FFP selittely ja mahdottomuus saada avauskokoonpano järkeväksi

Wengerin selitykset ovat olleet jo hyvän aikaa täysin todellisuudesta irtaantuneita ja sama linja näyttää jatkuvan. Financial Fair Playn suhteen managerimme kommentoi, että oli jo jonkin aikaa tiennyt UEFA:n perääntyvän asiassa. Silti joka kesä ja siirtoikkuna olemme saaneet kuulla kuinka FFP on ollut syy, jonka takia emme ole voineet hankkia tarvitsemiamme vahvistuksia. Aika ristiriitaista, kun muut ovat hankkineet pelaajia ja jopa Wenger nyt itse myönsi, että tiesi ettei FFP tule kestämään.

Kaikki muut Wengeriä ja meidän seurajohtoa lukuun ottamatta tiesivät, että FFP ei tule kestämään, mutta saman tiesivät varmasti todellisuudessa myös managerimme. FFP vain antoi hyvän tekosyyn selitellä ainaisia projekteja ja yksittäisten pelaajien kehittämistä joukkueen edun kustannuksella. Nyt kun tämä selitys on loppuun kulunut, niin uusin selitys on pelaajien puute markkinoilla.

Säälittävää väittää, että ketään ei ole saatavilla kilpailijoiden ja ylipäätään kaikkien muiden seurojen hankkiessa uusia pelaajia samaan aikaan. Rahaa on pankissa enemmän kuin tarpeeksi kahta tai kolmea tarpeellista vahvistusta varten. Uskomatonta kuinka tässä tilanteessa managerimme vain keksii uusia selityksiä, vaikka mitään syytä ei olisi ollut olla hankkimatta tänäkään kesänä uutta ykköshyökkääjää tai toista selkeää puolustavaa keskikenttää joukkueeseen. Mitähän Wenger sanoisi jos joskus oikeasti joutuisi manageroimaan seuraa, jolla ei ole todellakaan olisi paljoa rahaa tai palkkabudjetti olisi murto-osa meidän nykyisestä.

Wengerille näyttää myös olevan sula mahdottomuus saada kokoonpanoa järkeväksi oli tilanne mikä tahansa. Özilin yllättävä loukkaantuminen avasi Oxille paikan avauksessa, mutta nyt kun kerrankin oli nopeutta laidoilla olisi Giroudia voinut käyttää kärjessä. No Wengerin valinta oli tietysti Walcott. Asian teki pahemmaksi vielä Ramseyn pelaaminen kymppipaikalla, sillä walesilainen ei osaa läpisyöttöjä antaa vaan hyötyy enemmän juuri Giroudin tapaisesta kärjestä, jolloin toissakauden paras pelaajamme pääsee tekemään pystyjuoksuja ja taustanousuja boksiin.

Ylipäätään on viimeisten kausien aikana tullut selväksi, että Ramseyn paikka ei ole keskikentän kolmikon ylempänä juuri syöttövalikoiman puutteen takia. Ramseyn paras paikka on keskikentän keskimmäinen paikka, jossa miehen juoksuvoima ja pystyjuoksut tuovat miehen parhaat puolet esille. Tällä hetkellä vain tuntuu, että nöyryys ei riitä tuohon rooliin. Yksi huippukausi sai kai Ramseyn uskomaan, että mies on parempi pelaaja kuin todellisuudessa onkaan ja sen takia keskittyminen on näyttänyt olevan enemmän tai vähemmän jo aivan liian kauan omissa tehoissa joukkueen edun sijaan.

Özil on saanut paljon kritiikkiä koko seurassa olonsa ajan ja olen samaa mieltä usean asian suhteen tässä suhteessa. Silti eilinen todisti kuinka tärkeä pelaaja saksalainen on meidän hyökkäyspelille. Väitän, että miehen alivoimalla pelaavaa Newcastlea vastaan olisi luotu paljon enemmän huippupaikkoja Özilin ollessa omalla paikallaan ja sitä myötä maalejakin olisi tullut pari enemmän.

Wengerin vaihdot ovat olleet vuosia jo taktiikoiden tapaan suuri vitsi, mutta silti ne ovat joka ikinen ottelu juuri samanlaiset ja ennen kaikkea samaan aikaan. Aika tarkalleen 70 on minuuttimäärä, jolloin managerimme tekee vasta ensimmäisen vaihdon oli tilanne mikä hyvänsä. Nykyään myös Giroud ja Walcott eivät näemmä voi pelata enää samaan aikaan ollenkaan, vaikka vastustaja pelaisi miehen alivoimalla. Mahtaa olla vaikea vastustajan managerina reagoida ja miettiä taktiikkaa Wengerin vaihtoja vastaan.

Kaiken kaikkiaan tuntuu aivan liian usein, että voitamme otteluita Wengeristä huolimatta, kun asia pitäisi olla aivan toisin. Heikompien vastustajien pitäisi suurimmaksi osaksi kaatua jo ihan puhtaan tasoeron takia ja huippuvastustajia vastaan taas managerin roolin ja osaamisen pitäisi korostua. Valitettavasti saldomme huippuotteluissa on surullisen kuuluisa ja syyn pitäisi olla tiedossa kaikille, sillä niin kauan tätä samaa on nähty vuodesta ja kaudesta toiseen.