ManU osoitti täydellisesti vastenmielisyytensä maanantaina

Edelleen on loistava fiilis maanantain voitosta ja jatkopaikasta. Viime vuosina Manun tai ylipäätään yhdenkään huippujoukkueen kaataminen vieraskentällä on ollut harvinaista herkkua ja vieläkin harvinaisempaa jos ottelussa on ollut panosta jäljellä.

Maanantai osoitti ja muistutti taas kerran kuinka vastenmielinen seura ja joukkue ManU todella on. Epätoivoinen sukeltelu läpi koko ottelun sekä jatkuva tuomarin piirittäminen lähes joka kerta tuomion mennessä vastaan on äärimmäisen säälittävää toimintaa. Maanantaina Di Maria vei jopa toiminnan uudelle tasolle käymällä käsiksi tuomariin ja tästä olisi syytä tulla vähintään peli tai kaksi lisärangaistusta, mutta näin tuskin tapahtuu.

Filmaamisen ja sukeltamisen kulttuuri on todella syvällä Manussa, kuten Januzaj hyvin osoittaa. Ei mitään kontaktia edes lähellä ja mies sai ansaitusti hyvin lyhyen uransa neljännen vai jopa viidennen varoituksen sukeltamisesta. No sitä pienet perässä mitä isot edellä ja tämä sopii täydellisesti Manuun. Nistelrooy, Ronaldo, Nani, Rooney, Young ja viimeisimpänä Di Maria ovat täydellisiä esikuvia Januzajn kohdalla.

Tällä kertaa ero tuli kuitenkin siinä, että tuomari oli vahva ja oikeudenmukainen toisin kuin noin yhdeksällä kerralla kymmenestä aiemmin. Oliver ei edes suosinut mitenkään meitä, vaan vihelsi tasapuolisesti toisen jakson ja tämä oli ero verrattuna moneen aikaisempaan kertaan. Tietysti olemme usein olleet surkeita ilman tuomariakin Old Traffordilla, mutta todella useasti myös ManU on saanut pilkkujen, korttien, ulosajojen ja muiden tuomioiden muodossa suunnatonta etua. Onneksi viimeinen Fergusonin lopetettua asia näyttäisi muuttuneen ja täytyy toivoa, että eilinen ei ollut vain yksi harvinainen poikkeus tuomaritoiminnassa Old Traffordilla.

En todellakaan ole Welbeckin puolestapuhuja, vaan pidän englantilaista meille riittämättömänä tai sanotaanko miehen olevan rotaatioon sopiva pelaaja, mutta ei missään nimessä avaukseen. Silti juuri Welbeck oli täysin oikea mies ratkaisemaan maanantain ottelun. Oma koira puraisi kerrankin jotain muuta kuin meitä ja se tuntuu todella hyvältä, vielä paremmalta Manun ollessa kyseessä.

Kausi on myös elossa pokaalin suhteen, puhuttaessa siis oikeista, eikä mistään Wengerin keksityistä nelossijoista, jotka takaavat miehelle muutaman miljoonan bonuksen vuosittain. Totta kai nimellisesti olemme mukana myös vielä ensi viikkoon asti Mestareiden liigassa, mutta Monacon verkkoon pitäisi onnistua tekemään minimissään kolme maalia pitäen oma pää puhtaana kuulostaa aivan mahdottomalta asialta.

Liigassa taas pelaamme maksimissaan paikasta Mestareiden liigaan, jota emme vahingossakaan Wengerin johdolla voita, mestaruustaistelun sijaan ja tämä ei kiinnosta paljoakaan. Omissa papereissani FA Cupin välierä ja toivottavasti sitä seuraava finaali ovat kauden kaksi ylivoimaisesti tärkeintä jäljellä olevaa ottelua. Onneksi tämä ensi viikon Mestareiden liigan toinen ”merkityksetön” ottelu on niin kaukana välierästä, että se ei vaikuta kokoonpanoon. Olen nimittäin varma, että Wenger lähtisi taas kerran tavoittelemaan mahdotonta ja sitten rotaatiota olisi tiedossa Wembleylle, kuten aikaisemmin muun muassa Arshavinin penkitys osoitti.