Mitkä olivat lähtökohdat ja mitä todella tapahtui päättyneellä kaudella

Pitkä pokaaliton jakso oli viimeinen saatu päätökseen voittamalla Hull FA Cupin finaalissa värikkäiden vaiheiden jälkeen. Tämän seurauksena Wenger odotetusti jatkoi sopimustaan ja optimistisimmat uskoivat FA Cupin toimivan ponnahduslautana, jotta taistelisimme seuraavaksi liigamestaruudesta ja jopa Mestareiden liigan voitosta. FA Cupin voiton varaan piti olla hyvä rakentaa.

Tämä olisi sinänsä ihan järkeenkäypää, että odotukset ja tavoitteet olisivat korkeammalla menestyksestä johtuen. Valitettavasti managerimme oli kuitenkin toista mieltä ja näki asiat aivan toisin. Sanchez oli loistava hankinta ja vahvisti joukkuetta olennaisesti. Silti selkeät ongelmakohdat, kuten keskuspuolustus, hyökkääjän tontti ja jopa maalivahtiosasto puhumattakaan ikuisesta ongelmasta eli keskikentän pohjasta jäivät vaille vahvistuksia tai riittävän tasoisia sellaisia.

Tämä näkyi surkeimpana kauden aloituksena liigassa vuosikymmeniin ja ottaen huomioon kesän tapahtumat alkukauden heikot otteet eivät tulleet kovin monelle yllätyksenä, mutta valitettavasti Wengerille taisivat tulla. Mitä voit odottaa jos lähdet kauteen kahdella topparilla, joista toinen on jo pitkään kärsinyt loukkaantumisesta ja toinen pelannut monta kautta putkeen lähes joka ottelun mukaan lukien kesän mestaruuteen päättyneet MM-kisat ja tämän seurauksena tietysti vajaat lomat sekä olematon harjoituskausi rasitteena.

Syksyn aikana sitten täysin kokematon Chambers pelasi topparina, laitapakkina ja jopa keskikentän pohjalla samoin kuin Monreal ja Debuchy topparin tontilla. Tulokset olivat myös sitten sen mukaisia, kun keskuspuolustus ja keskikentän pohja olivat kiltisti sanoen retuperällä, eikä tilannetta auttanut Szczesnyn vähintäänkin vaihtelevat otteet maalissa.

FA Cupin voitto oli enää vain muisto, kun jo syyskuussa olimme ulkona mestaruustaistelusta. Toisin sanoen edellisen kevään voitetun pokaalin varaan ei oltu rakennettu mitään, vaan aivan päinvastoin kaikki oli mennyt ennätysheikosti.

Flaminin, Artetan ja Wilsheren yhtäaikaiset poissaolot avasivat tilaisuuden Coquelinille viime vuoden loppupuolella ja tuo oli todellinen onni loppujen lopuksi. Coquelin vakiinnutti nopeasti paikkansa keskikentän pohjalla ja samalla esitykset paranivat koko joukkueella huomattavasti. Samoin Szczesnyn vaihtaminen samoihin aikoihin Ospinaan paransi tilannetta entisestään. Kolmas asia oli Gabrielin hankinta tammikuussa ja tämä takasi, että laitapakkeja tai Chambersia ei enää tarvinnut peluuttaa topparin tontilla kohtalokkain seurauksin.

Vuoden vaihteen jälkeen tulokset alkoivat parantua selkeästi, mutta jo aikaa sitten oli selvää, että mestaruuteen ei ollut mitään mahdollisuuksia. Liigaotteluissa parantuneista otteista huolimatta Mestareiden liigassa tulos oli sama tuttu, vaikka vastus oli käytännössä helpoin mahdollinen. Todella surkea suoritus ja todisti vain kuinka kaukana olemme Euroopan todellisesta huipputasosta.

Monacolle putoamisen jälkeen otteet jatkuivat liigassa hyvinä aina siihen asti, kunnes meillä oli mahdollisuus sijoittua sarjakakkoseksi ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen. Tuossa vaiheessa pelimme meni sekaisin ja sijoitus oli lopulta kolmas.

FA Cup oli tälläkin kaudella se pelastava tai sanotaanko kauden kohokohta. Viime kaudesta poiketen kohtasimme ainoastaan Manun pahoiksi luokiteltavista vastustajista. Vierasvoitto Old Traffordilta oli kova suoritus, vaikka ei ManU tällä hetkellä mikään erikoinen joukkue olekaan. ManU voittoa vakuuttavampi oli finaalin esitys, joka ei jättänyt mitään arvailujen tai jossittelujen varaan.

Kokonaisuutena pokaalin voittaminen on hyvä saavutus, mutta ei missään nimessä anna anteeksi samojen virheiden toistamista ja sitä riskin ottamista muun muassa toppareiden ja puolustavan keskikentän suhteen, jolla kauteen jälleen kerran lähdettiin. Yli 10 vuotta viimeisestä mestaruudesta on liikaa ja kaikkein pahinta on, että emme ole oikeastaan yhtenäkään vuonna olleet mukana mestaruustaistelussa toden teolla. Poikkeuksena ehkä 2007-2008 kausi ja siitäkin on aikaa kulunut pelottavan paljon.

Hienoa voittaa FA Cup ennätyksellisen 12. kerran, mutta Wengerin johdolla tämä on maksimi ja ainakaan itse en ole siihen tyytyväinen. En todellakaan oleta meidän voittavan joka kausi mestaruutta tai mitään muutakaan, mutta silti haastamaan pitäisi pystyä huomattavasti useammin, jolloin voittaminen olisi kuitenkin mahdollista. Samojen virheiden toistaminen ottelusta ja kaudesta toiseen on se pahin ongelma. Aikaa Wengerille on annettu aivan tarpeeksi tai oikeastaan ihan liikaakin ilman merkittävää muutosta. Tietysti voi sitä toivoa ensi kauden muuttavan kaiken kuin taikaiskusta, mutta kuinka todennäköistä se on?