Ajatuksia sunnuntailta

Täytyy palata vielä sunnuntain fiaskoon muutamilla ajatuksilla. Aloitan Giroudista, joka kärjessä oli aivan surkea. Ei yritystä, ei liikettä, ei halua, ainoastaan käsien levitystä ja tuomarille mussuttamista koko peli. Täysin ala-arvoinen esitys, jonka jälkeen kentälle ei pitäisi vähintäänkään muutamaan otteluun olla asiaa, mutta koska meillä ei ole toista hyökkääjää saa ranskalainen pelata kuinka huonosti tahansa ja avauspaikka on siitä huolimatta varma. Säälittävä tilanne ja kukaan muu kuin Wenger ei ole asiasta vastuussa.

Muutenkin kun katsoo Giroudin tasoa ja kuinka yksipuolinen pelaaja on kyseessä, niin on äärimmäisen vaikea tajuta kuinka mies voi olla jo kolmatta vai neljättä kautta joukkueemme ykköshyökkääjä ja mikä vielä pahempaa samalla oikeastaan ainut hyökkääjä koko joukkueessa.

Nopea hyökkääminen ja vastaiskupeli ovat täysin pois joukkueen pelikirjasta aina ranskalaisen ollessa kentällä. Ei voi ymmärtää kuinka maksamme miehelle 130 000 puntaa viikossa. Hädin tuskin mikään muu seura maailmassa maksaisi puolta tuosta summasta. Ja Wengerin muka piti olla järkevä rahankäytön suhteen. Palkkabudjettimme on karvan alla 200 miljoonaa kaudessa, mutta siitä huolimatta meillä ei ole penkillä hyökkääjää tai hyökkääviä pelaajia ja avauksessa Cambellin, Artetan ja Flamini tapaisia pelaaja viikosta toiseen. Hyvin on käytetty rahat ja todella on laaja ja laadukkaasti kasattu joukkue..

Giroudin nopeuden puutetta voisi jollain tapaa, ei kokonaan, kompensoida peluuttamalla laidalla nopeita ja suoraviivaisia laitureita, mutta Ramsey laidalla viimeistään romuttaa hyökkäyspelimme suoraviivaisuuden ja nopeuden täysin. Sunnuntai oli tästä malliesimerkki. Koskaan Giroudin ollessa kärjessä ei laiturina pitäisi olla Ramsey tai kukaan muukaan suhteellisen hidas keskikentän keskustan pelaaja, mutta silti yleensä aina tämä on kuitenkin Wengerin valinta.

Tuskin lienee sattumaa, että alkukaudella Walcottin pelatessa piikissä voittoprosenttimme oli aivan eri luokkaa kuin Giroudin pelatessa. Tämä siitäkin huolimatta, että Walcott ei ole pelannut paljoa piikissä ja on kaukana huippuluokan kärjestä. Silti miehen tuoma liike ja nopeus saavat kuitenkin aivan eri tavalla tilaa muille pelaajillemme kuin staattinen Giroud.

Wengeriltä tuli taas sunnuntain pelin jälkeen kohtalaisen ylimielistä kommenttia:

The players are there to play, not to be rested when press decides when they need to be rested.

Voisi luulla, että tällaisten kommenttien jälkeen mitään ongelmaa ei ole ja Sanchez on pelikuntoinen sekä ratkaissut juuri ottelun meille. Silloin tämän voisi jotenkin ymmärtää, mutta todellisuus on jotain aivan muuta ja niinpä tämä osoittaa saman kuin aina ennekin eli managerimme ei kestä yhtään kritiikkiä. Syy on aina jossain muualla ja miehen omassa tekemisessä ei koskaan ole mitään vikaa tapahtui mitä tahansa.

Yksi selitys manageriltamme sunnuntain tulokseen oli väsymys. No auttaisikohan asiaan kenties järkevä kierrätys ja se, että ei peluuta avainpelaajiaan täyttä 90 minuuttia joka ikisessä ottelussa, vaikka ottelu on ratkennut jo hyvissä ajoin ensimmäisen puoliajan aikana. Viimeksi näin managerimme toimi viikko sitten Dinamo Zagrebia vastaan. Ottelu oli selvä, mutta Sanchez ja Özil pelasivat täyden ottelun ja toinen ja kolmas vaihto tehtiin vasta reilun 80 minuutin pelin jälkeen. Ääliömäistä kitistä ja selitellä heikkoja tuloksia väsymyksellä kerta toisensa jälkeen, kun omalla toiminnalla ei edes yritä millään tapaa vaikuttaa ja saada asiaan parannusta.

Tiistaina Wenger teki tämän kaiken tietäen, että samat pelaajat tulevat pelaamaan sunnuntaina Norwichia vastaan ja vastassa ylipäätään oli joukkue, joka ei meidän lisäksi ollut voittanut 10 vuoteen ketään Mestareiden liigassa. Siitä huolimatta kaikki parhaat oli pakko laittaa avaukseen ja peluuttaa täydet minuutit. Huikeaa managerointia ja kyllä tästä kannattaa maksaa 8 vai jopa 11 miljoonaa kaudessa bonuksineen. Eikä missään nimessä kukaan muu maailmassa pystyisi tekemään parempaa jälkeä. Ei todellakaan sillä sehän on aivan mahdotonta.

Lopetan artikkelilla, jonka on kirjoittanut yksi suurimmista Wengerin puolustelijoista. Jos jopa John Cross kritisoi Wengeriä näin selkeästi ja totta kai täysin aiheesta, niin voi olla varma, että managerimme tekemisessä ei ole enää mitään punaista lankaa jäljellä.