Wengeristä on tullut todellinen häviäjä

Tänään ei ole paljoa ajankohtaista agendalla. Perinteisesti seuran viralliset nettisivut ovat täynnä uutisia kuinka tappiosta otetaan opiksi ja kuinka olisimme voineet tehdä enemmän maaleja sekä päästä jatkoon. Enpä olekaan koskaan ennen kuullut tätä ja ihan varmasti eilisestä opittiin paljon, kuten aiemmista vuosista on niin ansiokkaasti tehty.

Managerimme veti kuitenkin täydelliset pohjat tyllittömyydellä, mutta tämä nyt tuskin yllättää ketään. Managerimme mukaan Monacon ei ansainnut jatkopaikkaa. Tässä suora lainaus:

Asked if Monaco deserved to progress, Wenger said:
I don’t believe so. If you look at the number of shots on target they had you will be surprised. Every defeat hurts but we didn’t lose.

Tämä meni niin kuin arvata saattoi. Wengerin mielestä olemme moraalinen voittaja ja kuuluisimme jatkoon, koska onnistuimme toisessa osassa ottamaan voiton. Valitettavasti vain homma ei tosielämässä toimi näin. Molemmat ottelut ovat yhtä arvokkaita ja yhteismaalit ratkaisevat.

Voitte olla myös varmoja, että Monaco olisi ollut parempi ja myös hyökännyt enemmän jos siihen olisi ollut tarvetta. Nyt sen ei tarvinnut kolmen vierasmaalin turvin kuin välttää kolmen maalin päästäminen, joten sen taktiikka oli juuri sellainen kuin sen saattoi olettaa olevan. Jollain tapaa myös varma jatkopaikka näkyi varmasti ranskalaisten otteissa ihan samoin kuin Bayern Munchenilla paria vuotta aikaisemmin vastaavassa tilanteessa.

Säälittävää Wengeriltä, ettei voi myöntää tappiota ja onnitella vastustajaa tai edes kätellä vastustajan manageria. Tämä mieheltä, kuka joka välissä jaksaa muistuttaa omista ja Arsenalin toimintatavoista kuinka ne ovat huippuluokkaa ja muka jotain standardeja joihin muidenkin pitäisi pyrkiä. Tekopyhää puhetta, mutta sitähän managerimme on vailla mitään katetta tekojen puolesta kentällä tai nykyään edes enää sen ulkopuolella.

Joskus uuden managerin johdolla Mestareiden liiga kilpailuna saattaa olla meillekin mielenkiintoinen, mutta mitään innostusta ei ole ollut enää pitkään aikaan Wengerin alaisuudessa. En olisi yhtään pahoillani, vaikka emme ensi vuonna olisikaan mukana. Se on aivan sama jos ja valitettavasti, kun Wenger jatkaa managerina.

Olisi paljon parempi keskittyä pelkkään liigaan, jota emme toki myöskään voita enää koskaan Wengerin johdolla. Ehkä kuitenkin Mestareiden liigan puuttuminen ohjelmistosta voisi antaa mahdollisuudet pärjätä Liiga- ja FA Cupissa entistä paremmin. Ne ovat ne kilpailut, jotka kuitenkin saattavat olla voitettavissa jopa Wengerin johdolla jos kaikki tähtimerkit ja arpaonni sattuvat olemaan kohdalla viime kauden tapaan.

Hyvänä esimerkkinä kuinka voittamin on mahdollista myös pienemmillä resursseilla toimii Atletico Madrid ja ennen kaikkea heidän valmentaja Diego Simeone. Joukkue on menettänyt parissa vuodessa ainakin kaksi parasta maalintekijäänsä Costan ja Falcaon, huippuveskari Courtoisin, avauksen laitapakin Luisin ja mahdollisesti vielä muitakin pelaajia.

Kaikesta tästä huolimatta joukkue voitti Espanjan liigan Real Madridin ja B*rcan edestä viime kaudella, oli minuutin päässä Mestareiden liigan voitosta ja on tänäkin vuonna kahdeksan parhaan joukossa vähintään rahaliigassa. Kaikki tämä lisäksi alle puolella siitä palkkabudjetista, mikä Wengerillä on käytössä. Myöskään siirtosummina Simeonella ei ole läheskään yhtä paljon käytettävissä kuin Wengerillä. Ja aikaa joukkueen rakentamiseen ei myöskään ole ollut kuin pari kautta Wengerin yli 10 vuoteen jos tarkastelukohdaksi otetaan edellinen liigamestaruus.

Kaikesta tästä huolimatta argentiinalainen kasaa ja yrittää kasata menestyvän joukkueen, eikä selittele vähän väliä rahalla tai muilla tekosyillä menestymättömyyttä. Meidän seuran suurin ongelma on Wenger, joka on entisestä voittajatyypistä tai ainakin voiton tavoittelijasta muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana manageriksi, jolle nelossija on tyydyttävä tulos ja enempää ei kannata edes yrittää. Tämä on anteeksiantamatonta, eikä tulisi olla koskaan hyväksyttävää Arsenalissa. Voittamista ei kukaan voi taata, mutta nelos- tai kakkossijaan ei koskaan pitäisi tyytyä ja vielä vähemmän sanoa tätä ääneen, kuten Wenger vähän väliä tekee.