Pelityylikeskustelu

Edelleen saatan pitää tämän viikonlopun vapaata blogin päivittämisestä ja vähintäänkin tämän lauantain. Ehdin kuitenkin eilen kirjoittaa tämän päivityksen etukäteen.

Paljon on viime aikoina ollut keskustelua pelityylistä ja ennen kaikkea Chelsean kohdalla. Keskusteluhan kiihtyi pari viikkoa sitten, kun Mourinhon ryhmä haki haluamansa 0-0 tasapelin Grovelta tavalla, joka ei tietenkään miellyttänyt kauniin ja b*rcamaisen jalkapallon nimeen vannovien näköhermoja.

Ymmärrän täysin niitä meidän kannattajia, jotka buuasivat Chelsean esittämälle pelityylille vähintäänkin viimeisen 10 minuutin aikana pari viikkoa sitten paikan päällä. Ei siinä mitään ja tuo on olennainen osa kannattamista ja siinä yritetään samalla ärsyttää niin Chelsean pelaajia kuin myös ennen kaikkea kannattajia.

Stadionilla ja kesken pelin ymmärrän asian täysin, mutta sen sijaan muuten olen eri mieltä. Jokainen joukkue saa pelata täysin sillä tyylillä ja taktiikalla kuin parhaaksi näkee. Jokainen joukkue pyrkii voittamaan ja riippuen pelaajien vahvuuksista sekä heikkouksista valitsee manageri sen mukaan taktiikan. Tietysti myös managerin omat mieltymykset ja ominaisuudet ovat ratkaisevassa asemassa.

Chelsean haukkuminen tylsäksi on suoraan sanoen typerää. Joukkue voitti mestaruuden ja se on ainoastaan asia, joka merkitsee loppujen lopuksi. Tyylipisteitä ei edelleenkään jaeta jalkapallossa vaan jokainen voitto tuo kolme pistettä otettiin se sitten pelaamalla ihan millä tyylillä tahansa. Tämä tuntuu osalta meidän kannattajista unohtuneen täysin, kun tämä Wengerin ns. kaunis jalkapallo itsessään nykyään muka joku saavutus. Kaiken lisäksi useimmat tai vähintään noin puolet viimeisestä 10 vuodesta ovat suurimmaksi osaksi olleet hidasta ja tylsää sivuttaissiirtelyä, joten se siitä hienosta pelityylistä.

Samoin joiltakin kannattajiltamme tuntuu unohtuneen tai sitten he eivät yksinkertaisesti ole tietoisia seuramme historiasta, että ennen Wengeriä George Grahamin aikaan me olimme juuri se kuuluisa boring boring joukkue. Tuolloin 1-0 voitot olivat tavaramerkkimme, Wright teki yhden maalin ja kuuluisa puolustusnelikkomme plus Seaman pitivät oman maalin puhtaana.

Pokaaleita tuli tuolla pelitavalla ja tuskin kovin moni silloin valitti. Voin toki olla väärässä, sillä itse en tuota aikaa muista, sillä aloin kannattaa seuraa vasta aikalailla samoihin aikoihin kuin Wenger tuli seuran manageriksi.

Ainakin itse olen täysin kyllästynyt tähän nykyiseen ajattelutapaan, jossa liian monelle pelityyli on tärkeämpi kuin menestys. Asia ei todellakaan ole näin ja vaihtaisin heti meidän pelityylin mourinhomaiseen pelitapaan jos se olisi mahdollista, sillä on täysin selvää kummalla voitetaan pokaaleita.

On myös kohtalaisen ontuvaa väittää Chelseaa tylsäksi ja esim. meitä samaan aikaan jotenkin erityisen oikein pelaavaksi ja hyökkääväksi, kun siniset ovat kuitenkin tehneet kolme maalia enemmän tähän mennessä. Toki meillä on vielä peli rästissä, mutta puheista ja kirjoituksista päätellen tilaston pitäisi olla jotain aivan muuta.

Sitä paitsi yksi kauden parhaista voitoistamme tuli juuri puolustusvoittoisesti ja vastaiskuilla pelaten Manchester Cityä vastaan. En muista, että tuolloin moni olisi valittanut pelitapaa vääräksi, vaan päinvastoin kyseisellä tavalla meidän olisi pitänyt pelata jo huomattavasti aikaisemmin ja toivottavasti vastaavia esityksiä nähdään jatkossakin erityisesti huippuotteluissa ja pahoissa vieraspelissä.

Lyhyesti sanottuna muiden joukkueiden pelityylin kritisoiminen on melko turhaa ja vielä turhempaa jos kritisoitava joukkue menestyy valitsemallaan tavalla pelata. Itse valitsen aina voittamisen pelityylin edelle, mutta kaikki eivät näin tee ja valitettavasti managerimme kuuluu tähän joukkoon.

11 thoughts on “Pelityylikeskustelu

  1. Juuri näin. Kaikkein ikävintä on, kun Wenger valittaa vastustajan pelityylin tappaneen pelin, olleen bussia ja mitä kaikkia värikkäitä ilmauksia onkaan käyttänyt vuosikymmenten aikana. Ahdingossa olevan joukkueen velvollisuus ei ole tulla hyökkäämään esim. Arsenalin kotikentälle. Jos Arsenal ei saa maaleja aikaan, turha siinä vastustajasta on valittaa, vaan miettiä onko se oma ”hyökkäävä” peli sittenkään oikea pelitapa tai ainakaan pelaajat tarpeeksi taitavia ja motivoituneita.

    Muutenkin jos ”hyökkäävällä” pelitavalla saadaan näin niukahkosti maaleja aikaan, mitä Arsenal viime kausina, jotain on pielessä. Pelitapa on vanhentunut ja liian helposti blokattavissa, liian hidasta, liian huonoja pelaajia ym. Ei menestyvillä valmentajilla pääsääntöisesti ole vaikeuksia saada miehistöään takomaan maaleja. Jopa Mourinhokin siis saa kohtuullsen tehtyjen sarakkeen vaikka hän ei yritäkään lähteä peleihin maalinteko ykkösprioriteettina.

  2. Oon täysin samaa mieltä. Chelsea voitti mestaruuden kypsästi. Inhottavaahan se on, mutta sen kanssa voi elää. Se, että riittääkö Chelsean tämänkauden esitys enää ensi kaudella mestaruuteen on toinen asia. Takaa-ajajat on todella nälkäisiä.

    • Ja Mourinho laittaa kaikki paukut ensi kaudella mestarina UCL-voiton kaappaamiseen eli klassiseen voittoon. Siinä puolustus ratkaisee. Mikään englantilaisjoukkue ei hyökkäämällä Bayernia/Barcaa voita, kenties ei Real Madridiakaan. Tarjolle tulee siis kenties vielä inhorealistisempaa Chelseaa.

  3. Mielenkiintoinen aihe Villeltä, kiitos siitä. Tämä pelitapakeskustelu on aina varsin värikästä. Tässä hieman omia näkemyksiäni:

    Kaikki managerit valittavat aina välillä vastustajien pelityyleistä. Sekin on osa sitä ”psykologista” peliä, jota myös varmasti Wenger osittain pelaa. Viime kaudella Mourinho sanoi useampaan otteeseen, että jalkapallo on hankalaa kun ainoastaan toinen joukkueista yrittää pelata, viitaten tällä vastustajan bussitaktiikohin, jotka osoittautuivat Chelsealle viime kaudella varsin hankaliksi.

    Haluaisin myös muistutta, että hyökkäävä jalkapallo edelleen voittaa useammin kuin kyyninen bussipallo. Se vaan aina käännetään niin, että kun bussin parkkeeraaja voittaa, on se vain ja ainoastaan taktista neroutta, mutta kun hyökkäävä jalkapallo voittaa on kyse jostain kumman syystä vain ylivoimaisista loistoyksilöistä ja heidän suvereeneista suorituksistaan.

    Katsokaapa kuitenkin huviksenne esimerkiksi viime vuosien mestareita CL:stä, MM- ja EM-kisoista sekä euroopan suurista liigoista. Espanja, Saksa, FC Bayern, Dortmund, Real Madrid, Barcelona, Manchester City sekä useimmiten myös Fergusonin ManU…kaikki pelaavat löhtökohtaisesti erittäin hyökkäysvoittoista jalkapalloa. Myös tämän kauden Chelsea otti nimenomaan eroa alkukaudesta kun hyökkäyspeli kulki ja muilla takelteli. Loppukaudestahan on sitten tulkut Burnley tasapelejä ja muutenkin pistemenetykset olleet aika lähellä. Viime kausi oli kokonaan tällaista loppukauden tuskailua ja pokaalit jäi haaveeksi. Mourinhohan päätyikin lähinnä ostamaan kesällä hyökkääviä pelaajia (Fab ja Costa)

    Ts. En aio ikinä alkaa toivomaan mitään kyynistä bussipalloa Arsenalin pelitavaksi, koska sen ”voittavuus” on puhdas myytti. Pokaalit voittaa se joukkue, jonka peli on parhaiten tasapainossa. Siihen tulee aina tähdätä. Koskaan ei pidä ajatella, että uhrataan hyökkäyksestä puolustuksen vuoksi tai päinvastoin. Silloin jää tod. näk. luu käteen. Siinä mielessähän Ville on oikeassa, että Chelsean peli ei ole ollut koko kautta tylsää, mutta loppukaudesta on ollut. Se on Mourinhon ongelma ollut aina, että varmistellaan turhan päiten ja joskus se kostautuu, kuten PSG:tä vastaan tapahtui. Ei Chelsea nytkään ”varmista” mestaruuttaan näillä viime aikojen 1-0 voitoilla sen enempää kuin alkukauden murskauksillaan. 1-0 on kuitenkin aina vaan yhden epäonnen päässä tasurista kun taas 3-0 ei käänny tasuriksi edes huonolla on onnella.

  4. Näyttää siltä, että kaikki tyrkyllä olevat joukkueet yrittävät välttää torstailiigan. En yhtään ihmettele, mutta vähän noloahan se on kisa kohtaan. Hull menetti aika paljon hävittyään Burnleylle, jonka putoaminen silti varmistui. Hull pelaa vielä juuri Spursia vastaan sekä Manua. Spurs-Hull matsista voi haistella kertointa vierasvoitolle, aika todennäköiseltä tuntuu.

  5. Itse vanhempana goonerina muistan hyvin tuon grahamin ”boring-ajan”
    Ei se silloin haitannut vaikka pelityyliä arvosteltiin. Se oli sen ajan pelisysteemi joka oli räätälöity silloiselle joukkueelle ja todella toimi.

    Tottakai on hienoa voittaa pyttyjä hyökkäävällä ja kauniilla pelillä niinkuin wengerin alkuvuosina tehtiin.
    Uusiuduttava kuitenkin on ja pelattava vastustajan mukaan tyylin kustannuksella jos meinaa valkun nykyään valloittaa.

  6. Niin, boring boring leimasta sai voimaa ja tyydytystä, että esim. Spurs-poikia otti asia päähän ja he kokivat tarpeellisesti muistella heidän 60-luvun ihania aikoja(!!). Tosin myös ajan mahtiseuraa Liverpoolia pidettiin todella puuduttavana.

    Siitä voi peilata hyvin sitä, ettei nykyajan perus-Chelskiä kaivele yhtään, vaikka selittäisit mitä väärin voittamisesta. Ei voi voittaa. Siinä mielessä pidän myös ammattilaisten kuten viimeksi Pellegriinin itkuja aika noloina. Hänkin voittaisi kuitenkin mieluummin ja pitäisi työpaikkansa.

  7. Poolin pelaajilla on sit tänään ”kunnia” tehdä kunniakuja Chelsean pelaajille, kun pokaali tuodaan. Aika noloa, onneks ei osunut meidän otteluun.

    Ihan muuta: Muna onnistui sit voittamaan palacen aika kyseenalaisella maalilla. Falcao työnsi palacen pakin päin veskaria ja fellaini sai puskea rauhassa.

  8. Kattos vaan Ville tunnustaa lopultakin väriä.Lentolippu varmaanki varattu mulkkujen voittoparaatia katteleen,Timo tallustaa perässä ”in hosey we trust” kyltti kätösessään.

    • Maailman top-10 joukkoon kuuluvan seuran resurssein pitää pelata kirkkaimmista pokaaleista eikä harrastaa idealismia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s