Näin valon – ristivalossa

Ajankäyttö, tämä merkillisen usein ongelmia aiheuttava asia. Jos itse tunnistan ja tunnustan olevani kyyninen, on Villekin kyynistynyt matkan varrella sen verran, että suuntasi lahden toiselle puolelle tekemään jouluostoksia siinä uskossa, ettei joulupukki muistaisi häntä ja perhettään. Ei, tästä en usko Villen syyttävän manageria, kyynisyys vain voi johtaa epätoivoisiin ratkaisuihin – kuten matkustamiseen Ruotsiin.

Isse puolestaan uhmasi ajankäytön vaikeuksia eilen ja listasi vilpittömästi ja hyvässä uskossa omat toiveensa paperille meidän kaikkien iloksi. Jää meidän kaikkien muiden vastuulle olla kertomatta joulupukille, että hän teki sen työajallaan. Ja pelkään pahoin, että Isselläkin on edessään vielä useita huonosti nukuttuja öitä ennen jouluaattoa, sillä kiireessä lahjalistalta unohtunutta Denilsonia voidaan pitää suhteellisen vakavana etikettivirheenä.

Oma ajankäyttöni? No te tunnette allekirjoittaneen kaiketi siinä määrin hyvin, että kahden ensimmäisen kappaleen ainoa tarkoitus oli täyttää palstamillimetrejä itse asiaan kuulumattomilla joutavuuksilla, koska minä nyt vain satun olemaan huomattavasti lahjakkaampi juttelemaan niitä ja näitä sen sijaan, että olisi oikeasti jotain sanottavaa. Kyllä, minulla ei oikeasti olisi juuri nyt lainkaan aikaa tuurata Villeä.

Yhtä kaikki ja asiaa eli ei, lähestyvän joulun merkeissä erinomaisen lyhyt kertomus valaistumisen kokemuksesta. Mahdotonta nähdä, että olisin millään tapaa pysyvästi valaistunut, mutta kokemus oli allekirjoittaneelle jopa poikkeuksellisen hämmentävä.

Tiedätte ketkä tiedätte, mutta aavistuksen (vain aavistuksen) verran kärjistäen elän ja hengitän vain Valioliigaa. Pitkä sarja, 38 ottelua, ja vain tämän voittaminen on ja tuntuu missiolta, jolla on oikeasti merkitystä. Missio, joka onnistuessaan tuottaa sen totaalisen hyvän olon tunteen, euforian, miksi tätä kaikkea jaksaa vaikeinakin aikoina.

Mestareiden liiga, tuo mielestäni täysin yliarvostettu ja pöhöttynyt kilpailu. Kaiken maailman dosentitkaan eivät kykene vakuuttamaan minua siitä, etteikö tämä korruption leimaa kantavan järjestön masinoima ja glorifioitu kilpailu olisi mitään muuta kuin bonusta, olkoon meillekin rahallisesti kuinka merkittävää bonusta tahansa.

Ei edellisen ollut tarkoitus olla suoranaista kritiikkiä, eihän bonusta lisäarvona voi eikä pidä nähdä kritiikin kohteena, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Olen ilmeisesti vieläkin hetkellisen valaistuksen sokaisema, sillä niin kovin vaikealta ajatusten pukeminen sanoiksi tuntuu.

Kuluvan kauden Mestareiden liigan lohkovaiheen viimeinen ottelumme Kreikassa. Seis, nyt ei pidä vielä innostua. Kyllä, tuo yksittäinen ottelu tarjosi eittämättä sellaista mielihyvää, jota en hetkeen Euroopan viheriöiltä muista. Lohkovaiheen kaksi ensimmäistä ottelua takasivat sen, ettei kotivoitto Bayern Münchenistä saanut juurikaan innostumaan. Ehkä se tuntui joltain moraaliselta yhteenkuuluvuuden tunteelta, väärä termi, mutta sympatialta pelaajille.

Tilanne Olympiakoksen kohtaamisen alla oli siinä määrin erikoinen, että mediassa mahdollisuutemme suoriutua annetusta tehtävästä nähtiin kovin pessimistisesti. Tässä kohtaa voi hyvinkin olla kysymys yleisestä suhtautumisestani Mestareiden liigaan, mutta paitsi että olin rauhallinen, en sittenkään osannut ostaa median pessimismiä juuri lainkaan. Arsenal ja Mestareiden liiga, jotain tällaistahan se nyt on – kaudesta toiseen – ei tässä ole mitään ihmeellistä syytä innostua koko kilpailusta.

Flaminin laukauksen muuttaessa suuntaa puolustajasta ja osuessa ylärimaan, ajattelin, että se oli siinä, siihen kohtaa maali olisi tarvittu. Turha minun on tässä kohtaa kerrata ottelun tapahtumia, mutta koin mainitun Flaminin tilanteen syystä tai toisesta niin vahvasti, että se rakensi pohjan sille pitkästä aikaa lämmittävälle mielihyvän tunteelle, joka lopun tuloksesta seurasi. Eikä koskaan pidä unohtaa myös jo mainittua mediaa. Jos me, Arsenal, saamme ja pääsemme näyttämään pitkää nenää medialle, se on aina kutisevan hyvä, jopa ylpeä tunne sekin.

Lähestytään tarinan loppua, mutta valaistumista ei ole vielä tapahtunut. Jos on Ville kirjoittanut Mestareiden liigassa pelaamisestamme – tai uskaltaisinko sanoa osallistumisestamme – kriittiseen sävyyn, en siitä miestä voi vahvoin perusteluin lähteä moittimaan. Turhautuneisuus, joka lopulta kyynisyyteen johtaa, se on allekirjoittaneelle erinomaisen tuttua. Yritän ymmärtää joidenkin kannattajien, mutta erityisesti managerin selkeästi henkilökohtaisen näkemyksen siitä, miten poikkeuksellisena saavutuksena jatkamista lohkovaiheesta eteenpäin 16:tta kertaa peräjälkeen voi pitää. Siis yritän ymmärtää. Mutta ymmärrykseni on kiistämättä koetuksella.

En osaa sanoa, sotiiko asiassa varsinaisesti jotkin seikat keskenään, mutta kaketi manageri näkee jatkumon seurauksena tietyn statusarvon – henkilökohtaisesti ja seurana. Spekulaatiotako vain, en tiedä, mutta sallinette minun kyseenalaistaa sen. Kyllä Arsenalin status on niin betonisoitu, ettei sitä kivijalkaa yksi tai kaksikaan poikkeamaa jostain venyneestä ’menestysputkesta’ murenna. Väittäisin jopa, että kritiikillään Ville osuu paremmin maalin siinä, että pitkästä putkesta huolimatta alamme leimaantua yhä vahvemmin seuraksi, jonka saavutus on nimenomaa mainitun putken jatkumo, ei realismi edetä päätyyn asti.

Mutta nyt alkaa salamavalojen ristituli kiihtyä. Olen edellä ehtinyt julistaa mielihyvää Kreikan tuliaisista ja lähes samaan hengenvetoon purkaa tuntojani isoon kuvaan maalatuista abstrakteista ja naivistisista menestyksen mittareista. Tiedän, syyllistyn tuon tuosta maalailemaan itse täysin surrealistisia lauseita, joiden menestykseen tai menestymättömyyteen ei mittareita löydy, sillä Wengerin tapaan kykyni oppia virheistä on rajallinen ja tapani toimia sittenkin varsin kaavamainen. Ja mikäli Arsenen kanssa päätyisin väittelemään, puolustautuisin vieläkin vuosia pidemmällä yhteisellä taipaleella seuran kanssa kuin mitä ranskalaisella on, oui oui monsieur.

Hyvä on, on tullut aika paljastaa valaistuminen. Kaikesta maalailusta huolimatta tämä valaistuminen on täysin aito ja teeskentelemätön. Ja kaiken kankaalle suditun jälkeen voi tulla yllätyksenä, että päivitykseni kumartaa sittenkin kohteliaasti Arsene Wengerille. On nimittäin niin, että vaikka voisin lähteä etsimään vastauksia pelaajista ja heidän tekemisistään, manageri on ja pysyy, vaikka sitten valitettavasti.

Valaistuminen, se tuli Sveitsistä. Itse asiassa se tuli Tanskasta ja Saksasta. Siinä missä Manchester United mittelee voimiaan Tim Sparvin Midtjyllandia vastaan ja Liverpoolin kannattajat yrittävät muistella, mistä Augsburgin maalivahti Alex Manningerin nimi on tuttu (nämä torstai-iltojen ratoksi), meidän kalentereita värittää Blaugranan olkoonkin vastenmieliset värit.

Isossa kuvassa mikään tulee tuskin muuttumaan ja Ville saa jatkaa aivan aiheellista kritiikkiään, mutta sittenkin jo valmiiksi nykyään nöyrin mielin Arsenalia kannattavana torstaiset kokoontumisajot olisivat saattaneet olla liikaa. Saimme toki arvonnan jälkeen lukea tuoreeltaan mediasta, miten olimme Barcalle toiveiden täyttymys vastustajana, mutta jos ja kun sitten haluan lähteä aikanaan keskisormea näyttämään, teen sen mieluummin Katalonian suuntaan kuin keskellä Tanskaa Herningissä. Lähtökohta voi tuntua kuin jalka olisi jo valmiiksi murtunut, mutta yksi parhaimmista kokemuksistani pääkallopaikalta on Fabregasin tasoitus 2-2:een pilkulta huhtikuussa 2010.

Joten 0-3, kiitos siitä ja valaisevia joulun hetkiä,

hente

Advertisements

16 thoughts on “Näin valon – ristivalossa

  1. Deni, tuo keskikentän kruunaamaton kuningas. Sen verran eiliseen palatakseni toki tiesin, missä Deni nykyisin dominoi.

  2. Kyllähän se hyvältä tuntuu, kun ylimielinen fallos saa kenkää. Mutta valitettavasti se kohta ponnahtaa jossain PSG:ssä takaisin pintaan.

    Chelsealla on 14 pinnaa UCL-viivaan, mikä on liian paljon. Kuitenkin on selvää, että iso osa pelaajista pelasi Mourinhoa vastaan tänä syksynä ja nyt tulee ryhtiliike, vaikka penkin päässä olisi Muurisen Ana. Se riittänee torstailiigasijoille. Ensi kaudeksi sitten joku nimivalmentaja, mutta tuskin Guardilola sentään?

    • Miten mestaruuden jälkeen pelaajisto voi kääntyä valmentajaa vastaan? Vai onko kyseessä oikeasti niin mulkku kaveri? En oikein usko tuohon..

      • Niinhän Mourinholle kävi Realissakin. Ilmeisesti hän pitää vahvaa suosikkisysteemiä ja kohtelee kovemmin joitain muita. Lisäksi tyypillistä tuntuu olevan, että useamman kauden aikana entinen luottomies kääntyy vastaan. Esim. Hazard on vain varjo entisestä, miksi? Eikä lusitaanin egohieronta enää maistu, siltä ainakin on kentällä näyttänyt.

  3. Kyllähän chelskiin aina valmentaja löytyy, niin tälle kuin ensi kaudellekin… kun eihän se Roman palkoissa pihtaa.
    Mielenkiintoista on nähdä, tapahtuuko heidän miehistössä ryhtiliikettä?
    Ei tässä muu ..tuta, kun se että chelski niisti meiltä 3 pistettä syksyllä….

    • Juuri näin. Vaikka chelski kuinka konttasi, onnistuimme häviämään – toki mike deanilla oli oma osuutensa asiaan, samoin Gabrielilla.

      Näyttää vahvasti siltä, että wengerin ainoaksi voitoksi Mousta jää Communityn Shield viime elokuulta.

      • Joo, aika perseestä että Wengeriltä jäi tämäkin tabu rikkomatta ja Mourinho valioliigassa voittamatta. Parempaa tilaisuuttakaan ei voi kohtuudella vaatia kuin Chelsea tyvipäässä.

        Terv. Mika

  4. Oli miten oli niin en usko että kukaan tulee nostamaan Chelseaa tuosta suosta kovin nopeasti… Saa olla aikamoinen ihme että saa tuon pakan kasaan.

  5. No tekipä se Ranieri ihmeitä Leicesterissä. Joukkueen henkilökemioilla on suurempi vaikutus suorituksiin kuin usein luullaan ja tähän tietysti vaikuttaa muun ohella valmentajan persoonallisuus. En tunne Mourinhoa mutta esim. Carneiron tapaus ja äijän kommentit julkisuudessa antavat kuvan jonkin asteisesta narsistisesta luonteesta, joka ei koskaan ole mikään rakentava voima. Englannistakin löytyy historiasta useampi tapaus missä managerin vaihtuminen on aiheuttanut joukkueen suoritustason nopean paranemisen vieläpä samalla pelaajarungolla. Ja sitten löytyy myös tapauksia kuten Graeme ”täystuho” Souness.

    • Jos ihan tarkkoja ollaan, Ranieri on ”vain” jatkanut siitä, mihin Pearson jäi. Leicester oli jo keväällä kovassa vedossa, huhti-toukokuussa vain yksi tappio ja tasuri, loput voittoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s