Ei kaatunut vieläkään Mourinhon Chelsea

Arsenal – Chelsea 0-0

Eipä nähty mitään erikoista näytöstä, vaan hyvin pitkälle se mitä ennakkoarvailuissa odotettiinkin. Valitettavasti vain tämä pistejako on Chelsealle huomattavasti parempi tulos kuin meille. Sarjataulukossa Manun konttaamisen myötä toki ero kasvoi suoraa Mestareiden liigapaikkaa ajatellen, mutta jatkon kannalta Mourinhon yliote säilyi edelleen samana.

Aloitetaan positiivisista asioista. Nolla omissa on aina loistava asia ja antaa mahdollisuuden voittaa ottelun kuin ottelun. Puolustus pelasi hienon ottelun ja tietysti ylipäätään koko joukkueen puolustuspeli oli hyvällä tasolla. Ei Chelsealla kovin paljoa paikkoja ollut, mutta toki Oscar ja Ramirez olivat muun muassa läpi molemmat kertaalleen. Lisäksi esim. takavuosien Drogba olisi boksin rajoilta sijoittanut pallon takakulmaan, mutta ei onneksi enää nykyvireessään.

Useasti olemme olleet liian kilttejä näissä otteluissa ja katsoneet vain, kuinka vastustaja pelaa kovaa ja tarvittaessa väärin. Eilen kuitenkin muun muassa Coquelin pelasi myös kovaa esim. Hazardia vastaan. Tämä oli täysin oikein ja hyvin tehty, sillä aiemmassa tilanteessa Ivanovic pääsi taas kerran rikkeestään Sanchezia vastaan ilman korttia, joten toisinkaan päin korttia ei vain voinut antaa, vaikka sinänsä rike olisi ehkä ollut keltaisen arvoinen.

Myös muutamat taktiset rikkeet varsinkin lopussa, joilla estettiin Chelsean vaaralliset vastaiskut olivat plussaa ja näitä ei ole paljoakaan nähty meidän pelaajilta aiemmin. Varsinkin pelien loppupuolella keltaisen ottaminen ei haittaa yleensä mitään ja jos se estää vastustajan vaarallisen tilanteen, niin hyöty on selkeä.

Negatiivisemmalla puolelle eilisestä menee tietysti tulos, joka tarkoitti Mourinhon Chelsean olevan edelleen ylivoimainen este, jota emme vain onnistu voittamaan oli tilanne mikä tahansa. Yrityksiä taitaa olla nyt takana 13 ottelun verran.

Tällä kaudella emme saaneet maaliakaan tehtyä ja toki oli sama viime kaudelle eli emme ole tehneet Chelseaa vastaan maalia yli kahdeksaan tuntiin ja tämä on käsittämättömän surkea tilasto. Toki eilisenkään perusteella tilastoa ei suuremmin tarvitse ihmetellä, sillä saimme koko ottelussa yhden ainoan laukauksen kohti maalia ja kauden aikaisemmassa kohtaamisessa Stamford Bridgellä meille ei kirjattu ainuttakaan laukausta maalia kohti.

Avauskokoonpano oli eilen Ramseyn laiturin roolia lukuun ottamatta paras mahdollinen. Vaihtopelaajien ihmeelliset valinnat sen sijaan kummastuttivat. Penkillä oli kaksi laitapakkia ja ei ollenkaan topparia eli Gabrielia. Puolikuntoinen Wilshere meni nokkimisjärjestyksessä lisäksi Rosickyn edelle.

Sinänsä on näyttänyt, että Wenger joko pelaajien, (kuten Manchester City vierasvoiton jälkeen myönsi) tai muun valmennusjohdon painostuksesta on hieman muuttanut suhtautumistaan näissä huippupeleissä varovaisempaan suuntaan. Se on tietysti plussaa, vaikka toki rehellisyyden nimissä viime kaudella tulos oli sama kuin eilenkin, joten mitään kehitystä on vaikea tässä suhteessa nähdä.

Ongelma on kuitenkin se, että managerimme ehkä yrittää hieman vaihtaa taktiikkaa, mutta pelaajat pysyvät samoina, kuten myös kenttäryhmitys. Wenger on vuosikaudet peluuttanut laitureina keskikentän keskimmäisiä pelaajia, hyökkääjiä ja jopa laitapakkeja huonolla menestyksellä, mutta siitä huolimatta tekee edelleen samaa. En voi ymmärtää ja managerimme ei vain ota opiksi virheistään, vaan toistaa ne vuosi toisensa jälkeen.

Kaikki tietävät, että Ramsey ei ole laituri, mutta siitä huolimatta kentälle on saatava yhtä aikaa walesilainen, Cazorla ja Özil. Erityisen ongelmalliseksi asian tekee, että kärjessä Giroud on hidas kuin mikä ja näin ollen meidän hyökkäyksestä puuttuu Ramseyn pelatessa laidalla nopeus ja suoraviivaisuus lähes kokonaan. Huonompia joukkueita vastaan pelaajiemme taitotaso riittää yleensä siitä huolimatta puhkomaan puolustukset, mutta Chelsean tasoisia joukkueita vastaan ei.

Tuskin oli sattumaa, että vasta Welbeckin ja Walcottin tultua kentälle saimme lopun parin viimeisen minuutin aikana enemmän tilanteita oikealta laidalta kuin koko ottelussa siihen mennessä. Toki Coquelinin ottaminen Welbeckin tieltä oli ihmeellinen vaihto. Miksi ei Ramsey, koska ryhmitystä ei muutettu tietenkään normaaliin tapaan mitenkään. Nyt Ramsey vain siirtyi keskelle Coquelinin paikalle, vaikka ranskalainen on varmasti tuolla paikalla paljon parempi.

Kaiken kaikkiaan ei ottelu mikään katastrofi ollut, mutta tasapeli ei vain kotona tyydytä. Erityisesti harmittaa, että edelleenkään Wengerillä ei vain ole mitään aseita Mourinhon peruspeliä vastaan. Ei tasapeli tämän kauden osalta muuttanut mitään ja tuskin sitä olisi voittokaan tehnyt, mutta jatkon kannalta voiton ottaminen olisi ollut tärkeää.