Le Coq

En ole paholainen olkapäällä, en pahanilman lintu, en maalaa piruja seinille, enkä takuulla ole pahuuden sanansaattaja jostain tuonpuoleisesta. Mutta heikinheimolainen mielensäpahoittaja en olisi, mikäli en pohtisi, että jokin tässä ei nyt vain täsmää.

T*ttenham. Kuka muistaa, saati haluaa muistella helmikuun seitsemännen päivän tappiotamme Shite Hart Lanella. Tai kuka muistaa millaiset asetelmat olivat tuolloin sarjataulukkoa katsoessa ja millaista keskustelua sen tiimoilta käytiin.

Miten vain, tuntuu, että siitä on ikuisuus. Samainen ikuisuus on samalla siitä, kun olemme viimeksi menettäneet pisteitä Valioliigassa. Seitsemän voittoa peräjälkeen ja olemme sarjassa toisena. Nimeltä mainitsemattomaan pokaaliin seuran nimi lienee jo kaiverrettu ja valtaosin on aistittavissa varsin aurinkoisia ilmeitä seuran ympärillä.

Voisin kuvitella, että juuri sinä olet herännyt aamuun – ainakin jalkapalloilullisesta perspektiivistä – hyvillä mielin. Edelleen voisin kuvitella, että niin ovat heränneet myös Özil, Giroud, Alexis ja kumppanitkin. Ja tässä kohtaa päästään päivityksen ensimmäiseen kappaleeseen. Kappaleeseen mikä ei siis ollut synkistelyä.

Odotan voittoputkemme jatkuvan, totta helvetissä odotan. Mutta käsi sydämellä uskallan tunnustaa, muu kuin voitto ei yllättäisi, sikäli kun epäilemättä ymmärrätte mitä yllätyksellä tässä kohtaa tarkoitan.

Turf Moor, pff.. Oli Özilin ja kumppaneiden ilmeet kuinka aurinkoisia tahansa tänään aamulla, teeman täytyy olla; Turf Moor, brilliant! Ja ilmeen pitää illalla olla tämä. On helppo olettaa, että Burnley tulee tarjoamaan meille tänään väsymättömän fyysisen haasteen. Neljä pistettä kahdesta edellisestä kotiottelusta (Sp*rs, ManCity) loivat uskoa The Claretsien sarjassa säilymisen mahdollisuuteen ja juuri tällä hetkellä marginaalit sarjan peräpäässä ovat niin pienet, että joka ikisen pisteen puolesta Burnleyn pelaajat ovat valmiita mustelmille.

En voi syyttää toimittajia siitä, että jälleen torstaisessa lehdistötilaisuudessa esiin nousi spekulaatiot jopa meidän mestaruusmahdollisuuksista. Ihoni menee kuitenkin kananlihalle, kun samainen spekulointi on hiipinyt salakavalasti joidenkin pelaajiemme antamien kommenttien sivulauseisiin, ainakin rivien väliin.

Ymmärrän, että viittaamani kommentit ovat kaiketi vain normaaleja latteuksia, mitä urheilijoiden suusta kuullaan tuon tuosta, mutta jalat on nyt syytä pitää korostuvan tukevasti nurmella – myös Turf Moorin nurmella, satoi tai paistoi. Erinomaisen vaikean alkukauden jälkeen sijoitusta mestarin takana Valioliigassa voisi olosuhteisiin nähden pitää jossain määrin menestyksenä.

Toivon, että tässä kohtaa lähtökohtainen ajatus on, ettei takaa tule kukaan ohi. Kuinka pitkälle se vauhti sitten riittää kaikkein kunnianhimoisimmissa unelmissa, antaa kevään sen kertoa. Lainaan omia ajatuksiani kuluneelta viikolta, kun Eeron kanssa sähköpostitse kuulumisia vaihdoimme:

’Peilaten puhtaasti kauteen valmistautumiseen ja junan saamiseen heti oikeille raiteille, pitäisin ensiarvoisen tärkeänä saavuttaa tulos, mitä voi pitää kehityksenä. Kuten olen blogissa useasti kirjoittanut, näkisin isona askeleena välttää karsinta mestareiden liigan lohkovaiheeseen.

Vaikka mitä väitetään, on tämä karsintavaihe häirinnyt seuran tekemistä niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Kieroimmillaan etukäteen koko karsinnoista puhuminen on haluttu lakaista maton alle, mutta tarvittaessa seura on sitten nähnyt ne oivalliseksi tavaksi selittää mikäli ’hyville’ selityksille tarvetta on ilmennyt.

Mikäli ottaisimme ihan aikuisten oikeasti askeleen oikeaan suuntaan, eli sijoitus olisi mestarin takana toinen, loisi se mielestäni tervettä painetta seuran suuntaan. Onhan nyt joka tapauksessa niin, että jokaiseen kauteen meidän kokoluokan seuran täytyy lähteä parantamaan edellisen kauden suoritusta. Tarkoitan, että sijoittumalla toiseksi, syntyisi seuran johdolle todellisia paineita jatkaa oikealla tiellä, tai minimissäänkin pitää asemat.

Kun kilpavarustelua tullaan kaikissa tapauksissa todistamaan, joutuisi seura suhtautumaan siihen osallistumisen näkemykseni mukaan suuremmalla vakavuudella. On tietysti Herran käsissä, miten mikään kilpavarustelu lopulta sitten realisoituu, mutta paineet mahdollisimman hyvän tuloksen saavuttamiseen ja mitä sen saavuttamiseksi tehdään olisi luotu.’

Hyvä on, lienee syytä palata tähän päivään ja tämän illan otteluun. Voi kun saisin mahdollisuuden briiffata pelaajamme ottelun alla. Saisin kertoa miten seitsemän peräjälkeen otetun voiton jälkeen tappio juuri jossain Turf pff.. Moorilla v*tuttaisi yli ymmärryksen ja kertoisin senkin, ettei se olisi yllätys. Koska me olemme Arsenal. Koska olimme juuri voittaneet seitsemän ottelua peräjälkeen ja villeimpiin spekulaatioihin on hiipinyt puheet mestaruudesta.

Pitäisin tämän puheen silläkin riskillä, että otettuaan tänään selkeän voiton, mustelmille potkitut pelaajamme olisivat tehneet allekirjoittaneesta paitsi narrin, potkisivat he varvemmaksi vakuudeksi ’syyllisenkin’ mustelmille huutaen iskulauseita: ’v*ttu sä mistään mitään tiedä, pelle’. Kivusta ja tuskasta voisin ulvoa vain Monacoooooo.. Ja ajatelkaa, niin tyhmä takuulla olisin, että pitäisin saman puheen joukkueelle kahdeksankin peräjälkeen otetun voiton jälkeen.

Ai niin, se seuraava liigaottelu on Chelsea, ehkä siihen löytyisi jokin muu tulokulma. Vähemmän kivulias. Ehkä siteeraisin entistä urheiluministeriämme, joka yllätettiin housut kintuissa YLEn englanninkielisten uutisten puheenjohtajatentissä (alkaen 8:39). Paavohan totesi, että John T*rry on tosiaan rasismista pelikieltoon tuomittu roska että T*rry is a great leader. Niin, kun Chelsean kohtaamista aikanaan briiffataan, fläppitaululle ei viivoja tarvitse piirtää. Riittää kun kirjoittaa taululle: John T*rry – great leader ja pelaajien älypuhelimiin multimediaviesti.

Nyt alkaa selvästi mopo keulia tämän ’otteluennakon’ tiimoilta. Kerrottakoon, että huomenna luvassa jotain huomattavasti sivistyneempää, eli Eeron kirja-arvioiden osa 2/3. Ensimmäinenhän oli vuorossa eilen jos joltain meni ohi ja kolmannen ja viimeisen osan yhteydessä ilmestyy koko paketti samassa päivityksessä. Ville palaa reissultaan puolestaan eetteriin maanantaina ja niputtaa illan yllätystappion kylmän viileän oluen voiton yhteen.

Up le Coq’s – come on you Reds!

hente