Täydellinen nöyryytys kotikentällä

Arsenal – AS Monaco 1-3 (0-1)

Oravanpyörä jatkaa kulkuaan ja eilen se tuli joka vuonna nähtävään vaiheeseen, jossa meidän pelit päättyvät ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Mestareiden liigassa. On tämä aivan uskomattoman jännittävää vuodesta toiseen taistella liigassa nelossijasta, jolla sitten pääsee kilpailuun mukaan, minkä voittamisesta ei kannata edes uneksia.

Noin 20 yrittämä Wengerin johdolla Euroopan arvostetuimmassa seurajoukkuekilpailussa päättyi myös täyteen pannukakkuun. Saimme kerrankin arvonnassa lähes helpoimman mahdollisen vastustajan, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Kun pelit kovenevat ja panosta alkaa olla, niin Wengerin joukkueet sitten vuoden 2005 sulavat käytännössä poikkeuksetta. Ja poikkeus oli viime kauden FA Cup, mutta tuolloin vastustajien heikkous, Wigan ja Hull, ainoastaan pelasti meidät ja sekin oli molemmissa otteluissa äärimmäisen pienestä kiinni.

Ennen peliä Wenger laukoi kuinka edellisistä vuosista oli opittu:

In the last four years we always came out frustrated because three times we conceded a goal at home in the first 30 minutes. That goal knocked us out. It was really tight. We have learnt from that and we can show that on Wednesday.

Hienostihan se meni jälleen ja totisesti aiemmista oli taas kerran opittu. Monaco oli tehnyt niin Mestareiden kuin Ranskan liigassa alle maalin per peli, mutta silti sille ei tuottanut mitään ongelmaa tehdä kolmea meitä vastaan vieraskentällä. Jopa enempään oli paikkoja, sillä kerran Ospina pelasti varmalta näyttäneen maalin ja muutamalla muulla kerralla viimeinen syöttö jäi uupumaan loistavassa (vastaisku)paikassa.

Kokoonpanosta sen verran, että olipa hieno veto vaihtaa tähän peliin Gibbs takaisin viime aikoina pääsääntöisesti hyvin esiintyneen Monrealin tilalle. Mikä järki tuossa oli ja olisi mukava kuulla Wengerin perustelut. Samoin olisi pitänyt tulla jo selväksi, että Walcottin kuuluu avata ennen Welbeckia, mutta turha luulla Wengerin näkevän samaa, minkä muut pelistä toiseen. Samoin Cazorlan ja Özilin peluuttaminen samaan aikaan, vaikkakin molemmat olivat keskellä, ei yksinkertaisesti ole hyvä ratkaisu. Keskikentän keskusta on aivan liian haavoittuvainen puolustussuuntaan.

Keskikenttään ja sen keskustaan kun päästiin, niin jatketaan aiheella. Coquelin oli onnekas taas, ettei lentänyt pihalle kahdella varoituksella. Muutenkin ranskalainen on osoittautunut juuri niin keskinkertaiseksi kuin arvata saattoi yhdestä loistavasta pelistä huolimatta. Sitä paitsi City voitto oli muutenkin täysi poikkeus koko joukkueelta ja sen pohjalta oli taas järkyttävää tarjota Coquelinille neljän ja puolen vuoden jatkosopimus, vaikka näyttöjä tai ylipäätään kokemusta ei ollut kuin pari peliä tällä tasolla. No tämäkin on hyvää jatkumoa Denilsonille, Almunialle, Bendtnerille, Eboelle ja kumppaneille ja osoittaa vain kuinka Wenger ei edes yritä oppia aiemmista virheistään.

Eilen oikeastaan koko joukkue oli surkea, ainoastaan Walcott toi jotain uutta peliin vaihdosta ja Sanchez väläytti kerran tai kaksi taitojaan. Kävi kuitenkin selväksi, että emme tule koskaan voittamaan mitään mikkihiiriosastolla keskikentän keskustassa. Kondogbia oli parempi kuin kukaan meidän pelureista ja hallitsi kenttää siltä osin täydellisesti. Fyysinen voima kasinkamppailuissa ja pääpeli lisättynä hyvään liikkeeseen on se mitä meiltä puuttuu tuolta kentän avainalueelta.

Coquelin taistelee ja liikkuu, mutta ei pärjää voimassa sekä peliälyssä olisi toivomisen varaa. Valitettavasti muut vaihtoehdot ovat vielä palon heikompia, joten turha sitä on odottaa mitään jos meillä ei ole edes yhtä hyvää puolustavaa keskikenttämiestä, kun vähintään kaksi tarvitaan menestyvään joukkueeseen.

Toki keskikenttä ei suinkaan ollut eilen ainut ongelma, sillä Berbatov näytti kuinka keskinkertainen hyökkääjä Giroud on. Lähes veteraani-ikäinen bulgaari onnistui maalinteossa, kun taas Giroud ei saanut edes yhtään yritystään maalia päin. No mutta eihän tässä ole montaakaan vuotta haluttu joukkueeseen puolustavaa keskikenttää tai kahta sekä selkeää ykköshyökkääjää. Selkeästi eilisenkään perusteella noilla tuskin tekisi mitään. Näin ainakin jos katsoo maailmaa Wengerin silmin. Mieluummin kesällä yksi mikkihiiri lisää kymppipaikalle ja kaikki ongelmat on ratkaistu.

Maalivahtipeli on myös ollut ongelma vuosia ja eilinen todisti taas asian. Ospina on varmasti mukiin menevä kakkosvaihtoehto, mutta ykköseksi miehestä tuskin on koskaan jos haluamme voittaa pokaaleja. Jos maalivahtitilannetta halutaan parantaa, niin kesällä on syytä hankkia selkeä ykkösmaalivahti ja myydä vaikka Szczesny, sillä luulisin Ospinan jäävän mieluummin kakkosmaalivahdin asemaan. Myös Szczesnyn viimeisin lähes 100 000 punnan viikkopalkan sopimus on täysin ylimitoitettu tasoon nähden ja sopii siinäkin mielessä täydellisesti kuvaan.

Eilisen esitys oli suurin piirtein kuin Leicester ottelun toisinto. Tuolloin vastustajan luokaton viimeistely ja heikkous pelastivat meidät. Nyt kuitenkin vastustaja oli paria pykälää parempi, joten mitään seliteltävää ei jäänyt. Saimme juuri mitä ansaitsimme tuolla esityksellä.

Monaco halusi enemmän voittaa oli valmiimpi laittamaan kaiken likoon ja se näkyi kentällä. Wenger myönsi tämän ja ihmetteli asiaa. Harmi vain, että managerimme ei ole ollut kykenevä tekemään asialle enää mitään vuosikausiin. Samoin puolustuspeliä managerimme kritisoi ja ihmetteli, mutta kukahan siitä on vastuussa ottelu ja kausi toisensa jälkeen. Samaa on nähty nyt lähes 10 vuotta, joten ei pitäisi tulla kovin suurena yllätyksenä. Silti tulee joka kerta Wengerille.

Hienosti muuten Wengeriltä reagoitu taas tauolla siihen, että oltiin tappiolla ja peli ei kulkenut alkuunkaan. Joku voisi harkita taktisia muutoksia, eri ryhmitystä tai jopa vaihtoja jo 45 minuutin kohdalla. Sen sijaan meidän manageri ei näin toimi koskaan ja tulihan se vierasjoukkueen toinen maali sieltä. Harva Wengerin lisäksi tästä yllättyi.

Loppuun vielä Onlinegoonerin forumilta muutama lainaus, jotka osuvat aivan nappiin. Lainaukset ovat yksittäisiä kommentteja, eivätkä liity toisiinsa mitenkään.

Arsenal going into the Champions League last 16 2nd leg having to score 3 or more goals for the 4th year in a row. Ridiculous position.

Besides the odd groan from the stands not a single sound of dissent against the gimp and his shower of shit. We certainly get what we deserve.

Injuries, the stadium, financial doping, referee. Take your pick – its an AKB buffet.

Advertisements

8 thoughts on “Täydellinen nöyryytys kotikentällä

  1. Ei tässä laitapakkien nimillä ollut merkitystä, vaan sillä, että hyökkäämiseen oli valmennusjohdon puolesta kannustettu. Monacon vastahyökkäysosaaminen aliarvioitiin täysin ja siksi keskikentällekin jätettiin käsittämättömästi vain Coquelin puolustamaan. Jo pelkästään kaksi noin vapaasti nousevaa laitapakkia olisi vaatinut tupla-ankkureita.

    • Totta ja ei ollut tarkoituskaan väittää pelin ratkenneen Gibbsiin. Silti tuokin oli kummallinen valinta viime ottelut huomioiden.

  2. Kai noi maalit voi Mertelle paljolti laittaa. Pelas kaikki tilanteet ihan päin persettä vaikka eka vahinko olikin. On väärä mies Arsenaaliin. Hölkkäilee pelit läpeensä eikä tunnu koskaan oikein yrittävän tosissaan.

  3. Olen pitkän ikäni pitänyt Mestareiden liigaa bonuksena varsinaiseen leipätyöhön ja olennaiseen sekä tärkeimpään, eli Valioliigaan.

    Tämän todettuani on kuitenkin mahdotonta kiistää, etteikö CL kykenisi parhaimmillaan tarjoamaan erinomaista glamouria ja etteikö kilpailu olisi loistava areena pönkittämään seuran tunnettuutta ja edesauttamaan seuran profiloitumista kansainvälisestikin terävimpään kärkeen.

    Se mitä saimme eilen kuitenkin todistaa, osoitti karulla tavalla kolikon kääntöpuolen. Puhutaan sitten mediasta tai meistä kannattajista – kyynisistäkin, kuten allekirjoittanut – taisimme sokaistua ’hyvästä’ arpaonnesta ja AS Monaco nähtiin välietappina matkalla kohti kirkkaampia parrasvaloja.

    Kun meneillään olevat otteluparit arvottiin, varsin ansioituneillakin kannattajien foorumeilla ehdittiin alkaa spekuloida jo seuraavalla onnettarella, joka arpoisi FC Porton vastustajaksemme puolivälierävaiheeseen.

    Eikä yllekirjoittaneelle tuota vaikeuksia myöntää omaakin syyllistymistä liialliseen hyvän olon tunteeseen, olin kovin luottavainen etenemisestämme jatkoon Monacon kustannuksella.

    Se mitä yritän sanoa on, että kyynisellekin ja Mestareiden liigaan vain bonuksena suhtautuvana, eilisen todistaminen toi punavalkoisen puseron alle poikkeuksellisen nolon tunteen. Sitä en lähde arvioimaan, kuinka korkealta pudottiin, mutta yhtä kaikki syvälle.

    En nyt lähde väittämään, että seuran uskottavuuteen iskettiin syvä lovi, mutta henkilökohtaisella tasolla hampaita iskettiin kurkkuun niin, että tukehtumisen vaara oli ilmeinen.

    Mikäli on välttämätöntä löytää tilanteesta jotain positiivista, on se meille tarjottu mahdollisuus kasvojen pesuun Stade Louis II:lla 17. päivä kuluvaa kuuta. Tarkoittaisiko se ihmettä ja etenemistä jatkoon otteluparista, tuskin. Mutta jos ja kun tavoite on edelleen kilvoitella bonuksista tulevallakin kaudella, totaalisen nöyryytyksen välttäminen vajaan kolmen viikon kuluttua on ensiarvoisen tärkeää. Se tarkoittaa uskottavaa esitystä ja tulosta lähtökohdista huolimatta, vaikka bonuksen tavoittelu tältä erää tulisikin tiensä päähän.

  4. Tämän päivän Evening Standardin otsikko on kaikessa ylipitkäisyydessäänkin osuva: How many more times will Wenger be given the chance to get it right?
    Lisäksi kommentissa vaaditaan Özilin penkittämistä. Tässä kohtaa pitää huomata, että saksalaiset joutuvat helposti englantilaisten silmätikuksi.

    No, viestissä tuli pronssia.

  5. Positivistien melko ankaraa reaktiota joidenkin muiden pettymykseen eilisestä pitää jälleen kerran ihmetellä. Ei sinänsä mitään, että ”helppo” Monaco nyt yllätti ja taas pudotaan.

    Mutta sehän tässä närästää ja masentaa, että kuvio on niin äärimmäisen itseään toistava ja organisaatio niin vastentahtoinen muutoksille. Kymmenisen vuotta eli Henryn lähdön jälkeen on aina sinnitelty miten kuten UCL:n mukaan ja käytännössä aina pudottu tässä samassa vaiheessa ulos. Useimmiten munattomasti ja/tai katastrofaalisia puolustusvirheitä tehden. Vaikea siinä enää onnesta jauhaa uskottavasti, ei sattuma enää kovin paljon selitä tätä. Wenger ei vaan ole valmentaja, joka vie UCL:ssä pitkälle.

    Kesällä voisi hankkia yhden kovan topparin lisää ja kokeilla jollain muulla alakerralla. Vaikka aika turhaa puuhasteluahan se on, niin kauan kun Wenger laiminlyö joukkuepuolustamisen kehittämisen nykyaikaiselle tasolle.

    • Niinpä. Ensi kesänä tulee korkeintaan flaminin ja/tai artetan tilalle joku. Puolustushan wengerin mielestä on nyt kuosissa – ainoa ongelma on enää se, että Gabriel ei tiedä, mikä on left ja mikä on right. Right? Sit on eri asia, jos nelossijapokaali jää saavuttamatta. Sit varmaan yritetään myydä kovapalkkaisimmat… Harmi vain että sitä tuskin aloitettaisiin Wengeristä.

      • Mihin faktaan tää perustuu,että tarvii myydä pelaajia,jos ei olla neljän joukossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s