Kirjaimellisesti – Eero, osa 1/3

Henten pyynnöstä uusintana pieni katsaus Arsenal-aiheiseen kirjallisuuteen, lista on täydennetty noin neljä vuotta sitten blogin vanhalla alustalla julkaistusta.

Olen jakanut kirjat kolmeen alueeseen: Arsenalin historiasta kertovat, elämänkerrat ja henkilökuvat sekä muut. Osasto muut sisältää enimmäkseen muita kuin Arsenal-kirjoja, jotka kuitenkin näen suosittelemisen arvoiseksi.

Kirjan nimen perässä myös oma arvosteluni asteikolla 1-5 tähteä. Laskin että pelkästään viiden tähden kirjoja on jo 20 kappaletta, mutta ei voi mitään: jos jaatte intohimoni kaikkea punavalkoista kohtaan, saatatte ennen pitkää päätyä lukemaan ne kaikki.

Arsenalin historia:

Alan Roper: In the days of gog (2004) ****

Royal Arsenalin tarina sen perustajansa David Danskinin sukuhistorian kautta. Mielenkiintoisinta antia tässä hieman hajanaisessa teoksessa ovat ajan lehdistä poimitut otteluraportit, jotka ulottuvat vuodesta 1887 vuoteen 1895.

Brian Belton: The first Gunners – Arsenal, from Plumstead to Highbury (2008) ****

Arsenalin varhaisvuodet 1886-1913 Plumsteadissa. Tästä on kirjoitettu niin vähän, että oli ilmestymishetkellään ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen teos. Historiafriikeille must.

Tony Attwood, Andy Kelly, Mark Andrews: Woolwich Arsenal FC: 1893-1915 (2012) *****

Woolwich Arsenalin historia, jossa pääpaino on alkuvuoden 1893 tapahtumissa, mutta kirjassa on erittäin kattava kuvaus myös koko Woolwich Arsenalin liiga- ja FA-cup-menestyksestä, pelaajistosta, yleisöstä, kentistä, managereista, sekä omistajista ja johtajista.

Tony Attwood: Making of Arsenal (2009) ****

Tämä on varsinaisesti romaani, mutta on sijoitettu reilun 100 vuoden takaisiin tapahtumiin, jolloin Henry Norris Arsenalin osti. Kertojana on kuvitteellinen toimittaja, joka selvittää Woolwich Arsenalin melkein-konkurssin ja Norrisin hämärien puuhien taustoja vuonna 1910. Tuolloinhan Norris halusi alun perin yhdistää Arsenalin Fulhamiin, mutta kun ei siihen saanut lupaa, muutti seuran Pohjois-Lontooseen. Kehyskertomuksena on myös tarina, missä samainen toimittaja osallistuu saksalaisten vakoojien jahtiin. Nautittava joskin hieman naiivi teos romaaninakin, mutta erityisesti suosittelen Arsenalin historiasta kiinnostuneille.

Bernard Joy: Forward, Arsenal! (1952-53) ****

Ensimmäinen Arsenalista kirjoitettu historiikki aikalaisen ja entisen pelaajan silmin. Hyvät kausikuvaukset erityisesti Arsenalin ensimmäiseltä kultakaudelta 1931-53.

Brian Glanville: Arsenal Football Club (1952) ***

Glanvillen historiikki lienee ensimmäinen ‘virallinen’ laatuaan ja onkin hieman kuivakkaampi, jos vertaa Joyn vastaavaan.

Brian Glanville: Arsenal Stadium history (2006) ***

Virallinen, isokokoinen ja hieman pompöösi Highburyn historia. Arvoa lisäävät täydelliset tilastot Higburyllä pelatuista otteluista.

Brian Glanville: The real Arsenal – from Chapman to Wenger. The unofficial story (2009) **

Aivan ilmeinen äskeisen kirjan seuralainen, johon kaavittu ne asiat, jotka eivät viralliseen historiaan mahtuneet. Hieman sekavan ja keskeneräisen oloinen ja taitaa Glanvillea jo vanhuus painaa, sillä asiavirheet paistavat läpi. Miinusta myös kansi (Walcott), ei mielestäni Arsenalin historian paras edustaja.

Steve Stammers: Arsenal – the official biography (2008) ***

Virallinen historiikki, jossa pääpaino Highburyn viimeisillä vuosikymmenillä ja Wengerin kaudella. Ei ihan niitä parhaita eikä varsinaisesti tarjoa paljon uutta, jos on jo jonkin historiikin lukenut. Mutta ostin ja luin, kun sain halvalla.

Jon Spurling: Highbury – the story of Arsenal in N5 (2006) *****

Virallista historiaa huomattavasti mielenkiintoisempi versio Highburyn tarinasta.

Jon Spurling: Rebels for the cause – the alternative history of Arsenal FC (2003) *****

Tämä on yksi parhaista ellei paras Arsenalin historiasta lukemani kirja. Se kertoo seuran historian muutaman kapinallisen tai poikkeuksellisen henkilötarinan kautta, mukana ovat mm. puolustusjärkäleet Wilf Copping, Peter Storey, Big Willie Young, Tony Adams ja luonnollisesti itseoikeutetusti King of Highbury eli Charlie George

Jon Spurling: Red letter days (2014) ****

Spurlingin uusi kirja, jossa käydään läpi Arsenalin historian kannalta käänteentekeviä tapahtumia. Jos Rebels for the causea ei olisi ilmestynyt, tämä olisi viiden tähden kirja. Mutta mielestäni tässä on liian paljon päällekäisyyksiä aiempien teosten kanssa, tai sitten olen vain lukenut liian monta Arsenal-kirjaa.

David Tossell: Seventy-one guns (2002) *****

Tämä on eittämätön Arsenal-klassikko, josta on hiljattain otettu uusintapainos. Se kertoo nimensä mukaisesti ensimmäisen tuplakauden tarinan. Kirjan rakenne on periaatteessa kronologinen, mutta jokainen luku esittelee myös yhden pelaajan tarinan, mikä vaatii hieman ponnisteluja aikajanan seuraamisessa. Näin syvällisesti ja ensi käden kokemuksiin perustuvia kirjoja enää harvoin näkee, mutta niin on myös tuplamestaruuksien laita.

Jon Spurling: All guns blazing (2001) *****
Jon Spurling: Top guns (2001) *****

Spurling on oma suosikkini Arsenal-kirjailijoista ja nämä kannattaa hankkia pelkästään jo nostalgian takia. Ensin mainittu kahlaa läpi 1980-luvun ja jälkimmäinen 1990-luvun eikä pelkästään vain ne Grahamin ja Wengerin menestyskaudet, vaan joka vuoden tasapuolisesti myös pettymyksineen. Eniten pidän Spurlingissa siitä, että hänen kirjansa on kirjoitettu fanin eikä minkään viileän ’asiantuntijan’ näkökulmasta ja niissä on paljon sellaista faktaa, mitä muista kirjoista saa turhaan hakea. Välillä käy oikein kylmät väreet, kun lukiessa palaa elävät muistot esim. Terry Neillin tai George Grahamin lopunajan tunnelmista (haloo Wenger!). Mutta on siellä etupäässä niitä hienoja hetkiä, etunenässä luonnollisesti Anfield ’89 ja tupla ’98.

Kevin Connolly: The official story of Arsenal’s double year (1998) ***

Mukava kausikirja Wengerin ensimmäisestä tuplakaudesta, tulee tippa linssiin aina kuin vilkaisenkin kantta.

Piers Morgan: Va va voom! – a fan’s diary of Arsenal’s invincible season (2004) ****

Ottelu ottelulta voittamaton kausi, tästä ei nostalgia parane.

Amy Lawrence: Invincible (2014) ****

Vuonna 2014 ilmestyi aika leegio uusia Arsenal-kirjoja, joista tämä on luonnollisesti selvimmin 10 vuotta aiemman voittamattoman kauden innoittama. Rakenne on suunnilleen sama kuin Tossellin ensimmäisestä tuplamestaruudesta kertovassa kirjassa, mutta uutisarvoa laskee hieman se, että aiheesta on viime aikoina kirjoitettu aika paljon ja että omassa dementoituneessa muistissakin on vielä joitain jälkiä. Mutta eittämättä tuollaista kokoelmaa maailmanluokan pelaajia emme tule koskaan enää Arsenalissa näkemään. Synti ja häpeä, että joukkue hajotettiin niin nopeasti eikä se pystynyt hamstraamaan useampia mestaruuksia.

Alex Fynn & Kevin Whitcher: The making of a modern superclub (2008) ****

Kuinka meistä tuli sellainen ‘mahtiseura’ kuin vielä 7 vuotta sitten luulimme olevamme goonermiesten kertomana.

Alex Flynn & Kevin Whitcher: Arsene & Arsenal (2014) ****

Goonermiesten jatkokirja, jossa lähinnä analysoidaan viime vuosien menestyksettömyyden syitä. Aihe on tuttu monista blogeista, joskin tässä hieman syvällisemmin ja puolueettomammin läpikäytynä. Syytän Wengeriä, että tällainen kirja on pitänyt tehdä.

Fred Ollier: Arsenal – a complete record 1886-1990 (1990) ****

Kaikki Arsenalin pelaamat ottelut tuloksineen, kokoonpanoineen sekä maalintekijöineen yli 100 vuoden ajalta. Lisäksi kirjassa on lyhyt seuran historia sekä pelaajakatalogi biografioineen aakkosjärjestyksessä. Suosittelen lämpimästi (saattaa olla jo uudempikin versio olemassa).

James Elkin & Simon Shakeshaft: The Arsenal shirt (2014) ****

Tämä iso kuvakirja tuli sopivasti joululahjaksi ja siinä onkin ollut selailemista ja ihmettelemistä varsinkin pojallani, joka vasta on sisäistänyt sen, että meillä onkin joskus vieraissa keltainen paita. Kirja kertoo Arsenalin paidan historian, joskin tämä tarina alkaa vasta vajaan 90 vuoden takaa. Pääperiaatteena on ollut, että kuvissa on peleissä pidetyt paidat, vanhin kuvattu eli vuoden 1927 cup-finaalin paita on Bob Johnin. Valtaosa paidoista on luonnollisesti aivan viime vuosikymmeniltä, koska nykyään julkaistaan vähintään 3 ‘uutta’ paitaa vuosittain + vielä maalivahtipaidat päälle. Omat suosikkini ovat edelleen tuplakauden 1970/71 punavalkea sekä 1971 cup-finaalin keltainen paita.

Eero

PS. Uskallan olla eri mieltä Eeron kanssa, kyseessä on ’pienen’ katsauksen sijaan eittämättä varsin kattava otanta. Edellä siis kolmeen osaan jaetun kokonaisuuden ensimmäinen osa. Laitan koko paketin julkaisuun kolmannen ja viimeisen osan yhteydessä. Tästä lopullisesta kokonaisuudesta sitten linkki blogiin, mistä se on löydettävissä kunnes tämäkin alusta vaipuu Ruususen uneen bittiavaruuden mustaan aukkoon tai kyberterroristit sen tuhoavat.

hente

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s