Mitkä olivat lähtökohdat ja mitä todella tapahtui päättyneellä kaudella

Pitkä pokaaliton jakso oli viimeinen saatu päätökseen voittamalla Hull FA Cupin finaalissa värikkäiden vaiheiden jälkeen. Tämän seurauksena Wenger odotetusti jatkoi sopimustaan ja optimistisimmat uskoivat FA Cupin toimivan ponnahduslautana, jotta taistelisimme seuraavaksi liigamestaruudesta ja jopa Mestareiden liigan voitosta. FA Cupin voiton varaan piti olla hyvä rakentaa.

Tämä olisi sinänsä ihan järkeenkäypää, että odotukset ja tavoitteet olisivat korkeammalla menestyksestä johtuen. Valitettavasti managerimme oli kuitenkin toista mieltä ja näki asiat aivan toisin. Sanchez oli loistava hankinta ja vahvisti joukkuetta olennaisesti. Silti selkeät ongelmakohdat, kuten keskuspuolustus, hyökkääjän tontti ja jopa maalivahtiosasto puhumattakaan ikuisesta ongelmasta eli keskikentän pohjasta jäivät vaille vahvistuksia tai riittävän tasoisia sellaisia.

Tämä näkyi surkeimpana kauden aloituksena liigassa vuosikymmeniin ja ottaen huomioon kesän tapahtumat alkukauden heikot otteet eivät tulleet kovin monelle yllätyksenä, mutta valitettavasti Wengerille taisivat tulla. Mitä voit odottaa jos lähdet kauteen kahdella topparilla, joista toinen on jo pitkään kärsinyt loukkaantumisesta ja toinen pelannut monta kautta putkeen lähes joka ottelun mukaan lukien kesän mestaruuteen päättyneet MM-kisat ja tämän seurauksena tietysti vajaat lomat sekä olematon harjoituskausi rasitteena.

Syksyn aikana sitten täysin kokematon Chambers pelasi topparina, laitapakkina ja jopa keskikentän pohjalla samoin kuin Monreal ja Debuchy topparin tontilla. Tulokset olivat myös sitten sen mukaisia, kun keskuspuolustus ja keskikentän pohja olivat kiltisti sanoen retuperällä, eikä tilannetta auttanut Szczesnyn vähintäänkin vaihtelevat otteet maalissa.

FA Cupin voitto oli enää vain muisto, kun jo syyskuussa olimme ulkona mestaruustaistelusta. Toisin sanoen edellisen kevään voitetun pokaalin varaan ei oltu rakennettu mitään, vaan aivan päinvastoin kaikki oli mennyt ennätysheikosti.

Flaminin, Artetan ja Wilsheren yhtäaikaiset poissaolot avasivat tilaisuuden Coquelinille viime vuoden loppupuolella ja tuo oli todellinen onni loppujen lopuksi. Coquelin vakiinnutti nopeasti paikkansa keskikentän pohjalla ja samalla esitykset paranivat koko joukkueella huomattavasti. Samoin Szczesnyn vaihtaminen samoihin aikoihin Ospinaan paransi tilannetta entisestään. Kolmas asia oli Gabrielin hankinta tammikuussa ja tämä takasi, että laitapakkeja tai Chambersia ei enää tarvinnut peluuttaa topparin tontilla kohtalokkain seurauksin.

Vuoden vaihteen jälkeen tulokset alkoivat parantua selkeästi, mutta jo aikaa sitten oli selvää, että mestaruuteen ei ollut mitään mahdollisuuksia. Liigaotteluissa parantuneista otteista huolimatta Mestareiden liigassa tulos oli sama tuttu, vaikka vastus oli käytännössä helpoin mahdollinen. Todella surkea suoritus ja todisti vain kuinka kaukana olemme Euroopan todellisesta huipputasosta.

Monacolle putoamisen jälkeen otteet jatkuivat liigassa hyvinä aina siihen asti, kunnes meillä oli mahdollisuus sijoittua sarjakakkoseksi ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen. Tuossa vaiheessa pelimme meni sekaisin ja sijoitus oli lopulta kolmas.

FA Cup oli tälläkin kaudella se pelastava tai sanotaanko kauden kohokohta. Viime kaudesta poiketen kohtasimme ainoastaan Manun pahoiksi luokiteltavista vastustajista. Vierasvoitto Old Traffordilta oli kova suoritus, vaikka ei ManU tällä hetkellä mikään erikoinen joukkue olekaan. ManU voittoa vakuuttavampi oli finaalin esitys, joka ei jättänyt mitään arvailujen tai jossittelujen varaan.

Kokonaisuutena pokaalin voittaminen on hyvä saavutus, mutta ei missään nimessä anna anteeksi samojen virheiden toistamista ja sitä riskin ottamista muun muassa toppareiden ja puolustavan keskikentän suhteen, jolla kauteen jälleen kerran lähdettiin. Yli 10 vuotta viimeisestä mestaruudesta on liikaa ja kaikkein pahinta on, että emme ole oikeastaan yhtenäkään vuonna olleet mukana mestaruustaistelussa toden teolla. Poikkeuksena ehkä 2007-2008 kausi ja siitäkin on aikaa kulunut pelottavan paljon.

Hienoa voittaa FA Cup ennätyksellisen 12. kerran, mutta Wengerin johdolla tämä on maksimi ja ainakaan itse en ole siihen tyytyväinen. En todellakaan oleta meidän voittavan joka kausi mestaruutta tai mitään muutakaan, mutta silti haastamaan pitäisi pystyä huomattavasti useammin, jolloin voittaminen olisi kuitenkin mahdollista. Samojen virheiden toistaminen ottelusta ja kaudesta toiseen on se pahin ongelma. Aikaa Wengerille on annettu aivan tarpeeksi tai oikeastaan ihan liikaakin ilman merkittävää muutosta. Tietysti voi sitä toivoa ensi kauden muuttavan kaiken kuin taikaiskusta, mutta kuinka todennäköistä se on?

8 thoughts on “Mitkä olivat lähtökohdat ja mitä todella tapahtui päättyneellä kaudella

  1. Virheitä on tehty vuosien varrella mutta silti näen muutosta tapahtuneen, jopa Wengerin toimissa. Lähtökohta ensi kaudelle pitäsi olla sellainen että mestaruustaistelussa ollaan mukana jo melkeinpä olemassa olevalla joukkueella mutta esim. keskikenttä ei kestä Coquelin loukkaantumista joten sen takia ainakin sinne pitäisi saada vahvistuksia. Muilta osin ainakin itse näen että joukkueen pitäsi olla mestaruuteen kykenevä.

    Kahdeksalla olemassa olevalla puolustajalla pitäsi pärjätä, samoin hyökkäjillä. Tietenkin aina voi kiistellä että riittääkö Giroud ykköskärjeksi tai Welbeck kakkoseksi mutta onko sellaisia tarjolla kuka olisi varma yli 20 maalin mies kärkeen. Welbeckistä uskon että parantaa viime kaudesta mutta se miihin riittää jää arvoitukseksi.

  2. Hyvä kirjoitus Ville! Aika lailla pätevä yhteenveto kaksijakoisesta kaudesta.
    Tietenkin samat teesit siellä toistuvat, kuten Wengerin virheetkin.

    En nyt lähde ukkorähjää sen enempää puolustelemaan. Pakko kuitenkin todeta, että joukkuetta ei voi rakentaa sillä olettamuksella, että loukkaantumisia tulee niin massiivisesti kuin meillä alkukaudesta.
    Tietenkin on selvää, että pelipaikan kakkosvaihtoehdon taso putoaa ykkösvaihtoehdosta. Ei kukaan Kondogbia tai Scheiderlin tule meille penkille istumaan. Tämä tekee joukkueen vahvistamisesta hankalaa. Ei mahdotonta, mutta varmaan liian hankalaa meidän pappa raasulle.

  3. Kauniiseen peliin tarvitaan kauniita poikia. Ja voittava joukkue tarvitsee argentiinalaisen. Higuain tulee..

    COYG

  4. Tuskin tulee Higuain, eikä nyt hirveesti haittaa, vaikka toisihan leveyttä hyökkäykseen. Ei kuitenkaan merkittävästi parempi kuin Giroud ja mahdolliset vaikeudet sopeutua Englantiin vielä epävarmuustekijänä. Kondogbian tasosta en hirveästi osaa sanoa, mutta ainakin reilu parannus olisi Artetaan ja Flaminiin. Kondogbia ja Coquelin vaihtoehdoiksi keskikentän pohjalle takaisi ainakin sen, että fyysisyyttä ja taklausvoimaa riittäisi. Kärkipelaajan hankintaan en edelleenkään usko. Wengerin papereissa meillä on neljä hyökkääjää Giro, Welbz, Walcott ja tarvittaessa Sanchez. Jo nyt alkaa turhauttamaan kun tietää, että tästä päivästä eteenpäin ensi kauden alkuun mennessä saa lukea noin 100 huhua Arsenalin siirroista ja ehkä kaksi toteutuu. Paljon on paskaa kestettävänä. Toki jos ei niin vakavasti ota niin saahan sieltä siirtolehdostöstä aina välillä viihdearvoakin elämään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s