Outo kausi päättyi komeasti – mukana myös kilpailu!

Tänään saatte nauttia jo eilen lupaamastani Issen päivityksestä sekä halutessanne osallistua kilpailuun. Vuoro Isselle:

En edes muista, mitkä olivat odotukset kuluneeseen kauteen. Edellinen kausi oli alkukevään osalta karmea, mutta huipentui FA cupin voittoon. Ehkä siitä nousi ajatus, että pokaalittoman ajan päättyminen veisi pahimmat pusertamiset pois. Kun vielä Community shieldissä Shitty kaatui mennen tullen, kaikki vaikutti lupaavalta – joo, höntsä mikä höntsä mutta kuitenkin.

Ja mitä vielä. Tasapelit seurasivat toisiaan ja Wenger vain höpisi, että ei olla hävitty. Kun hävisimme perinteiseen tapaan Chelskille, alkoi ”ei olla hävitty aikoihin kotona” -hokeminen. Kun hävisimme kotona Munalle, siitä seurasi ”ainoa kotitappio pitkään aikaan ja sekin huonon tuurin takia” (toki osittain totta: munalla yksi laukaus maalia kohti ja silti saivat kaksi maalia…). Sitten olimmekin tilanteessa, että alettiin laskea, kuinka moneen vuosikymmeneen huonoin kauden avaus on menossa.

Alkoi vetää hiljaiseksi. Miten tässä näin pääsi käymään? Kaiken lisäksi loukkaantuneiden määrä hipoi huippulukemia. Oli sentään Alexis, joka muutamia matseja ratkoi ihan omaksi ilokseen – ja toki sitten samalla muidenkin.

Kun hävisimme vuodenvaihteessa Sotonille, aloin olla varma, että nyt tuli kausi, jolloin Wengerin pokaali jää saavuttamatta. Mutta sitten sairauslista alkoi lyhentyä ja voitot seurasivatkin toisiaan. Spudsilta otimme pataan, mutta siinä historia (ainakin lyhyt sellainen) toisti itseään: kun häviämme kevätkaudella spudsille, alkaa meidän nousu ja spudsin alamäki. Tähän voi olla useitakin selityksiä kuten tylsästi sattuma, mutta voi se olla näinkin: spudsille (erityisesti kotona) se on ottelu, johon lataudutaan erityisesti ja sitten vire katoaa. Meille, ainakin joukkueena – ei toki faneille, se on enemmänkin yksi ottelu muiden joukossa ja tappio saa yrittämään seuraavissa matseissa entistä enemmän.

Kun edellisellä kaudella saimme pokaalittomuuden katkeamaan, tällä kaudella onnistuimme kaatamaan, Moun Chelskiä lukuunottamatta, joukkueita, joiden voittaminen on ollut pitkään ylivoimainen este. Erityisesti Munan voittaminen vieraskentällä cupissa oli yksittäisenä otteluna kauden kohokohtia.

Kevään kuntokäyrä oli viemässä meitä jo kakkoseksi, mutta lopulta tuli muutaman matsin taantuma, joissa maalit jäivät tekemättä. Eli tulevaan kauteen ei lähdetä minkään hervottoman voittoputken jälkeen.

Mutta pokaali takataskussa lähdemme kuitenkin. Ja kesän siirtomarkkinoillekin saimme kolme miljoonaa puntaa ylimääräistä, kun Vermaelen katseli katsomossa Mestareiden liigan finaalivoittoa. Kieltämättä taitavasti tehty diili.

Syksyn rähmiminen ja Monaco-sössiminen vetävät arvosanaa alaspäin, mutta lopulta ihan hyvä maku kaudesta jäi. Siitäkin huolimatta, että olin vielä paikan päällä Grovella katsomassa Monaco-fiaskoa – ensimmäinen kerta muuten, kun olin katsomossa todistamassa Arsenalin tappiota. Tasureita, katkeriakin, on osunut useampia, kuten lokakuussa Hull-ottelu, jota jo olimme häviämässä mutta lopulta Welbz teki tasoittavan maalin.

Ja lopuksi: kilpailu! Perustele, miksi Denilson pitäisi hankkia takaisin puolustavaksi keskikenttäpelaajaksi? Oikein… siis parhaan vastauksen antanut saa palkinnoksi kirjan: valitettavasti vielä ei ole olemassa Denin elämäkertaa, joten tarjolla on ”Arsenal – kannattajan kirja”. Mulla sattuu niitä olemaan yksi ylimääräinen. Vastaukset siis kommenttikenttään ja parhaan perustelun laatineeseen otan yhteyttä sähköpostitse siihen osoitteeseen, joka on ”täytä tietosi” -kohtaan laitettu. Nyt kaikki kehumaan!

-Isse-

Kiitos Isse. Päivitys oli huippuluokkaa ja bonuksena vielä kilpailu palkintoneen. Voitti varmasti allekirjoittaneen normaalit päivitykset mennen tullen.