Paluu voittokantaan

Arsenal – Bournemouth 2-0 (1-0)

Lyhyesti sanottuna tehtiin se mitä pitikin ja ei paljoa enempää. Özil oli jälleen maagisella pelipäällä ja pääsyy, jonka takia pisteet jäivät Grovelle. Saksalaispelaajamme syötti avausosuman ja viimeisteli itse 2-0 maalin. Lisäksi Mesut tarjoili useita huippusyöttöjä, joista Walcottin, Giroudin ja kumppaneiden olisi pitänyt tehdä vähintään muutama lisäosuma.

Gabriel onnistui hienosti saatuaan vihdoin peliaikaa. Brassi oli maalinsa lisäksi hyvä puolustussuuntaan ja piti vierasjoukkueen hyökkääjät poissa maalipaikoilta aggressiivisella pelitavallaan. Täytyy sanoa, että pidän miehen otteista ja toivottavasti vastuuta tulee jatkossa lisää.

Chambers pärjäsi kohtalaisesti Flaminin paikalla, mutta pääasiassa tämä johtui varmasti vastustajan tasosta ja väsymyksestä. Veikkaan, että jos Chambers olisi pelannut kasvattajaseuraansa vastaan lauantaina ei tilanne olisi ollut ihan sama. Silti hyvä, että pärjäsi, mutta ei mies mikään ratkaisu ole meidän keskikentän pohjalle.

Cech pääsi helpolla maalilla ja samalla sai nollapeliennätyksen rikottua. Hieno saavutus, vaikka tietysti Chelseassa noista nollapeleistä valtaosa tulivatkin. Silti tämän kauden Chelseassa ei edes Cech olisi ainakaan vielä rikkonut ennätystä, eikä ehkä tulisi rikkomaan koko kaudella.

On tämä kummallinen kausi, kun olemme jälleen ainakin iltaan asti sarjan kärjessä, vaikka peliesityksemme ja tuloksemme ovat kaikkea muuta kuin vakuuttavia katsottaessa kokonaisuutta. Hyvä tietysti näin, mutta tuskin sama kuitenkaan jatkuu aivan kauden loppuun asti.

Kyse on kai lähinnä siitä mikä joukkue saa edes vähän pidemmän hyvän jakson kasaan kauden toisella pulikkaalla, sillä se tulee riittämään todennäköisesti mestaruuteen. Niin kummallista kuin se onkin, niin jopa Tottenham näyttää olevan mukana ihan kärkikamppailussa noustuaan eilisellä voitolla jo kolmanneksi.

Ainoa miinus eilisessä oli taas Wengerin vaihdot kesken pelin, mutta tämä on sama joka kerta, sillä managerimme ei vain ymmärrä järkevistä vaihdoista enempää kuin sika helmistä. Kaikki vaihdot vasta 80 minuutin jälkeen ja viimeinen 25 sekuntia ennen lisäajan loppua, jolloin Iwobille jäikin ruhtinaallisesti peliaikaa. Miksi ylipäätään Campbell oli pakko laittaa kentällä, kun minuutit olisi voinut antaa lupaavalle Reine-Adelaidelle? Samoin Özilin, Walcottin ja Ramseyn peluuttaminen täydet 90 minuuttia hyvissä ajoin ratkenneessa ottelussa oli taas sulaa hulluutta.

Leicester – Manchester City ottelu illalla ratkaisee olemmeko sarjan kärjessä uuteen vuoteen lähdettäessä. Kaikki muu kuin kotivoitto pitää meidät piikissä, mutta silti sanoisin kotivoiton olevan se paras tulos kokonaiskuvaa katsoessa.

Advertisements

12 thoughts on “Paluu voittokantaan

  1. Kaikeksi onneksi näyttää nyt siltä, ettei mestaruutta ainakaan hävitä vuodenvaihteen otteluruuhkassa, vaikka yhden ottelun notkahdus sattuikin.

  2. Wengerillä on kyllä joku outolintu noiden vaihtojen kanssa. Pelkääkö kenties pelin sekoavan niin totaalisesti vai mistälie johtuu?

    Gibbsin tasosta ei kyllä osaa sanoa oikein mitään.. jantteri joutuu pelaamaan pääasiassa laidalla ja nyt vihdoin omalla paikallaan.

    Noh ainakin sitä KIERRÄTYSTÄ tapahtui eilen…

    • Muistaakseni Gibbs oli junnuvuosinaan nimenomaa laituri, mutta siirtyi laitapakiksi noustessaan edustukseen. Toki tässä vesi virrannut Thamesissa sen verran paljon vuosien myötä, että täysverinen laitapakkihan mies nykyään on.

  3. Niin…
    Villeltä varmaan voiton riemuissaan unohtui kehua managerimme kierrätys suoritusta.
    Kierrätyshän oli äärimmäisen onnistunut. Gabriel dominoi Kingiä ja olisi paremmalla onnella voinut tehdä toisenkin tai vähintään syöttää Merten nenän kautta pallon maaliin.
    Gibbo oli ihan mies paikallaan ja riisti aggressiivisesti oman 16:sta sisällä pallon Kingiltä varmassa maalipaikassa.
    Chambers paransi koko ajan loppua kohden ja Ox.. noh. Oxilta tietää aika lailla jo mitä saa… Vauhdikasta koheltamista kohti päätyä ja ideat loppuu kesken ja lopulta kuljettaa pallon päädystä yli keskittää toisen kenttäpuoliskon kulmalipun vapaaseen maalipaikkaan… Huoh.

    Mutta siis summasummarum, hieno rutiininomainen voitto, vaikka jalkoja selvästi painoi *Hampton peli.

    • Täytyy sanoa että Özilin peli kyllä maagista. Toivotaan että pysyy meillä sillä paikka olisi Euroopan jokaisessa joukkueessa ja palkkakin varmaan nousisi mukavasti. Varmasti välillä turhautuu kun viimeistely ei toimi. Tänään City vie pisteet ja johdetaan yksin sarjaa vaikka Leicesteri sais voittaakin kun tulee kuitenkin pikkuhiljaa alaspäin

      • Olisin itse halunnut lähteä. Hänellä on pakko saada peliaika kun koti em-kisat ovat ovella. Wengerin paikassa, laittaisin Debuchy varmasti avauskokoonpanoon jos Bellerinillä olisi väsymisen merkkejä vaikka Mathieu olisi lähdössä. Ja kun ollaan kärjessä niin myynti on oman mielipiteen mukaan poissuljettu. Meillä on pakko pitää kaikki pelaajat ja lisätä pari jotta meillä olisi hyvät mahdollisuudet voittaa!

  4. Nonni, kärjessä olemme vuodenvaihteessa ja sarjan puolivälissä. Leicester ei kyllä mitenkään vakuuttanut, Shitty taas tehoton ja mikäli Aquero ja Silva eivät loukkaantuneet tai täysin väsähtäneet, Pellegrini teki kummalliset vaihdot.

  5. Mahtavaa, puolivälin etapin pikkumestaruus. Ja pistesaldo siis viittaa täsmälleen samaan klassiseen 78 pinnan tahtiin kuin Wengerin ensimmäisellä mestaruuskaudella 1997-98. Mikä kertookin kaiken, ei näillä pisteillä yleensä kannuja enää nostella. Mutta en usko sen riittävänkään sinänsä, City pystynee vetämään hieman tiukemman toisen puolikkaan. Ei paljon, mutta kuitenkin. Enemmän jännittää toinen historian painolasti eli Fergusonin Manun kyykkääminen korkeassa pistejohdossa, jota ei muuten koskaan häveliäisyyssyistä muistella. Eli selväsanaisemmin, tuleeko joku muu hirmuputkella takaa ohi, kuten Arsenal aikoinaan? Jos Pochettino vetäisi jotain muuta joukkuetta, veikkaisin ilman muuta sitä. Mutta Lanella jokainen organisaation jäsen vahtimestarista Levyyn on synnynnäinen häviäjä, joten ei.

  6. Joo 97-98 ja 98-99 taitavat olla edelliset kaudet, jolloin pokaali on lähtenyt alle 80 pinnan. Arsenal saalisti molemmilla kausilla samaiset 78 pistettä, jolla irtosi pysti -98. Vuotta myöhemmin ManU:n triplakaudella jäätiin mestareista yhden pisteen päähän.

    Moni tietty puhuu rapakaudesta, mutta itse ainakin tykkään tasaisemmasta sarjasta (mikä johtunee siitä, että Arsenalillakin on silloin saumansa).

    97-98 kauteen palatakseni, niin silloinhan Unitedilla oli tosiaan se massiivinen (oliko 12pts?) kaula meihin nähden, joka sitten kurottiin kauden toisella puolikkaalla kiinni. Silloin kauden ensimmäiset 19 peliä tuottivat meille vain 33 pts, eli toisella puolikkaalla tuli napsittua mukavat 45pts. Myös kausi 98-99 meni meillä saman kaavan mukaan, eli silloinkin kauden toinen puolikas oli selkeästi tuottoisampi pisteiden osalta. Tällä kaudella on vaikea nähdä, että kauden toinen puolikas toisi valtavaa parannusta tuohon 39pinnan saldoon. Johtuen juurikin siitä, että meillä on kevätkaudella niin paljon pahoja vierasmatkoja edessä. Cityn taas on helppo ennustaa petraavan omaa saldoaan kevätkaudella, joten mestaruuden nappaaminen tulee olemaan kiven alla. ei toki mahdotonta, mutta liian koviin tuuletuksiin ei vielä kannata ryhtyä. Kauden viimeinen vieraspelimmehän käydään muuten juurikin Cityn kentällä – toivottavasti olemme siinä vaiheessa yhtä hyvissä asemissa, kuin nytkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s