Walesin maaperällä vastassa Swansea

Loukkaantumistilanne näyttä entistä pahemmalta, kun Oxin arvellaan olevan sivussa vähintään kolmisen viikkoa eli seuraavan maaottelutauon yli. Sen sijaan Walcottin loukkaantuminen on huhujen mukaan pahempi ja huilia tulee taas kerran enemmän. Ei mitenkään yllättävää, vaan täysin arvattavaa, mutta samalla erittäin tuhoisaa menestykselle tietäen hyökkääjävaihtoehdot.

Ramseyn, Oxin ja Walcottin puuttuessa huomisen oikea laituri on melkoinen kysymysmerkki. Wengerin puheiden mukaan oikealla pelaa joko Campbell tai Iwobi, mutta en jaksa uskoa tähän. Olen melko varma, että Wenger laittaa Özilin oikealle ja Flaminin keskustaan Coquelinin rinnalle, jolloin Cazorla pelaa hieman ylempänä.

Yksi ratkaisu olisi nostaa Bellerin ylemmäksi laidallaan ja ottaa Debuchy kehiin. Valitettavasti ranskalaisen vire on surkea ja lisäksi tämä veto sotkisi kahden pelaajan paikat. Lisäksi surkeassa vireessä oleva Debuchy vastaan erittäin vaarallinen Montero ei pahemmin innosta.

Oma ratkaisuni olisi pitää Özil ja Cazorla paikoillaan ja ottaa Flamini kehiin. Nimellisesti laidalle, mutta silti enemmän keskustaa tukien ja samalla puolustaessa Özil voisi pelata vähän enemmän oikealla. Näin ei tarvitsisi juurikaan siirtää pelaajia normaalilta pelipaikoilta ja huippuvireinen Özil saisi jatkaa parhaalla paikallaan. Flaminin rooli voisi olla vähän samantyylinen kuin mitä Cazorla pelasi Community Shieldissä Chelseaa vastaan.

Hyviä ratkaisuja ei oikealle oikein olekaan, mutta saa nähdä mihin Wenger päätyy. Turha kuitenkaan selitellä mitään, sillä tilanne on itse aiheutettu ja etenkään kun kesällä ei tarvinnut hankkia ketään ja lisäksi vielä lainattiin muun muassa Gnabry ja Akpom pois niin nyt on vain syytä pärjätä nykyisillä vaihtoehdoilla.

Oikean laiturin lisäksi ainut kysymysmerkki on Koscielnyn vierellä pelaava toppari. Yleensä sanoisin sen oleva Merte, mutta viime aikojen perusteella Gabrielin jatkaminen avauksessa olisi jopa perusteltua. Jos pitää veikata, niin varakapteenimme siellä pelaa, mutta ei tilanne enää mitenkään selvä ole.

Swansea on ollut todella vaikea vastustaja meille koko walesilaisseuran Valioliigataipaleen ajan. Viime kaudella hävisimme tämän vastaavan pelin ja pistemenetyksiä sekä tappioita on tullut useampia myös Grovella pelatessa.

Tällä kaudella Swansea ei ole ollut missään huippuiskussa, mutta silti jos joku odottaa helppoa peliä, niin tulee olemaan lähes varmasti totaalisen väärässä. Kotijoukkueen kärjessä Gomis on vaarallinen, vaikka maalihanat ovat menneet kiinni tehokkaan alun jälkeen.

Sigurdsson on vaarallinen keskikentällä ja miehen erikoistilanteet ovat liigan eliittiä. Lisäksi kesän hankinta Ayew on tehnyt jo useamman maalin ja esiintynyt muutenkin vahvasti tähän mennessä. Lisäksi viime kauden pahin painajaisemme Montero tuskin päästää laitapuolustajiamme helpolla ja voi vain toivoa, että viime kaudesta on sen suhteen opittu jotain. Toisin sanoen laiturin ja keskikentän tuki Monteroa vastaan pelaavalle laitapakille on äärimmäisen tärkeää.

Tämä on ottelu, jonka tulosta on mahdoton lähteä veikkaamaan. Mikä tahansa kotivoitosta vierasvoittoon tuntuu yhtä todennäköiseltä ja näin sen ei vain pitäisi olla, kun vastustaja on kuitenkin mikkihiiriosastoa verrattuna meihin.

COME ON YOU GUNNERS!!!

Lisää loukkaantumisasiaa sekä Wenger ja Gazidis puhuivat itsensä pussiin

Jatketaan vielä loukkaantumisaiheella. Olemme jälleen loukkaantumistilaston kärjessä Valioliigassa, joten mikään ei ole muuttunut, eikä tule muuttumaan niin kauan kuin joukkueessa roikutetaan mukana lähemmäksi kymmentä kroonisesti hajalla olevaa pelaajaa.

Tiistaina Walcotin loukkaantuminen oli toki odotettu, mutta silti todella kummallinen jos uutiset pitävät paikkansa, että Wenger käski Theon ennen aikojaan kentälle, kun pelaaja olisi halunnut lämmitellä ensin kunnolla. Olisiko kannattanut antaa lämmitellä muutaman minuutin, vaikka sitten olisimme pelanneet vajaalla sen aikaa. Todella typerä veto Wengeriltä, kun tietää Walcottin vammaherkkyyden.

Tilanne on nyt loukkaantumisten suhteen se, että meillä on joukkueessa seuraavat kolme peliä Swanseaa, Bayern Munchenia ja Tottenhamia vastaan tasan yksi hyökkääjä. Giroud on ainut vaihtoehto ja tämä on täysin anteeksiantomaton tilanne. Sama on toistunut ties monenako kautena peräkkäin lukuisissa oteluissa, mutta siitä huolimatta managerimme ei edes yritä ratkaista ongelmaa mitenkään. Tähän Giroudin loukkaantumien tai ulosajo, niin olemme totaalisen kusessa. Toki olemme muutenkin vähintään Bayernia vastaan, sillä vastaiskutaktiikka ei toimi alkuunkaan ranskalaisen pelatessa piikkinä.

Wenger toimi säälittävällä tavalla tiistaina ottelun jälkeen lytätessään junnupelaajat maanrakoon. Toki he olivat huonoja, mutta silti pelkästään heidän kritisoiminen oli täysin älytöntä ja väärin, kun kokeneet pelaajat alisuorittavat vähintään yhtä pahasti ja sanoisin jopa paljon pahemmin.

Toki se on varmaan helppo junnuja kritisoida, mutta mitä hyötyä siitä on jatkossa jos junnumme ajattelevat että heillä ei ole managerin luottoa alkuunkaan. Kokeneet pelaajamme etunenässä puolustus ja Giroud olisivat ansainneet kunnon ryöpytyksen, mutta eihän Wenger tällaista tee vaan valitsee tässäkin mieluummin sen helpomman tien ottaen pelkästään junnut hampaisiinsa.

Tiistaista vielä puheen ollen hieman ovat managerimme kommentit joukkueen laajuudesta ja laadusta ristiriidassa mitä Gazidis pari viikkoa sitten AGM:ssä väitti. Ensin toimitusjohtajamme kommentit:

The last few years, we have transformed and rejuvenated the squad. We have young talented players and a deep squad.

Yllättäen Wenger olikin vähän eri mieltä, kun Sheffield oli nöyryyttänyt meitä kolmen maalin edestä:

The occasion was too much for the young players. They were not ready to play at this level, none of them.

Loukkaantumiset ikuinen syy ja samalla Wengerin selitys menestymättömyyteen

Tästä aiheesta on tullut kirjoitettua paljon ennenkin, mutta se on taas erittäin ajankohtainen Oxin ja Walcottin loukkaantumisten jälkeen, joten tänään keskitytään pääasiassa loukkaantumisiin.

Oxin ja Walcottin loukkaantumiset eivät tulleet minään yllätyksinä, vaan itse asiassa ne tapahtuivat juuri, kuten vähän aiemmin pystyi jo ennustamaan. Tiistaina loukkaantunut kaksikko kertoo pienessä kuvassa täydellisesti mikä on vikana joukkueessamme ja Wengerin tavassa rakentaa joukkue.

Aloitetaan loukkaantumisjärjestyksessä eli Oxista. Ramseyn loukkaantuminen avasi viimein tilaisuuden englantilaiselle, mutta kuten jo monta kertaa aiemmin mies loukkaantui lähes välittömästi itse. Ei ollut ensimmäinen kerta ja ei varmasti viimeinen. Ox on ollut nyt seurassa viitisen vuotta, mutta ei ole yhtään sen parempi pelaaja kuin esim. kolme vuotta sitten ja suuri syy on jatkuvat loukkaantumiset. Joka ikisellä kaudella Ox on kärsinyt useita loukkaantumisia ja ollut jopa puolet urastaan sivussa tai jopa enemmän ja tämä ei todellakaan auta joukkuetta millään tapaa.

Walcott on pelannut kohta 10 vuotta seurassa ja takana on yksi ehjä kausi jos oikein muistan. Aivan surkea saldo ja mies on varmaan viettänyt enemmän aikaa loukkaantuneena kuin pelikuntoisena. Lisäksi kuvio on tämä, että aina kun menee hetken aikaa edes vähän paremmin ja tehoja tulee, niin aivan varmasti myös loukkaantuminen iskee. Tämäkään kerta ei tehnyt poikkeusta.

Yksi tai kaksi kroonista loukkaantujaa olisi vielä siedettävä määrä 25 pelaajan ryhmässä, mutta meillä on näitä aivan liikaa. Vaikka Diabysta päästiin viimein eroon viisi vuotta liian myöhään on joukkueessa jäljellä vielä Rosicky, Gibbs, Wilshere, Walcott, Ox, Arteta ja myös Ramseyn voi jollain tapaa laskea mukaan, vaikka walesilaisen kohdalla järkevä peluuttaminen voisi auttaa.

Shad Forsythe on maailman huippua alallansa, mutta ei siitä huolimatta ole saanut aikaan mitään parannusta loukkaantumistilanteeseemme. Totuus on, että kroonisesti hajalla oleviin pelaajiin ei auta maailman paraskaan hoito ja valmennus kuin marginaalisesti. Toiset pelaajat pysyvät kunnossa ja toiset eivät. Tämä olisi syytä hyväksyä ja toimia sen mukaisesti, kun asiaa on saatu todistaa vuosikaudet.

Toisin sanoen yllä mainitusta listasta kaikki tai vähintäänkin suurin osa olisi pitänyt myydä tai päästää lähtemään jo aikoja sitten ja korvata pelaajilla, jotka pysyvät pelikuntoisina huomattavasti paremmin. Valitettavasti näin ei ole managerimme tehnyt, vaan päinvastoin antanut uusia kalliita jatkosopimuksia tuon tuosta pelaajille, jotka eivät koko urallaan ole pysyneet kunnossa yhtään koko kautta ja kärsineet jatkuvasti loukkaantumisista koko Arsenal uran ajan.

Toisaalta tämä antaa samalla managerillemme aina valmiin selityksen loukkaantumisten muodossa ja valitettavinta on, että osalle kannattajista tämä menee läpi, vaikka tilanne on ollut vuosikausia sama ja Wenger ei ole edes yrittänyt tehdä asialle mitään. Paras esimerkki on viime kesän nolla hankittua kenttäpelaajaa. Jos joukkueemme oli tarpeeksi vahva, niin silloin on turha mennä loukkaantumisten tai minkään muunkaan selityksen taakse jos ongelmia ilmenee ja varsinkin sellaisia ongelmia, jotka olivat täysin odotettavissa.

FA Cup on aivan maksimi pokaali voittaa niin kauan kuin joukkueessa on suurin osa pelaajista Rosicky, Wilshere, Gibbs, Walcott, Ox, Arteta ja tekisi mieli lisätä Welbeck listaan, mutta katsotaan nyt vielä hetki miehen kohdalla ennen lopullista tuomiota.

Kukaan edellä mainituista ei ole ykkösavauksen pelaaja, mutta ongelma tuleekin siinä, että ykkösavaus pelaa itsensä loppuun tai loukkaantuneeksi, koska rotaatiomiehet ovat käytännössä koko ajan loukkaantuneina eivätkä näin ollen jaa yhtään rasitusta kauden aikana. Miettikääpä moniko yllä mainituista pelaajista on tällä hetkellä pelinkuntoinen? Taitaa olla jopa yksi eli Gibss ja seuraava loukkaantuminen on varmasti jo nurkan takana, vaikka peliaikaa tuskin on luvassa paljoa viime aikojen tai pitäisikö sanoa vuosien näytöillä.

Täyttä hulluutta on jatkaa samalla tavalla ja odottaa eri tulosta, mutta näin Wenger tekee kausi ja vuosi toisensa jälkeen roikuttamalla näitä kroonisesti loukkaantuneita pelaajia mukana. Samalla tämä syö joka ikinen kausi joukkueen menestysmahdollisuudet. Samalla se kuitenkin aina antaa managerillemme selityksen ja se näyttää riittävän. Todella surullista ja niin kauan kuin asiaan ei tule muutosta pysyvät myös tuloksemme samoina.

Suurin tappio 56 vuoteen alempisarjalaista vastaan

Sheffield Wednesday – Arsenal 3-0 (2-0)

Täytyy sano, että olen todella vihainen tällä hetkellä ja syitä on lukuisia. Ensinnäkin eilen heitettiin hukkaan toinen kauden voitettavista olevista kilpailuista täysin ala-arvoisella tavalla. Ehkä se on vain Liigacup monille, mutta totisinta totta on ja on ollut jo vuosikymmenen, että emme Wengerin alaisuudessa enää koskaan voita liigamestaruutta tai Mestareiden liigaa, joten aivan FA Cup ja Liigacup ovat joka ikinen kausi ne ainoat mahdollisuudet pokaaleihin. Tällä kaudella jäljellä on siis enää FA Cup.

Jos uskoisin Valioliigan tai euromenestyksen olevan mahdollinen en varmasti olisi näin vihainen eilisestä tappiosta, mutta valitettavasti uskoni noihin kahteen on samalla tasolla kuin joulupukkiin Wengerin ollessa manageri.

Eilinen esitys oli häpeällinen sarjatasoa alempana pelaavaa joukkuetta vastaan ja loppuvihellyksen jälkeen Wenger kehtasi vielä hymyillä leveästi kävellessään pelaajatunneliin. Ilmeisesti meidän tappiot ovat sitten hauskoja managerimme mielestä. No mikäpä siinä on nostaessa täysin ylimitoitettua palkkaansa vailla mitään vastuuta. Sheffieldiin paikan päälle vaivautuneet noin 5 000 gooneria sekä tv:stä pelin seuranneet saattavat tosin olla vähän eri mieltä ja ainakaan itselläni hymy ei ollut ensimmäinen reaktio eilisen otteluun.

Pelistä sen verran, että toivottavasti oli Kamaran ensimmäinen ja samalla viimeinen esiintyminen tykkimiespaidassa. Aivan kauheaa ja miksi Bielik ei aloittanut, kun on kaikin tavoin huomattavasti parempi pelaaja. Tosin Kamaran ohella lähes kaikki muutkin pettivät ja ei voi kuin epäuskoisena miettiä kuinka Wenger tai joku muu kuvittelee meidän haastavan huippujoukkueet Valioliigan tai Mestareiden liigan voitosta, kun rotaatiopelaajamme eivät pärjää millään tapaa edes sarjatasoa alempana pelaavaa joukkuetta vastaan.

Eilen ensimmäinen maalintekoyrityksemme tuli 70 minuutin kohdalla, kun ottelu oli ratkennut jo 20 minuuttia ennemmin kotijoukkueen kolmanteen maaliin. Ylipäätään kaksi vetoa maalia kohti, joista toinen ihan lopussa on täysin ala-arvoinen suoritus, jota ei koskaan saisi tapahtua Sheffieldin tasoista porukkaa vastaan.

Samaa sarjaa kuin erikoistilannepuolustamisemme taas kerran, kaksi maalia erikoistilanteista omiin, mutta eihän tässä ole mitään yllättävää, vaan päinvastoin. Luulisi, että juuri näitä heikompia joukkueita vastaan erikoistilanteiden merkitystä olisi painotettu, kun ne ovat kuitenkin tilanteita, joista alempisarjalaiset todennäköisimmin maalinsa tekevät. Ilmeisesti liian vaikeaa kuitenkin, vaikka ristiriitaisesti managerimme mielestä erikoistilannepuolustaminen on helpoin asia korjata jalkapallossa. Milloinkahan managerimme suvaitsee aloittaa asian korjaamisen? Tätä on nyt odoteltu kymmenisen vuotta, kuten montaa muutakin asiaa.

Pari viikkoa sitten Wenger puhui vastustajan aliarvioimisesta Zagreb ja Olympaikos tappioiden jälkeen. Hyvinpä näytti olevan asia muistissa ja hienosti koko joukkue laittoi kaiken likoon, jotta olisimme päässeet jatkoon. Täysin ala-arvoinen suoritus lähes kaikilta pelaajilta samoin kuin managerilta.

Eilisen kaltaisen esityksen ja tuloksen ei vain pitäisi olla mahdollista oli meiltä kentällä ketä tahansa ja avauksessa oli kuitenkin Cech sekä puolustuslinja, jota ainakin paperilla piti olla hyvä tähän otteluun. Lisäksi Giroud oli piikissä, joten eilisen kaltaisen ei pitäisi olla vain mahdollista jos joukkue pelaisi edes vähän taitojensa sallimissa rajoissa, mutta valmistautuminen ja asennoituminen peliin oli surkea ja tästä managerimme saa ottaa suuren osan kontolleen.

Wengerin pelin jälkeinen virnuilu kertoi oikeastaan kaiken paremmin kuin tuhat sanaa ja on täysin anteeksiantamatonta.

Pitkästä aikaa Sheffield Wednesday vastassa

Pitää mennä todennäköisesti 90-luvun puolelle, että illan vastustajamme pelasi viimeksi samassa sarjassa. Tämä ei toki ole tarkistettu fakta, joten ehkä sinivalkoiset olivat vielä 2000-luvun alkupuolella pääsarjassa. Joka tapauksessa kauan on kulunut, kun viimeksi olemme pelanneet teräskaupungin sinistä seuraa vastaan.

Tämän päivän tulos ei jää ainakaan vieraskannattajien määrästä kiinni, kun viikkopelistä ja Liigacupista huolimatta noin 5 000 kannattajaamme matkaa Sheffieldiin. Huikea määrä ottaen huomioon olosuhteet ja tähän ei monen seuran kannattajat pysty.

Täytyy korjata eilisen väittämääni, jonka mukaan Liverpool ja Manu pelaavat tällä kierroksella vastakkain. Näin ei todellakaan ole, vaan satuin lukemaan huonosti ottelupareja. Kaikki kisan voittajasuosikit saivat kohtuullisen hyvän arvan, eivätkä pelaa toisiaan vastaan ja näin ollen ovat ennakkosuosikkeja jatkamaan kahdeksan parhaan joukkoon.

Eilen listasin, että tänään pakostakin lepovuoron saavia ovat Özil, Sanchez ja Cazorla. Tähän listaan täytyy kuitenkin lisätä myös Coquelin, sillä vaikka ranskalainen ei vielä maajoukkueessa pelaakaan on kuormitus meidän riveissä erittäin kovaa, kun mitat täyttävää tuuraajaa ei yksinkertaisesti ole.

Seuraavassa kokoonpano, jolla uskon Wengerin illalla lähtevän otteluun. Suluissa sitten omat valintani jos ne poikkeavat managerin valinnoista.

Cech

Debuchy-Chambers (Gabriel)-Mertesacker-Gibbs

Bielik- (Chambers)-Flamini-Bennacer (Ox)

Ox (Iwobi)-Giroud-Campbell

Cech pelaa maalissa, tämän Wenger vahvisti, ja se on erinomainen uutinen. Macey maalissa olisi ollut aivan tarpeeton riski ja mahdollisesti maksanut jatkopaikan.

Keskikentän keskusta on ylivoimaisesti suurin ongelma, kun nimellisesti joukkueessa on vaikka kuinka paljon pelaajia kyseiselle paikalle, mutta Wilshere, Rosicky ja nykyään myös Arteta ovat käytännössä koko ajan loukkaantuneina. Tähän kun vielä lisätään Ramseyn poissaolo, niin ollaan tilanteessa, että todennäköisesti junnut pelaavat Flaminin kanssa keskikentän keskustassa tai sitten oman valintani mukaisesti Ox ja Chambers.

Reine-Adelaide olisi ollut ehdottomasti pelaaja, jonka olisin halunnut nähdä tänään kokoonpanossa ja jopa avauksessa, sillä niin loistavan näytön ranskalaisjunnu antoi Emirates cupissa. Valitettavasti toive ei toteudu, sillä Reine-Adelaide on pelaamassa jotain 17-vuotiaiden kisoja maajoukkueen mukana.

Liika junnujen peluuttaminen voi hyvinkin maksaa jatkopaikan ja toivottavasti Wenger ei siihen lähde, sillä Mestaruussarjan joukkueen kohtaaminen vieraskentällä on kuitenkin täysin eri asia mihin Bielik, Bennacer, Iwobi ja kumppanit ovat tottuneet. Tänään vastassa ei ole samanikäisiä junnuja, vaan vuosikausia miesten otteluita pelanneita kavereita ja jopa Valioliigakokemusta omaavia pelaajia.

Toivottavasti Cech maalissa ja oletetun vahva puolustuslinja antaa hyvän pohjan jatkopaikan hakemiseen. Vaihdosta sitten mahdollisesti Walcottia sisään jos tarvetta tulee ja eihän Theon avauspaikkakaan olisi aivan mahdottoman suuri yllätys lauantain lepovuoron jälkeen.

Toivottavasti tämänkin illan jälkeen olemme edelleen mukana kahdessa kilpailussa, joiden voittoon meillä on mahdollisuudet kaiken osuessa nappiin.

COME ON YOU GUNNERS!!!

Huomenna jälleen pelipäivä

Tällä hetkellä otteluita tulee erittäin tiheään tahtiin, mutta se ei ole ongelma ainakaan niin kauan kuin tulokset pysyvät hyvinä. Tietysti lepoa tarvitaan erityisesti osalle pelaajista, mutta voittamisessa on myös se puoli, että jalat painavat ainakin aavistuksen vähemmän kuin tappioputkessa.

Huominen Liigacupin ottelu on ristiriitainen monessakin suhteessa. Oma suhtautumiseni on, että kisa on syytä ottaa tosissaan, sillä se on toinen voitettavissa olevista kilpailuista. Vastustajan huomioon ottaen rotaation käyttäminen jopa suuremmassa mittakaavassa on kuitenkin mahdollista. Tasapaino pitää vain saada oikeaksi, sillä pelkillä penkkimiehillä ja junnuilla tippumisen riski on aivan liian suuri.

Ymmärrän hyvin Cazorlan, Özilin ja etenkin Sanchezin tarvitsevan lepoa. Tämän koko kolmikon voisi jättää suosiolla kokoonpanon ulkopuolelle. Sen sijaan viikonloppuna lepovuoron saanut Walcott voi ja oikeastaan pitäisikin pelata samoin kuin Ospinan poissa ollessa maalissa on pakko olla Cech tai muuten annamme aivan liikaa tasoitusta.

Tällä hetkellä Liigacupissa on joukkueita jäljellä 16. Kaikki huippujoukkueet ovat vielä mukana eli yllätyksiä ei vielä nähty viime kierroksella, mutta tämän kierroksen jälkeen varmuudella ulkona on ainakin Liverpool tai ManU, sillä kaksikko arvottiin vastakkain.

Lisäksi huomenna voitolla olisimme jo puolierävaiheessa, joten finaalipaikka ei olisi enää kuin kahden ottelun päässä. Ongelma on tietysti, että Liigacup on se vähiten arvostettu kilpailu, mutta mielestäni meillä ei vain ole varaa hirveästi valita viimeisen 10 vuoden pokaalisaldon huomioon ottaen.

Tällä hetkellä näyttää vaihteeksi hyvältä liigassa, mutta rehellisyyden nimissä silti en usko hetkeäkään, että tilanne on enää sama kevään ratkaisuhetkillä puhumattakaan lopullisesta sijoituksesta. FA cupin ohella Liigacup on se toinen voitettavissa oleva kisa ja sen takia toivoisin meidän ottavan huomisen tosissaan.

Viime ottelut ovat olleet loistavia ja herättäneet lupauksia taas kerran, mutta tämä on valitettavasti nähty niin usein ennenkin Wengerin kanssa viimeisen 10 vuoden aikana. Pystymme joskus yksittäisessä ottelussa voittamaan periaatteessa kenet tahansa, mutta esim. Mestareiden liigan puolella se ei riitä puhumattakaan Valioliigasta.

Lähes täydellinen tai sanotaanko samaan kategoriaan menevä ”pokaali” on eniten kerättyjä pisteitä vuoden 2015 aikana. Ihan kiva, mutta ei paljoa lämmitä. Emme olleet lähelläkään voittaa mestaruutta viime kaudella ja kausi kestää elokuusta toukokuuhun, eikä tammikuusta joulukuuhun, joten mitään todellista merkitystä ei näillä tilastoilla ole.

Kolmas voitto viikkoon

Arsenal -Everton 2-1 (2-1)

Onneksi olin väärässä ja pistemenestykseltä tappiosta puhumattakaan vältyttiin. Kaksi maalia parin minuutin sisään avauspuolikkaalla näytti kääntävän ottelun selkeästi meille, mutta sitten Barkleyn laukaus kimposi Gabrielin kautta onnekkaasti maaliin kaksi minuuttia ennen ensimmäisen jakson loppua ja tämä muutti ottelun käsikirjoitusta.

Jos olisimme päässeet kahden maalin johtoasemassa tauolle olisimme ehkä päässeet helpommalla kuin mitä lopulta tapahtui. Toinen jakso oli melko vaikea ja Lukakun pusku kävi ylärimassa sekä lisäksi parin vuoden uusinta olisi tullut lopussa eli Everton olisi tasoittanut ilman Cechin hienoa pelastusta.

Toki meilläkin oli paikkoja tehdä se kolmas maali, mutta jos et ratkaise ottelua niin siinä on aina suuri vaara Evertonin tasoista porukkaa vastaan, että lopulta omissa kolisee. Onneksi eilen kuitenkin selvittiin taidon ja tuurin yhdistelmällä.

Giroud pääsi hetken tauon jälkeen avaukseen ja esitys oli erittäin positiivinen. Maali ja muutenkin vahvaa tekemistä. Erittäin hyvä näin, sillä nyt on kaksi vaihtoehtoa hyvässä vireessä. Kumpikaan ei ole mitään maailmanluokkaa, mutta silti maalintekoon pystyviä pelaajia. Etenkin kun alapuolella pelaa huippuvireessä oleva Özil sekä lähes aina loistava Sanchez. Toki eilen chileläinen ei ollut parhaimmillaan ja viime aikojen kova pelitahti näkyy otteissa.

Giroudin hienon maalin lisäksi positiivista oli erikoistilanteesta tehty Koscielnyn osuma. Erikoistilanteet molempiin päihin ovat osa-alueita, joissa meillä on paljon parantamisen varaa. Taitoa pallon takana pitäisi olla tarpeeksi, jotta osuisimme selvästi nykyistä useammin niin suorista vapaapotkuista, kulmista sekä myös sivuvapareista.

Erikoistilannemaalit ovat erittäin arvokkaita ja voivat eilisen tapaan tuoda pisteitä silloin, kun peli on tasainen tai esitys ei vain ole muuten odotusten mukainen.

Giroudin pelaamisen lisäksi kokoonpanossa oli suurempi yllätys. Mertesacker oli jälleen kokonaan kokoonpanon ulkopuolella, mutta tämä ei ollut ongelma Gabrielin pelatessa taas hyvän pelin. Pakkohan saksalaistopparimme on olla loukkaantunut tai sitten taas vaihteeksi sairaana, sillä olisihan varakapteenimme muutoin pelannut tai ollut vähintään penkillä Chambersin sijaan.

Eilinen tulos tarkoitti meidän siirtyvän hetkellisesti sarjakärkeen. Olemme pisteen edellä tänään pelaavaa Manchester Cityä, joten jos ManU sattuisi voittamaan ilman Agueroa ja Silvaa pelaavan paikallisvastustajansa pysyisimme sarjan kärjessä, kun sama määrä otteluita on pelattuna kaikilla joukkueilla.

Everton Grovelle – löytyykö sitä tasaisen hyvää suorittamista?

Jokin aika sitten Everton oli muistaakseni joukkue, jolta olemme Valioliigan historian tai Wengerin aikakauden aikana keränneet eniten pisteitä. Viime vuosina sanoisin kuitenkin tilastoja tarkistamatta asian hiukan muuttuneen. Erityisesti vierasottelut Goodison Parkilla ovat olleet melkoista myrkkyä jo useamman vuoden ajan ja tuloksena on pääsääntöisesti ollut tappio tai korkeintaan tasapeli.

Tänään kyseessä on kuitenkin kotiottelu ja Grovella on sujunut paremmin, mutta ei mitenkään täydellisesti. Pari kautta sitten olin jopa itse paikan päällä todistamassa, kun Everton nousi pari minuuttia ennen täyttä aikaa 1-1 tasapeliin Deulofeun maalilla.

Tänään olisi ehdottomasti pystyttävä kierrättämään edes hiukan normaalia avauskokoonpanoa. Paljoa siihen ei ole mahdollisuutta, sillä Evertonia ei todellakaan voi aliarvioida. Sanchez, Özil tai Walcott kannattaisi jättää ehkä penkille. Näin tuskin tulee kuitenkaan tapahtumaan.

Toivottavasti Ox on oikealla laidalla, jolloin jopa Giroudin avauspaikka olisi ihan toimiva ratkaisu, sillä nopeutta olisi silti tarpeeksi hyökkäyksessä. Wilshere ja jopa Rosicky olisivat erittäin käyttökelpoisia pelaajia tähän peliin, sillä se mahdollistaisi joko Cazorlan tai Özilin lepovuoron, mutta eipä sitä vesijuoksusta paljon joukkuetta auteta tälläkään kaudella.

Tällä kaudella en ole montaa Evertonin ottelua nähnyt, mutta viime kierroksen ManU kamppailun näin kokonaan. Siinä siniset olivat heikkoja ja mikään ei tuntunut onnistuvan, joten senkin takia tänään kentällä on varmasti näytönhaluinen ja kaikkensa peliin laittava vierasjoukkue.

Lukaku on varmasti Evertonin vaarallisin pelaaja, mutta muun muassa Barkley, Naismith, Kone ja Mirallas ovat pelipäälle sattuessaan tehokkaita. Bainesin poissaolo helpottaa hiukan etenkin erikoistilanneuhkaa, vaikka Barkley myös osaa laukoa vapareita kohtuullisen hyvin.

Tietäen Evertonin halukkuuden hyökätä ja jopa hallita peliä niin näkisin vähän saman taktiikan kuin Bayernia vastaan olevan käyttökelpoinen. Toki tässä tapauksessa Giroudin peluuttamisen voi unohtaa. Ja en todellakaan tarkoita, että otetta täytyy antaa samalla tavalla Evertonille kuin mitä se oli Bayernilla. Silti vastahyökkäykset olisivat varmasti hyvä ase, kun molemmat vierailijoiden laitapakit nousevat todella paljon ja Barryn nopeus keskikentän pohjalla ei riitä paikkaamaan näitä aukkoja.

Itselläni on erittäin huono tunne tämän ottelun suhteen. Olemme olleet hyvässä iskussa viime aikoina ja tulokset ovat olleet jopa loistavia. Tätä pitäisi pystyä jatkamaan, mutta tässä se ongelma on yleensä ollut. Parin hyvän ottelun jälkeen meille tulee yleensä se heikko tulos ns. heikompaa joukkuetta vastaan. Ja tällä en tarkoita Evertonin olevan heikko, päinvastoin, mutta on se heikompi kuin ManU tai Bayern.

COME ON YOU GUNNERS!!!

Everton huomenna ja laajuuden puute ongelma keskikentällä ja hyökkäyksessä

Viikonlopun Valioliigakierros näyttää mielenkiintoiselta muutenkin kuin oman ottelumme suhteen. Everton on aina mielenkiintoinen vastustaja, sillä sen riveissä on useita hyviä pelaajia ja Martinezin johdolla sen pelityyli on myös hyökkäävä.

Muissa otteluissa nähdään muun muassa Manchesterin paikallisottelu Manun isännöidessä Cityä Old Traffordilla. Tässä ottelussa on panoksena sarjan kärkipaikka myös meidän osalta. Jos ManU voittaisi, niin se tarjoaisi meille voitolla mahdollisuuden nousta sarjan piikkipaikalle. Tietysti edellyttäen, että Everton kaatuu.

Siitä onkin jo tovi vierähtänyt, kun viimeksi olemme liigassa olleet kärkipaikalla. Tarkistamatta en edes osaa sanoa milloin tämä on tapahtunut, ehkä toissakaudella? Tuskin ainakaan viime kaudella, kun alkukausi oli ennätysmäisen heikko.

Loukkaantumistilanne huomiselle on odotetunlainen. Wilsheren, Rosickyn ja Welbeckin lisäksi sivussa ovat Ramsey ja Ospina. Ramseyn pitäisi olla pelikuntoinen noin kuukauden päästä, kun vuoden viimeinen maaottelutauko on ohi. Jotenkin en usko tähän, mutta katsotaan kuinka käy. Ospinan kohdalla ennustus on sama, mutta kolumbialaisen tapauksessa uskon, että tämä toimistoloukkaantuminen tuskin estää maajoukkueessa pelaamista.

Ramseyn loukkaantuminen osoittaa jo karusti kuinka haavoittuvainen joukkueemme on monien pelipaikkojen suhteen. Puolustus kestää aika hyvin laitapakkien loukkaantumisen ja yhden topparin poissaolon, mutta muut paikat ovat huonommassa jamassa.

Keskikentän keskustaan ei ole Ramseyn poissa ollessa yhtään kunnollista varavaihtoehtoa, sillä Artetan ja Flaminin pelatessa taso tippuu liikaa. Myöskään hyökkäykseen ei ole vaihtoehtoja yhtään ja jos Walcott tai Giroud loukkaantuu olemme todellisissa ongelmissa. Sama pätee tietysti myös Sancheziin ja Coqueliniin.

Sanchezin kohdalla asian tietysti ymmärtää, sillä eihän yksikään joukkue pysty korvaamaan parhaan pelaajansa poissaoloa, vaan taso tippuu väkisinkin. Sanchezia lukuun ottamatta vain kyse on siitä, että taso tippuu liikaa jos kentälle joudutaan laittamaan Arteta, Flamini tai jopa hyökkäykseen Campbell.

Tällä hetkellä tilanne on kohtalaisen hyvä ja suurempia ongelmia ei ole Ramseyn poissaolosta huolimatta, mutta kova pelitahti yhdistettynä olemattomaan kierrätykseen ainakin Sanchezin, Özilin, Cazorlan, Coquelinin ja erityisesti loukkaantumisherkän Walcottin kanssa tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä aiheuttamaan ongelmia loukkaantumisten muodossa lähiaikoina.

Saako Ox tilaisuutensa ja jos saa niin käyttääkö sen hyödykseen?

Everton on seuraavana haasteena edessä lauantai-iltana. Onneksi Bayern peli oli jo tiistaina, jotta palautumisaikaa on vähän enemmän kuin jos olisi pelattu vasta eilen. Pelitahti on viime aikoina ollut kova useille pelaajillemme ja etenkin niille, jotka ovat pelanneet myös maajoukkueiden kanssa täydet ottelut.

Ramsey maksoi kovan hinnan pelaamisesta lähes joka ottelussa ja on nyt sivussa arvioiden mukaan vähintään kuukauden eli totuus lienee jotain kahden kuukauden luokkaa jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Tämä loukkaantuminen avaa tilaisuuden Oxille tai näin voisi ainakin kuvitella.

Toinen vaihtoehto on sitten Walcottin paluu oikealle ja Giroudin peluuttaminen kärjessä. Tässä on vain se ongelma, että penkille ei jää yhtään hyökkääjää, sillä Campbelliä ei voi sellaiseksi laskea, kun mies ei pelaa ollenkaan ja tuskin on koskaan meillä pelannut muualla kuin laiturina pelistä sen viimeiset viisi minuuttia.

Oxille tämä Ramseyn loukkaantuminen on suuri juttu, sillä nyt pitäisi tarttua tilaisuuteen toden teolla. Ox on kuitenkin jo 22-vuotias eli ei todellakaan mikään junnu. Kokemusta on yli sata ottelua meidän paidassa ja maajoukkueessakin yli 20 esiintymistä.

Potentiaalia on edelleen, mutta se ei enää riitä. On tullut aika lunastaa lupaukset esityksillä kentällä. Tehoja pitää alkaa löytyä enemmän ja myös typerät pallonmenetykset omassa päässä ja puolessa kentässä on loputtava. Lisäksi asenteen puolustamiseen ylipäätään on parannuttava.

Yksi avainasia on myös kunnossa pysyminen, sillä oikeastaan aina ennen tilaisuuden saatuaan Ox on loukkaantunut melkein välittömästi. Nyt siihen ei ole varaa. Toivon todella Oxin nostavan tasoaan ja pysyvän kunnossa, mutta olen todella epäileväinen asian suhteen. Periaatteessa kaikki ominaisuudet ovat kunnossa, mutta jokin vain miehen pelissä mättää. No kohta nähdään kuinka käy edellyttäen, että Wenger todella antaa tilaisuuden, eikä siirrä Walcottia laitaan tai sitten laita Öziliä laituriksi, jotta kentällä on taas vähintään neljä keskimmäistä keskikenttää. Özilin siirtäminen laitaan nykyvireessä olisi muutenkin äärimmäisen typerä ratkaisu.

Tällä hetkellä muutama viime ottelu on mennyt mukavasti niin tulosten kuin esitysten puolesta. Suurin haaste on kuitenkin pitää tämä sama taso tai sanotaanko pikemminkin tulostaso. Aina ei voi pelata ManU ja Bayern otteluiden tasolla, mutta siitä huolimatta suurin osa vastustajista on pystyttävä voittamaan vaikka kohdalle sattuisi niin sanottu huonompikin päivä. Tässä suhteessa Everton on mitä parhain testi viikonloppuna.