NLD

Olihan se hieman kryptistä, mutta kiitokset pessimistille eilisestä. Olkoon tässä sitten kyynikon lyhyet terveiset päivityksen merkeissä. Ja isät, unohtakaa kaikki väkisin väännetyt kivat puuhastelut perheen parissa. Yhteistä aikaa kauneimmissa kiiltokuvissa, voi miten suloista. Ei, ottakaa omaa aikaa ja suunnistakaa paikalliseen – seuraamaan paikallista.

No niin, yritin nyt vain luoda vähän jännitettä heti alkuun. Ville on siis pääkallopaikalla todistamassa illan näytelmää, siksi näitä ei niin itse peliin pureutuvia ajatuksia aina heikinheimolaisessa hengessä.

Unohdan nyt minuutiksi kaikki varsin värikkääseen kauteen liittyvät negatiivisuudet. On nimittäin niin, että viikonloppuun lähdettiin Manchester Cityn kanssa tasapistein Valioliigan kärjestä ja vastassa kauden ensimmäisessä ottelussa toistaiseksi ainoan liigatappionsa kärsinyt Pohjois-Lontoon naapuri. Tarkoitan, että kykenen aistimaan itsessäni jotain sellaista kutinaa, mikä on aivan liian harvoin vatsanpohjassani vieraileva tunnetila.

Se on helvetin mukava kutina.

En tiedä olenko kadottanut ajantajun, mutta miksi minusta tuntuu, ettei siitä voi olla kuin korkeintaan kaksi viikkoa, kun seurasin täydellisen välinpitämättömänä televisiosta jotain huuhkajien lentoharjoituksia. Siis oikeasti, tämän viikonlopun jälkeen vedetään jälleen henkeä tosipeleistä ja jalkapalloa seuraava yleisö saa pidättää hengitystään esimerkiksi siitä, pääseekö Bosnia ja Hertsegovina tai Slovenia EM-kisoihin. Pysähdyttävää.

Ajatus siitä, että tälle pysäyttävälle tauolle lähdettäisiin alla epäonnistunut seikkailu Saksassa ja tavalla tai toisella närkästystä sekä pahoinvointia aiheuttava tulos tältä illalta.. Kiitos ei. Närkästyksestä ja seikkailusta Saksassa tulikin mieleen Pep Guardiolan kommentit lehdistötilaisuudessa oman viikonlopun ottelunsa alla.

”We have only played really well for 35 minutes and this is not enough to reach the semi-finals of the Champions League. We have to control the ball a lot better and allow less counter-attacks. It was the same against Wolfsburg, at 3-0 we got too careless.”

En sitten tiedä, löytyykö meidän joukkueesta tarvittavaa itseluottamusta ja henkistä vahvuutta suhtautua tällaiseen verbaaliseen peliin motivoivalla tulokulmalla, mutta syytä olisi löytyä. Ottamatta nyt sen enempää kantaa Guardiolan kommenttien paikkansa pitävyyteen, tuntuuhan se nyt potkulta munille tulla piestyksi 5-1 35 minuutin hyvällä suorittamisella. Mutta hei, ajatuksen täytyy olla halu potkaista takaisin. Ja mikä olisikaan osuvampi kohde kuin naapurin loskanvalkea jalkoväli. Kärkkärillä.

Palataan vielä seikkailuun Saksassa Wengerin perjantaisen lehdistötilaisuuden kautta. Toimittaja uteli manageriltamme, että houkutteliko tätä ottaa Alexis ja Özil vaihtoon rasituksen välttämiseksi – suomeksi, eikö olisi ollut järkevää toimia näin? Vastaus oli kiusaannuttava, sillä eihän edes Arsene voinut olla tosissaan, että Giroud’n kavennuksen jälkeen olisi sittenkin voinut olla vielä jotain toivoa.

Ymmärrän paremmin, kun manageri jatkoi perusteluitaan sillä, että kirkkaimpien tähtien ottaminen vaihtoon olisi indikoinut totaalista luovuttamista. Ollaan nyt rehellisiä, lopputuleman suhteen oli jo vain 35 minuuttia hyvää jalkapalloa esittänyt vastustajakin luovuttanut, kunhan pelailtiin niin kauan kuin sääntö määrää. Kyllähän Saksassa vaihdossa olleet pelaajamme roolinsa tietävät, mutta ei sekään mikään kannustava kommentti voi olla, että he olivat kokoonpanossa ikään kuin edustamassa luovuttamista.

Mutta niin kuin tälläkin foorumilla julkisuutta saanut lukioaikojeni englannin kielen opettajani – muistatteko, se mäkihyppysuksista kurkkuunsa osuman saanut tapaköhijä? – tapasi toistella, tikulla silmään joka vanhoja muistelee. Tänään on Pohjois-Lontoon derby ja kentällä ovat he jotka on kasaan saatu parsittua ja Alexis sekä Özil niin hyvin palautuneina kuin se tilanteessa on mahdollista. Ikävä painetila alkaa vain olla kiusallisen jatkuvaa, tuloksen saavuttaminen on avauskokoonpanon harteilla. Sshhh, nyt tarkkana, ei pidetä mitään turhaa meteliä Flaminista. Ranskalainen nimittäin rakastaa potkaista kärkkärillä loskanvalkeaan jalkoväliin.

On ehkä aavistuksen yllättävää, mutta Harry Kane tekee tänään ensiesiintymisensä Grovella. Oma huoleni ei erityisemmin häneen kohdistu, vaan meidän puolustuspelaamiseemme ylipäätään. Cech on ollut jopa erinomainen, mutta milloin on tsekki joutunut viimeksi nöyrtymään viidesti? Jossain vaiheessa minulla oli kuva, että topparikolmikkoa kierrättämälläkin puolustaminen alkoi olla tasapainoista. Nyt aivan tuorein kuva taas on, että kaveria tulee läpi ovista ja ikkunoista.

Näissä Pohjois-Lontoon paikallisissa ei ole lainkaan tavatonta, että keskittyminen tapaa herpaantua ja kohtaamisissa nähdään virheitä, jotka eivät tälle tasolle kuulu. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että aiemmin kaudella ManUa vastaan nähty käsikirjoitus toistuu, mutta äärimmäisellä kurinalaisuudella hinkattu lähes legendaarinen 1-0 sopii myös vallan mainiosti. Sehän tarkoittaisi mm. sitä, että todennäköisesti kaveri ei ole rynninyt läpi ovista ja ikkunoista. Olkoonkin, että kyllä Kane saa kerran lipsahtaa läpi, kunhan ratkaisua yrittäessään tekee varsinaisen klassikon ja saa potkaistua nappulakenkänsä syvälle Groven multaan ja syöksähtää puhtaaseen kasvokosketukseen liigan parhaiten hoidetun nurmen kanssa.

Toistan vielä huoleni avauskokoonpanon tiedostetun paineistetusta tilasta kairata tulos, tilannetta ei voi kaunistella. Kuten edellä totean, asia on kaikkien tiedossa. Jollain Iwobilla voi olla intoa, virtaa ja näyttöhaluja kiitettävästi ja toisaalta tiedämme erinomaisesti millaisessa tilanteessa (jos missään) niin Iwobille, Gibbsille tai Chambersille löytyy perustellusti syy saada peliminuutteja. Toivotaan, että tilanne on jo puoliajalla 6-0 ja tilanteen niin säilyessä, jopa Wenger saattaa tehdä vaihtoja ennen kuin pelikello näyttää 80 minuuttia.

Kuten sanoin, tilannetta ei voi kaunistella. Kyllä muutamat edellä vaihtopelaajaksi mainitut tietävät mikseivät avauksessa ole, sen tietävät avauksessa olevat, sen tietävät kaikki, perustelluista syistä. Mutta vaikka paikka avauksessa löytyy jo Joel Campbellille, olemme takuulla parempi nippu niin joukkueena kuin yksilöinä suhteessa illan syyhyä aiheuttavaan vastustajaan. Mutta koska avaukseen mahtuu jo – vallitsevassa tilanteessa täysin perustellusti – Campbell ja vaihtopelaajien osalta tilanne on mikä on, niin sitä vähän heikompaa päivää ei kyllä kestä osua juuri yhtä useammalle pelaajalle. Lähdetään toki siitä, ettei osu vähääkään heikompaa päivää kenenkään kohdalle.

Toivotaan nyt, että Wengerin pelikirjasta löytyy kykyä reagoida muuttujiin, vaikka se tarkoittasikin sitten operointia ilman vaihtoja. Mitenkään passiivisesti energiaa säästäen iltaan ei voi lähteä, mutta kontrolloidun kärsivällisesti ja tiedostaen, että me olemme helvetti parempi joukkue kuin naapuri, kyllä tästä hyvä tulee. Eikö niin Flamster?

Jää vähän ajatukset kesken, mutta tämä saa olla nyt tässä, täytyy rientää. Tässä on nyt hieman hankala paikka. Ville palaa eetteriin vasta tiistaina ja huomisen osalta voi hyvin käydä niin, että tämä blogi jää ensikerran päivittämättä kuluvana kalenterivuonna, katsotaan nyt vielä iltapäivällä. Kuvitelkaa hyvät kohtalotoverit, marraskuun kahdeksas ja every fuckin’ day. Tuskin Ville yöuniaan asian takia menettäisi, mutta sanotaanko, että joutuisi käymään vessassa ylimääräisen pissahädän yllättämänä. Tuskin.

Come on Arsenal!

– hente –