Le Coq

En ole paholainen olkapäällä, en pahanilman lintu, en maalaa piruja seinille, enkä takuulla ole pahuuden sanansaattaja jostain tuonpuoleisesta. Mutta heikinheimolainen mielensäpahoittaja en olisi, mikäli en pohtisi, että jokin tässä ei nyt vain täsmää.

T*ttenham. Kuka muistaa, saati haluaa muistella helmikuun seitsemännen päivän tappiotamme Shite Hart Lanella. Tai kuka muistaa millaiset asetelmat olivat tuolloin sarjataulukkoa katsoessa ja millaista keskustelua sen tiimoilta käytiin.

Miten vain, tuntuu, että siitä on ikuisuus. Samainen ikuisuus on samalla siitä, kun olemme viimeksi menettäneet pisteitä Valioliigassa. Seitsemän voittoa peräjälkeen ja olemme sarjassa toisena. Nimeltä mainitsemattomaan pokaaliin seuran nimi lienee jo kaiverrettu ja valtaosin on aistittavissa varsin aurinkoisia ilmeitä seuran ympärillä.

Voisin kuvitella, että juuri sinä olet herännyt aamuun – ainakin jalkapalloilullisesta perspektiivistä – hyvillä mielin. Edelleen voisin kuvitella, että niin ovat heränneet myös Özil, Giroud, Alexis ja kumppanitkin. Ja tässä kohtaa päästään päivityksen ensimmäiseen kappaleeseen. Kappaleeseen mikä ei siis ollut synkistelyä.

Odotan voittoputkemme jatkuvan, totta helvetissä odotan. Mutta käsi sydämellä uskallan tunnustaa, muu kuin voitto ei yllättäisi, sikäli kun epäilemättä ymmärrätte mitä yllätyksellä tässä kohtaa tarkoitan.

Turf Moor, pff.. Oli Özilin ja kumppaneiden ilmeet kuinka aurinkoisia tahansa tänään aamulla, teeman täytyy olla; Turf Moor, brilliant! Ja ilmeen pitää illalla olla tämä. On helppo olettaa, että Burnley tulee tarjoamaan meille tänään väsymättömän fyysisen haasteen. Neljä pistettä kahdesta edellisestä kotiottelusta (Sp*rs, ManCity) loivat uskoa The Claretsien sarjassa säilymisen mahdollisuuteen ja juuri tällä hetkellä marginaalit sarjan peräpäässä ovat niin pienet, että joka ikisen pisteen puolesta Burnleyn pelaajat ovat valmiita mustelmille.

En voi syyttää toimittajia siitä, että jälleen torstaisessa lehdistötilaisuudessa esiin nousi spekulaatiot jopa meidän mestaruusmahdollisuuksista. Ihoni menee kuitenkin kananlihalle, kun samainen spekulointi on hiipinyt salakavalasti joidenkin pelaajiemme antamien kommenttien sivulauseisiin, ainakin rivien väliin.

Ymmärrän, että viittaamani kommentit ovat kaiketi vain normaaleja latteuksia, mitä urheilijoiden suusta kuullaan tuon tuosta, mutta jalat on nyt syytä pitää korostuvan tukevasti nurmella – myös Turf Moorin nurmella, satoi tai paistoi. Erinomaisen vaikean alkukauden jälkeen sijoitusta mestarin takana Valioliigassa voisi olosuhteisiin nähden pitää jossain määrin menestyksenä.

Toivon, että tässä kohtaa lähtökohtainen ajatus on, ettei takaa tule kukaan ohi. Kuinka pitkälle se vauhti sitten riittää kaikkein kunnianhimoisimmissa unelmissa, antaa kevään sen kertoa. Lainaan omia ajatuksiani kuluneelta viikolta, kun Eeron kanssa sähköpostitse kuulumisia vaihdoimme:

’Peilaten puhtaasti kauteen valmistautumiseen ja junan saamiseen heti oikeille raiteille, pitäisin ensiarvoisen tärkeänä saavuttaa tulos, mitä voi pitää kehityksenä. Kuten olen blogissa useasti kirjoittanut, näkisin isona askeleena välttää karsinta mestareiden liigan lohkovaiheeseen.

Vaikka mitä väitetään, on tämä karsintavaihe häirinnyt seuran tekemistä niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Kieroimmillaan etukäteen koko karsinnoista puhuminen on haluttu lakaista maton alle, mutta tarvittaessa seura on sitten nähnyt ne oivalliseksi tavaksi selittää mikäli ’hyville’ selityksille tarvetta on ilmennyt.

Mikäli ottaisimme ihan aikuisten oikeasti askeleen oikeaan suuntaan, eli sijoitus olisi mestarin takana toinen, loisi se mielestäni tervettä painetta seuran suuntaan. Onhan nyt joka tapauksessa niin, että jokaiseen kauteen meidän kokoluokan seuran täytyy lähteä parantamaan edellisen kauden suoritusta. Tarkoitan, että sijoittumalla toiseksi, syntyisi seuran johdolle todellisia paineita jatkaa oikealla tiellä, tai minimissäänkin pitää asemat.

Kun kilpavarustelua tullaan kaikissa tapauksissa todistamaan, joutuisi seura suhtautumaan siihen osallistumisen näkemykseni mukaan suuremmalla vakavuudella. On tietysti Herran käsissä, miten mikään kilpavarustelu lopulta sitten realisoituu, mutta paineet mahdollisimman hyvän tuloksen saavuttamiseen ja mitä sen saavuttamiseksi tehdään olisi luotu.’

Hyvä on, lienee syytä palata tähän päivään ja tämän illan otteluun. Voi kun saisin mahdollisuuden briiffata pelaajamme ottelun alla. Saisin kertoa miten seitsemän peräjälkeen otetun voiton jälkeen tappio juuri jossain Turf pff.. Moorilla v*tuttaisi yli ymmärryksen ja kertoisin senkin, ettei se olisi yllätys. Koska me olemme Arsenal. Koska olimme juuri voittaneet seitsemän ottelua peräjälkeen ja villeimpiin spekulaatioihin on hiipinyt puheet mestaruudesta.

Pitäisin tämän puheen silläkin riskillä, että otettuaan tänään selkeän voiton, mustelmille potkitut pelaajamme olisivat tehneet allekirjoittaneesta paitsi narrin, potkisivat he varvemmaksi vakuudeksi ’syyllisenkin’ mustelmille huutaen iskulauseita: ’v*ttu sä mistään mitään tiedä, pelle’. Kivusta ja tuskasta voisin ulvoa vain Monacoooooo.. Ja ajatelkaa, niin tyhmä takuulla olisin, että pitäisin saman puheen joukkueelle kahdeksankin peräjälkeen otetun voiton jälkeen.

Ai niin, se seuraava liigaottelu on Chelsea, ehkä siihen löytyisi jokin muu tulokulma. Vähemmän kivulias. Ehkä siteeraisin entistä urheiluministeriämme, joka yllätettiin housut kintuissa YLEn englanninkielisten uutisten puheenjohtajatentissä (alkaen 8:39). Paavohan totesi, että John T*rry on tosiaan rasismista pelikieltoon tuomittu roska että T*rry is a great leader. Niin, kun Chelsean kohtaamista aikanaan briiffataan, fläppitaululle ei viivoja tarvitse piirtää. Riittää kun kirjoittaa taululle: John T*rry – great leader ja pelaajien älypuhelimiin multimediaviesti.

Nyt alkaa selvästi mopo keulia tämän ’otteluennakon’ tiimoilta. Kerrottakoon, että huomenna luvassa jotain huomattavasti sivistyneempää, eli Eeron kirja-arvioiden osa 2/3. Ensimmäinenhän oli vuorossa eilen jos joltain meni ohi ja kolmannen ja viimeisen osan yhteydessä ilmestyy koko paketti samassa päivityksessä. Ville palaa reissultaan puolestaan eetteriin maanantaina ja niputtaa illan yllätystappion kylmän viileän oluen voiton yhteen.

Up le Coq’s – come on you Reds!

hente

18 thoughts on “Le Coq

  1. Runollista ja niin mukavaa luettavaa kuten aina. Mestaruusjuna taitaa auttamattomasti olla liian kaukana vaikka kuinka salaa siitä haaveilee. Kakkosija on se loppukauden tavoite liigan osalta. En epäile etteikö mestaruus olisi ensi kauden tavoite joka tapauksessa, oli sijoitus kolmas tai toinen. Olisi oikeastaan aika luonnollisesti että olisimme tällä kaudella toisia ja ensi kaudella kisaisimme loppuun asti mestaruudesta. Ensi kesä olisi neljäs kesä kun joukkuetta rakennetaan uudestaan, edellinen ydin kun lähti muille maille. Nyt vaan sillä erotuksella että rahaa on käytettävissä huomattavasti enemmän ja sitä ollaan myös käytetty.

  2. Pardew hilasi Palacen kuiville. Spurs pupelsi taas ja pian alkaa UCL-paikkajuhlinnan sijaan keskustelu siitä, pitäisikö Pochettino erottaa vai ei. Burnleylle tämä matsi on viimeinen kärkijoukkueiden kohtaaminen, kyllä niilläkin on edelleen hyvät saumat selviytyä, mutta moni tyvijoukkue on piristynyt. Hyvä 6-7 seuran kamppailu putoamista vastaan.

    Sama avaus kuin viime matsissa.

  3. Ramsey päätti pommituksen hallitulla yläpesäpommilla.

    Hyvin epävarmaa on kyllä Burnleyn avauspeli, prässi kannattaa kuten Pooliakin vastaan.

  4. Haluaisin kyllä yhden kolmikosta Santi, Özil ja Ramsey pois ja Walcottin tai Welbeckin sisään. Tosi vaikea tehdä minkäänlaista vastahyökkäystä tuolta vähääkään syvemmältä kun ainoa jolla on edes vähän vauhtia on Sanchez.

  5. Eipä paljon energiaa hukattu hyökkäämiseen, varsinkaan toisella jaksolla. Mutta perusvarma esitys, Burnleyn liki täydellinen tilanteettomuus osoittaa, että perustaso on noussut ja joukkuepuolustaminen kiinnostaa.

    Huomenna jos ja kun City häviää, nelossijaankin on jo viisi pinnaa.

  6. Nihkeää on ollut monilla Burnleyn vieraana, mutta me kuitenkin haimme kolme pojoa. Vain Giroud´n putki katkesi. Aika monissa ennakoissa Burnleyta pidettiin kovakuntoisena joukkueena, mutta kyllähän se oli Burnley, joka lopussa hyytyi.

  7. Alkaa varmaan..
    Toki itse kynnet purin ennen pöönli-peliä, tais pooli-peli olla kuiten semmonen kliimaksi, että tänään neutraalifiilingeillä vedettiin kotikatsomossa 3 pistettä.

  8. Aikainen johtomaali, jota varsin nopeasti alkoi uumoilla myös voittomaaliksi, vähän laimensi innostusta. Siis menestys ja näiden heikompien jengien vakuuttava tuhoaminen toki tarkoittaa samalla sitä, että tällainen kliininen pelaaminen muistuttaa eräitä kirosanaksi muuttuneita menestysjoukkueita. Kirkas ylivoima ja jonkinlainen voimien säästäminen ei tuota briljanttia pelielämystä.

    Rosicky eilen seuran haastattelussa esitti, että pärjääminen kovia vastaan on seuraus taktiikkapöydän muutoksista. Näin varmasti. Mutta ovatko taktiikkapöydän eväät sellaisia, että ne pitävät ensi kaudellakin? Vai keksivätkö muut nopeasti Arsenalin heikot kohdat? Matsi Manua vastaan keväällä on varmaan valaiseva, van Gaal on jaksanut ehkä katsoa tappiopelinsä uudelleen kerran jos toisenkin.

  9. Oli kyllä pirskatin tylsä peli. Siinä jossain parikymmentä minuuttia ennen loppua sanoin vaimolle, että ei siinä lopussa minään tule tapahtumaan, paitsi aivan lopussa Burnley tasoittaa.. Näin ei onneksi käynyt, mutta ”vanha Arsenal” olisi sen takaiskun ottanut vastaan. Joukkuepuolustus kyllä parantunut paljon ja joukkue pelaa hyvällä itseluottamuksella. Toivottavasti liika itseluottamus ei kostaudu.

  10. Ensi viikonlopun kierrokselta alkaa vähän hölmö jakso eli fa cupin välierän takia meillä on yksi ottelu vähemmän pelattuna (kuten chelskilläkin jo pitkään) kuin esim. Manchesterin bändeillä. Ja sunderland-rästi pelataan vasta viimeistä kierrosta edeltävällä viikolla. Villa vastaavasti pelasi oman rästimatsinsa jo ennakkoon. No, keväällä -89 rästejä pelattiin vielä sarjan päätyttyä…

  11. Kyllähän tuo vieraspelaaminen on kieltämättä kehittynyt tällä kaudella , osataan pelata ” tylsästi ”
    Ei välttämättä kaunista mutta tuloshakuista.

  12. Se on kuitenkin hyvä huomio, ettei vakuuttava tekeminen oikein herätä kannattajissa kiimaa ja hurraahuutoja. Murskavoitot toki sen tekisivät, mutta mestarit pelaavat suurinpiirtein näin kuin Arsenal tällä hetkellä, voittavat isot pelit ja punnertavat värittömän varmasti ne ikävät harmaat vieraspelit tuntemattomilla stadioneilla.

    Silti, ei nyt aleta taas tätä kannattajien ruoskimista. Jokainen palloa ymmärtävä tietää ja osaa arvostaa myös tätä tapaa, jolla vastustajasta imetään mehut ja taisteluhalu pois vähä vähältä hivuttaen. Ei se helppoa ja itsestäänselvää ole. Pelaajien henkilökohtainen kehittyminen ja itseluottamuksen kasvu lämmittää mieltä myös, varsinkin jos se kantaa yhä parempaan (Chelsea ja Manu nurin liigassa). Ensi kautta on vielä turha sen kummemmin mehustella tässä kohtaa, mutta ei tästä voittoputkesta tietenkään mitään haittaa ole.

    Ainoa kesän uhkakuva lienee se, että Sanchez pelaa Copa Americaa ja on vähän väsy. Muuten, luottoa on Walcottin tilanteen rakentavaan hoitamiseen. Diabyn ja Flaminin sopimukset loppuvat, valitettavasti ainakin Transfermarkt kertoo Artetalle ja Rosickylle väsätyn jatkon ensi vuoteen asti jossain välissä. Muutenhan sopimukset on aika esimerkillisesti kasassa, suurella osalla v. 2017-19. Pohja on kunnossa, valmentaa kuka tahansa. Keskikentän remontin ikäkysymyksen takia voi olettaa käynnistyvän toden teolla tänä ja ensi kesänä ja onneksi sekin voidaan tehdä pikku hiljaa eikä kertarysäyksellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s