Schneiderlin Manuun – siinä oli parin vuoden huhujen lopputulos

Nyt täytyy sanoa, että nyt ottaa kohtalaisen koville seurata taas tätä siirtorulettia ja ennen kaikkea meidän toimettomuutta muiden vahvistaessa joukkueita kunnolla. Manulla on edessä Mestareiden liigan karsinnat, mutta jostain käsittämättömästä syystä se ei odota otteluiden lopputulosta ja paikkaa lohkovaiheessa ennen kuin alkaa miettiä keillä pelaajilla joukkuetta kannattaisi vahvistaa.

Schweinsteigerin jatkoksi Van Gaal on hankkimassa meillekin jo vuosikausia aktiivisesti huhutun Schneiderlinin. Tämä on siirto, joka harmittaa todella paljon. ManU ei osta ainoastaan yhtä, vaan kaksi loistavaa pelaajaa keskikentän pohjalle, vaikka sillä oli kuitenkin joukkueessa jo ennestään Carrick sekä Blind. Näin toimivat muut suurseurat, jotka eivät halua jättää mitään sattuman varaan ja yhden loukkaantumisen päähän siitä, että kentällä on Artetan tai Flaminin tasoisia pelaajia.

No mutta emmehän olisikaan tarvinneet ketään, kun Coquelin pelasi hienosti viisi kuukautta. Se riittää Wengerille ja mitään muuta ei tarvita. Olisihan se liikaa jos joukkueessa olisi kaksi kunnollista puolustavaa keskikenttää jolloin yhden loukkaantuessa emme olisi heti suurissa ongelmissa tai osassa otteluissa voisi pelata myös puolustavammalla taktiikalla, jolloin molemmat mahtuisivat aivan hyvin samaan aikaan kentälle. Ei tärkeämpää on taas kerran, että Artetan ja Flaminin mieltä ei pahoiteta. Mitäpä joukkueen edusta, kun voi mennä suurin piirtein kaikki pelaa –systeemillä. Toki tämä ei koskenut Podolskia, mutta mies olikin vain Saksan maajoukkueen vakiopelaaja, eikä mikään Artetan ja Flaminin kaltainen sateentekijä.

Tässä on Wengerin perinteinen suunnitelma tulevallekin kaudelle ja syy miksi uusia hankintoja ei tarvita sen enempää kärkeen kuin keskikentän pohjallekaan:

The best way to strengthen other areas of the team is to get the players who did not play a lot last year and keep them fit.

Onneksi managerimme onkin mestari tässä pelaajien kunnossa pitämisessä, järkevässä rotaatiossa ja vaihdoissa, jotta avainpelaajamme pysyvät kunnossa ja iskussa koko kauden. Varmasti ensi kausi on aivan erilainen kuin aiemmat 10 ja emme kärsi juuri ollenkaan loukkaantumisista. Tämän varaan kannattaa aina ehdottomasti laskea, jolloin ei tarvitse hankintoja tehdäkään.

Managerimme jatkoi vielä loistavan strategiansa jakamista:

Walcott basically did not play until the end of the season, Wilshere has not played many games. Those two were very convincing at the end of the season so I hope that this season we can benefit from their participation and competitiveness.

We lost Ozil and Giroud for long periods last year and they contributed a lot in the second part of the season. Let’s hope all these players will be fit and available.

On todellinen kuningasajatus laskea Walcottin ja Wilsheren kunnossa pysymisen varaan ensi kauden menestys. Molempien loukkaantumishistoria on sellainen, että tuskin mitään pidempää poissaoloa on luvassa.

Toisekseen edes kunnossa ollessaan Wilshere ei ole avauksen pelaaja, vaan edellä ovat vähintään Cazorla ja Ramsey. Samoin Walcott ei käytännössä ole pelannut urallaan hyökkääjänä, mutta on nyt ilmeisesti loukkaantumistensa ja penkkikomennusten aikana kehittynyt tuolla paikalla valtavasti. Samoin mitäpä siitä, että Walcottin pelatessa mahdollisesti hyökkääjänä ei joukkueessa ole alkuunkaan tarpeeksi kunnollisia laitureita.

Ei voi kuin sanoa, että vahvalta näyttää taas kerran, mutta ei valitettavasti meidän kannalta vaan kilpailijoiden. Muut sentään edes yrittävät, mutta Wenger tyytyy mieluummin paikkaan neljän joukossa, eikä edes yritä korjata joukkueen ongelmakohtia, koska sen jälkeen selitykset olisivat vähissä jos menestystä ei tulisikaan. Jos loukkaantumisia tai parin pelaajan puutosta miehistössä ei voisi käyttää ikuisena selityksenä, niin jokuhan saattaisi pian huomata vian olevan myös managerimme taktiikoissa ja muussa tekemisessä.