Paluu voittokantaan

Arsenal – Bournemouth 2-0 (1-0)

Lyhyesti sanottuna tehtiin se mitä pitikin ja ei paljoa enempää. Özil oli jälleen maagisella pelipäällä ja pääsyy, jonka takia pisteet jäivät Grovelle. Saksalaispelaajamme syötti avausosuman ja viimeisteli itse 2-0 maalin. Lisäksi Mesut tarjoili useita huippusyöttöjä, joista Walcottin, Giroudin ja kumppaneiden olisi pitänyt tehdä vähintään muutama lisäosuma.

Gabriel onnistui hienosti saatuaan vihdoin peliaikaa. Brassi oli maalinsa lisäksi hyvä puolustussuuntaan ja piti vierasjoukkueen hyökkääjät poissa maalipaikoilta aggressiivisella pelitavallaan. Täytyy sanoa, että pidän miehen otteista ja toivottavasti vastuuta tulee jatkossa lisää.

Chambers pärjäsi kohtalaisesti Flaminin paikalla, mutta pääasiassa tämä johtui varmasti vastustajan tasosta ja väsymyksestä. Veikkaan, että jos Chambers olisi pelannut kasvattajaseuraansa vastaan lauantaina ei tilanne olisi ollut ihan sama. Silti hyvä, että pärjäsi, mutta ei mies mikään ratkaisu ole meidän keskikentän pohjalle.

Cech pääsi helpolla maalilla ja samalla sai nollapeliennätyksen rikottua. Hieno saavutus, vaikka tietysti Chelseassa noista nollapeleistä valtaosa tulivatkin. Silti tämän kauden Chelseassa ei edes Cech olisi ainakaan vielä rikkonut ennätystä, eikä ehkä tulisi rikkomaan koko kaudella.

On tämä kummallinen kausi, kun olemme jälleen ainakin iltaan asti sarjan kärjessä, vaikka peliesityksemme ja tuloksemme ovat kaikkea muuta kuin vakuuttavia katsottaessa kokonaisuutta. Hyvä tietysti näin, mutta tuskin sama kuitenkaan jatkuu aivan kauden loppuun asti.

Kyse on kai lähinnä siitä mikä joukkue saa edes vähän pidemmän hyvän jakson kasaan kauden toisella pulikkaalla, sillä se tulee riittämään todennäköisesti mestaruuteen. Niin kummallista kuin se onkin, niin jopa Tottenham näyttää olevan mukana ihan kärkikamppailussa noustuaan eilisellä voitolla jo kolmanneksi.

Ainoa miinus eilisessä oli taas Wengerin vaihdot kesken pelin, mutta tämä on sama joka kerta, sillä managerimme ei vain ymmärrä järkevistä vaihdoista enempää kuin sika helmistä. Kaikki vaihdot vasta 80 minuutin jälkeen ja viimeinen 25 sekuntia ennen lisäajan loppua, jolloin Iwobille jäikin ruhtinaallisesti peliaikaa. Miksi ylipäätään Campbell oli pakko laittaa kentällä, kun minuutit olisi voinut antaa lupaavalle Reine-Adelaidelle? Samoin Özilin, Walcottin ja Ramseyn peluuttaminen täydet 90 minuuttia hyvissä ajoin ratkenneessa ottelussa oli taas sulaa hulluutta.

Leicester – Manchester City ottelu illalla ratkaisee olemmeko sarjan kärjessä uuteen vuoteen lähdettäessä. Kaikki muu kuin kotivoitto pitää meidät piikissä, mutta silti sanoisin kotivoiton olevan se paras tulos kokonaiskuvaa katsoessa.