Surkea esitys, mutta ei nämä yllätä enää mitenkään

West Bromwich – Arsenal 2-1 (2-1)

Perinteinen marraskuu on taas käsillä. Pisteitä tippuu samaa tahtia kuin uusia loukkaantumisia ilmestyy. Ketään muuta asia tuskin yllättää kuin Wengeriä ja suurimpia miehen kannattajia. Tarina on aina sama. Samat äijät pelaavat kauden alusta asti ja yllätys yllätys paikat hajoavat tässä vaiheessa kausi ja vuosi toisensa jälkeen. Mahdotontahan tällaista on tajuta tai saatikka sitten asiaan reagoida, kun manageriuraa on takana vasta reilu 30 vuotta. Ehkä sitten kun vuosia on 50 mittarissa..

Todella surullinen esitys eilen kaikin puolin. Johtomaali ei auttanut pätkääkään, vaan heikko vastustaja päästettiin siitä huolimatta rinnalle ja ohi. Coquelinin loukkaantuminen kruunasi kaiken ja näytti toteen juuri sen mitä kaikki pelkäsivät kesällä ja ennen kauden alkua. Pelimme on aivan surkeaa kun Coquelinin tilalle pelaa Arteta tai Flamini.

Lisäksi Artetan nykykunto on se, että mies kestää hädin tuskin puoli peliä ennen kuin loukkaantuu ja kaksi ottelua putkeen on aivan sula mahdottomuus. Oli siinä neronleimaus kesällä jatkaa tämän miehen sopimusta ja kaiken lisäksi kyseessä on joukkueen kapteeni. Ei herran jestas mitä touhua, mutta kiitos tästäkin kuuluu ainoastaan managerillemme.

Tällä kaudella on tullut selväksi, että mestaruus tulee menemään ennätyshalvalla ja alhaisella pistemäärällä, kun verrataan ties moneenko edelliseen kauteen. Se ei kuitenkaan millään tapaa auta meitä, sillä meillä ei ole silti mitään jakoa mestaruustaistelussa. Loukkaantumiset sekä ainainen sulaminen joka ikinen kerta tilaisuuden tullessa ovat tänäkin vuonna olennainen osa tekemistämme.

Vuosi kalenterissa vaihtuu, pelaajat vaihtuvat, mutta tekeminen pysyy samana ja ainut yhteinen nimittäjä on manageri penkin päässä. Jos joku haluaa uskotella ongelman olevan jossain huonossa onnessa tai vastaavassa vuosien tai vuosikymmenen jälkeen niin pettää ainoastaan itseään. Olisi aika herätä todellisuuteen ja tunnustaa tosiasiat.

Meidän palkkabudjetti on selvästi suurempi kuin esim. Bayern Munchenin. Tämä on aivan käsittämätöntä, kun katsoo joukkuettamme ja kuinka eilenkään penkillä ei ollut ainuttakaan käyttökelpoista hyökkääjää tai hyökkäyspään pelaajaa. Samoin Artetan pelaaminen ja se, että miehen peluuttaminen lisäksi maksoi toisen vaihdon on täysin käsittämätöntä.

Nelossija on täysin oikea sijoitus meille ja olisi aivan oikein jos ensi kaudeksi sillä ei pääsisi mukaan Mestareiden liigaan. Emme ansaitse olla siellä, sillä meillä ei ole mitään yritystäkään menestyä kyseisessä kilpailussa, vaan kuitata palkintorahat kassaan edellisien yli 200 miljoonan jatkoksi.

Eilinen aloitti helpompien pelien sarjan ja otteluohjelman puolesta meidän piti olla vahvoilla. Valitettavasti edes heikommat vastustajat eivät enää kaadu, kun avainpelaajat ovat joko väsyneitä tai loukkaantuneita ja vaihtoehdot niin kärkeen kuin keskikentän pohjalle sekä laituriksi ovat suurelta osalta luokkaa vitsi puhuttaessa meidän kokoluokan ja statuksen seurasta.

Kaiken kruunaa manageri, jonka ainut toiminta vaihtopenkillä on tottelusta ja vuodesta toiseen valittaa neljännelle erotuomarille, vaikka ottelun tuomitsi liigan paras erotuomari, joka kaiken lisäksi antoi meille melko kyseenalaisen rankkarin.

Harvoin on ainakaan viime vuosina käynyt Liverpoolia kateeksi, mutta tällä hetkellä käy pahasti. Joukkueella on huikea manageri, joka olisi ollut saatavilla ja ennen kaikkea sen myötä jotain toivoa, kun taas meidän ”elämä” on sitä kuuluisaa Grounhog Day:ta päivästä ja ennen kaikkea kaudesta toiseen.

Milloinkahan tästä painajaisesta heräisi eli toisin sanoen saisimme muutoksia aikaan seurassa ennen kaikkea managerin osalta. Tuskin ihan lähiaikoina tai vuosina, joten eilisen kaltaista herkkua on tarjolla vielä lukuisia kertoja tälläkin kaudella.