Viidennelle kierrokselle

Arsenal – Burnley 2-1 (1-1)

Kierrätystä nähtiin paljon ja se vaikutti varmasti osittain esitykseemme, mutta onneksi kuitenkin niukka voitto pystyttiin ottamaan ja uusinta välttettiin. Esityksessä oli positiivisia asioita, mutta heikkouksiakin löytyi turhan paljon ottaen huomioon vastustajan olleen sarjatasoa alempaa.

Chambersin avausmaali oli upea suoritus ja muutenkin enimmäkseen topparin tontilla tai keskikentän pohjalla viime aikoina esiintynyt englantilainen pelasi hyvän ottelun erityisesti hyökkäyssuuntaan. Vokesin maalissa tekeminen olisi toki voinut olla paljon parempaa.

Sanchezin taso ja merkitys kävi eilen jälleen kerran täysin selväksi. Chileläinen on paras pelaajamme ja siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Mies pystyy ratkomaan pelejä yksinään, eikä ole niin riippuvainen kanssapelaajien tasosta kuin muut. Lisäksi asenne ja taistelu loppuun tilanteessa kuin tilanteessa on mahtavaa katseltavaa.

Iwobi sai tilaisuutensa kymppipaikalla Özilin ollessa huilivuorossa. Englantilainen pelasi taas hyvin ja osoitti olevansa tällä hetkellä parempi pelaaja kuin Ox tai Walcott. Tietysti vielä on pitkä matka edes säännölliseen rotaatiorooliin liigapeleissä, mutta potentiaalia vaikuttaa olevan huomattavasti enemmän kuin aluksi kuvittelin. Etenkin tekniikka ja peliäly verrattuna Oxiin ja Walcottiin ovat huomattavasti parempaa Iwobilla.

Vähemmän vakuuttavia suorituksia nähtiin puolestaan Oxilta, vaikka mies toki keskittikin voittomaalin. Muuten kuitenkin ratkaisut olivat taas heikkoja, paljon harhasyöttöjä ja muutama pallonmenetys, joista parempi joukkue olisi voinut saada vaarallisia tilanteita aikaiseksi.

Lisäksi erityismaininnan heikosta suorituksesta saa Walcott lopun läpiajosta. Surkea ratkaisu, kun helppo syöttö viereen olisi taannut varman maalin Elnenylle debyyttiottelussaan. Ei tilanne onneksi mitään loppujen lopuksi maksanut, mutta vain osoitti kuinka keskinkertainen pelaaja Walcott lopulta on.

Ospina torjui yhden vaarallisen paikan 1-1 tilanteessa, kun Gray pääsi puolittaiseen läpiajoon laidalta. Tämän lisäksi kuitenkin otteet olivat melko epävarmoja, joka toki varmasti osittain selittyy pelituntuman puutteella. Silti Burnleyn maalissa olisi kolumbialaisvahti voinut mahdollisesti käydä poimimassa keskityksen, sillä niin lähelle maalia se tuli. Lisäksi ihmetytti, että minkä ihmeen takia Ospina joka ikinen kerta oikeajalkaisena pelaajana siirsi pallon vasurile, kun oli tarkoitus purkaa pitkällä. Yhdestä näistä tilanteista meinasi Burnley saada maalipaikan, kun avaus jäi lyhyeksi.

Yksittäisten pelaajien lisäksi olin pettynyt siihen kuinka hävisimme valtaosan kaksinkampailuista ja erityisesti pääpalloista lähes koko ottelun ajan. Maali oli tietysti malliesimerkki, mutta muutaman kerran sekä Koscielny että Gabriel olivat todellisissa vaikeuksissa vierasjoukkueen hyökkääjien kanssa ja myös keskikentällä muun muassa Elneny näytti kovin kevyeltä monessa kaksinkamppailussa.

Onneksi heikkouksista ja suuresta rotaatiosta huolimatta jatkopaikka pystyttiin nappaamaan ja ainoastaan sillä on loppujen lopuksi merkitystä. Unelma kolmannesta peräkkäisestä FA Cup voitosta elää edellään. Täytyy toivoa arpaonnen olevan edelleen suotuisa viidennen kierroksen osalta ja ainakin Chelsea on syytä välttää sekä myös vieraspeli Stokessa.

FA Cup vuorossa ja Burnley Grovelle

Ennakkoasetelmat ovat hyvin selvät ja ei ole mitään epäselvyyttä kumpi joukkue on massiivinen suosikki ottelun voittajaksi. Tässä piilee usein vaara erityisesti meidän kohdalla, kun joukkue ilmestyy kentälle sillä asenteella kuin olisi voittanut ottelun jo ennen kuin sitä on pelattu.

FA Cup oli ennen kauden alkua se todennäköisin ellei jopa ainut pokaalimahdollisuus ja on sitä edelleen. Tämä tarkoittaa, että täytyy toivoa managerimme ja pelaajien ottavan päivän ottelun ja ennen kaikkea vastustajan tosissaan.

Burnley pelaa ehkä tällä kaudella sarjatasoa alempana, mutta sillä on lähes viime kauden joukkue kasassa Ingsiä ja muutamaa muuta lukuun ottamatta. Lisäksi vastustajamme on viime aikoina ollut kovassa iskussa voittaen neljä viimeisestä viidestä ottelustaan.

Lisäksi joukkueen pelaajistosta löytyy muuan Joey Barton joka kerran ellei parikin on saanut meidän pelin sekaisin ainoastaan olemalla ihan oma itsensä. Tämän suhteen on kaikkien syytä olla tarkkana ja varsinkin nuorempien pelaajien, jotka eivät välttämättä tiedä miehestä niin paljoa tai eivät ainakaan ole ennen pelanneet vastakkain.

Oma valintani avauskokoonpanosta olisi jotain tämän näköistä:

Cech

Debuchy-Gabriel-Koscielny-Gibbs

Elneny-Flamini-Ramsey

Campbell-Giroud-Iwobi

Maalivahtia en näe mitään syytä vaihtaa, mutta Wenger todennäköisesti peluuttaa Ospinaa jos kolumbialainen on pelikuntoinen. Toivottavasti ei maksa jatkopaikkaa tai uusintaottelua. Penkiltä antaisin peliaikaa Coquelinille ja Sanchezille noin puolen tunnin verran, jotta kaksikko tai ainakin Sanchez olisi jo avauksen vaatimassa kunnossa tiistaina Southamptonia vastaan.

Ihannetilanteessa peliaikaa voisi antaa myös muun muassa Oxille, Rosickylle ja vaikka Reine-Adelaidelle, mutta nämä vasta sitten jos jatkopaikka on saatu varmistettua. Varmuuden vuoksi ottaisin myös Özilin penkille jos homma ei menekään halutun käsikirjoituksen mukaan.

Hyvä valmistautuminen, oikea määrä rotaatiota, pelaajat oikeille paikoille ja asenne kuntoon niin en näe Burnleylla olevan juurikaan mahdollisuuksia. Sitten jos yksi tai useampi näistä jää uupumaan, niin voi tulla vaikeakin ottelu.

COME ON YOU GUNNERS!!!

FA Cup viikonloppu ja loukkaantumislista perinteisesti tyhjenee siirtoikkunan loppua kohden

Tänä viikonloppuna ei ole tiedossa Valioliigakierrosta, sillä vuoron saa FA Cupin neljäs kierros. Arpa oli mukava, sillä kotiottelu Burnleyta vastaan ei lukeudu todellakaan pahimpiin mahdollsiiin, vaikka vastustajamme onkin hyvässä vireessä sarjatasoa alempana ja toki vielä viime kaudella pelasi Valioliigaa.

Siirtoikkunaa on jäljellä muutamia päiviä ja näyttää vahvasti, että Wenger ei aio vahvistaa joukkuetta enää millään tapaa. Massiivinen virhe, joka tulee maksamaan taas kalliisti talven ja kevään aikana. Selittelyt ovat suurin piirtein samat kuin ennenkin, joten sillä saralla ei mitään uutta.

Perinteisesti myös virallisille sivuille ilmestyy aina näin siirtoikkunoiden lopussa uutisia kuinka lähes kaikki pelaajat ovatkin parantuneet loukkaantumisista tai ainakin lähellä sitä. Viimeisimmän managerimme kommentin mukaan ainoastaan Wilshere ja Cazorla ovat enää joitakin viikkoja sivussa ja muut pelikuntoisia.

Aika kaukana totuudesta, sillä Welbeck on ollut lähemmäs vuoden sivussa ja managerimme mukaan osallistunut vasta yhteen joukkueharjoitukseen. Tätäkin pitää epäillä, sillä miestä ei näkynyt harjoituskuvissa, vaikka managerimme puheiden perusteella olisi pitänyt.

Ettei vain tässä olisi taas perinteinen Wengerin ”internal solutions” -menetelmä käytössä eli mitä sitä ostamaan kun loukkaantuneita on joskus palaamassa. Totuus on vain, että niin kauan kun managerimme laskee jotain Rosickyn, Wilsheren, Artetan tai edes Walcottin, Gibbsin ja Oxin kunnossa pysymisen varaan, niin ongelmat jatkuvat.

Ei ole vaikea veikata, että pian siirtoikkunan sulkeutumisen jälkeen ilmeneekin takapakkia muutaman loukkaantuneen pelaajan kohdalla ja lisäksi sairastuvalle liittyy muutama uusi nimi. Näin on lähes aina käynyt, mutta eipä managerimme ota aiemmista kerroista opiksi, vaan mieluummin tekee asiat samalla tavalla kuin ennenkin ja toivoo parasta, vaikka se johtaakin lopulta taisteluun nelossijasta mestaruuden sijaan.

Huomenna joka tapauksessa jatkuu kahden peräkkäisen FA Cup voiton puolustus ja täytyy toivoa hyvän vireen ja onnen jatkuvan tässä kisassa. Asennoituminen on avainasemassa, mutta myös kokoonpanon täytyy olla järkevä, eikä läheskään koko avausta voi vaihtaa. Jatketaan tästä aiheesta kuitenkin huomisen päivityksessä.

Lupaukset kiireisestä tammikuusta jälleen kerran pelkkää sanahelinää ja jatkoa Walcottista

Siirtoikkuna sulkeutuu maanantaina eli tässä on noin viisi päivää aikaa. Palataanpa noin kuukauden takaiseen ja joulukuuhun, jolloin managerimme oli tätä mieltä:

I’ll be busy, that’s for sure. I am already busy and I said already one month ago we are a bit short to deal with all the competitions we face, especially in midfield. We will be busy, yes.

Elneny toki hankittiin, mutta tämä ei vielä itselleni riitä tai oikein edes riitä kattamaan mitä managerimme taas kerran lupasi ennen siirtoikkunan aukeamista. Se, että Elneny ei saa peliaikaa todistaa, ettei managerimme luota mieheen tosipaikassa ja tämän takia hankinta olisi pitänyt olla pelaaja, jonka olisi voinut laittaa kentälle jo Stoke ja Chelsea otteluissa. Mestaruustaitelu on nimittäin nyt menossa, eikä se auta mitään jos Elneny on joskus ensi kaudella valmis pelaamaan liigaotteluita.

Elnenyn hankinta oli ylipäätään taas sellainen hankinta, jolla managerimme yrittää ostaa itselleen aikaa. Valmis pelaaja toisi myös odotuksia menestyksen suhteen, mutta nyt taas Wengerin kannattajat voivat perustella egyptiläisen tarvitsevan aikaa, eikä näin ollen mestaruustaistelussa voi odottaa mitään uusimmalta pelaajaltamme.

Tällä tavalla siirretään osaltaan taas katse tulevaisuuteen, vaikka mestaruussaumat ovat paremmat nyt kuin kertaakaan noin 10 vuoteen. On myös nähty, että näillä elnenyillä ja ennen kaikkea nykyisellä siirtopolitiikalla se valoisampi tulevaisuus ei koskaan saavu. Valitettavasti managerimme ei tätä tiedä tai ainakaan halua uskoa, vaan toimii kerta toisensa jälkeen aina samalla tavalla.

Osittain samaa aihetta liipaten tässä hyvä artikkeli siitä kuinka vähäistä tai pikemminkin olematonta kehityksemme tällä kaudella on, vaikka olemmekin vain kolmen pisteen päässä sarjan kärkipaikasta. Joidenkin tilastojen mukaan olemme heikommassa asemassa kuin useilla edellisillä kausilla ja ainoastaan kilpailijoiden konttaus pitää meidät näin korkealla sarjataulukossa.

Palatakseni parin päivän takaiseen Walcottia koskevaan päivitykseen ja siitä seuranneisiin kommentteihin. Väitän edelleen, että Walcott on aivan liian keskinkertainen, epätasainen ja loukkaantumisherkkä pelaaja meille täysin ylimitoitetulla palkalla. Samoin väitän, että kansallisuus ei todellakaan merkkaa niin paljoa kuin moni uskoo sen merkkaavan. Joukkueen menestys on se mikä merkitsee ja sen saavuttaminen olisi todennäköisempää jos Walcottin tilalla joukkueessa olisi parempi ja paremmin kunnossa pysyvä pelaaja. Tuskin kukaan silloin haluaisi nähdä Walcottia kentällä ainoastaan, koska mies on englantilainen.

Arsenalin suurimman epävirallisen kannattajalehden Goonerin nokkamies Kevin Whithcer oli artikkelissaan samoilla linjoilla Walcottista kuin mitä päivityksessäni tiistaina kirjoitin. Ja Kevin varmaan lasketaan kuitenkin ihan paikalliseksi ja viikko toisensa jälkeen Grovella sekä vieraspeleissä käyväksi kannattajaksi.

Debuchy, Jenkinson, Coquelin ja Elneny

Debuchyn lainaamisesta tai jopa myymisestä tammikuun aikana on spekuloitu paljon. Mielestäni ranskalaista ei pidä missään nimessä päästää pois ellei tilalle ole jo katsottuna pelaajaa, joka pystyy samalla tapaa paikkaamaan Bellerinin poissaoloja.

Paljon on kirjoitettu myös kuinka Jenkinson saattaisi tehdä paluun West Hamista kesken lainan ja näin ollen Debuchy olisi mahdollista lainata jonnekin loppukaudeksi. Tämä olisi periaatteessa sopinut itselleni, sillä en näe suurta eroa pelaajien tasossa tämän kauden perusteella, sillä niin alakanttiin Debuchy on pelannut. Tosin mahdollisuuksia pelata on ollut aivan liian vähän, mutta silti.

Jenkinson kuitenkin loukkaantui vakavasti viime sunnuntaina Manchester Cityä vastaan ja polvivamma tietää ilmeisesti leikkausta sekä kuukausien kuntoutusta. Näin ollen tämä vaihtoehto kutsua Jenkinson takaisin on lopullisesti poissuljettu.

Toki en jaksa uskoa, että Wenger olisi näin toiminut edes, vaikka hyvin todennäköisesti Debuchyn päästääkin lähtemään, vaikka se ei olekaan joukkueen edun mukaista. Edelliseen persuteluna, että Wenger ei kutsu takaisin edes Gnabrya, vaan jättää lupaavan saksalaisen mieluummin Pulisin koirankoppiin ja satunnaisia reserviotteluita jos niitäkään pelaamaan. Täysin järjetöntä, mutta sitähän managerimme toiminta on aivan liian usean asian suhteen.

Viikonlopun Burnley kohtaamisessa saattaa olla muutama loukkaantumisista toipunut pelaaja mukana. Rosicky on kai pelannut reservien kanssa 45 minuuttia ja saattaa olla mukana kokoonpanossa. Tosin tällä ei nyt suurta merkitystä ole, sillä tsekki ei tunnetusti pysy kunnossa yhtään ja muutenkin Wengerin luotto mieheen on olematonta, vaikka jatkosopimuksia kovalla palkalla onkin vuosikausia antanut jostain käsittämättömästä syystä antanut.

Paljon tärkeämpi on saada takaisin Coquelin ja tämä saattaa olla mahdollista. Joku 30 minuuttia lopusta voisi olla sopiva määrä, sillä tuskin kannattaa parin kuukauden poissaolon jälkeen heittää miestä suoraan avaukseen.

Samaa mieltä olisin Sanchezin kanssa eli toisen kerran vaihdosta sisään ja peliaikaa joku puolisen tuntia ja sitten mahdollisesti tiistaina avaukseen Southamptonia vastaan. Kolme peliä reiluun viikkoon ja kaksi niistä avauksessa ei olisi millään tavalla järkevää peluutusta heti loukkaantumisen jälkeen.

Mahdollisten loukkaantumisista toipuneiden pelaajien lisäksi suurin mielenkiinto kohdistuu todennäköisesti Elnenyn tilanteeseen. Kuten arvelin ei miehestä ole mitään apuja mestaruustaistelun kannalta, sillä egyptiläinen ei pysty syrjäyttämään avauksesta edes hyvin keskinkertaista Flaminia tai ylipäätään ole saanut edes vielä yhtään peliminuuttia, vaikka esityksemme ja tulokset ovat olleet kaikkea muuta kuin vakuuttavia kahdessa viimeisimmässä ottelussa.

Ehkä kuitenkin sarjatasoa alempana pelaavaa joukkuetta vastaan Elneny nähdään vihdoin kentällä. Saa nähdä ja syytä olisi, sillä jos lauantainakaan ei tule minuutteja, niin en ymmärrä mikä tämän ostoksen tarkoitus oli.

Walcottin kapteeninauha kertoi kaiken oleellisen

Meidän kapteenitilanteen on tiedetty jo pitkään olevan täysi farssi. Muutamia vuosia taaksepäin kaikki kapteenit myytiin kerta toisensa jälkeen muualle. Sitten valitaan kapteeneiksi pelaajia, joiden taso ei riitä alkuunkaan, eikä johtajuutta ole nimeksikään. Sitten on Arteta, joka ei mahdu pelaamaan, eikä edes pysy kunnossa enää yhtään.

No mikäpä yllätys tämä on, kun managerimme on sanonut, ettei arvosta kapteenin roolia, vaan näkee kentällä mieluummin 11 kapteenia. Ihan hyvä ajatus varmaan teoriassa, mutta kun meillä ei ole edes sitä yhtä puhumattakaan yhdestätoista.

Tämä Chelsea pelin Walcott episodi oli kaiken huippu tässä kapteenisekoilussa. Minkään muun joukkueen kapteeni ei antaisi nauhaa noin keskinkertaiselle ja kaukana johtajatyypistä olevalle pelaajalle kuin Walcott. Olisiko esim. Terry toiminut vastaavasti ja antanut nauhan vaikka Oscarille? Ei varmasti olisi ja ei todella pidäkään. H*lvetti mitä touhua, kun mestaruustaistossa ja muutenkin yhden kauden suurimman kotiottelun alla mietitään jotain Theon juhlapeliä ja keskittyminen on siinä.

Olisi Merten ehkä kannattanut keskittyä vähän enemmän itse peliin, niin olisi pysynyt kentällä yli vartin. Samoin kapteeninauha ei ainakaan vaikuttanut mitenkään positiivisesti Theon esitykseen, vaan esitys oli täyttä kuraa kuten ties montako aiempaa ottelua.

Jatketaan vielä Walcottista. Tämä kaveri kuvaa monellakin tapaa nykyjoukkuetta ja koko seuran nykyistä identiteettiä. 10 vuotta seurassa ja näytöt ovat kaikkea muuta kuin vakuuttavat, mutta silti taskussa on 140 000 punnan sopimus, joka on aivan äärimmäisen ylimitoitettu.

Walcottin tehot liigassa keskimäärin ovat 4,8 maalia kaudessa, joka on surkea saldo ja ei oikeuttaisi edes puoleen tuosta palkasta. Ihan vertailun vuoksi eräs Kane pelaa naapurissa 30 000 punnan viikkopalkalla. Walcott on 26-vuotias ja moneen vuoteen on ollut turha puhua enää mistään lupauksesta tai kehittyvästä pelaajasta, vaikka näin kuulee edelleen puhutttavan. Walcott on mitä on ja ei muutu siitä kuin huonompaan suuntaan, kun elää täysin nopeutensa ansiosta.

Jo viime peleissä on näkynyt merkkejä, että mies ei juokse enää yhtä mielellään pystyyn tai lähde haastamaan kuljetuksilla puolustajia. En tiedä onko se kiinni heikosta vireestä vai nopeuden heikkenemisestä. Jos kyseessä on edes vähän jälkimmäistä, niin mahdollisimman nopea myynti pitäisi olla ainut vaihtoehto. Toki itse myisin joka tapauksessa, koska tilalle saisi paremman kärjen tai laiturin puolella siitä summasta mitä miehestä edelleen todennäköisesti saisi.

Walcott on täysin hyödytön jos vastustaja pelaa matalalla linjalla, sillä tekniikka ja peliäly ovat niin puutteellisia, että mitään tehokkaita ratkaisuja on turha odottaa. Tasaisuus loistaa poissaolollaan ja sitä voisi odottaa 140 000 punnan mieheltä ja pelaajalta, joka on parhaassa peli-iässä. Pari hyvää suoritusta kaudessa, mutta vastapainoksi moninkertainen määrä otteluita, joissa mies on lähinnä rasite omalle joukkueelle, kun hyökkäyspäässä ei tapahdu mitään ja puolustaminen ei kiinnosta. Tähän lisättynä lukuisat loukkaantumiset, joiden takia mies on ollut sivussa varmaan noin puolet Arsenal urastaan ovat sellainen yhtälö, että hälytyskellojen olisi pitänyt soida managerin päässä jo vuosia sitten.

Walcotin toiminnassa on myös äärimmäisen raivostuttavaa jatkuvat haastattelut ja ulostulot muun muassa kuinka tappiosta otetaan tai on otettu opiksi, kun totuus on täysin päinvastainen. Puheet mestaruustaistelusta ja kaikesta muustakin voisi jättää huomattavasti vähemmälle ja antaa tekojen kentällä puhua puolestaan. Tämä ei tietysti toimi, sillä teot ovat hyvin harvinaisia ja niillä ei pitkälle ratsasteta.

Walcott on ehdottomasti pelaaja, joka pitää korvata paremmalla laiturilla/hyökkääjällä jos joukkuetta on tarkoitus todella parantaa. Ehkä meillä on varaa pitää mies vaihtopelaajana, mutta toisaalta siihen miehen palkka on aivan liian suuri, joten myynti olisi ainoa oikea ratkaisu kesällä, kun miehestä todennäköisesti saisi vielä englantilaisuuden takia melkoisen siirtosumman.

Mestarin taidonnäyte?

Arsenal – Chelsea 0-1 (0-1)

Vuosia jatkunut kierre sai jatkoa eilen lähes samalla kaavalla kuin aikaisemminkin. Surkeaa kautta pelaava Chelsea otti meiltä pisteet toistamiseen tällä kaudella ja siihen ei edes tarvittu enää Mourinhon yliotetta Wengeristä. Edellinen voittomme on yli neljän vuoden takaa ja ylipäätään emme ole tehneet maaliakaan Chelseata vastaan kuuteen otteluun. Viimeksi olemme onnistuneet maalinteossa vuonna 2013 sinisiä vastaan ja tuolloinkin hävisimme ottelun.

Vierasjoukkue ei ollut mitenkään erityisen hyvä, vaan me olimme heikkoja ja valmistautuminen oli taas mennyt selkeästi pieleen. Samat vanhat ongelmat oli nähtävissä. Hävisimme lähes kaikki kaksinkamppailut ja puolustuspelaaminen oli jälleen surkeaa ja se konkretisoitui ulosajossa sekä ottelun ainoassa maalissa.

Miten Willian voi päästä noin vapaasti kuljettamaan puolustuslinjaa kohti ja toisekseen minkä takia linjamme pelaa vuosi toisensa jälkeen samalla tapaa? Noin ylhäällä pelaaminen on täysi itsemurha ja Merte ei sovellu kyseiseen pelitapaan millään tavalla. Siitä huolimatta managerimme peluuttaa joukkuetta kuitenkin aina samalla tapaa ja tuloskin on sama. Jos haluaa pelata korkealla linjalla, niin se vaatii uuden topparihankinnan tai vähintään nykyisistä vaihtoehdoista Gabrielin Koscielnyn rinnalle.

Costan maalissa taas mies oli yksin kolmea vai neljää meidän pelaajaa vastaan, mutta tästä huolimatta pallo löytyi verkosta. Säälittävää puolustamista ja Koscielnyn sijoittuminen etualueella oli aivan surkeaa. Tietysti Gabrielin ja mahdollisesti Cechin olisi pitänyt pystyä parempaan, mutta brassin puolustukseksi mies oli ollut kentällä vasta minuutin tai kaksi.

Kolme vaikeaa ottelua on nyt pelattu ja saldona kaksi pistettä. Ei mitään asiaa puhua mestaruudesta, kun ylipäätään viimeisen kuuden pelin saldo on kaksi voittoa, kaksi tasapeliä ja kaksi tappiota. Olemme 73 pisteen vauhdissa ja tuolla ei ole koskaan Valioliigan historian aikana voitettu mestaruutta. Lisäksi meillä on vaikeat vieraspelit vielä pelaamatta muun muassa molempia Manchesterin joukkueita, Tottenhamia ja Evertonia vastaan, joten pistekeskiarvon on vaikea nähdä nousevan.

Wenger jaksaa mainita mental strenghtin suurin piirtein joka haastattelussa. Eilen oli taas paikka, että jos meillä olisi todella sitä henkistä kovuutta, niin olisimme ulosajosta huolimatta vähintään ottaneet pisteen. Samoin Liverpoolia vastaan olisi pidetty johto, mutta ei. Liverpool pelissä selitys oli taas, että kolmen vuoden takainen 5-1 nöyryytys painoi pelaajien mielessä ja oli ehkä syynä tasoituksen. Eikö tässä ole hienoinen ristiriita tähän meidän loistavaan mental strenghtiin?

Eilen ottelun lopussa kertoi myös paljon, että Wenger otti sen ainoankin kentällä olevan niin saotun hyökkääjän pois Walcottin muodossa ja laittoi sisään mieluummin surkeassa vireessä olevan Oxin. Sinänsä tämä vaihto ei ollut katastrofaalinen, sillä Walcott on ollut aivan surkea jo pidempään. Se vain, että tilalle laitettava pelaaja on Ox muodostaa suuren ongelman.

Väittäisi, että Austin tai jopa kommenteissa mainittu Long olisi erittäin tervetullut lisä meidän hyökkäykseen, sillä nykyinen tilanne on aivan karmea ja sitä se on ollut jo vuosikausia. Meillä pitäisi aina olla hyökkääjä penkillä ja eilenkin sitä olisi tarvittu. Jos 86 minuutin kohdalla saadaan ensimmäinen veto maalia kohti, niin ei uuden hyökkääjän hankkiminen ihan mahdoton ajatus pitäisi olla. Wengerille se tosin on.

Nyt vain katsotaan siirtoikkuna loppuun ja toivotaan, ettei kilpailijat vahvistu kovin paljon. Varmaa on, että managerimme ei hanki vahvistuksia. Pitäähän sitä varoa, ettei joukkuehenki mene pilalle uusista pelaajista, kun vire on niin timanttinen.

Eilinen ja suuremmassa kuvassa tämä talvi sekä loppukausi ei ole tekemässä poikkeusta aiempaan. Täysin odotettu ja nähtävissä ollut romahdus on hyvässä käynnissä ja mikään ei viittaa, että kurssi korjaantuu. Niin ennalta nähtävää ja siksi niin raivostuttavaa, että managerimme ei edes yritä tehdä mitään erilailla kuin ennen vastaavissa tilanteissa.

Eilinen oli mestarin esitys, mutta meidän kannalta valitettavasti kyseessä ei ollut tulevan mestarin esitys, vaan hallitsevan.

Vihdoin Chelsea nurin?

Viimeisestä voitostamme Chelseasta on ehtinyt vierähtää aivan liian kauan aikaa. Voitimme viimeksi siniset lokakuussa 2011 eli yli neljä vuotta sitten. Tajutonta ja ei tällaisia tilastoja saisi olla olemassa oli vastustajan manageri Mourinho tai kuka tahansa. No Mourinho se ei enää ole, joten se antaa toivoa tälle päivälle.

Ilman Mourinhoa saldomme on aivan erilainen Chelseaa vastaan ja silloin olemme voittaneet yli puolet otteluista Wengerin aikakaudella. Toki tähän tilastoon vaikuttaa ensimmäisen noin 10 vuoden ajanjakso, jolloin emme koskaan hävinneet päivän vastustajallemme. Viimeiset 10 vuotta olisivat ja ovatkin myös ilman Mourinhoa erinäköiset tilastoissa.

Se tilastoista. Mourinhon saatua potkut ensimmäisen kerran vuonna 2007 olin paikan päällä, kun kohtasimme Chelsean Grovella melkein heti sen jälkeen. Tuossa ottelussa myös Ashley Cole pelasi ensimmäisen kerran Chelsean paidassa Grovella. Ottelu päättyi meidän 1-0 voittoon Gallasin puskiessa ottelun ainoan osuman kulmasta nykyisen ykkösmaalivahtimme taakse.

Toivottavasti historia toistaa tässä mielessä itseään ja esityksemme on jotain muuta kuin se on aina ollut Mourihon luotsaamaa Chelseata vastaan. Toinen tappio tai edes pistemenetys kaudessa olisi vain liikaa siniselle erityisesti katsoen kuinka heikkoa kautta vastustajamme pelaa.

Kokoonpanossamme ei pitäisi olla kuin yksi kysymysmerkki, joka sitten aiheuttaa mahdollisesti toisenkin valintatilanteen. Sanchezin pelatessa tippuu Walcott tai Campbell penkille ja valitettavasti se on lähes varmasti Campbell, vaikka mies onkin ollut huomattavasti parempi jo usean ottelun ajan.

Tietysti jos Wenger yllättäisi niin kärjessä olisi Walcott Giroudin sijaan ja pelitapamme olisi sama kuin loistavassa ManU voitossa kuukausia sitten. Ei olisi ollenkaan huono idea, sillä Ivanovic ja Terry eivät vauhdin puolesta ole enää mitään huipputasoa jos nyt sitä koskaan ovatkaan olleet.

Kärsivällisyys on avainsana tänään, sillä liian innokas hyökkääminen tulee varmasti kostautumaan. Chelsealla on kuitenkin hurja määrä taitoa, vaikka tuloksissa se ei ole näkynytkään viime aikoina. Fabregas varmasti haluaa tänään pelata hyvin ja jos Hazard ja Costa saavat aikaa ja tilaa niin kyllä he edelleen osaavat maaleja tehdä.

Perinteisesti myös turhia erikoistilanteita on syytä välttää ja ylipäätään erikoistilanteissa pitää olla todella tarkkana, sillä Willian vetää loistavia suoria vapareita ja kulmissa sekä sivuvapareissa Chelsea on edelleen yksi sarjan vaarallisimpia joukkueita muun muassa Terryn, Ivanovicin, Zouman, Cahillin ja Costan ansiosta.

Jos pääsemme omalle parhaalle tasolle tai lähelle sitä en näe mitään syytä miksi emme voisi voittaa. Tuomarin pitäisi olla tänään hyvä, sillä Clattenburg viheltää ja ainakin itse pidän miestä koko sarjan parhaana tuomarina. Ei pitäisi siis olla tiedossa mitään Dean showta, kuten aiemmassa kohtaamisessa.

Kolme pistettä kiitos, olisi jo korkea aika ottaa ne Chelseaa vastaan.

COME ON YOU GUNNERS!!!

Olisihan niitä hyökkääjiä jos vain haluttaisiin hankkia

Täytyy sanoa, että en tajua kuinka managerimme voi olla jälleen hankkimatta sitä tarvittavaa hyökkääjää tässäkin siirtoikkunassa, vaikka mestaruusmahdollisuudet ovat paremmat kuin todella pitkään aikaan. Jollain tavalla voi uskoa vielä, että nyt tammikuussa ei ole irrotettavissa mitään ihan maailmanluokan viimeistelijää, koska kausi on kesken. Tämäkin on vähän siinä ja siinä, mutta jos näin ajatellaan niin jättää se silti mahdollisuuksia vahvistaa hyökkäystämme monella tapaa.

Saatavilla olisi varmasti nuorempia ja lahjakkaita kärkipelaajia, jotka voisivat jo nyt auttaa ja olla tulevaisuudessa entistä parempia. Voisimme myös hankkia kakkoshyökkääjän Giroudille ja tämä ei maksaisi aivan mahdottomasti. Ei vain voi olla millään tapaa hyväksyttävää, että ties monettako kautta putkeen meillä ei useissa peleissä ole yhtään ainutta hyökkääjää penkillä, vaikka useasti se olisi enemmän kuin tarpeen. Tämä puhumattakaan siitä, että jos Giroud loukkaantuu.

Otan esimerkin. Viime kaudella Charlie Austin teki sarjasta tippuneessa QPR:ssä kahdeksantoista maalia. Todella kova saldo ja muutenkin mies olisi melkolailla verrattavissa Giroudiin isokokoisena hyökkääjänä. Olin aivan hämmästynyt, kun kuulin Southamptonin ostaneen miehen täysin pilkkahintaan pari päivää sitten. Neljä miljoonaa, kun viimekaudella ja kesällä hinta oli vielä reilusti yli 10 miljoonaa. Miksi Wenger ei ollut hereillä? Tähän hintaan mitään riskiä ei olisi ollut ja olisimme saaneet toisen hyökkääjän, joka on parhaassa peli-iässä 26-vuotiaana.

Jos homma ei olisi toiminut, niin omat ja todennäköisesti enemmänkin saisi myynnistä seuraavissa siirtoikkunoissa. Ja ei kannata tarttua nyt Austiniin nimenä ja ainoana vaihtoehtona, sillä samantapaisia varmasti olisi paljon muitakin jos managerimme vain haluaisi toimia ja todella yrittää parantaa joukkuettamme, jotta mestaruus olisi mahdollinen.

Valitettavasti Wenger toimii mieluummin jääräpäisesti oman ideologiansa mukaan, vaikka sen toimimattomuus on nähty lukuisia kertoja aiemmin. Samalla tämä siirtojen tekemättömyys jättää aina managerillemme sen selitysvaltin ja se varmaan on tarkoituskin. Jos Wenger tekisi hankinnat ja sittenkään emme voittaisi mestaruutta, niin jäljellä jäisi ainoastaan managerin kyvyt tai pikemminkin niiden puute esim. taktisella puolella. Tätä emme kuitenkaan koskaan saa nähdä, kun managerimme pelaa mieluummin varman päälle, eikä tee tarvittavia hankintoja, jolloin jää aina perusselityksenä muun muassa loukkaantumiset.

Miltä näyttää viikonlopun kierros?

Viikonlopun kierros näyttää erittäin mielenkiintoiselta otteluiden suhteen. Meidän ja Chelsean kohtaaminen on tietysti kierroksen helmi jo ihan puhtaasti puolueettomastakin näkökulmasta katsottuna. Muita niin sanottuja huippuotteluita ei ole, mutta silti mielenkiintoisia pelejä on useampi ja tämän kauden tietäen on helppo veikata pistemenetyksiä useammallekin kärkipään joukkueelle.

Pahin kilpailija Manchester City kohtaa lauantain iltapelissä West Hamin Upton Parkilla. Tuossa ottelussa vierailijat ovat ehkä suosikki, mutta kaukana takuuvarmasta voittajasta, sillä sinisten vierassaldo ei meidän tapaan ole ollut kehuttava viime aikoina, vaikka voitto taisi edellisestä ottelusta tullakin. Lisäksi West Ham on saanut parhaan pelaajansa Payetin takaisin kentälle loukkaantumisen jälkeen.

Leicester kohtaa kotonaan Stoken ja ei varmasti saa mitään ilmaiseksi. Ottelu on ehdottomasti turhan Aston Villa tasapelin jälkeen sellainen, joka Ranierin ryhmän on pakko voittaa, jotta kauden suurimman yllättäjän lento edelleen jatkuisi samalla tasolla.

Nelospaikalla oleva Tottenham kohtaa vieraissa Crystal Palacen ja tuo on kaikkea muuta kuin helppo ottelu, vaikka Pardewin miehistö onkin viime aikoina pelannut heikosti. Van Gaal ilmoitti ryhmänsä mukaan mestaruustaisteluun viime viikonlopun Liverpool voiton jälkeen ja tällä kertaa vastassa on Southampton kotiottelussa. Varmasti ManU on suosikki, mutta en pitäisi suurena yllätyksenä jos Southampton saisi pisteen mukaan Old Traffordilta.

Oma ottelumme on tietysti se tärkein ja ratkaisee kuinka hyvä kierros lopulta on. Meidän on vain yksinkertaisesti pystyttävä voittamaan Chelsea, jonka kausi on ollut katastrofaalinen liigassa. Jos tähän pystymme, niin silloin asema paranee myös sarjataulukossa ainakin osaan kilpailijoihin verrattuna, sillä en jaksa uskoa millään kaikkien edellä mainittujen pelien päättyvän ennakkosuosikkien voittoihin.

Voittokantaan palaaminen on myös tärkeää, sillä kaksi viimeistä peliä on tuonut vain kaksi pistettä ja se ei ole riittävä saldo missään tapauksessa. Ennen tätä kolmen kovan ottelun putkea pidin kuutta pistettä minitavoitteena, mutta siihen ei enää ylletä, vaikka voittaisimme. Viiteen voidaan kuitenkin päästä ja muiden joukkueiden pistemenestysten takia se olisi edelleen kohtuullinen suoritus. Sen sijaan kolme tai jopa vain kaksi pistettä olisi todella paha isku mestaruushaaveille.

Aivan toiseen aiheeseen lopuksi. Sky valitsi lisää televisioitavia otteluita ja nyt tiedossa pitäisi olla ottelut aina maaliskuun loppuun. Valitettavasti edes tähän ei voi enää luottaa, sillä kolmen viikon päästä pelattava Leicester peli oli jo aiemmin varmistettu klo 17 lauantaille, mutta nyt se siirtyi sunnuntain päiväpeliksi. Käsittämätöntä ja tämä vain kertoo kuinka vähän kannattajia arvostetaan. Toivottavasti kenellekään Suomigoonerille ei tästä tullut ongelmia ja lisäkustannuksia matkasuunnitelmiin.