Täpärä voitto Selhurst Parkilta

Crystal Palace – Arsenal 1-2 (1-1)

Voitto oli ehdottoman tärkeä ja se onneksi saatiin. Esitys jätti kuitenkin paljon miettimisen aihetta samoin kuin Wengerin valinnat jälleen kerran avauksen suhteen. Kaikesta huolimatta kolme pistettä on kolme pistettä tulee ne millä tyylillä tahansa.

Positiivista oli loistava ottelun alku ja sen aikana luodut maalipaikat sekä hienosti viimeistelty avausmaali. Valitettavasti vain maalia lukuun ottamatta viimeistelyssä oli paljon toivomisen varaa ja niin kotijoukkue päästettiin peliin mukaan turhan helposti. Wardin veto ei missään nimessä ollut Cechin maali, mutta ehkä joku sen olisi voinut torjuakin. Ylipäätään vain edelleenkään Cechin otteet eivät olleet totutun varmoja, vaan suuria ongelmia oli keskityspalloissa ja lopussa uusi ykkösmaalivahtimme ei edes lähtenyt enää hakemaan niitä, vaikka olisi ehdottomasti pitänyt, kun muutama pallo tuli vitosen viivan paikkeille.

Positiivista, mutta myös samalla negatiivista oli Sanchezin esitys. Mies on loistava ja elintärkeä meidän hyökkäyspelille. Ehkä liiankin tärkeä ja siitä se miinus, mutta onhan chileläinen aivan huikea, kun pystyy puolikuntoisena eilisen kaltaiseen esitykseen.

Hyökkäyspelissä ja vaarallisten tilanteiden luomisessa parannettiin huomattavasti avauskierroksesta, mutta edelleen viimeistelyyn pitäisi saada parannusta. Sen sijaan puolustuspelimme kokonaisuutena on kaukana hyvästä ja riittävästä jos tavoitteena olisi voittaa liiga. Vastustajat saa luotua aivan liian helpolla huippupaikkoja ja eilen ainoastaan Wickhamin, Puncheonin ja muutaman muun Crystal Palace pelaajan heikko viimeistely pelasti meidät. Jos koko joukkueen puolustuspeliä ei saada nopeasti parempaan kuosiin, niin pistemenetyksiä tulee seuraavissa peleissä useita.

Joukkueen epätasapaino johtuu osittain Wengerin pakkomielteestä peluuttaa Ramseya avauksessa, vaikka paremmat vaihtoehdot laituriksi olisivat Ox tai Walcott. Järjetöntä kuinka managerimme pitää Ramseya parempana vaihtoehtona laidalle kuin kahta edellä mainittua. Muutenkin Oxin odotettu penkittäminen oli järjetön veto katsoen kuinka hyvin englantilainen oli kauden aloittanut. No eihän tässä ole mitään uutta. Järjetöntä on myös antaa Walcottille 140 000 punnan viikkopalkka ja sitten mies ei mahdu edes pelaamaan.

Edelleen hienoa, että voitimme ja tyylipisteitä ei jaeta otteluissa. Totuuden nimissä kuitenkin samat ongelmat ovat olemassa ja Coquelinin pelaaminen monen muun ohella näyttää siltä, että toisen kauden syndrooma on aika todennäköinen. Positiivista sen sijaan oli Artetan vahva esiintyminen, mutta silti on aivan järjetöntä laskea Artetan olevan riittävä pari Coquelinin kanssa keskialueen pohjalle jos halutaan pelata muusta kuin nelossijasta.

Meidän paras pelaaja ainakin omaan silmääni oli Özil, joka syötti Giroudin avausmaalin ja lisäksi loi useita loistopaikkoja pelikavereille ottelun aikana. Muiden paremmalla viimeistelyllä saksalainen olisi kirjauttanut useammankin syötön tililleen. Suorituksen arvoa nostaa vielä jo aiemmin mainitut asiat, että Sanchez oli ainoa nopea ja jollain tapaa suoraviivainen pelaaja hyökkäyksessä, joten senkin suhteen Özilin syöttövaihtoehdot olivat ainakin läpisyöttöjen osalta karsittu minimiin.

Homma jatkuu viikon päästä Liverpoolin saapuessa Grovelle ja silloin voidaan puhua kauden ensimmäisestä huippuottelusta. Toivottavasti viikossa tapahtuu selkeää parannusta peliimme tai muuten voi tulla tuskainen 90 minuuttinen Rodgersin ryhmää vastaan.