Hetkelliset paremmat jaksot eivät riitä menestykseen

Viime aikoina, ja nyt tarkoitan kourallista pelejä, ovat tulokset ja myös peliesitykset olleet suurimmaksi osaksi hyviä tai jopa erinomaisia. Syitä tähän on varmasti monia, mutta yksi selkeä muutos vaikuttaa olevan pallonhallinta.

Aikaisemmin olemme olleet vuosikaudet liigassa eniten palloa hallinnut joukkue. Tämä ei kuitenkaan ole näkynyt menestyksenä, vaan pikemminkin hitaana pallon siirtelynä puolessa kentässä ja hyökkäyspäässä sivuttaissuunnassa. Viime aikoina sen sijaan ainakin muutamissa peleissä pallonhallinta on ollut vastustajalla, jopa Aston Villa murskavoitossa vierasjoukkueella taisi olla pallo enemmän.

En tiedä onko tämä hyökkäyspelin muutos suunniteltu vai onko se tullut samassa, kun puolustuspeliin on panostettu enemmän. Ehkä se on osittain seurausta tiiviistä koko joukkueen puolustamisesta. Joka tapauksessa pienempi pallonhallinta on johtanut parempiin tuloksiin ainakin näin muutaman pelin otannalla. Hyökkäyksemme ovat vaikuttaneet olevan viime aikoina huomattavasti suoraviivaisempia sekä nopeampia ja se on tuottanut tulosta.

Samalla nopeammat hyökkäykset ovat tarkoittaneet, että vastustajalle ei jää yhtä paljon vastaiskupaikkoja, koska emme pyöritä palloa hitaasti ympäriinsä. Tietysti kokonaisuutena puolustuspeli on parantunut, mutta ehkä myös hyökkäyspelin muutoksella on jotain vaikutusta puolustamiseen. Erityisesti on voinut huomata kuinka laitapakit eivät nouse enää koko ajan hyökkäyksiin ja näin jätä puolustuslinjaa todella haavoittuvaksi. Tämä tietysti voi johtua osittain Monrealin pelaamisesta Gibbsin sijaan, mutta toivottavasti kyseessä olisi myös taktinen muutos enemmän kuin pelaajavalinnat.

Lyhyesti tiivistettynä viime pelit ovat sujuneet hyvin niin tuloksellisesti kuin pelillisestikin. Valitettavasti se on vain liian vähän tai ainakin liian myöhään puhuttaessa liigasta tällä kaudella puhumattakaan lukuisista aikaisemmista kausista. Kahdessa cupissa ollaan vielä mukana, mutta vaikka peli on kuinka parantunut, niin FA Cup on ainoa jäljellä oleva pokaalimahdollisuus. Mestareiden liigassa eväät eivät vain tule riittämään loppuun asti, vaikka pelaisimme viime viikkojen tapaan.

En jaksa uskoa tämän viimeisimmän parannuksen olevan mikään pysyvä tila. Näitä hetken parempia jaksoja on viimeiseen 10 vuoteen nähty lukuisia ennenkin, eivätkä ne ole mihinkään johtaneet tai olleet uuden paremman alku. Mukavaahan se on katsoa voittoja, mutta toisaalta pettää vain itseään jos uskoo jonkin todella muuttuneen muutamassa pelissä pysyvästi paremmaksi.

Wengerin tekemät muutokset jälleen kerran ovat suurimmaksi osaksi olleet pakotettuja tai asioita, joita useat kannattajat ovat halunneet managerin tekevän jo vuosikausia. Otetaan muutamia esimerkkejä ja aloitetaan maalivahtitilanteella. Useat ovat vaatineet selkeää ykkösmaalivahdin hankintaa vuosikausia, mutta sellaista ei ole tullut.

Szczesnyn penkityksen jälkeen tulokset ovat parantuneet, mutta kuinka suunniteltua Ospinan nostaminen ykkösmaalivahdiksi oli? Tuskin kovin ja väitän, että ilman Southampton tappion jälkeistä yhteenottoa, mitä ikinä pukukopissa tapahtuikin, ei vaihdosta olisi tapahtunut.

Toinen esimerkki on Coquelin. Mies oli myynnissä kesällä lainakierteen jälkeen ja ei millään muotoa managerimme suunnitelmissa. Mies laitettiin jopa lainalle Charltoniin, vaikka puolustavan keskikentän paikka on ollut todellinen ongelma jo vuosikausia ja Arteta ja Flamini eivät kumpikaan ole tarpeeksi hyviä. Ainoastaan loukkaantumiset kahdelle edellä mainituille sekä Wilsherelle ja Ramseylle antoivat pakon edessä Coquelinille näytönpaikan. En laskisi tätä millään muotoa Wengerin suunnittelemaksi ratkaisuksi, vaan täydeksi tuuriksi, että Coquelin on pelannut näin hyvin muutaman ottelun.

Kahden edellisen asian kanssa samaan kastiin voisi laskea Bellerinin, joka on pelannut hyvin, mutta sai tilaisuutensa ainoastaan loukkaantumisten myötä ja on pelastunut managerin vieläkin suuremmalta arvostelulta, kun riskinotto lähteä kauteen käytännössä viidellä kokeneella puolustajalla sekä Chambersilla ja Bellerinillä näytti jo muutamassa kohtaa todella räjähtävän käsiin.

Akpomille näyttöpaikan antaminen kesti myös aivan liian pitkään, kun paljon huonompi Sanogo sai puolitoista kautta aikaa, vaikka esitykset olivat kiltisti sanoen heikkoja suurimmaksi osaksi. Ainoastaan Akpomin loppumassa ollut sopimus näytti viimeinen pakottavan Wengerin antamaan näytönpaikan, jotta hyökkääjä ei karkaisi ilmaisella siirrolla muualle.

Myös Paulistan hankinnassa on sellainen tunne, että ilman Debuchyn kauden päättävää tai ainakin hyvin lähellä tätä olevaa loukkaantumista emme olisi nähneet brassitopparin hankintaa. Voin olla väärässä, mutta ainakin aikaisempien siirtoikkunoiden perustella managerimme usein reagoi vasta loukkaantumisiin sen sijaan, että olisi ennalta kasannut jo riittävä hyvän, tasapainoisen ja lukumäärällisesti riittävän pelaajiston.

Viimeisenä esimerkkinä voisi ottaa Cazorlan pelipaikan. Itsekin joskus kirjoitin, että espanjalaisen peluuttaminen laidalla toimii. Näin ei kuitenkaan ole ollut pitkässä juoksussa, vaan ehdottomasti on jo kauan ollut selvää, että Cazorlan täytyy pelata keskellä. Ainoastaan keskellä miehestä saadaan paras irti tai edes sellainen panos, että siitä on joukkueelle hyötyä. Tämä Cazorlankin pelipaikan muutos tuli osittain pakon edessä loukkaantumisista johtuen aivan samoin kuin Coquelinin näytönpaikka.

Tiivistettynä liian moni asia tapahtuu Wengerin toimesta hitaasti ja reagoimalla vasta jo tapahtuneisiin asioihin, kun menestyvän managerin on pakko pystyä suunnittelemaan tulevaisuutta, varautumaan erilaisiin tilanteisiin ja ongelmiin jo ennakkoon. Nykyisellä tavalla lyhyet paremmat jaksot ovat mahdollisia, mutta eivät riitä kuin tähän nelossijataisteluun.