Rehellisesti Wengeristä

Ei tämä Arsenalin kannattaminen ole helppoa saatikka järkevää hommaa suurinta osaa ajasta, mutta silti ne huippuhetket ovat jotain sellaista mitä ei oikeastaan ole mahdollista kokea missään muussa asiassa tai ainakin hyvin lähelle näin.

Ennenkin olen kirjoittanut, että Wenger on juuri ja juuri ainoa manageri sinä aikana kun olen seuraa kannattanut. Tämä tekee nykyhetkestä ja oikeammin sanoen viimeisestä vajaasta 10 vuodesta niin tuskaisen. Ennen Wenger oli henkilö, joka ei käytännössä voinut tehdä omissa silmissäni virheliikettä oli kyse sitten mistä asiasta tahansa.

Tätä on helppo perustella managerimme huikealla menestyksellä alun tai oikeastaan ensimmäisen seurassa olonsa puolikkaan ajalta. Bergkamp ei ollut Wengerin hankinta, eikä myöskään legendaarinen puolustusnelikko tai paremminkin viisikko plus Seaman maalissa. Silti Wengerin ansioksi voi laskea puolustusviisikon tai ainakin osan heistä uran jatkumisen useamman vuoden pidempään kuin olisi tapahtunut esim. George Grahamin aikakaudella.

Lähes täydelliset hankinnat kuten, Vieira, Petit, Henry, Overmars, Ljungberg, Pires ja kumppanit osuivat niin nappiin kuin on vain oli mahdollista ja takasivat menestyksen vuodesta toiseen. Nämä ovat asioita ja hetkiä joiden takia en koskaan unohda kuinka hyvä Wenger oli aikoinaan ja kuinka paljon mahtavia hetkiä mies toi meille goonereille.

Valitettavasti kuten lähes kaikella on myös tässä asiassa kääntöpuolensa ja sitä olette saaneet tai joutuneet lukea lähes koko tämän blogin historian ajan. Hente aloitti blogin ja oli jo vuosia sitten Wengerin vastainen ja halusi muutoksia managerimme toimintaan ja kun niitä ei tullut, niin vaihdon managerin paikalle.

Itse olen jatkanut tällä linjalla ja varmasti mennyt vielä paljon pidemmälle, kuten te lukijat hyvin tiedätte varsinkin jos olette pitkään tätä blogia seuranneet. Varmasti mukaan mahtuu paljon aiheetonta kritiikkiä, mutta silti olen sitä mieltä, että menneillä saavutuksilla ja upeilla hetkillä ei vain ole oikeutettu ratsastamaan loputtomiin.

Wenger loi jotain upeaa ja ikimuistettavaa manageriaikansa ensimmäisellä puoliskolla, mutta myös hajotti tuon lähes kaiken jälkimmäisellä ja tämä on anteeksiantamatonta. Wenger ei ole sama kuin Arsenal, vaikka moni nykykannattaja ja näillä tarkoitan seuraa vähemmän aikaa kannattaneet niin ehkä ajattelevatkin. Vaikka olet luonut jotain mahtavaa aikanaan, niin se ei oikeuta tai ainakaan pitäisi oikeuttaa tuhoamaan sitä ja muutenkin seuran menestystä yhtä usean vuoden ajalta kuin menestyksestä saatiin nauttia.

Nykyinen tilanne on vain niin hirveä, että sitä ei oikeasti haluaisi ajatella. Sen kaiken jälkeen mitä Wenger on seuramme eteen tehnyt, niin en haluaisi kritisoida ja haukkua miestä tuon tuosta, mutta toisaalta miehen ratkaisut viimeisen lähes 10 vuoden ajalta eivät anna muuta vaihtoehtoa.

Yksi vaihtoehto olisi tietysti luovuttaa kokonaan vähintään siksi ajaksi, että manageri joskus vaihtuu tapahtui se sitten ennemmin tai myöhemmin. En kuitenkaan ole vielä valmis tuohon, enkä siihen pystyiksikään tällä hetkellä. Täytyy kuitenkin sanoa, että kun näkee saman toistuvan negatiivisessa mielessä kausi toisensa jälkeen niin, että mistään ei edes yritetä ottaa opiksi tai tehdä asioita eri tavalla, niin se on äärimmäisen raskasta seurattavaa ja siinä on lähes mahdoton hakea jotain positiivisia asioita esille.

Ehkä kaiken kaikkiaan yritän tässä päivityksessä sanoa, että en haluaisi tuntea ja kirjoittaa, kuten kirjoitan lähes päivittäin, mutta nykytilanne ei vain omaan silmääni anna muuta mahdollisuutta, koska haluan olla rehellinen ja kirjoittaa kuinka tunnen. Jos alan keksimään juttuja ja kirjoittamaan mitä muka ajattelen muiden haluavan lukea niin siinä vaiheessa viimeistään tämä blogi tulee omalta osaltani loppumaan samantien.

Parempi päättää tältä kertaa tähän, sillä punainen lanka on kadonnut jo ajat sitten jos sitä ylipäätään oli olemassa missään vaiheessa.