Rugbyssa pääsee vähemmällä ja Juventus loistava esimerkki menestyksestä ilman pohjatonta kassaa

Ajattelin pitää vapaan viikonlopun tästä harrastuksesta, kun siihen tarjoutui harvinainen mahdollisuus. Luvassa tuskin on mitään mullistavaa punavalkoisesta maailmasta. Tämän päivän teksti on kirjoitettu ennakkoon eilen ja huomenna on vuorossa jo aiemmin lupaamani Eeron yhteenveto päättyneestä kaudesta.

Seuran fysiopuolella tapahtuu muutoksia, kun ilmeisen pidetty Declan Lynch jättää seuran. Syitä on paha mennä arvaamaan, mutta mies palaa rugbyn pariin, josta muutama vuosi takaperin tuli seuraan. Ehkäpä työtaakka oli ylivoimainen, kuten tästä artikkelista näkee. Rugbyn parissa varmaan pääsee vähemmällä..

Edellinen oli osittain vitsailua, mutta loukkaantumistilastot jälleen päättyneeltä kaudeltakin ovat murheellista luettavaa. Olemme loukkaantumistilaston kakkonen, kun mitataan kuinka montaa päivää pelaajamme olivat kauden aikana sivussa pelikentiltä. Ainoastaan sekasorrossa enemmän tai vähemmän kaudesta toiseen oleva Newcastle kärsi enemmän loukkaantumisista. Vertailukohtana pitäisi pikemminkin olla mestaruuden voittanut Chelsea, johon verrattuna kärsimme yli kolminkertaisesti loukkaantumisista. Käsittämätön tilasto ja varmasti kertoo osaltaan miksi emme taistele mestaruudesta.

Samoin nähtyään tilaston ei tarvitse ihmetellä, vaikka Chelsea pelasi lähes viikosta toiseen samalla avauskokoonpanolla tai rotaatio oli kaiken kaikkiaan melko vähäistä. Ainakin avainpelaajat tai oikeastaan kaikki pelaajat osataan Mourinhon alaisuudessa pitää kunnossa eli valmistautumisessa ja ennen kaikkea palautumisessa tehdään asioita paremmin kuin meillä.

Mitä muuta tälle päivälle tai ylipäätään viikonlopulle? Mestareiden liigan finaali on vuorossa tänään, mutta se ei perinteiseen tyyliin kosketa meitä millään tavalla. Palkintorahojen kuittaaminen ja kisaan osallistuminen ovat enemmän meidän juttu ja kun tosipelit alkavat, niin meidän osallistuminen on taputeltu kerta toisensa jälkeen ennen kuin se ehtii edes kunnolla alkaa.

Aasinsillalla voisi mennä Juventukseen ja erityisesti sen huikeaan nousuun ihan Euroopan eliittiin, vaikka Serie A on jo vuosia ollut jossain määrin taantuva sarja verrattuna kolmeen muuhun suurimpaan. Juventus tiputettiin Serie B:hen vajaa 10 vuotta sitten, mutta nyt se taistelee taas Mestareiden liigan voitosta. Samaan aikaan se on myös rakentanut uuden stadionin jos vertailukohtia haetaan lisää.

Kyseessä ei ole rahalla koottu joukkue, sillä kolmen viime kauden aikana Juventuksen nettokulutus pelaajaostoihin on ollut reilut 30 miljoonaa euroa. Edellinen ei ole tarkistettu fakta, mutta näin luin jostain tällä viikolla. Joka tapauksessa tarkka rahamäärä ei ole tässä olennaista, vaan ennen kaikkea Juventuksen esimerkki osoittaa, että edelleen järkevällä toiminnalla voi voittaa kaikkein arvostetuimmatkin kilpailut, vaikka kassassa ei olisi rahaa loputtomasti.

Helppoa se ei tietysti ole ja vaatii onnistumista monella osa-alueella samaan aikaan. Olennaisinta on kuitenkin managerin ja seurajohdon halua menestyä, eikä vain tyytyä nykytilanteeseen ja satunnaiseen (FA) cupin voittoon. Juventuksessa on myös valmentaja vaihtunut ja se ainoastaan paransi menestystä, vaikka edellisenkin johdolla joukkue oli voittanut useamman Italian mestaruuden putkeen. Ei tämän enempää illan toisesta finaalijoukkueesta, jonka puolella joutuu ehdottomasti olemaan vastustajan ollessa B*rca.