Lisää ajatuksia lauantailta

Pakko jatkaa Tottenham tappion setvimistä, sillä ei tässä mitään muutakaan ole. Huomenna on vastassa Leicester, mutta siitä enemmän silloin ja muutenkin se on täysin varma kotivoitto ja peli, jonka jälkeen Wenger pääsee sanomaan kuinka viikonlopun tappio oli vain yksi peli, vahinko tai jotain muuta vastaavaa. Eli toisin sanoen oravanpyörä jatkaa kulkuaan, pari hyvää peliä ja seuraava sukellus onkin jo nurkan takana.

On anteeksiantamatonta, että Tottenham halusi voittaa enemmän ja tuli paremmin valmistautuneena otteluun. Tämä voi joskus, todella harvoin, tapahtua jos vastassa on selkeästi heikompi joukkue. Paikallisottelussa sen ei kuitenkaan pitäisi koskaan olla mahdollista.

Jos Wenger ei saa pelaajia motivoitua edes yhteen kauden suurimmista peleistä, niin mitä toivoa meillä on muuta kuin jatkaa tätä nykyistä tylsääkin tylsempää joka kautista nelossijapokaalileikkiä? Suoraan sanoen ei yhtään mitään. Kaiken huippu on, että joukkueen kapteeni Mertesacker haastattelussa pelin jälkeen vähän kierrellen myöntää, että joukkue ei ollut oikealla asenteella liikkeellä.

Vai uskooko joku todella Tottenhamilla olevan niin paljon parempi joukkue, että tuloksen ja pelitapahtumien pitäisi olla lauantain kaltainen? Väitän, että jos managerit olisivat olleet toisinpäin, niin pisteet olisivat lähteneet meidän mukaan. Mason, Bentaleb, Dier, Rose ja kumppanit ovat todella keskinkertaisia pelaajia, mutta Wenger taktiikoillaan, pelaajavalinnoilla ja ennen kaikkea, sillä että ei ole kykenevä reagoimaan millään tapaa ajoissa kesken ottelun muuttuviin tilanteisiin sai nämäkin pelaajat näyttämään huomattavasti paremmilta kuin he oikeasti ovat.

Ajatus lähteä puolustamaan Manchester City voiton tapaan oli periaatteessa oikea, vaikka voi miettiä onko se kuitenkaan tarpeellista Tottenhamia vastaan, sillä loskanvalkoiset eivät ole millään mittarilla hallitsevan mestarin veroinen joukkue.

Virhe tuli pelaajavalinnoissa, sillä jos lähdetään puolustamaan on hyökkäyksessä kuitenkin pakko olla nopeutta ja suoraviivaisuutta, jotta vastaiskut ovat mahdollisia. Sanchezin ja Oxin poissa ollessa Walcottin olisi täytynyt olla avauksessa ehdottomasti. Sitten jos Welbeck olisi haluttu laittaa lisäksi kentälle, niin paikka olisi ollut Özilin tai Giroudin tilalle. Giroud ei sovi kovinkaan hyvin vastaiskupeliin ja samoin Özil vastaiskupelissä laiturin paikalla on todella turha tai sanotaanko, että se ei vain toimi läheskään niin hyvin kuin pitäisi.

Toinen asia mistä Wengeriä on helppo kritisoida on pelaavalinnat ja se, että samat miehet pelaavat yleensä aina. Edellisen pelien esityksillä ei ole mitään väliä, vaan jos olet suosiossa niin pelaat aina loukkaantumiseen asti. Tähän ei vaikuta, vaikka vähemmän peliaikaa saaneet olisivat onnistuneet loistavasti edellisissä peleissä tai harvoin saadessa mahdollisuuden. Esimerkiksi Ramseyn ei olisi missään nimessä kuulunut olla kentällä ennen Rosickya viime aikojen näytöillä, mutta niin vain walesilainen pelaa täysiä pelejä viikosta toiseen, vaikka esitykset ovat kiltisti sanoen keskinkertaisia.

Useasti on myös todettu, että muun muassa Özilin ja Cazorlan ei pidä olla samaa aikaan kentällä jos se tarkoittaa toisen pelaamista laidalla. Tämä on nähty niin usein, erityisesti vieraskentällä kovempia vastaan, mutta siitä huolimatta Wenger jatkaa aivan samalla tavalla vaikka se ei toimikaan.

Özil tai Cazorla toimii laiturina jos vastassa on heikompi joukkue ja hallitsemme palloa ja pelaajat voivat liikkua vapaasti hyökkäyspäässä, mutta jos vastassa on joukkue joka hyökkää aktiivisesti ja laituri joutuu pelaamaan kurinalaisesti enimmäkseen laidalla ja tekemään paljon töitä puolustussuuntaan ei ole mitään järkeä peluuttaa kumpaakaan edellä mainittua laiturina. Jostain syystä kuitenkin Wenger tekee jatkuvasti näin. En tiedä onko syynä, että managerimme ei näe asiaa vai yksinkertaisesti halua todistaa muille epätoivoisesti olevansa oikeassa.

Vielä pari esimerkkiä Wengerin kyvyttömyydestä reagoida millään tapaa tai ainakaan riittävästi pelin tapahtumiin. Bellerin oli vaikeuksissa alusta lähtien laidallaan Eriksenin ja koko ajan nousevan Rosen kanssa. Managerimme antoi kuitenkin tilanteen jatkua koko ottelun ajan, eikä tehnyt muutoksia taktiikkaan tai vaihtoja. Tämä on käsittämätöntä, kun oikeastaan kaikki muut peliä katsovat pystyvät näkemään ongelman ja että jotain olisi muutettava.

Kyseessä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta edes tällä kaudella. Lähes sama tapahtui Chambersille Swanseaa vastaan, kun Montero piti laitapakkiamme koko ottelun ahdingossa. Tuolloinkaan managerimme ei tehnyt mitään ja silloin lopulta Monteron keskityksestä Swansea teki ottelun voittomaalin.

Toinen asia on vaihdot ja reagoiminen pelitapahtumiin yleensä. Viimeistään 1-1 tasoituksen kohdalla olisi pitänyt muuttaa jotain, mutta ei niin ei. Olimme aivan selkeästi alakynnessä emmekä edes päässeet kunnolla pois omalta alueelta, mutta silti Wengeriltä kesti vartti tehdä ensimmäinen vaihto tasoitusmaalin jälkeen.

Ainoastaan Ospinan torjunnat, pari paitsioliputusta ja vastustajan huono viimeistely pitivät lukemat tasoissa. Penkillä oli kuitenkin muun esim. Walcott ja Rosicky, joten vaihtoehtoja olisi ollut muutoksiin, mutta eihän Wenger vaihda tai muuta mitään ennen kuin kellossa on se noin 70 minuuttia. Toisin sanoen ensimmäinen vaihto myöhään, toinen 80 minuutin kohdalla ja viimeinen vasta ihan lopussa, kun olimme jo tappioasemassa. Surkeaa reagointia, mutta ei mitenkään uutta tai yllättävää.