Ajatuksia sunnuntain voiton pohjalta

Manchester City oli mahtava voittaa sunnuntaina aivan liian pitkän tauon jälkeen. Vielä mieluummin sitä olisi voittanut Manun tai Chelsean, mutta huippuottelun joka tapauksessa viimein voitimme. Optimistisimmat saattavat ajatella voiton olevan muutos, jonka jälkeen alamme pärjätä huomattavasti paremmin näissä kärkikamppailuissa jatkossakin.

En usko minkään muuttuneen kuitenkaan radikaalisti jos ollenkaan isoa kuvaa katsoessa. Manchester City oli kuitenkin se joukkue kärkikolmikosta, joka oli luultavimmin saattaa joskus kaatua. ManU ja Chelsea ovat edelleen ylitsepääsemättömiä ja valitettavasti näin uskon olevan sunnuntain voitosta huolimatta.

Oikeastaan näen sunnuntain olleen Wengerin kannalta tilanne, jonka pitäisi avata useiden silmiä ja ei todellakaan hyvässä mielessä manageriamme ajatellen. Miksi kesti lähes 10 vuotta, että huippuottelussa lähdimme erilaisella taktiikalla eli puolustuksen kautta liikenteeseen?

Tätähän kannattajat, asiantuntijat ja ties ketkä ovat jo vuosia toitottaneet ja ihmetelleet, mutta siitä huolimatta Wenger on hakannut päätä seinään kerta toisensa jälkeen täysin samalla ryhmityksellä ja taktiikalla, joka ei ollut tuottanut tulosta aikaisemmillakaan kerroilla. Noita kertoja on kuitenkin vuosien saatossa kertynyt kymmeniä, joten mistään yhdestä, kahdesta tai edes viidestä ei puhuta, vaan vuosikausia jatkuneesta suoranaisesta typeryydestä.

Sitten kerran, kun managerimme vihdoin ja viimein muuttaa lähestymistapaansa otteluun ja joukkue pelaa eri tavalla, niin se tuottaa välittömästi tulosta. Eikö tämä kerro vain siitä, että Wengerin itsekkyys, jääräpäisyys ja halu todistaa kaikille olevansa oikeassa on ajanut vuosikausia joukkueen menestymisen edelle. Tämä on täysin anteeksiantamatonta ja siihen peilaten yksi voitto huippuotteluissa vuosikausiin on äärimmäisen laiha lohtu.

Jos meillä olisi ollut managerina joku muu, joka on joustava ja muuntautumiskykyinen ryhmityksen ja taktiikoiden suhteen olisimme voittaneet lähes varmasti enemmän huippupelejä viimeisten vuosien aikana. Tämän todisti sunnuntainen ottelu, sillä samat pelaajat, jotka kerta toisensa jälkeen ovat hävinneet huippuotteluita pystyivät yhtäkkiä voittamaan hallitsevan mestarin vieraskentällä taktiikan ollessa puolustusvoittoinen.

Wengerin pelin jälkeinen haastattelu kertoi myös kuinka mies ei halunnut tunnustaa, että mitään tehtiin eri tavalla, vaikka toimittaja kysyi miksi vasta nyt viimeinen tämä muutos taktiikassa. Samoin toppareiden kehuminen oli turhaa ja osoitti vain kuinka managerimme ei halua sanoa tai tajua, mikä todella oli voiton avain. Se oli joukkuepuolustaminen ja todella kurinalainen sellainen, eikä kyseessä ollut yksikään yksittäinen pelaaja ja jos heitä olisi halunnut lähteä nimeämään ei topparit olisi ollut ensimmäisiä listalla.

Pahoin pelkään ja oikeastaan olen varma, että jatkossa huippupeleissä ja kovemmissa paikoissa emme tule näkemään sunnuntain kaltaista taktiikkaa. Nyt kaikki ovat hehkuttaneet muuttunutta taktiikkaa, joka vain heijastaa sen kuinka vuosikausia jääräpäisesti käytetty ja toistettu taktiikka oli väärä ja toimimaton.

Wenger ei koskaan tunnusta omia virheitä ja oletankin seuraavassa huippupeleissä tai vaikeammassa vierasottelussa taktiikan olevan sama kuin aina ennenkin. Siinä ei oteta huomioon vastustajaa liiemmin, vaan pelataan omaa sitä ns. kaunista peliä, joka on melkoinen myytti viimeisten kausien osalta.

Voin olla väärässä, mutta tämä taktiikan muutos tapahtui ihmeellisesti vasta nelossijan ollessa todella uhattuna enemmän tällä kaudella kuin kertaakaan aikaisemmin. Tilanne on aika lailla sama kuin hankintojen kanssa eli yllättäen jopa Arshavinin kaltaisia pelaajia onkin saatavana tammikuussa jos nelossijan kannalta näyttää huonolta. Nelossijan menettäminen näyttää olevan ainoa asia, jonka takia Wenger on edes hiukan valmis joustamaan periaatteistaan.

Coquelin, puolustavan keskikentän tarve ja topparihankinta päivän teemat

Coquelin oli Cazorlan ohella Manchester City ottelun tähti ja on pelannut nyt muutaman kelpo ottelun. Näytöt ovat kuitenkin äärimmäisen vähäiset ykkösjoukkueessa ja myös lainakomennus Saksan liigassa meni aivan pieleen.

Coquelinin sopimus on loppumassa kesällä ja nyt miehen palattua Charltonista lainalta ja päästyä pelaamaan muutamia otteluita on jatkosopimuksesta alkanut liikkua huhuja. Varsinkin sunnuntain esityksen jälkeen miehen arvo on noussut mediahehkutuksen ansiosta, mutta nyt ei mielestäni kannattaisi tehdä samaa virhettä, kuten useasti aiemmin.

Nyt pitäisi katsoa vähintäänkin muutama peli lisää pysyykö taso edes suurin piirtein sunnuntain kaltaisena vai oliko kyseessä kerran elämässä ottelu. Ranskalaisen näytöt huipputasolta ovat kuitenkin niin ohuet, että ei pitäisi taas toistaa Denilsonin, Ebouen, Bendtnerin ja kumppaneiden kohdalla tehtyä virhettä eli tarjota joku viiden vuoden sopimus aivan liian kovalla palkalla, vaikka näytöt ovat vielä lähes nollatasoa.

Parin vuoden sopimustarjous vähän parannetulla palkalla olisi nyt paikallaan tai sitten katsotaan pidemmälle kevääseen mikä on taso ja sitten parempi tarjous jos Coquelin ottaa puolustavan keskikentän paikan omakseen vakuuttavilla esityksillä. En kuitenkaan näe mitään järkeä suoraan tarjota mitään jättisopimusta, vaikka periaatteessa riski on olemassa, että ranskalainen vaihtaa maisemaa kesällä ilmaiseksi. Yhtä suuri tai suurempikin riski on, että ranskalaisen jää roikkumaan joukkueeseen ylisuurella palkalla vuosikausiksi.

Coquelinin yllättävä tasonnosto ei saisi myöskään vaikuttaa millään tapaa uuden puolustavan keskikenttäpelaajan hankintaan. Ranskalaisen taso pidemmässä juoksussa on täysi kysymysmerkki, jota sopimustilanne entisestään suurentaa. Tarvitsemme ehdottomasti yhden esimerkiksi Schneiderlinin tapaisen varman ja tasonsa osoittaneen pelaajan, vaikka Coquelin pitäisi tasonsa ja tekisi jatkosopimuksen. Kaksi hyvää puolustavaa keskikenttää ei joukkueessa ole todellakaan liikaa ja kesällä olisi oikea aika hankkiutua sekä Artetasta että Flaminista eroon, sillä kummankaan taso ei oikein riitä edes rotaatioon.

Valitettavasti Wengerin ajatusmaailman ja uusimmat kommentit tietäen Coquelin on nyt se ratkaisu keskikentän ongelmaan ja sitä todellista vahvistusta ei tälläkään kaudella hankita, vaan etsintä jatkuu kohta kahdeksatta vuotta.

Topparihuhuja liikkuu jonkin verran, mutta en ole jaksanut linkkejä oikeastaan avata. Villarrealin 24-vuotias brassitoppari taitaa olla uusin nimi, joka on ollut esillä vähän enemmän. En muista koskaan nähneeni Gabriel Paulistan pelaavan, joten en osaa sen kummempaa miehestä sanoa. Villarrealin puolustus on päästänyt tällä kaudella vähän maaleja, joten sen perusteella voisi kuvitella brassin myös onnistuneen.

Toinen vaihtoehto olisi jo pitkään huhuissa ollut West Hamin Winston Reid, joka on selvästi lähtökuopissa Länsi-Lontoosta. Allardycen luottopuolustaja on aloittanut muutaman pelin penkillä tässä kuussa ja syy on varmasti, että mies ei ole edelleenkään laittanut nimeä jatkosopimukseen.

Vaikea sanoa kumpi olisi parempi, kun Paulistan pelejä ei ole nähnyt. Reid olisi ehkä varmempi ratkaisu ja myös halvempi sopimuksen ollessa katkolla kesällä. Ainoastaan on varmaa, että topparin tarvitsemme tämän siirtoikkunan aikana ehdottomasti. Aivan toinen asia on tekeekö Wenger kuitenkaan mitään asialle. No se selviää aika tasan tarkkaan viimeistään kahden viikon kuluttua, kun siirtoikkuna sulkeutuu maanantaina 2.2.

Viimeinkin voitto huippuottelussa ja millä esityksellä

Manchester City – Arsenal 0-2 (0-1)

Todella mukavaa, että olin täysin väärässä eilisen suhteen. Oletin ottelun kulun olevan sama kuin mitä vuosia on jo jouduttu todistamaan. Periaatteessa se olikin, mutta meidän onneksi roolit olivat vaihtuneet. Tämä on juuri se asia, että kuinka joku voi puolustella meidän kaunista pelitapaa, joka sitä paitsi on ollut viime vuodet pelkkä myytti. Voitto on voitto ja voitan eilisen tapaisella pelitavalla paljon mieluummin kuin lähes varmasti häviän normaalilla pelitavallamme.

Eilinen oli luultavasti paras esitys mitä olen nähnyt meiltä vuosikausiin. Viime kaudella haimme Dortmundista 1-0 vierasvoiton, mutta väitän eilisen olleen vielä parempi suoritus. Emme olleet missään vaiheessa vaikeuksissa suuremmin, vaikka sai City paikkoja luotua varsinkin toisen jakson alkuun. Selvää on, että ihan ilman paikkoja City ei varsinkaan kotipelissään jää oli vastassa kuka tahansa.

Sanoisin voiton olevan nimenomaan koko joukkueen, sillä viimeinkin pelimme ja erityisesti puolustaminen näytti olevan koko joukkueen asia. Jokainen teki osuutensa ja välimatkat pysyivät tiiviinä niin puolustuksen ja keskikentän kuin keskikentän ja hyökkäyksen välillä. Tämä tarkoitti muun muassa sitä, että Cityn pelin maestro Silva ei saanut juuri ollenkaan tilaa tai aikaa pyörittää peliä normaaliin tyyliin.

Ennen ottelua pelkäsin, että ratkaisijoita ja todellisia vastuunkantajia ei löydy Sanchezin lisäksi ainuttakaan ja väittäisin pelon olleen melko aiheellinen. Se oli kuitenkin turha eilisen osalta, sillä kaikki kentällä olivat tekivät osuutensa, mutta muun muassa Cazorla ja Coquelin olivat loistavia. Myös Giroud onnistui vihdoin maalinteossa kovassa ottelussa ja vieläpä vieraskentällä.

Pelasimme juuri niin kuin olisi pitänyt jo vuosikausia pelata kovempia joukkueita vastaan. Emme tarvitse pallonhallintaa ja siihen ei kannata välttämättä edes pyrkiä. Koko joukkue pallon alle ja tila puolustuslinjan taakse minimiin. Näin ollen vastustajan hyökkääminen vaikeutuu huomattavasti ja paikkoja ei tule liukuhihnalta, kuten ennen.

Pelkkä puolustaminen ei kuitenkaan toimi yleensä koko ottelua, vaan tarvitaan myös nopeat ja toimivat vastaiskut, jotta eilisen kaltaiset voitot ovat mahdollisia. Siihen on tällä hetkellä hyvin pelaajia, kun Sanchez, Ox, Walcott kuntoutuessaan, Welbeck ja jopa Rosicky sopivat erittäin hyvin vastaiskupeliin. Kaikki ovat tarpeeksi nopeita ja suoraviivaisia hyötyäkseen Cazorlan ja hiljalleen paluuta tekevän Özilin syötöistä. Myös Ramsey äärimmäisen juoksuvoimaisena pelaajana sopii vastaiskupeliin erinomaisesti.

Skysportsin pelin jälkeisen haastattelijan tapaan haluaisin kysyä Wengeriltä miksi tämän taktiikan toteuttamiseen meni vähän liioitellen lähes 10 vuotta? Tähän managerimme ei osannut vastata mitään järkevää, vaan vastasi kaikkea kysymykseen liittymätöntä.

Luulen tietäväni myös vastauksen, että tuleeko tästä tapa tai taktiikka, jota pyrimme toteuttamaan useamminkin huippuotteluissa. Viime kaudella ei ainakaan Dortmund vierasvoiton varaan rakennettu mitään, vaan seuraavassa ottelussa hävisimme surkeimmalle Manulle vuosikausiin. Toivottavasti tällä kertaa olisi toisin, mutta en todellakaan ole niin naiivi, että uskoisin tähän.

Eilinen voitto oli mahtava, mutta en usko sen muuttavan isossa kuvassa yhtään mitään. Ainoastaan nelossijapokaali on askeleen lähempänä kolmen odottamattoman pisteen myötä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi nauttinut eilisestä voitosta erittäin paljon. Loistava voitto huikealla esityksellä hallitsevan mestarin kotikentällä on temppu, johon harva joukkue pystyy.

Manchester City vastassa vierasottelussa – ei paljoa odotettavissa

Sanon ihan suoraan tähän alkuun, että tämän päivän päivityksessä ei ole paljoa positiivisuuksia odotettavissa eli jos haluatte kuulla niitä ja luoda uskoa illan kamppailuun kannattaa vaihtaa jollekin muulle sivustolle tai blogiin välittömästi.

Nämä vierasottelut tai oikeammin sanoen huipputottelut kotona tai vieraissa ovat olleet jo vuosikausia meille goonereille yhtä tuskaa ja en usko minkään muuttuneen tai olevan erilailla tänään. Tasurikin olisi suurin piirtein kuin voitto, sillä niin surkeasti yleensä pelaamme näissä peleissä.

Viime kaudella tämä vastaava ottelu taisi olla 6-3 tai ainakin lähelle. Kuusi päästettyä maalia on sen luokan pohjanoteeraus, että siitä ei luulisi olevan vaikea parantaa. Toki päästimme kuusi myös Chelseata vastaan viime kaudella ja tällä kaudella vain kaksi, mutta siitä huolimatta molemmissa otteluissa pistesaldo oli sama nolla. Odotan tänään samaa eli tuskin päästämme kuutta, mutta Sanchezin yhden tai kahden maalin turvin matkaan tuskin lähtee edes yhtä pistettä.

Olen yllättänyt jos päästämme vähemmän kuin kolmea maalia. Tämä kertoo koko kuvan siitä mikä on meidän mahdollisuus tai tilanne nykyään. Ennen huippuotteluita odotti innolla ja oli mahtava voittaa tai ainakin tietää, että voittaminen oli aina mahdollista pelattiin sitten Old Traffordilla, Stamford Bridgellä tai Anfieldillä. Nyt vain lähinnä odottaa, että kunpa emme häviäisi tennislukemin.

Kokoonpanosta sen verran, että viime aikojen näytöillä Bellerinin pitäisi ehdottomasti olla oikeana puolustajana, mutta pelkään pahoin Wengerin valinnan olevan Chambers. Entinen Southampton peluri on ollut viime ottelut laitapakkina todella ongelmissa ja Cityä vastaan se ei kuulosta hyvältä, kun vastassa on Navasin tapaisia laitureita.

Maalivahtitilanne on myös kysymysmerkki ja sitä se ei saisi olla missään nimessä. Palaako Szczesny nyt maaliin vai jatkaako Ospina helpon nollapelin jälkeen tolppien välissä? En tiedä, mutta se on varmaa, ettei tämä tilanne ole hyvä koko puolustuksen kannalta. Etenkin kun puolustuslinja muutenkin vaihtuu lähes joka otteluun. Mitään pysyvyyttä tai jatkuvuutta ei saada rakennettua ja se todella näkyy päästetyiden maalien sarakkeessa.

Muita kysymysmerkkejä on muun muassa palaako kolmikosta Ramsey, Özil ja Flamini joku tai jotkut suoraan avaukseen. Viime pelissä kaikki olivat penkillä, mutta mikä on tilanne tänään? Vaikea tilanne ja henkilökohtaisesti en laittaisi kuin korkeintaan Ramseyn avaukseen, mutta saa nähdä mikä on Wengerin valinta.

Walcott on myös tyrkyllä avaukseen, mutta sen verran ruosteessa englantilainen näyttää olevan edellisten pelien perusteella, että Oxin pitäisi ehdottomasti olla avauksessa. Theo sitten sisään jossain vaiheessa toisella jaksolla, kun Ox tai joku muu alkaa olla enemmän tai vähemmän puhki.

Meidän maalinteko ainakin ennakkoon on lähes täysin huippuvireessä olevan Sanchezin harteilla ja se ei ole hyvä asia. Ratkaisijoita pitäisi löytyä useampia, sillä huippujoukkueet osaavat puolustaa ja ottaa yhden pelaajan melko hyvin pois jos muista pelaajista ei ole todellista uhkaa.

Ehkä Sanchez nykyisessä vireessään silti onnistuu kerran tai parhaassa tapauksessa jopa kahdesti, mutta pahoin pelkään, että tuokaan ei tule riittämään. Toivottavasti olen väärässä, mutta edes pisteen saaminen tänään olisi melko suuri yllätys. Kaikesta huolimatta:

COME ON YOU GUNNERS!!!

Toinen junnu siirtohuhuissa ja siinähän ne hankinnat olisivatkin

Seuraavana vuorossa Wengerin shoppailulistalla huhujen mukaan on joku junnuhyökkääjä Puolasta vai jostain Itä-Euroopan maasta. Siinähän ne sitten onkin kasassa tammikuun ”vahvistukset”, kun Bielikin kauppa saatiin jo aiemmin valmiiksi.

Mahtaa Chelsea, Manchester City ja muut huippujoukkueet ympäri Euroopan olla huolissaan kuinka paljon olemme vahvistuneet. Kaiken huippu on uutisointi, jonka mukaan Bielik olisi huomenna kokoonpanossa Manchester Cityä vastaan. Pelaaja itse sanoo, ettei ole vielä valmis ykkösjoukkueeseen, mutta Wenger puhuu aivan muuta ja on suoraan laittamassa pelaajan kokoonpanoon yhteen kauden vaikeimmista otteluista.

Podolski, Arshavin ja lukuisat muut tasonsa osoittaneet huippupelaajat eivät ole vuosien varrella kelvanneet Wengerille, mutta joku täysin tuntematon junnu menee heittämällä kokoonpanoon ilman harjoituksia joukkueen kanssa. Ei voi kuin sanoa, että jokainen päivä minkä Wenger saa jatkaa managerina vie meidät yhä kauemmaksi Valioliigan ja Mestareiden liigan voitoista.

Huominen peli on ehdoton huippuottelu, vastassa on hallitseva liigamestari ja ainut joukkue joka pystyy tällä kaudella haastamaan edes jonkin verran Chelseaa mestaruudesta. Ennen ja tällä tarkoitan todellakin lähes vuosikymmen sitten nämä huippupelit olivat jotain mitä odotti ja ne katsoi ensimmäisenä uudesta sarjaohjelmasta.

Nykyään jo vuosien ajan kuvio on ollut, että häviämme lähes kaikki ja ainakin vieraskentällä on turha odottaa yhtään mitään. Jopa tasurin saaminen on todella harvinaista. Olemme voittaneet ainoastaan pari peliä useasta kymmenestä viimeisimmästä Chelseaa, Manua ja Cityä vastaan, joten eipä huomisenkaan suhteen kannata mitään odottaa.

Molemmilta joukkueilta tulee ottelussa puuttumaan pelaajia ja tärkeitä sellaisia, mutta se ei olennaisesti muuta tilannetta. Cityllä on Yaya Touren ja muutaman muun kovan pelaajan poissaolosta huolimatta tarpeeksi hyökkäysvoimaa iskeäkseen vähintään kaksi tai kolme maalia, joka lähes varmasti riittää voittoon.

Meidän maalinteko on käytännössä ainoastaan Sanchezin varassa, sillä huippuotteluissa Giroud ei oikeastaan koskaan tee maalia, Ramsey on puolikuntoinen vailla pelituntumaa ja muita ratkaisijoita ei oikein olekaan.

Muiden tuloksista riippuu, olettaen että häviämme normaalisti, olemmeko huomisen jälkeen viides vai kuudes. Pahimmassa tapauksessa olemme kuusi pistettä Southamptonia jäljessä, neljä Manua ja myös Tottenham tulee pisteellä ohi.

Ensimmäinen hankinta tehty – puolalaisjunnu ei kuitenkaan auta nykytilannetta mitenkään

Loukkaantumislista näytti hetken aikaa jo harvinaisen lyhyeltä ollakseen meidän. Useille muille joukkueille olisi toki normaalia, että pari pelaajaa on loukkaantuneena, mutta jos määrä meillä jossain vaiheessa on alle viisi niin se on tilastoharvinaisuus.

Arteta ja Debuchy menivät tai menevät leikkauspöydän kautta ja arvio on kolmisen kuukautta. Käytännössä voi sanoa molempien kauden olevan melkeinpä ohi tai parhaimmillaankin miehet ehtivät hiukan hakemaan pelituntumaa parissa viimeisessä ottelussa.

Artetan kanssa näyttää ainakin ulospäin, että jotain olisi voitu tehdä paremmin hoidon suhteen. Kapteeni on ollut kaksi kuukautta sivussa ja nyt sitten päädyttiin leikkaukseen. Miksi ei jo paljon aiemmin, jolloin kuntoutuminen olisi jo hyvässä vauhdissa? Tietysti asia ei ole näin mustavalkoinen, mutta seuratessa kuinka kauan meidän pelaajilta kestää päästä pelikuntoon vammojen jälkeen verrattuna muihin joukkueisiin ei kaikki voi olla vain huonoa tuuria, vaan mukana on myös heikkoa tekemistä.

Debuchyn vamma on eri asia ja siinä oli varmasti myös epäonnea mukana, mutta suurin syyllinen joka pääsi kuin koira veräjästä, on Stoken Arnautovic. Täysin idioottimainen tönäisy tilanteessa, jossa pallo oli jo ulkona ja mitään syytä ei ollut vaarantaa kanssapelaajan terveyttä.

Nämä jos jotkin olisivat tilanteita, joita FA saisi kelata nauhalta jälkikäteen ja lätkäistä kunnon pelikieltoja. Mitään loogisuutta ei kuitenkaan FA:n touhussa ole pelikieltojen tai tilanteiden nauhalta katsomisen suhteen, joten Arnautovic pääsee tilanteesta täysin ilman minkäänlaisia seuraamuksia ja Debuchyn kausi on puolestaan ohi.

Artetan ja Debuchyn lisäksi loukkaantumisen takia sivussa ovat edelleen Welbeck, Wilshere, Gnabry ja tietysti suojatyöpaikassaan 60 000 punnan viikkopalkkaa vuodesta toiseen nostava Diaby. Gibbs on epävarma ja pelikunto ratkeaa vasta ihan ottelun alla. Tässä ei nyt sinänsä ole mitään normaalista poikkeavaa tai sanotaanko tilanteen olevan aivan liian usein tämä vasemman puolustajamme kanssa.

Wenger on avannut pelin hankintojen suhteen, mutta valitettavasti kyseessä on pitkään huhuissa ollut puolalaisjunnu Krystian Bielik. Pelipaikalta oikea haku, sillä kyseessä pitäisi olla puolustava keskikenttäpelaaja, mutta eihän tällainen 17-vuotias ole vielä pitkään aikaan valmis ykkösjoukkueen peleihin. Ja jos käy, kuten yleensä niin välttämättä pelejä ei kerry ainuttakaan ykkösjoukkueessa, vaan edessä on perinteinen lainakierros eri seuroihin ja sitten myynti nimellisellä summalla alemmille sarjatasoille.

Tämä Wengerin puuhastelu siirtomarkkinoilla ei yllätä enää yhtään vuosia sitä seuranneena, mutta ei siinä vain ole mitään järkeä. Vertauskuvallisesti puhuttaessa managerimme toiminta on suurin piirtein sama kuin palomiehet sammuttaisivat roskalaatikkoa, kun samaan aikaan vieressä palaa kerrostalo.

Bony Manchester Cityyn – laatua määrän sijaan olisi toiveissa hankinnoissa

Eipä tunnu tällä hetkellä tapahtuvan punavalkoisessa maailmassa kovin paljoa kirjoittamisen arvoisia asioita. Sunnuntain peliin on vielä muutama päivä, joten on turhan aikaista alkaa sitä ennakoimaan ja sitä paitsi Cityä vastaan tuskin on mitään muutenkaan odotettavissa, ei ainakaan pisteiden valossa.

Siirtoikkuna on auki, mutta meidän kohdalla se ei tarkoita mitään hankintojen osalta. Pelaajista päästään jossain määrin kyllä eroon, mutta joukkueen vahvistaminen jää kokonaan tekemättä tai sitten se tapahtuu taas aivan loppuhetkillä ja vieläpä luultavasti paniikissa jonkin loukkaantumisen tai useamman seurauksena. Mikään puolalaisjunnu, jonka siirtosummasta on väännetty nyt monta viikkoa, ei jaksa innostaa yhtään.

Puolustavan keskikenttäpelaajan hankinta olisi entistä akuutimpi Artetan loukkaantumisen pitkittyessä. Valitettavasti vain Wenger ei näe asiaa näin, vaan kuukausi sitten Charltonissa lainalla ollut Coquelin on nyt managerimme silmissä ratkaisu yli seitsemän vuotta kestäneeseen ongelmaan puolustavan keskikenttäpelaajan suhteen.

Manchester City hankki muuten Bonyn 28 miljoonalla ja näytti näin pyrkivän tosissaan haastamaan Chelsean mestaruudesta. Bony ei ole mikään oma suosikkipelaajani, mutta olisi silti meidän ykköshyökkääjä. Tässä tuleekin yksi Wengerin ongelmista eli me hankimme mieluummin tehoiltaan hyvin keskinkertaisen Welbeckin suhteellisen kovalla summalla, kun jonkin verran lisää laittamalla saisi kuitenkin varman maalintekijän.

Jos oikein muistan taisi Bony tehdä Valioliigassa eniten maaleja vuonna 2014. Kysymys ei silti ole Bonysta, vaan periaate on sama lähes kaikkien hankintojemme suhteen Öziliä ja Sanchezia lukuun ottamatta. Mieluummin satsattaisiin ns. varmaan laatuun ja siihen rinnalle sitten halvempia hakuja, jotka voivat välillä osua tai sitten eivät.

Jos on varaa laittaa esim. täysin kokemattomaan Chambersiin 16 miljoonaa, vaikka joukkueessa on Debuchy, Jenkinson ja Bellerin, niin ei voi väittää, että rahaa ei olisi todella vahvistaa niitä osa-alueita, jotka ovat olleet ongelmia vuosikaudet. Kyse on ainoastaan priorisoinnista ja siinä Wenger on epäonnistunut lähes täysin lukuisat viime vuodet.

Tuntuu, että Wenger ostaa ja on ostanut jo pitkään siinä 10 miljoonan paikkeilla olevia pelaajia. Nämä ovat ihan ok useasti, vaikka floppejakin on mahtunut mukaan. Valitettavasti vain suurimmaksi osaksi nämä 10 miljoonan tai alle pelaajat eivät riitä kuin tähän nelossijataisteluun. Ei ainakaan Wengerin taktiikoilla ja valmennuksella.

En tiedä, ehkä yllä mainittu on liian kärjistettyä, mutta silti väittäisin meidän tilanteessa paremman vaihtoehdon joukkueen vahvistamisessa olevan laadun määrän sijaan. Tähän olisi ollut jo useamman vuoden kaikki mahdollisuudet taloudellisesti, mutta jos managerille riittää pelkkä nelossija tai kakkossija seuraavat 10 vuotta, kuten Wenger on sanonut, niin turha sitä on odottaa minkään muuttuvan parempaan suuntaan.

Masentavinta meidän tilanteessa on kaikkien näkevän ilmiselvät puutteet joukkueessa, selkeän ykkösmaalivahdin puute, topparien vähyys, puolustavan keskikentän tason riittämättömyys ja selkeän ykköskärjen puute. Nämä eivät ole mitään uusia asioita useampi näistä on ollut tiedossa jo vuosikausia, mutta silti niitä ei ole ratkaistu. Enkä usko, että niitä tullaan koskaan ratkaisemaan riittävässä määrin Wengerin johdolla.

Cazorlan kommentit pelipaikasta ja Henry Sky:n studiossa sunnuntaina

Cazorla on kertonut virallisten sivujen haastattelussa kuinka on keskikentän keskustan pelaaja ja keskellä pelatessa homma toimii paremmin. Tämä on näkynyt myös selvästi esityksissä ja tehoissa pari viime kuukautta. Cazorlan paikka on keskellä, eikä laidassa. Tätä on sanottu jo jonkin aikaa, sillä laidalla espanjalaisen nopeus ei riitä haastamaan vastustajia ja syöttövalikoima menee ainakin osittain hukkaan ja ennen kaikkea joukkueen peli menee sivuttaissiirtelyksi liikaa.

Ongelmaksi muodostuu Cazorlan samoin kuin monen muunkin suhteen Wengerin heikko joukkueen kasaaminen. Joukkue on todella pahasti epätasapainossa. Keskikentän keskustan pelaajia ja enimmäkseen vielä hyökkääviä sellaisia joukkueessa on kaikkiaan yhdeksän, Özil, Cazorla, Wilshere, Ramsey, Rosicky, Diaby, Arteta, Flamini ja Coquelin, joista kaksi jälkimmäistä toki puolustavia vaihtoehtoja.

Silti tämä ylitarjonta yhdelle tai kahdelle pelipaikalle tarkoittaa sitä, että Wenger on vuosikausia peluuttanut keskimmäisiä keskikenttäpelaajia laitureina. Se ei ole toiminut kuin todella harvoin, mutta kun kaikki suosikit pitää saada kentälle samaan aikaan, niin tuo on ollut ainut vaihtoehto. Siinä on sitten katseltu vuorotellen Ramseya, Wilsherea, Rosickya, Cazorlaa ja Öziliä laiturin paikoilla. Onpa jopa Diaby vuosia sitten joskus kunnossa ollessaan pelannut laiturina muutamia otteluita.

Pelaajien peluuttaminen oikeilla paikoilla olisi jo hyvä alku, mutta samalla se tarkoittaisi, että hyökkäävien keskikenttäpelaajien haalimisen pitäisi loppua. Vaikea nähdä näin tapahtuvan Wengerin aikana, vaan muutokseen tarvitaan uusi mies managerin paikalle.

Tämä Sanogon laina tai pikemminkin sen perustelut ovat taas melkoinen pohjanoteeraus Wengeriltä. Ymmärrän Sanogon tarvitsevan peliaikaa ja kokemusta, mutta kuinka se nyt yhtäkkiä tuli ajankohtaiseksi? Kokemusta tarvitaan siis nyt, mutta viime kaudella postimies oli kyllä valmis pelaamaan Bayern Muncheniä vastaan Mestareiden liigan jatkopeleissä samoin kuin FA Cupin semifinaalissa ja itse finaalissa liigapelien ohella. Joku jopa vajaan 30 vuoden managerikokemuksen omaava saattaisi nähdä tässä tilanteessa melkoisen ristiriidan.

Henry tekee muuten ensi esiintymisen Skysportsin studiossa uudessa roolissaan sunnuntaina. Mukava kuulla miestä, mutta vanhojen merkkien mukaan pelkään legendan jättävän suurimman ongelman käsittelemättä. Tähän mennessä nähdyn ja luetun perusteella on turha odottaa Henrylta edes pienen pientä kritiikkiä Wengeriä kohtaan teki managerimme mitä tahansa ja oli tulokset kuinka huonoja tahansa.

Ymmärrän Henryn olevan kiitollinen Wengerille paljostakin, mutta menneet ovat menneitä ja nykyisessä roolissa pitäisi pystyä erottamaan oma pelaajaura, menneet vuodet ja nykyhetki. Kaikkein ironisinta on, että vuonna 2007 Henry päätti lähteä B*rcaan, koska ei nähnyt Wengerin projektilla olevan menestysmahdollisuuksia.

Henry halusi voittaa ja siihen ei ollut edellytyksiä tuolloin ja tilanne on pysynyt täysin samana ellei jopa pahentunut tähän päivään tultaessa. Henry siis vaatii kannattajilta loputonta luottoa Wengeriin, vaikka itse parin heikomman vuoden jälkeen oli valmis jättämään ”uppoavan” laivan.

Edellä mainittu ei muuta sitä tosiasiaa, että Henry on yksi kaikkien aikojen suosikkipelaajiani ja ehkä paras hyökkäyspään pelaaja, jonka koskaan olen nähnyt Arsenalissa tai ylipäätään missään paikan päällä. Mennyt on kuitenkin mennyttä ja me kannattajat olemme kestäneet tätä nykyistä menoa kohta kymmenisen vuotta, joka on aivan liikaa.

Gibbs taas hajalla, Özil ollut punttikuurilla ja Sanogo lainalle

Tämän kuun aikana on tiedossa enää pelkkiä sunnuntaipelejä alkaen Manchester Citystä viikonloppuna. Televisioinnit ovat siirtäneet useamman pelin ja myös FA Cupin ottelu Brightonia vastaan kuuluu tähän kategoriaan. Seuraava lauantaina pelattava ottelu on vasta 7.2, jolloin vastassa on Tottenham White Hart Lanella.

Tällä hetkellä mennään joulun ja uudenvuoden peliruuhkan jälkeen rauhallisesti peli per viikko tahtia. Liigacupissa emme ole mukana, FA Cupissa uusintaa ei onneksi tarvittu, Mestareiden liiga jatkuu maaotteluiden tapaan vasta ensi kuun puolella.

Pelien vähyys ja muutama sairastuvalta palaava pelaaja tarkoittavat todennäköisesti Wengerin jättävän vahvistukset hankkimatta. Tämä nyt ei yllätä ketään ja päinvastoin todellinen yllätys olisi jos joku todellinen vahvistus saataisiin joukkueeseen.

Coquelinin muutama kohtalaisen hyvä esitys perinteisesti riittää vakuuttamaan Wengerin, että puolustavaa keskikenttäpelaajaa ei tarvitse tälläkään kertaa ostaa. Hyökkääjäostoa ei nyt edes harkita, kun kolmesta hyökkääjästä on hankkiuduttu eroon tämän kuun aikana Podolskin, Afoben ja Sanogon muodossa.

Topparihankinta voisi olla melkeinpä ainut mahdollinen, mutta sekin tapahtuu ainoastaan jos saadaan Reid, Perrin tai joku muu alennushintaan. Toki koskaan Wengerin kohdalla ei kannata sulkea pois yhden hyökkäävän keskikenttäpelaajan hankinnan mahdollisuutta.

Ketään kovaa nimeä alakertaan on turha odottaa, sillä perinteisesti Wenger ei suostu puolustuspään pelaajista maksamaan kovia summia. Lisäksi mitä pidemmälle taas kerran odotetaan, niin sitä vähemmän vaihtoehtoja on jäljellä ja sitä todennäköisemmin jää luu käteen tai ostos on sitten paniikissa Källströmin tasoa.

Olin väärässä, kun arvelin Stoke ottelu ennen meidän saavan parhaan mahdollisen puolustuslinjan viimein kentälle. Gibbs on vaihteeksi hajalla, vaikka mitään uutisia vammasta ei ollut kuulunut. Nilkka taisi tällä kertaa olla ongelmakohta. Ei voi kuin sanoa, että englantilainen on toivoton tapaus ja ei vain pysy kunnossa, jotta miehen varaan voisi mitään laskea. Valitettavasti vain Wenger laskee kausi toisensa jälkeen. Ja lisäksi on enemmän kuin kyseenalaista riittääkö Gibbsin taso edes harvoin kunnossa ollessa jos haluttaisiin todella menestyä. Mielestäni ei, mutta ehkä uuden managerin ja valmennuksen myötä tilanne voisi olla toinen.

Stoke pelissä Özil teki paluun kentille ja heti ensimmäisenä huomasi, että saksalainen on käynyt punttisalilla ahkeraan. Lihasta on tullut lisää yläkroppaan. Tämän pitäisi olla positiivinen asia, kun miehen pelityyliä on useasti arvioitu liian pehmeäksi. Toki pelkkä lihasmassan kasvu ei auta, vaan kaksinkamppailut ovat paljon kiinni asenteesta ja kuinka paljon ne haluaa voittaa.

Loppuun vielä täytyy ottaa kiinni Sanogon lainauutiseen, jota sivusin jo vähän ylempänä. Valioliigasta löytyi kuin löytyikin tarpeeksi epätoivoinen ja/tai tyhmä joukkue ottamaan postimies lainalle. Pardewin hyvin alkanut ura Crystal Palacen peräsimessä tuskin saa tästä ratkaisusta lisäpotkua.

No toivotaan Sanogolle onnistumisia ja peliaikaa, mutta en edelleenkään usko mieheen pätkän vertaa. Crystal Palacen hyökkääjävaihtoehdot ovat hyvin keskinkertaisia, mutta siitä huolimatta olen yllättänyt jos ranskalaishyökkääjämme saa kunnolla peliaikaa loppukauden aikana.

Stoke komeasti nurin

Arsenal – Stoke 3-0 (2-0)

Eilisessä oli paljon positiivisia asioita, vaikka perinteiseen tyyliin myös negatiivista tapahtui selkeästä voitosta huolimatta. Esitys oli yksi kauden parhaita ellei jopa paras. Pallo ja pelaajat liikkuivat normaalia enemmän ja hidasta sivuttaissiirtelyä oli vähennetty radikaalisti. Toivottavasti tätä nähdään jatkossakin, mutta vaikea uskoa näin tapahtuvan pidemmissä jaksoissa.

Ottelun alku oli kerrankin sellainen, kun sen pitäisi paljon useammin olla erityisesti heikompia vastustajia vastaan kotikentällä. Heti alusta asti hyvä tempo päälle ja vierasjoukkueelle ei annettu mitään mahdollisuuksia päästä peliin mukaan. Tällä kertaa myös palkinnoksi saatiin nopea avausmaali, joka selkeästi vielä vapautti joukkueen pelaamista.

Myös toinen maali onnistuttiin tekemään avausjaksolla ja se oli vähintäänkin ansaittua esitykseen nähden. Enempäänkin olisi ollut mahdollisuuksia paikkojen puolesta, mutta Begovicin torjunta tai kaksi sekä heikko viimeistely pitivät eron kahdessa maalissa.

Koko joukkue pelasi pääsääntöisesti hyvin, mutta jälleen kerran yksi oli ylitse muiden. Sanchez kahdella maalilla ja syötöllä oli kiistaton kentän kuningas. Chileläisen työmoraali puolustussuuntaan on myös aivan omaa luokkaansa. En ole koskaan ennen nähnyt yhdenkään Sanchezin taitotasolla varustetun hyökkäyspään pelaajan tekevän yhtä paljon työtä puolustussuuntaan ja jopa aivan ottelun loppuun asti, vaikka peli oli ratkennut aikoja sitten. Eikä eilinen ollut mikään poikkeus, vaan samaa on nähty koko kausi.

Sanchez on aivan huikeassa iskussa tällä hetkellä. Miehen pelaamista on mahtavaa katsoa, mutta toisaalta pelottaa mitä tapahtuu jos se perinteinen loukkaantuminen sieltä kuitenkin jossain vaiheessa tulee.

Eilenkin tunnin kohdalla 3-0 maalin jälkeen olisi Sanchezin voinut vaihtaa pois, mutta ei niin ei. Miksi vaihtaa Giroud pois, joka on levännyt viimeiset kolme ottelua ja jättää Sanchez kentälle?. Ottelu oli ratkennut ja erityisesti tietäen Stoken pelityylin en olisi ainakaan henkilökohtaisesti ottanut mitään riskejä ylivoimaisesti parhaan pelaajamme suhteen. Wenger kuitenkin näkee asiat toisella tapaa ja onneksi mitään ei tapahtunut.

Szczesny tippui penkille Ospinan saadessa liigadebyyttinsä. Kolumbialainen pääsi hyvin vähällä ja suurempaa arviota miehen tasosta ei voi eilisen perusteella tehdä. Joka tapauksessa on Wenger taas melkoisen sotkun saanut aikaan maalivahtiosastolla. Jos Ospina pelaa hyvin, niin tilanne on ok, mutta jos taso ei riitäkään ja virheitä tulee voi tilanteen sanoa olevan taas todella synkkä. Palaako Szczesny sitten maaliin vai arvotaanko vuoro Martinezille?

Negatiivista oli lähinnä Wengerin vaihtojen lisäksi Debuchyn loukkaantuminen. Tilanne oli jo ohi ja Arnautovicilla ei ollut mitään mahdollisuutta pelata palloa, mutta siitä huolimatta täytyi vielä antaa vauhtia. Todella typerää ja täydellistä kanssapelaajien terveydestä piittaamattomuutta, joka tälläkin kertaa maksoi kalliisti.

Tilanteesta ei tietenkään tullut edes korttia, joka ei sinänsä yllätä liigan surkean tuomaritason tietäen. Ei kortti olisi tietenkään mitenkään parantanut Debuchyn olkapäätä, mutta olisi ollut sentään oikea tuomio ja ehkä ensi kerralla Arnautovic miettisi edes vähän kannattaako samaa tehdä. No en tiedä auttaisiko yksi keltainen siihen, mutta sanotaan että ei se ainakaan voisi huono asia olla.

Debuchyn olkapää meni siis sijoiltaan ja viikkojen huili lienee taas selviö. Pahimmassa tapauksessa jos mennään leikkauspöydän kautta, niin koko kausi on ohi. Uusi ranskalaispuolustajamme on ollut todella epäonnekas, sillä molemmat loukkaantumiset ovat olleet eilisen kaltaisia, eivätkä mitään perinteisiä takareisivammoja tai vastaavia.

Southampton haki eilen voiton Manusta Old Traffordilta nousten kolmanneksi. Samalla tämä tarkoittaa, että kisa on täysin auki kolmos- ja nelospaikkojen suhteen. Harva uskoo edelleenkään Southamptonin kestävän neljän joukossa loppuun asti, mutta kausi on jo jonkin verran yli puolenvälin, joten ei tuota vaihtoehtoa voi enää täysin sivuuttaa.

Ensi viikonlopun jälkeen pahimmassa ja jopa hyvinkin mahdollisessa tilanteessa olemme kuusi pistettä Southamptonia jäljessä, neljä Manua ja jopa Tottenham tulee pisteellä ohi voittaessa kotona Sunderlandin.

Eilinen esitys oli ehkä kauden parasta, mutta samaa tarvitaan paljon lisää ja selkeästi useammin kuin on tähän mennessä nähty. Loistava paikka olisi aloittaa tai pikemminkin jatkaa sunnuntaina City of Manchester Stadiumilla siitä mihin eilen jäätiin, mutta valitettavasti tuohon ei jaksa uskoa missään määrin.