Johtajuus ja voitontahto puuttuvat joukkueelta managerin esimerkin mukaisesti

Kaksi ottelua neljästä vieraskentällä pelattavasta on nyt takana ja pistettäkään ei ole saatu mukaan. Seuraavaa ottelua ei kuitenkaan tarvitse odottaa kauaa, sillä Liigacupin paikallispeli Tottenhamia vastaan on vuorossa keskiviikkona. Kuten jo aiemmin epäilin luvassa lienee kierrätystä Zagreb ottelun tavoin tai ainakin Wengerin kommentit Chelsea tappion jälkeen viittasivat tähän.

Henkilökohtaisesti haluaisin nähdä parhaan mahdollisen kokoonpanon ensinnäkin siitä syystä, että Liigacup on toinen kisoista, jonka pystymme voittamaan jos kaikki menee hyvin. Toisekseen paikallispeli Tottenhamia vastaan on aina kilpailusta riippumatta suuri ottelu ja siihen pitää suhtautua sen mukaisesti. Häviäminen ei koskaan tule kysymykseen ja ei todellakaan sen takia, että parhaita pelaajia säästellään jotain Leicester ottelua tai Olympiakosia varten.

Mieluummin sitten vaikka noissa kahdeksi viimeksi mainitussa heikompi tulos jos pelaajamme eivät edes tässä vaiheessa kautta pysty pelaaman useampaa peliä viikossa tarvittavalla tasolla. Liigassa emme kuitenkaan pelaa mestaruudesta ja Mestareiden liigaan pääseminen on aivan yhtä tyhjän kanssa näin kannattajan näkökulmasta. Se ei tuo mitään uutta. Sillä ei saada pelaajia hankittua tai pidetä nykyisiä joukkueessa, kuten aiemmat vuodet ovat näyttäneet.

Lauantain Chelsea otteluun pitää palata myös sen verran, että oli anteeksiantamatonta kuinka helpolla Costa pääsi tempuistaan ja tällä tarkoitan nimenomaan meidän pelaajien reaktiota Gabrielin ulosajoon. Miksei pelaajamme ja erityisesti ne, joilla ei ollut korttia alla provosoineet koko toista jaksoa Costaa, jolloin mies olisi todennäköisesti myös lentänyt ulos ellei sitten Mourinho olisi ehtinyt vaihtaa miestä pois.

Verratkaapa tilannetta ikimuistoisen kauden 2003-2004 ManU vierasotteluun, jossa Vieira sai heppoisen punaisen ja ManU lahjarankkarin. Tuolloin ei paljoa katseltu vain sivusta Costan tapaisten vastustajien käytöstä puhumattakaan siitä, että joku pelaajistamme olisi kätellyt ja jäänyt vaihtamaan kuulumisia Nistelrooyn kanssa loppuvihellyksen jälkeen. No mutta tätähän Wenger on tietoisesti halunnut vuosikaudet eli nykyinen joukkue on tasapaksu vailla johtajia ja persoonia, jotka ovat valmiita tekemään lähes mitä tahansa voiton eteen.

Coquelinin loukkaantumisen vakavuudesta ei ole tullut vielä mitään varmaa, mutta jo tässä vaiheessa Wengerin täysin tarpeeton uhkapeli olla hankkimatta toista mitat täyttävää puolustavaa keskikenttäpelaajaa näyttää entistä typerämmältä. Joidenkin arvioiden mukaan Coquelin olisi sivussa kuukauden verran, joka käytännössä voi olla meidän historian tietäen mitä vain kuukauden ja vuoden väliltä. Positiivisemmat huhut pitävät ranskalaisen pelaamista jopa keskiviikkona mahdollisena, joka olisi erittäin toivottavaa, mutta saa nähdä mikä on totuus.

No mutta eihän Coquelinin loukkaantumisen pitäisi olla mikään ongelma, koska meidän rinki on laaja ja ennen kaikkea laadukas managerimme mukaan. Jopa niin laadukas, että 200 miljoonalla ei vain saanut parempia pelaajia kesän kolmen kuukauden aikana hankittua. Mitään selitystä ei siis pitäisi olla jäljellä miksi emme pärjää ilman Coquelinkin panosta. Toki emme juuri ole viime aikoina pärjänneet Coquelinin kanssakaan, joten voiko tuo nyt paljon heikompaan suuntaan tästä enää mennä.