Kauden toinen vierailu Old Traffordille

Unohdetaan hetkeksi sarjasijoitus ja siihen liittyvät Mestareiden liigan kuviot. Ainakin itse olen sitä sukupolvea kannattajana, että ManU on ollut ja on edelleen se vastustaja numero yksi. 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun taistelut mestaruudesta kerta toisensa jälkeen olivat varmasti avainasemassa tässä asiassa.

Viime vuosina tai melkeinpä 10 vuoteen ei toki ole nähty enää samaa, ensin meidän tason tippumisen takia ja myös ManU on tullut samaa rataa alaspäin Fergusonin lopetettua managerin uransa. Silti edelleen nämä Manun kohtaamiset ovat ehkä kuitenkin kauden suurimpia liigaotteluita. Sanoisin ainoastaan Tottenham otteluiden pääsevän samaan kategoriaan tai edes lähelle.

Vihaan sitä kuinka heikkoja olemme olleet Old Traffordilla viimeiset noin 10 vuotta lukuun ottamatta tämän kauden FA Cupin ottelussa tullutta voittoa. Vihaan myös samalla tapaa kuinka ManU hyötyy lähes poikkeuksetta tuomaritoiminnasta ja yleensä vieläpä erittäin räikeästi rankkareiden ja punaisten korttien muodossa näissä otteluissa.

Yhtälailla vihaan sitä kuinka olemme jo useasti tulleet viimeisten vuosien aikana kentälle valmiiksi hävinneenä. On ollut aivan sama kuinka heikko joukkue Manulla on ollut kentällä, niin jo ennen ottelun alkua tai viimeistään hyvissä ajoin pelin aikana on tiennyt lopputuloksen. Näin ei vain pitäisi olla missään tapauksessa. Ymmärrän hyvin, että ManU kotikentällään on usein suosikki, mutta silti valmiiksi häviämään meidän ei pitäisi suostua yhdessäkään ottelussa, eikä erityisesti Manua vastaan. Päinvastoin altavastaajana pitäisi asennetta olla entistä enemmän, mutta valitettavasti tätä ei ole oikeastaan koskaan nähty.

Toki vuosien varrella on huomattavasti parempiakin muistoja olemassa Old Traffordilta, mutta ne ovat jo kaukaista historiaa. Wiltordin voittomaali, joka varmisti mestaruuden vuonna 2002 on se suurin helmi, mutta myös FA Cupissa haettu jatkopaikka noilta vuosilta on jäänyt hienona hetkenä mieleen sekä vielä aikaisemmin Overmarsin voittomaali matkalla mestaruuteen vuonna 1998.

Viimeisin menestys tarkoittaen voittoa liigaottelusta on niinkin kaukaa kuin syyskuusta vuodelta 2006. Jos emme siis voita tänään, niin ensi kaudella kuluneeksi tulee jo 10 vuotta jos ottelu pelataan kauden jälkimmäisellä puoliskolla. Katastrofaalinen saldo, joka olisi syytä tänään muuttaa edes hitusen paremmaksi.

Meidän oman mentaalisen tilan lisäksi suurin pelko tänään on Mike Dean ottelun tuomarina. FA Cup voitto-ottelussa tuomari hoiti homman äärimmäisen tyylikkäästi, vaikka Manun pelaajat yrittivät jälleen kerran kaikki mahdolliset filmaus-, huijaus- ja sikailuyritykset. Tosiasia on, että yksikin lahjarankkari tekee voittamisen tai edes pisteen saamisen todella vaikeaksi.

Se mitä haluaisin nähdä tänään on fiksu avauskokoonpano eli pelaajat oikeilla paikoilla, ei keskikenttäpelaajia laitureina tai muutakaan vastaavaa. Samoin haluisin nähdä puolustuksen kautta otteluun lähtevän taktiikan, mutta samalla nopeutta kentälle, jotta vastaiskut onnistuvat. Uskoisin tämän olevan oiva taktiikka iskeä Manun heikkoon puolustukseen. Haluaisin myös nähdä, että vastaamme kovaan ja jopa rumaan peliin samalla mitalla emmekä vain tyydy osaamme tai kitise tuomarille, koska sieltä ei ole tulossa apuja kuitenkaan.

Jos jokainen pelaaja ja manageri antavat kaikkensa ja siitä huolimatta häviämme, niin se on helpompi kestää kuin perinteinen lammasmainen esitys Old Traffordilla. Lisäksi uskon, että jos pelaajat ja manageri pystyvät parhaimpaansa, niin se riittää varmasti Manun lyömiseen. Katsotaan päästäänkö edes lähelle parasta ja mikä tulee olemaan Mike Deanin rooli ottelussa.

COME ON YOU GUNNERS!!!