Walcott osoitti hyökkääjähankinnan olevan edelleen pakollinen ja tekopyhää kritisoida Wilsherea

Loistavaa maanantaita Suomigoonerit. Maanantaiaamut eivät välttämättä aina ole niitä parhaita hetkiä viikossa, mutta tänään pystyi heräämään hymyssä suin. Lauantain loistava voitto lämmittää edelleen mieltä toden teolla. Ongelma vain on tämän blogin päivittämisen suhteen, että mistä kirjoittaisi. Kausi on meidän kohdalta ohi ja tankki niin sanotusti tyhjä.

Lauantain esityksestä on paljon kirjoitettu ja sanottu, joten siihen en näe hirveän suurta tarvetta enää palata. Ehkä sen verran, että jatkossa tarvitsemme joukkueeseen todella hyökkääjän, joka on selkeästi Giroudia nopeampi ja liikkuvampi. Walcott ei todellakaan ole huippuluokan kärkimies ja on pelannut todella vähän otteluita ylipäätään hyökkääjän paikalla. Tästä huolimatta ero on valtava meidän esityksissä, kun kärkipelaaja muodostaa jatkuvan pystyjuoksu-uhan vastustajan puolustukselle ja muutenkin liikkeellään tarjoaa syöttösuuntia sekä tekee tilaa muille.

Özil ja Cazorla etunenässä, mutta muutama muukin pelaaja joukkueessa ovat sellaisia, jotka tarvitsevat liikkuvan kärkipelaajan ja vähintään toisen samantyylisen laiturin, jotta syöttövaihtoehtoja on tarpeeksi. Staattinen Giroud on aivan liian helppo puolustettava, eikä tarjoa muun muassa Özilille läheskään tarpeeksi syöttövaihtoehtoja liikkeellään.

Jos jo hyökkääjäksi melko keskinkertainen Walcott saa parannettua koko meidän hyökkäyspeliä selkeästi, niin mikä olisikaan tilanne jos joukkueessa olisi todellinen huippuhyökkääjä takavuosien tyyliin Wright, Henry, Persie tai joku edes lähelle tätä tasoa. Hyökkääjän tontti on ehdottomasti tänäkin kesänä jo usean edellisen vuoden tapaan yksi selkeimpiä ellei kaikista selkein vahvistusta kaipaava pelipaikka. Tästä huolimatta veikkaan ensi kaudellakin meidän hyökkääjävaihtoehtojen olevan Giroud, Welbeck ja Walcott sekä lainalta palaava Wengerin viimeisin täysin toivoton kehitysprojekti Sanogo.

Wengerin viimeisimmät kommentit ovat jo viitanneet siihen suuntaan, että tänä kesänä ei ole tulossa parin viime vuoden tapaan megahankintaa eli tämänkin puolesta hyökkäyskolmikko jää ennalleen, sillä millään pikkurahalla tuskin huippuhyökkääjiä on tänäkään kesänä irrotettavissa.

En ehtinyt eilen katsomaan kuin pari minuuttia voittoparaatia Islingtonin kaduilta, mutta uutisoinnin mukaan ilmeisen humalassa ollut Wilshere oli kuittailut Tottenhamin suuntaan oikein kunnolla. Tätä tietysti paheksutaan mediassa perinteiseen tyyliin, mutta sanoisin kyseessä olevan melkoista kukkahattutoimintaa. Eiköhän pelaajillakin ole pitkän ja raskaan kauden jälkeen oikeus heittää vapaalle ja erityisesti voittojuhlissa. Ei se varmaan mitään hyvää esimerkkiä ole, mutta toisaalta jokainen vanhempi, joka päästää lapsensa jalkapallo-otteluun tai antaa edes katsoa niitä tv:stä altistaa jälkikasvunsa vastaavalle kielenkäytölle ja pahemmallekin kerta toisensa jälkeen.

Lisäksi usein nykyään valitetaan kuinka pelaajat ovat irtautuneet oikeasta maailmasta ja kannattajista täysin. Tämä toki pitää paikkansa, mutta nyt sitten, kun pelaaja tekee jotain mitä suurin osa kannattajistakin tekisi vastaavassa paikassa ja tekee stadioneilla viikosta toiseen, niin se on jotenkin erityisen paheksuttavaa. Jos Wilsheren temppu oli liikaa joillekin, niin silloin seuraatte väärää lajia. Kannattaa vaihtaa pitsin nypläykseen tai johonkin vastaavaan, niin ei tarvitse pahoittaa mieltään moisesta.