Ajatuksia sunnuntain voiton pohjalta

Manchester City oli mahtava voittaa sunnuntaina aivan liian pitkän tauon jälkeen. Vielä mieluummin sitä olisi voittanut Manun tai Chelsean, mutta huippuottelun joka tapauksessa viimein voitimme. Optimistisimmat saattavat ajatella voiton olevan muutos, jonka jälkeen alamme pärjätä huomattavasti paremmin näissä kärkikamppailuissa jatkossakin.

En usko minkään muuttuneen kuitenkaan radikaalisti jos ollenkaan isoa kuvaa katsoessa. Manchester City oli kuitenkin se joukkue kärkikolmikosta, joka oli luultavimmin saattaa joskus kaatua. ManU ja Chelsea ovat edelleen ylitsepääsemättömiä ja valitettavasti näin uskon olevan sunnuntain voitosta huolimatta.

Oikeastaan näen sunnuntain olleen Wengerin kannalta tilanne, jonka pitäisi avata useiden silmiä ja ei todellakaan hyvässä mielessä manageriamme ajatellen. Miksi kesti lähes 10 vuotta, että huippuottelussa lähdimme erilaisella taktiikalla eli puolustuksen kautta liikenteeseen?

Tätähän kannattajat, asiantuntijat ja ties ketkä ovat jo vuosia toitottaneet ja ihmetelleet, mutta siitä huolimatta Wenger on hakannut päätä seinään kerta toisensa jälkeen täysin samalla ryhmityksellä ja taktiikalla, joka ei ollut tuottanut tulosta aikaisemmillakaan kerroilla. Noita kertoja on kuitenkin vuosien saatossa kertynyt kymmeniä, joten mistään yhdestä, kahdesta tai edes viidestä ei puhuta, vaan vuosikausia jatkuneesta suoranaisesta typeryydestä.

Sitten kerran, kun managerimme vihdoin ja viimein muuttaa lähestymistapaansa otteluun ja joukkue pelaa eri tavalla, niin se tuottaa välittömästi tulosta. Eikö tämä kerro vain siitä, että Wengerin itsekkyys, jääräpäisyys ja halu todistaa kaikille olevansa oikeassa on ajanut vuosikausia joukkueen menestymisen edelle. Tämä on täysin anteeksiantamatonta ja siihen peilaten yksi voitto huippuotteluissa vuosikausiin on äärimmäisen laiha lohtu.

Jos meillä olisi ollut managerina joku muu, joka on joustava ja muuntautumiskykyinen ryhmityksen ja taktiikoiden suhteen olisimme voittaneet lähes varmasti enemmän huippupelejä viimeisten vuosien aikana. Tämän todisti sunnuntainen ottelu, sillä samat pelaajat, jotka kerta toisensa jälkeen ovat hävinneet huippuotteluita pystyivät yhtäkkiä voittamaan hallitsevan mestarin vieraskentällä taktiikan ollessa puolustusvoittoinen.

Wengerin pelin jälkeinen haastattelu kertoi myös kuinka mies ei halunnut tunnustaa, että mitään tehtiin eri tavalla, vaikka toimittaja kysyi miksi vasta nyt viimeinen tämä muutos taktiikassa. Samoin toppareiden kehuminen oli turhaa ja osoitti vain kuinka managerimme ei halua sanoa tai tajua, mikä todella oli voiton avain. Se oli joukkuepuolustaminen ja todella kurinalainen sellainen, eikä kyseessä ollut yksikään yksittäinen pelaaja ja jos heitä olisi halunnut lähteä nimeämään ei topparit olisi ollut ensimmäisiä listalla.

Pahoin pelkään ja oikeastaan olen varma, että jatkossa huippupeleissä ja kovemmissa paikoissa emme tule näkemään sunnuntain kaltaista taktiikkaa. Nyt kaikki ovat hehkuttaneet muuttunutta taktiikkaa, joka vain heijastaa sen kuinka vuosikausia jääräpäisesti käytetty ja toistettu taktiikka oli väärä ja toimimaton.

Wenger ei koskaan tunnusta omia virheitä ja oletankin seuraavassa huippupeleissä tai vaikeammassa vierasottelussa taktiikan olevan sama kuin aina ennenkin. Siinä ei oteta huomioon vastustajaa liiemmin, vaan pelataan omaa sitä ns. kaunista peliä, joka on melkoinen myytti viimeisten kausien osalta.

Voin olla väärässä, mutta tämä taktiikan muutos tapahtui ihmeellisesti vasta nelossijan ollessa todella uhattuna enemmän tällä kaudella kuin kertaakaan aikaisemmin. Tilanne on aika lailla sama kuin hankintojen kanssa eli yllättäen jopa Arshavinin kaltaisia pelaajia onkin saatavana tammikuussa jos nelossijan kannalta näyttää huonolta. Nelossijan menettäminen näyttää olevan ainoa asia, jonka takia Wenger on edes hiukan valmis joustamaan periaatteistaan.