johonkin toimeen, hyvä hyvä.
    Ja King Pelekin pääsi sairaalasta.
    Ja stoke teloo pari manun pakkia.(ei tommosta saa toivoa)

    COYG!

  3. Urheilulehti on pyytänyt suomigoonereita Casino Helsinkiin sunnuntaina 21.12 klo 17 katsomaan Liverpool-matsin (kickoff klo 18)ja juttelemaan Arsenalin kaudesta. Tervetuloa mukaan! Ps tarjouksena illalla: Superburger with chips 15e, sol-cooler 6ploa 30e.

  4. Hyvä viikkopeli, kerrankin oivallinen arkimatsi eikä mitään väsynyttä UCL-lohkokaatuilua. Soton samalla sopiva kohtuullinen (ei liian vaikea) testi Wengerille, onko yhtään kuopasta päästy vai ei.

  5. Alkaa vahvasti näyttää siltä, että tänään ei muilta apuja tule nelossijapokaalin metsästyksessä. Virkkunen sentään heitti kohtuullisen läpän munan loukkaantumissumasta: ”Luulisi, että wenger on vetänyt treenejä.”

  6. ella. Kyllä olen itsekkin sitä mieltä, että Wengeristä on aika ajanut pikkuhiljaa ohi. Silti mietityttää se, että muistetaan haukkua maan tasalle kun on mahdollisuus, mikä ei sinänsä ole ollut hirveä vääryys ( v*tuttanut välillä itseäkin tietyt asiat). Kun taas voitamme esim West Bromin vieraissa, niin meillä onkin käynyt helkkarin hyvä tuuri. ManUn voitollahan Emiratesilla ei ollut mitään tekemistä tuurin kanssa :D. Ei sanallakaan mainintaa hyvästä taktiikasta tai siitä, että toisella puoliajalla Giroud ja Welbeck pelasivat molemmat kärjessä 4-4-2 ryhmityksessä. Toki Welbeck aloitti ottelun laidalla ja siitä muistutetaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s