Viimeinen kolmannes jo siirtoikkunasta menossa

Tammikuu alkaa kääntyä loppusuoralle samoin kuin siirtoikkuna, josta takana on jo kaksi kolmasosaa. Tähän mennessä joukkue ei ole vahvistunut, vaan heikentynyt ainoastaan Podolskin verran. Lisäksi Sanogo on myös lainattu ja Afobe myyty, mutta nämä eivät vaikuta oikeastaan mitenkään.

Bielikin hankinta on ainoa ja se ei myöskään vaikuta mitenkään tähän tai edes tuskin seuraavaan kauteen jos ylipäätään koskaan. Tämä sama kaava toistuu joka kerta ja se on niin ennalta arvattava, tylsää ja ennen kaikkea joukkueen menestysmahdollisuuksia olennaisesti heikentävää. Wenger jahkailee, keskittyy epäolennaiseen (Bielik) ja tekee tarjouksia, jotka ovat selvästi alle pelaajien arvon.

Paulistan kanssa tilanne olisi hyvin yksinkertainen. Kyseessä on 24-vuotias toppari eli ei mikään junnu. Pelaajalla on ulosostohinta 15 miljoonan punnan luokkaa eli jos haluamme pelaajan, niin tuo summa tiskiin ja homma on selvä edellyttäen työluvan järjestyvän. Jos taas kyseinen summa on liikaa, niin samalla voi miettiä onko meidän mitään järkeä ostaa pelaajaa, joka ei ole tuon arvoinen eli toisin sanoen tarpeeksi hyvä.

Winston Reidin kauppa pitäisi olla myös selkeä. Sopimus on loppumassa ja West Ham myy varmasti jos tarjotaan jotain kuuden ja kahdeksan miljoonan paikkeilla. Tuo ei mielestäni ole parhaassa iässä ja hyvällä Valioliigakokemuksella varustetusta pelaajasta liikaa. Toki sopimus loppuu kesällä, mutta ilmaisella siirrolla ottajia on enemmän ja me tarvitsemme topparin nyt, eikä hetken päästä. Lisäksi West Hamin kanssa kauppaa käydessä halutessaan Jenkinsonia voisi käyttää osana kauppaa eli kaikki avaimet ovat meillä, mutta silti homma vaikuttaa olevan liian vaikeaa jostain käsittämättömästä syystä.

Puolustavan keskikenttämiehen hankinta olisi aivan yhtä tärkeää kuin topparin, mutta tuosta en edes jaksa haaveilla. Niin monta vuotta sitä on odotettu turhaan. Ja sanoihin Wenger suurin piirtein Coquelinin olevan nyt se ratkaisu yhden loistavan pelin jälkeen.

Tämä Coquelinin tilanne kertoo pienessä kuvassa kuinka Wengerillä ei ole mitään isompaa suunnitelmaa, vaan kaikki ratkaisut ovat lyhyt aikaisia ja nopeasti tehtyjä loukkaantumisista ja muista äkillisistä tilanteista johtuvia.

Pariin kauteen Coquelin ei ole mahtunut managerimme suunnitelmiin ja kesällä mies oli kaupan, mutta ilmeisesti ottajia ei ollut managerimme pyytämällä hinnalla. Peliaikaa ei sitten tullut koko alkukaudella ja laina Charltoniin oli seuraava ratkaisu. Sielläkään ei mennyt mitenkään erikoisesti, mutta vähemmän yllättäen karmean loukkaantumissuman seurauksena Coquelin oli pakko kutsua takaisin ja ranskalainen sai tilaisuutensa kaikkien muiden ollessa joko loukkaantuneena tai pelikiellossa.

Sitten muutama hyvä tai ihan kelvollinen esitys sekä yksi huikea ottelu ja yllättäen mies onkin se vuosikausia etsitty ratkaisu keskikentän puolustavaan rooliin. Vaikea uskoa, että yli 30 vuoden managerikokemuksella voi toimia näin, mutta valitettavasti se on totisinta totta. Kaikkein koomisinta asiassa on, että olen lähes varma Artetan ja Wilsheren kuntoutuessa Coquelinin tippuvan välittömästi penkin puolelle, vaikka mitään järkisyytä tehdä vaihtoa ei olisikaan.