Viimeinkin voitto huippuottelussa ja millä esityksellä

Manchester City – Arsenal 0-2 (0-1)

Todella mukavaa, että olin täysin väärässä eilisen suhteen. Oletin ottelun kulun olevan sama kuin mitä vuosia on jo jouduttu todistamaan. Periaatteessa se olikin, mutta meidän onneksi roolit olivat vaihtuneet. Tämä on juuri se asia, että kuinka joku voi puolustella meidän kaunista pelitapaa, joka sitä paitsi on ollut viime vuodet pelkkä myytti. Voitto on voitto ja voitan eilisen tapaisella pelitavalla paljon mieluummin kuin lähes varmasti häviän normaalilla pelitavallamme.

Eilinen oli luultavasti paras esitys mitä olen nähnyt meiltä vuosikausiin. Viime kaudella haimme Dortmundista 1-0 vierasvoiton, mutta väitän eilisen olleen vielä parempi suoritus. Emme olleet missään vaiheessa vaikeuksissa suuremmin, vaikka sai City paikkoja luotua varsinkin toisen jakson alkuun. Selvää on, että ihan ilman paikkoja City ei varsinkaan kotipelissään jää oli vastassa kuka tahansa.

Sanoisin voiton olevan nimenomaan koko joukkueen, sillä viimeinkin pelimme ja erityisesti puolustaminen näytti olevan koko joukkueen asia. Jokainen teki osuutensa ja välimatkat pysyivät tiiviinä niin puolustuksen ja keskikentän kuin keskikentän ja hyökkäyksen välillä. Tämä tarkoitti muun muassa sitä, että Cityn pelin maestro Silva ei saanut juuri ollenkaan tilaa tai aikaa pyörittää peliä normaaliin tyyliin.

Ennen ottelua pelkäsin, että ratkaisijoita ja todellisia vastuunkantajia ei löydy Sanchezin lisäksi ainuttakaan ja väittäisin pelon olleen melko aiheellinen. Se oli kuitenkin turha eilisen osalta, sillä kaikki kentällä olivat tekivät osuutensa, mutta muun muassa Cazorla ja Coquelin olivat loistavia. Myös Giroud onnistui vihdoin maalinteossa kovassa ottelussa ja vieläpä vieraskentällä.

Pelasimme juuri niin kuin olisi pitänyt jo vuosikausia pelata kovempia joukkueita vastaan. Emme tarvitse pallonhallintaa ja siihen ei kannata välttämättä edes pyrkiä. Koko joukkue pallon alle ja tila puolustuslinjan taakse minimiin. Näin ollen vastustajan hyökkääminen vaikeutuu huomattavasti ja paikkoja ei tule liukuhihnalta, kuten ennen.

Pelkkä puolustaminen ei kuitenkaan toimi yleensä koko ottelua, vaan tarvitaan myös nopeat ja toimivat vastaiskut, jotta eilisen kaltaiset voitot ovat mahdollisia. Siihen on tällä hetkellä hyvin pelaajia, kun Sanchez, Ox, Walcott kuntoutuessaan, Welbeck ja jopa Rosicky sopivat erittäin hyvin vastaiskupeliin. Kaikki ovat tarpeeksi nopeita ja suoraviivaisia hyötyäkseen Cazorlan ja hiljalleen paluuta tekevän Özilin syötöistä. Myös Ramsey äärimmäisen juoksuvoimaisena pelaajana sopii vastaiskupeliin erinomaisesti.

Skysportsin pelin jälkeisen haastattelijan tapaan haluaisin kysyä Wengeriltä miksi tämän taktiikan toteuttamiseen meni vähän liioitellen lähes 10 vuotta? Tähän managerimme ei osannut vastata mitään järkevää, vaan vastasi kaikkea kysymykseen liittymätöntä.

Luulen tietäväni myös vastauksen, että tuleeko tästä tapa tai taktiikka, jota pyrimme toteuttamaan useamminkin huippuotteluissa. Viime kaudella ei ainakaan Dortmund vierasvoiton varaan rakennettu mitään, vaan seuraavassa ottelussa hävisimme surkeimmalle Manulle vuosikausiin. Toivottavasti tällä kertaa olisi toisin, mutta en todellakaan ole niin naiivi, että uskoisin tähän.

Eilinen voitto oli mahtava, mutta en usko sen muuttavan isossa kuvassa yhtään mitään. Ainoastaan nelossijapokaali on askeleen lähempänä kolmen odottamattoman pisteen myötä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi nauttinut eilisestä voitosta erittäin paljon. Loistava voitto huikealla esityksellä hallitsevan mestarin kotikentällä on temppu, johon harva joukkue pystyy.