Tuttuakin tutumpi tulos Chelsean kotikentältä

Chelsea – Arsenal 2-0 (0-0)

Ihan ensimmäiseksi mitenkään ottamatta kantaa ottelun tapahtumiin on sanottava, että homma on totaalisen väärillä raiteilla, kun eilisen kaltaiseen peliin lähdetään siitä asetelmasta, että tappio on varma. Tällä tarkoitan tietysti vain omaa suhtautumistani, mutta silti sanoisin sen olleen valitettavasti täysin oikea. Lopputulos oli kotivoitto, kuten pystyi tänäkin vuonna jo kauan ennen ottelua veikkaamaan.

Pelitapahtumat ehkä vaihtelevat jonkin verran kausien välillä, vaikka paljon yhtäläisyyksiäkin löytyy, mutta lopputulos on aina sama. Tämä ei ole mitään huonoa tuuria, vaan ongelmat ovat ihan todellisia ja kyse ei todellakaan ole huonosta tuurista. Ei pitäisi olla ainuttakaan ottelua, johon joudumme lähtemään tällä mentaliteetilla, kuten Chelseata vastaan, eli tappio on varma jo ennen peliä. Olemme liian suuri, rikas ja perinteinen seura siihen. Tappioita tulee aina, mutta koskaan häviön ei pitäisi olla oletusarvo, kuten jo useita vuosia osassa otteluita Wengerin johdolla on ollut. Näitä otteluita muun muassa ovat Mestareiden liigan jatkopelit, Chelsea ottelut, Manun kohtaamiset ja esim. Stoke vieraskentällä.

Mike Dean oli jälleen kerran oma itsensä eli täysin surkea ja veti niin paljon meitä vastaan kuin vain oli mahdollista. Tässä ei ole mitään uutta, mutta on se silti äärimmäisen raivostuttavaa katsottavaa. Mikään ei kuitenkaan muutu, sillä Deanin pomo on kaikkien aikojen huonoin erotuomari ja Arsenal vihaaja numero yksi kautta aikojen tuomareista eli tietenkin Mike Riley.

Deanin erittäin heikosta ja puolueellisesta toiminnasta huolimatta oma tekemisemme oli sillä tasolla, että emme ansainneet voittaa tai edes pistettäkään ottelusta. Emme koko ottelussa saaneet luotua yhtään kunnon maalipaikkaa, ei edes tasamiehistöillä pelatessa,joten maaliakaan on turha odottaa.

Toisekseen Gabrielin todella typerä maltin menettäminen maksoi kalliisti. Uskon silti, että olisimme hävinneet, vaikka ottelu olisi pelattu tasamiehistöillä loppuun saakka. Deaniltä ja avustavalta oli suuri virhe olla ajamatta Costaa ulos lyönnin ja Koscielnyn puskemisen jälkeen, mutta siitä huolimatta Gabrielin olisi pitänyt olla provosoitumatta. Kun olet juuri saanut kortin, niin tyhmintä mitä voit tehdä on tuomarin vieressä jatkaa asian puimista Costan kaltaisen pelaajan kanssa. Kokonaisuutena ulosajo meni niin väärin kuin voi mennä, mutta Gabriel toiminnallaan kuitenkin antoi Deanille mahdollisuuden nostaa punakortin ja tätähän mies ei koskaan jätä käyttämättä, kun kyseessä on meidän rankaiseminen.

Kolmantena asiana pelistä jäi mieleen taas päästetty erikoistilannemaali erittäin surkeasti puolustetun sivuvaparin seurauksena. Yhden miehen alivoima ei selitä millään tätä maalia ja sitä, että Chelsean yksi vaarallisimmista pääpelaajista on aivan vapaana vitosen rajalla puskemassa pelivälineen helposti verkkoon.

Pelaajista sen verran, että Sanchez on pahasti puolikuntoinen tai ehkä paremminkin väsynyt ja terävyys kateissa. En yhtään ihmettele, sillä mies pelaa kolmatta kautta käytännössä putkeen ilman taukoa. Jollain ihmeen konstilla mies pysyy pelikuntoisena, mutta valitettavasti esityksiin loppuun palaminen vaikuttaa selvästi. Pahinta meidän kannalta vain on, että Sanchez on meidän ylivoimaisesti paras pelaaja hyökkäyksessä ja maalinteko on äärimmäisen vaikeaa ellei jopa mahdotonta ainakin huippuotteluissa ilman chileläisen onnistumisia.

Neljäntenä nostaisin esiin Özilin ja Fabregasin eron. Özil ei todellakaan ollut ainoa heikko tai huono meidän pelaaja, mutta valitettavasti seurahistoriamme kalleimman pelaajan kohdalla odotukset ovat jotain muuta kuin rivipelaajilta. Saksalainen oli taas kerran todella vaisu ja näkymätön lähes koko ottelun. Sen sijaan Cesc pyöritti Chelsean peliä näyttävästi ja oli mukana suurimmassa osassa Chelsean paikkojen rakentelua.

Fabregasin myyminen naurettavaan hintaan oli Wengerin ensimmäinen todella suuri virhe, seuraava oli olla ostamatta nykymarkkinoilla halpaan hintaan miestä takaisin, vaikka optio olisi ollut olemassa. Eilen taas saimme kärsiä näistäkin ratkaisuista nahoissamme. Voin sanoa, että valitsisin sata kertaa sadasta Fabregasin ennen Öziliä ja myös Cazorlaa. Kaiken lisäksi Cesc olisi ollut vielä huomattavasti halvempi kuin ennätyshankintamme ja ylipäätään, kun tilillä on yli 200 miljoonaa, niin hinnalla ei ole edes niin väliä.

Eilisen kurjuuden kruunasi Coquelinin jonkin asteinen loukkaantuminen tai ainakin näin puoliajan vaihdosta voisi päätellä. Tuskin edes Wenger vaihtaisi vajaalla pelatessa joukkueen ainutta mitat täyttävää puolustavaa keskikenttää pois suosiolla. Toki sekin on mahdollista, koska kultapoika Ramsey on koskematon oli tilanne mikä tahansa.

Kaiken kaikkiaan erittäin masentava, raivostuttava ja ennen kaikkea täysin ennalta arvattava ottelu ja tulos. Nyt on kaksi ottelua neljän vieraspelin putkesta pelattu ja mitään ei ole jäänyt käteen. Seuraavana Tottenham ja ainakin itse haluisin nähdä parhaan mahdollisen miehistön kehissä. Liigacup on kuitenkin toinen kilpailuista, jonka saatamme pystyä voittamaan kaiken osuessa kohdalleen. Valitettavasti vain Wenger heittää todennäköisesti tämän kisan menemään valitsemalla suurin piirtein Zagreb ottelun kaltaisen miehistön ja se ei tule riittämään parhaalla pelaavaa Tottenhamia vastaan, kun pelipaikka on White Hart Lane.